Visulahdessa!

visulahden veneillä laskettava vesiliukumäkiHuvipuistot eivät ole oikein minun juttuni, mutta tänä kesänä lupauduin perheen ja ystäväperheen mukana Visulahteen. Se kun on mökin lähellä, ja ajattelimme, että tänä vuonna lapset ovat jo tarpeeksi isoja (4 ja 7 v) nauttiakseen siellä käynnistä. Mutta mutta, aikuistenkin pitää lunastaa 23 euron ranneke, jos mielii päästä puiston alueelle. Kannattiko?

Visulahti eroaa toiminta-ajatukseltaan esimerkiksi Linnanmäestä – ideana on itse tekeminen ja touhuaminen. Yllätyin iloisesti, kun selvisi, että pomppulinnat, kiipeilypaikat, vesiliukumäet ja polkuveneet ovat yhtä lailla avoinna aikuisille kuin lapsillekin! Paikka Saimaan rannalla on kiva ja rauhallinen, eikä taustalla pauhaa kovaääninen musiikki kuten tivolin pomppulinnassa.

Menimme portille heti niiden avautuessa klo 11. Hyvät pomppulinnat ja liukumäet houkuttivat kiipeämään ylös uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Saimme kiskottua lapset ulos vasta klo 19, kun puisto suljettiin. Ja he juoksivat, tasapainoilivat, kiipesivät ja pomppivat koko tuon ajan, lounastaukoa lukuunottamatta. Ja aikuiset siinä mukana.  Ei huono liikuntapäivä! Visulahden nettisivuilla voisi vielä selvemmin kertoa, kuinka monipuolinen paikka se on myös aikuisille. Kyllä siis kannatti maksaa rannekkeesta!
visulahden trampoliinialueella
Kävimme lounaalla Visulahden Teboililla, jossa oli hyvää perusruokaa, ja lihaton ruokavalio myös hyvin huomioitu. Sitten taas touhuaminen jatkui. Suosikkipaikkamme taisi olla korkea liukumäki, josta lasketaan kumiveneillä. Siitä Valokki vaati laskettavaksi ainakin 12 kertaa.

Kehittämisehdotuksia minulla on, vaikka olikin hieno päivä. Aurinkoenergiabuumi sopisi hyvin ulotettavaksi kesähuvipuistoon: aurinko paistaa parhaimmillaan juuri silloin, kun puiston lukuisat pomppulinnojen kompressorit ja karusellien moottorit tarvitsevat sähköä. Tila paneeleille varmaankin olisi helppo löytää, ja niitä saa nyt halvalla.

Piia
Ps. Lapset kävivät myös Linnanmäellä tänä kesänä. Kysyin, kumpi oli mieluisampi. Nuorimmainen oli pitänyt Visulahdesta enemmän, eskari-ikäinen molemmista yhtä paljon. Mieheni antoi äänensä liikunnalliselle Visulahdelle, ja valitteli, että Linnanmäellä joutui jonottamaan. Visulahdessakin riitti väkeä, mutta ruuhkaa ei tullut muulloin kun juuri avaamisaikaan portilla.

Mainokset

Uusiutuvia Berliinissä

Kuva: Tuulivoimayhdistys

Kuva: Tuulivoimayhdistys

Tein tänä syksynä jotakin täysin poikkeuksellista: astuin lentokoneeseen ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kahdessa luottamustoimessani on ohjelmassa ulkomaanmatka. Ensiksi singahdin Berliiniin Helsingin Energian johtokunnan mukana tutustumaan Saksan energiakäänteeseen. Ilmastokuormitus parin päivän reissun takia kuormittaa toki omaatuntoakin, mutta oli hienoa tutustua erilaiseen lähestymistapaan päästöjen vähentämiseen.

Saksa on rakennettu täyteen tuulivoimaloita ja aurinkovoimaa noin kymmenessä vuodessa. Sikäläinen tehokkuus on ollut vaikuttavaa: uusiutuvien osuus sähköntuotannosta on nyt noin 25 %. Sähköntuotannon heilahtelu on samalla kasvanut siinä määrin, että päästöjen vähennyksessä painotetaan nyt energiavarastojen tutkimista ja kaukolämmön käytön laajentamista. Saksassa kaukolämmön osuus lämmityksestä on lähteestä riippuen vain 12-17 %, ja öljykattilat ovat vielä yleinen tapa hoitaa talojen lämmitys. Insinöörit ovat oivaltaneet, että kivihiilivoimaloita voisi käyttää tehokkaammin ottamalla niiden tuottaman hukkalämmönkin talteen, ja kaukolämmön myötä talojen öljykattiloista voisi hankkiutua eroon. Suomen tapaan siis. Mielenkiintoista nähdä, yleistyykö kaukolämpö samalla saksalaisella tehokkuudella kuin tuulivoimakin. Mitähän sitten tehdään, kun päästöjä pitäisi leikata edelleen?

Tutustuimme Berliinissä mm. paikalliseen Moabit-nimiseen yhteistuotantovoimalaan, jonka on siirtynyt käyttämään haketta 40 % osuudella kivihiilen ohessa. Tarvittava puumäärä saadaan lähialueelta, ja hake kuljetetaan perille sekä proomuilla kanavaa pitkin että rekoilla. Uusia kaukolämpöasiakkaita tulee tulvimalla, ja vihreällä lämmöllä tehdään bisnestä myymällä se korvamerkittynä ympäristötietoisille asiakkaille. En tiedä, onko oikein laskuttaa omatunnoltaan herkimpiä, mutta ainakin uusiutuville on saatu rahoitus. Onnistuisikohan Suomessakin vesikuljetus yhtä näppärästi suoraan metsästä voimalalle vaikka Saimaan kanavaa hyödyntäen?

Tiedustelin johtokunnassa, voisiko Helsingin Energia ostaa koko porukalle reissua vastaavan päästökompensaation: hintaa kertyisi ehkä jäätelötötterön verran per nuppi, jos yritys ostaisi päästötonneja samalla tavalla kuin energiantuotantoonkin. Edestakaisen Berliinin-lennon päästöt ovat per nuppi noin 500 kg/hlö eli puoli tonnia. No, eihän pyyntööni suostuttu. Perustelu kuului, että Euroopan sisäinen lentoliikenne on päästökaupan piirissä. Se nyt vain ei ole sama asia: päästökauppaan osallistuminen tarkoittaa, että lentoliikenteen päästöt mahdutetaan vuosittain tietyn kiintiön sisään. Kiintiötä pienennetään ajan myötä, jotta kokonaispäästöt saadaan laskuun. Ei ihan sama kuin päästöttömyys, vai mitä?

 

-Piia

Ps. Tässä vaiheessa minut tunteva voisi paheksua, että etkö osta päästöoikeuksia mökkeilyn automatkoihin. Lentolaskelmien innoittamana otin selvää, paljonko mökkimatkat oikein tuottavat ilmastokuormitusta. Neljän kuukauden mökkeilykauden aikana ajamme äidiltäni lainatulla autolla noin 5000 km. Automalli on siltä ajalta, kun valmistajat eivät vielä kisanneet päästövähennyksissä, ja 190 g/km päästöillä kuormitusta kertyy 1000 kg hiilidioksidia kesän aikana.

Neljän hengen perheeni ja äitini koko kesän autoilu vastaa siis kahden ihmisen Berliinin-reissua. Nykyautomalleissa tavallinen farmarikin yltää 100 g/km kulutukseen, joten uudempaa automallia suosimalla mökkeilypäästöt saisi pudotettua yhden ihmisen keski-Euroopan matkaa vastaaviksi. Vielä parempaan tulokseen pääsisi vaihtamalla vaikka biokaasuun, mutta Etelä-Savo on harvoja maakuntia, jossa tankkausasemaa ei vielä ole.

Askartelua vanhoista kirjoista, osa 3: vappuhyrrä

vappuhyrräAikansa eläneet valokuvateokset ja vahvasivuiset kuvakirjat sopivat hyvin vappuhyrrien materiaaliksi. Merimaisemat näyttävät hyviltä tuulessa pyörivässä hyrrässä. Myös lastenkirjoissa voisi olla värikkäitä kuvia. Hyrrä on yksinkertainen taiteltava: leikataan paperista neliö (meillä 15 cm x 15 cm havaittiin hyväksi kooksi), leikataan kulmiin viillot, ja sitten taitellaan kuten joulutorttu. Hyrrän kokoaminen on helpompaa, jos liimaa kärjet keskelle liimapuikon kanssa ennen kokonaisuuden naulaamista yhteen. Keskiosan suojaksi voi leikata vielä ympyränmuotoisen palan.

Kepiksi kokeilimme ensin puista syömätikkua, mutta sen puuaines halkesi helposti. Starkissa myytävä 8 mm:n paksuinen pyörölista osoittautui sopusuhtaisimmaksi kepiksi, mutta siihenkin porasimme varmuuden vuoksi reiän 1 mm:n paksuisella miniterällä ennen hyrrän naulaamista. Nauloina kokeilimme mm. 16 mm:n pituisia nupinauloja. Puristin on melkeinpä välttämätön apukeino saada pyöreä keppi pysymään paikoillaan poraamisen ja naulaamisen ajan. Jos vain hyrrän ulkonäkö on tärkeä, eikä pyöriminen, nastallakin voi kiinnitystä yrittää.

helmi pitämässä siivet irti varrestaHyrrän takana on hyvä käyttää paksua helmeä pitämään siivet irti kepin varresta, ei sitten pyöriminen tyssää niin helposti.

Jos kaipaa vaihtelua, hyrrän muodon pohjana voi olla mikä tahansa säännöllinen monikulmio. Esim. kuusikulmio on helppo piirtää harpin ja viivottimen kanssa: ensin piirretään 15 cm halkaisijainen ympyrä. Sitten piirretään uusia samankokoisia ympyröitä, joiden keskipisteet ovat alkuperäisen ympyrän kehällä. Wikipediassa on animaatiokin.

Olen mukana tempauksessa, jossa askartelemme jokaiselle helsinkiläiselle kaupunginvaltuutetulle oman vappuhyrrän muistuttamaan tuulivoiman kaavoittamisen tärkeydestä. Tempaus on osa Tuulivoimaa Helsinkiin -kuntalaisaloitetta, jossa keräämme nimiä paikallisen tuulivoiman puolesta.

Ai mitä muuta vanhoista kirjoista saisi? Aikaisemmin olen tehnyt ainakin paperikukkia ja kirjekuoria.

Nupit koilliseen loman ajaksi

Joulun aikaan moni meistä lähtee reissuun ja talo hiljenee. Mutta kuinka käy lämmityksen? Keskuslämmitys pitää kotimme huomaamatta mukavan lämpöisinä, joten lämmitys unohtuu mukavuuslukemiin helposti, vaikka talon asukkaat lähtisivät muualle. Kotien lämmittämiseksi monilla paikkakunnilla palaa vielä kivihiili tai muu fossiilinen polttoaine.

termostaatin säätönuppi pienelläänHyvä tapa on vääntää lämpöpatterien termostaatit pienelle, kun on lähtemässä kotoa pitemmäksi aikaa. Kommuunissamme väännetään nupit koilliseen esimerkiksi kämppiksen huoneessa silloin, kun hän lähtee muutamaksi päiväksi pois. Yritän olla huomaavainen ja palauttaa lämmöt jo hyvissä ajoin ennen huoneen asukkaan paluuta, jottei hänen tarvitse palata kylmään huoneeseen.

Nyt rivitalokotimme tyhjeni noin viikoksi joulupyhien yli, ja väänsimme lämmityksen pienelle koko asunnossa. Me ensimmäisenä palaavat saamme alkaa kotioloihin totuttautumisen noin kuudessatoista asteessa, mutta pian se siitä lämpiää takaisin. Ja pysyvätpä huonekasvitkin paremmin elossa, kun eivät kuivu paahtavan lämpöpatterin vieressä! 🙂

Kaukolämpöä tuottavien voimaloiden toimintaa säädetään suoraan kaukolämmön kysynnän perusteella. Kannattaa siis jättää pois sellainen lämmönkulutus, jonka puuttumisesta ei kenenkään mukavuus kärsi.

Voi kunpa taloyhtiöt laskuttaisivat lämmöstä kulutuksen mukaan, niin saisimme rahallistakin palkintoa vaivannäöstämme. No, ainakin lämpimän veden kulutusmittarit tekevät jo tuloaan moneen kotiin! Lokoisaa joulua kaikille!

Ps. Touhutessani termostaattien kanssa unohdin viedä lähtiessäni biojätteen. No, eipä sekään haise viileässä asunnossa yhtä vahvasti kuin lämpimässä…

Vintti asuinkäyttöön – osa 2

ekovilla asennettuna

Nyt on vintillä vällyt ja fyllit paikoillaan. Märkäpuhallus ei nimestään huolimatta ollut kovin vetistä touhua. Puhallustekniikan ansiosta eriste asettuu hyvin paikoilleen myös avoimeen pystysuoraan seinään ja täyttää tarkasti kaikki kolot. Eristeiden on annettava kuivua muutama päivä, ennen kuin seinän rakentamista jatketaan.

villa tulee letkua pitkin

ekovillan puhallustaAsennus sujui näppärästi: pihaan ajoi Ekovillan kuorma-auto, josta vedettiin letku vintille. Kaksi asentajaa vuorasi vintin pinnat ja laipion puolessa päivässä.

Ekovillaeriste on tehty kierrätyspaperista, ja siihen on lisätty booria palonesto- ja homeenestoaineeksi. Boori voi aiheuttaa hengitysteiden ja ihon ärsytystä pölistessään puhallusvaiheessa, joten työntekijöiden on syytä käyttää hengityssuojaimia. Eriste on kuitenkin siinä määrin luonnontuote, että sen voi vaikka kompostoida, onhan boori myös kasveille tarpeellinen alkuaine.

Ekovillan tiheys on 30-45 kg/m3 riippuen rakenteesta, johon se on asennettu. Meillä täytettäviä kuutioita oli noin 30, joten eristemassaa on rakenteissa noin 1000 kg verran. En löytänyt netistä tarkkaa tietoa, paljonko paperiin on sitoutunut hiiltä. Jos arvioidaan, että paperi sisältäisi noin painonsa verran hiilidioksidiekvivalentteja, eristeeni vastaisi noin 8000 km:n autoilua. Hiilen varastointi on selvästikin vaativa tehtävä!

Ympäristökeskuksen sivuilla on ihan vertailututkimuskin erilaisten rakentamisratkaisujen ympäristöystävällisyydestä ilmaston ja energiankulutuksen kannalta: Koskela, Korhonen et al 2011: Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa. Jos rakentaa puurunkoisen talon ja eristää sen ekovillalla, pääsee jopa plussalle. Talo varastoi enemmän hiiltä kuin sen rakentaminen on tuottanut hiilidioksidipäästöjä! Sen sijaan mineraalivillaeristeet ovat energiasyöppöjä valmistaa. Mineraalivilla sopii myös kosteudenpidätysominaisuuksiltaan huonosti yhteen puurakenteiden kanssa, joten sekä ympäristön että terveen rakennustavan kannalta kannattaa valita selluvilla/ekovilla. Selluvilla pidättää paljonkin kosteutta eristyskyvyn kärsimättä.

Jääkaapille vetoapua pakkasilmasta – kannattaako?

Ulkona on kipakka pakkanen, ja sisällä jääkaappi kasvattaa sähkölaskua jäähdyttäessään ruokiamme. Eikö siis kannata hyödyttää valmiiksi kylmää ulkoilmaa tähän tarkoitukseen? Tarkan euron ituhippi siirtelee litraista vesipulloa parvekkeen ja jääkaapin välillä: kun pullo parvekkeella jäätyy, on aika siirtää se jääkaappiin, ja suunnilleen vuorokauden päästä siirretään taas sulanut vesipullo takaisin parvekkeelle.

Onko tästä mitään hyötyä? Otin entalpiataulukot ja laskukoneen esille, ja tulos on alla. Koko touhuhan perustuu siihen, että vedellä on korkea sulamislämpö: veden olomuodon muutos jäästä vedeksi vastaa energiantarpeeltaan suunnilleen sitä, että samaa vesimäärää lämmitetään 80 astetta. Veden olomuodon muutoksissa liikkuu siis suurehkoja energiamääriä verrattuna pelkkään lämpötilan muutokseen.

Mitä tämä tarkoittaa kilowateissa ja kilowattitunneissa? Pullo sulaa jääkaapissa yleensä noin vuorokaudessa, niinpä teho saadaan jakamalla energia vuorokauden sekuntien määrällä: vesipullon jäähdytysteho on noin 4,1 W. Vuorokaudessa jäähdytysenergiaa saatiin noin 0,1 kWh.

Kuulostaa aika vähältä. Paljonko se on suhteutettuna jääkaapin jäähdytystehoon? Meidän uuden jääkaappimme valmistaja ilmoittaa, että jokaista jääkaapin sataa tilavuuslitraa kohti se tarvitsee energiaa samaiset 0,1 kWh vuorokaudessa, ja siitä osa tietysti menee hukkaan. Vesipullo hoitaa siis sata litraa jääkaappitilavuutta oikeaan lämpötilaan. Kommuunilla on valtaisa 390 litran vetoinen jääkaappi, joten pitäisi kierrättää neljää vesipulloa täyden jäähdytystehon saavuttamiseksi. Hm, kätevämpää olisi, jos jääkaappi osaisi hyödyntää kylmää ulkoilmaa jäähdytykseen suoraan. Toisin päin voi laskeskella, että yhden jääkilon tuomalla jäähdytysenergialla jäähdytetään yli 6 kg ruokia huoneenlämmöstä jääkaappilämpötilaan.

Ja paljonko säästyi rahaa? Kilowatti sähköä maksaa suuruusluokkaa 12 – 16 snt, joten yhtä jääpullollista kohti sähkölaskusta jää puuttumaan noin … 1,5 snt. No, aika monet energiansäästökonstit perustuvat elämäntapaan: sulatetaan pakasteet jääkaapissa, jäähdytetään ruuat parvekkeella jne. Kuitenkin jos rahaa haluaa säästää, pääsee paljon helpommalla vaikka vaihtamalla lamput ledeihin. A+-luokan jääkaappi kuluttaa vuodessa noin 20 euron edestä sähköä, siitä saa jokusen euron pois järkevällä käytöllä.

-Piia

Ps. Vielä laskelmat tähän: Veden sulamislämpö on 333 kJ/kg, eli kilo vettä luovuttaa jäätyessään lämpöä tämän verran ja sitoo saman verran sulaessaan. Veden ja jään ominaislämpökapasiteetti vaihtelee lämpötilan mukaan, mutta on jäällä noin 2 kJ/kg*lämpöaste ja vedellä noin 4,1 kJ/kg*lämpöaste. Jos katsoo veden entalpian eri tiloissa taulukosta, arvot voi laskea myös siitä suoraan.

Otetaan siis litra (~kilo) jäätä, sulatetaan se 0 C-asteessa, annetaan lämmetä vielä jääkaappilämpötilaan ja lasketaan, paljonko energiaa sitoutui. Tulokseksi tulee 357,7 kJ. Jos ulkona sattui olemaan pakkasta, jäähdytysenergiaa tulee rippunen lisää, sillä esim. kymmenen asteen pakkanen tuo 20,2 kJ jäähdytystä, siis yhteensä noin 378 kJ.

Herkutellaan pakastin tyhjäksi

Satokausi lähestyy, ja nyt on mainio aika herkutella ylivuotiset marjat ja muut säilötyt tuotteet pois. Samalla pakastinkin saa pitää muutaman viikon mittaisen loman, ja vuotuinen sulatus on hoidettu. Mittasin viime kesänä, että äitini vanhat pakastimet kuluttavat kukin sähköä kymmenen euron edestä joka kuukausi. Tämä siis pelkästä säilytyksestä, säilöttävien ruokien jäähdyttäminen tulee vielä siihen päälle. Niinpä ei ole kovin järkevää lojuttaa siellä ruokia vain tavan vuoksi.

Kotiin jäi vain yksi kämppis kotinaiseksi, ja tulimme siihen tulokseen, että kommuuninkin pakastimista toinen pääsee kesälepoon. Teimme kaupungissa käydessämme laatikkoomme jääneistä jäätelöstä ja marjoista pirtelöä, ja Tomppa loihti kasvispöperön jäljellejääneistä pinaattipusseista.

Kun pakastimia käynnistelee aikanaan uudestaan, kannattaa viimeistään tarkistaa niiden lämpötila. Uusissakin pakastimissa tehoasetus pitää usein säätää käsin, jotta lämpötila asettuisi optimaaliseen -18 asteen lukemaan. Viime talvena ihmettelin, miksi vasta ostettu pakastin tuntuu jurraavan päällä vähän väliä. Syy selvisi, kun mittasin lämpötilan: -29 astetta! Eikä ollut edes tehopakastus päällä. Tuli kiire vääntää säätönuppia pienemmälle.

Jokainen aste lisää lämpötilaeroa huoneilmaan verrattuna tekee pakastimenkin tapauksessa noin viisi prosenttia lisää sähkönkulutuksessa. Kun helteiden takia huonelämpötila nousee, myös kylmälaitteiden kulutus kasvaa. Senkin vuoksi kesä on hyvä aika antaa pakastimen levätä.

-Piia

Omilla lihaksilla

Mökillä Tompalla ja minulla on ollut ilo tehdä töitä omilla lihaksilla. Ilo tulee siitä, että työ on oma valinta. Viimeiset kymmenen vuotta olemme sahanneet polttopuut pokasahalla omin voimin, halkoneet halot kirveellä, niittäneet pihan viikatteella, kantaneet veden kaivosta tuvalle, soudelleet katiskoille. Tomppa on herättänyt kyläläisissä ihmetystä kaatamalla isojakin puita pelkkää kirvestä käyttäen. Maantiellä autot hiljentävät kohdalla, kun ihmiset tuijottavat meitä kävelemässä tai pyöräilemässä lähikauppaan. Matka sinne on alle kolme kilometriä.

Tänä vuonna työt ovat sujuneet jouhevammin kuin aikaisempina vuosina. Otimme Tompan kanssa kevään ohjelmaamme ohjattua liikuntaa, minulla tunti viikossa ja Tompalla kaksi. En ole koskaan juuri arvostanut varta vasten harrastettavaa liikuntaa, mutta nyt olen huomannut, että tuntikin viikossa perusjumppaa vaikuttaa. Puiden sahaamisessa ei ole tullut enää kestävyys vastaan, kuten joskus ennen. Kauan sitten jo opettelin sahaamaan sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Käsiä vuorotellen saa puita sahattua kerralla sen määrän kuin haluaa. Niittäminen taas on mainiota vatsalihasharjoittelua.

Kuinka norsu syödään? Pala kerrallaan, kuuluu vanha viisaus. Isojakin töitä saa tehtyä, kun ryhtyy vain tekemään. Tietokonetta käyttävä on tottunut siihen, että asiat tapahtuvat napin painalluksella. Minusta tietokoneen käyttö lisää kärsimättömyyttä. Paljon nörttäävät tutut tunnistaa siitä, että he tuskastelevat pieniäkin viivytyksiä.

Maltti on ihmisen tärkeimpiä ominaisuuksia, ja mökin työt ovat mainio tapa sitä harjoitella. Harjoitus on itsellenikin tarpeen. Monesti tulee mieleen soittaa mökkitalkkari paikalle, kun lastenhoidon lomassa on vaikea livahtaa vaikkapa pihalle niittämään. Tänä vuonna rikoimme kymmenvuotisen polttopuuperinteen ja pyysimme tuttua yrittäjää kaatamaan ison männyn pihasta saunapuiksi, samalla hän kaatoi muitakin polttopuita. Kunhan vauvanhoitopuuha hellittää, polttopuuhuolto pääsee jatkumaan entiseen malliin omin voimin.

Monet työt eivät lopulta edes ole kovin ihmeellisiä ponnistuksia. Päivässä kuluvat viisi vesiämpärillistä ehtii kipaista kaivolta vaikka ennen aamiaista varttitunnissa. Sillä saa laitettua ruuan, pestyä lasten peput ja tiskattua astiat.

Erityisen hyödyllistä ruumiillinen työ on suuruusluokkien hahmottamisessa. Paljonko energiaa tarvitaan mökin pitämiseen lämpimänä eri säillä? Paljonko vettä kulutan päivässä? Saunassa voi läträtä veden kanssa hyvällä omallatunnolla, kun veden on kantanut itse sisään ja se imeytyy lattiakaivosta suoraan maahan.

-Piia

Jääkaappi- ja pakastinostoksilla

Kommuunin uuteen asuntoon muutto lähestyy. Olemme järjestelleet remontteja ja miettineet, mikä kelpaa asunnossa sellaisenaan ja mikä kannattaisi uusia. Vanhan jääkaappipakastimen päätimme korvata uudella. Seitsemän hengen ruuat eivät oikein enää mahdu vakiokokoiseen jääkaappiin. Uudessa keittiössä odottavat kylmälaitteet ovat niin iäkkäitäkin, että ne lienevät aikamoisia sähkösyöppöjä.

Energiamerkintöjen ansiosta kylmälaitevalmistajat ovat tosissaan tehneet töitä sähkönkulutuksen minimoiseksi. Se on ainoa laiteryhmä, jonka sähkönkulutus on kodeissa pienentynyt, vaikka jäähdytettävä säilytystila on vain kasvanut.

Sähkönkulutussaiturina olin vähän huolissani, kun kämppikset esittivät tilavaatimuksiaan. Jääkaappiruokia ei kuulemma voisi säilyttää missään alle 180 cm korkuisessa tilassa. Ajattelin, miten ramppaamme kaikki jääkaapilla ja joka kerta sieltä hulahtaa ulos kylmää ilmaa, jonka kaappi taas joutuu korvaamaan uudella. Pakasteille suunniteltiin hankittavan tilaa saman verran. Epäluuloni sähkönkulutuksesta hälvenivät, kun katsoin valmistajien antamia kulutustietoja. Kun valitsee A+ -luokkaa, voi olla, että sähkönkulutuksemme ei edes kasva lisätilasta huolimatta.

Sitten olikin aika miettiä, mistä laitteet saadaan. Halusimme tietysti käväistä ostoksilla mahdollisimman lähellä. Kauppojen karkaaminen kehäteiden varteen tekee hankinnat työläiksi. Nettihaku antoi lähimmäksi kodinkonekaupaksi Hämeenheikin, joka on Herttoniemessä ihan vieressä. Itäkeskuksen kodinkoneliikkeistä oli yllättävän vaikea löytää tietoa, mutta löytyi senkin kyljestä lopulta jokunen kauppa.

Paikallinen Hämeenheikki olikin kiva löytö: erinomaista palvelua ja laadukkaan oloisia laitteita. Asennukset ja kuljetukset järjestyisivät myös joustavasti. Jopas, pakastimiinkin on kehitetty automaattisulatus (no frost) sitten viime väkemän, kuulostaapa kätevältä. Itäkeskuksen Hirvoxilla katsoimme vielä vertailun vuoksi vaihtoehtoisia malleja, mutta jos jääkaapin kahva tuntuu lenkottavan jo ostohetkellä, sen ennuste ei ole kovin hyvä koko kommuunin kuormituksessa.

Tämännäköisen jääkaapin olisin halunnut, mutta valkoinen tuli. Näitä muotoiluihmeitä oli vain yksi malli, ja se ei sopinut meille. Miksei muotoiluun panosteta enemmän?

Tämännäköisen jääkaapin olisin halunnut, mutta valkoinen tuli. Näitä muotoiluihmeitä oli vain yksi malli, ja se ei sopinut meille. Miksei muotoiluun panosteta enemmän?

Kylmälaitteiden maksamisen jälkeen huomasimme, että eihän miehenkorkuinen pakastin edes mahdu sille suunniteltuun tilaan alakerrassa, iso sähkötaulu on tiellä. Hankinnat uusiksi siis. Säätämisen keskellä olemme olleet erityisen iloisia siitä, että tuli suosittua lähellä olevaa liikettä. Palvelu on pelannut edelleen, kun yhden ison pakastinkaapin sijasta pitäisikin hankkia kaksi pientä.

Mutta voi surku: pikkukaapeissa ei ole automaattisulatusta, josta ehdin jo iloita kovasti etukäteen. Olisi loppunut viimein pakkasilmojen odottelu sulatussählingin käynnistämistä varten. Jääkaappi sentään on sellainen kuin pitikin, siis teknisiltä ominaisuuksiltaan. Vielä kun joku valmistaja panostaisi niiden muotoiluun, ihmiset kuitenkin suosivat kauniita esineitä.

-Piia

Kasvattaako leivänpaahdin sähkölaskua?

Tässä yhtenä aamuna katsoin taas leivänpaahtimessa paahtuvia aamiaisleipiä, ja tunsin heikon omantunnon pistoksen. Voisihan leivät syödä paahtamattakin, siellä taas kivihiilivoimala jauhaa sähköä aamukulutuspiikin kattamiseksi. Paljonkohan paahdin oikein vie sähköä?

Tuumasta toimeen ja kulutusmittari paahtimeen kiinni. Ei se onneksi paljoa vienyt, vain 0,0229 kWh yhtä paahtokertaa kohti. Ai että käytännössä? Yksi leivänpaahtokerta vastaa suunnilleen veden keittämistä yhtä teekupillista varten. Jos paahtimen käynnistää kerran päivässä, vuodessa sähköä menisi noin 8 kWh, siis vähän yli euron edestä. Tomppa onnistuu tunkemaan paahtimeen kerralla neljä ruispalaa, joten yksi käynnistys usein riittää, eikä joka päivä tule paahdettua leipää syötyä.

Yksi leivänpaahtokerta vie saman verran sähköä kuin teekupillisen keittäminen.

Yksi leivänpaahtokerta vie saman verran sähköä kuin teekupillisen keittäminen.

Vanhan kännykkäni lataukseen sähköä meni vielä paahtoleipääkin vähemmän, vain 0,011 kWh. Latauskerta maksaa siis noin 0,2 snt. Älypuhelin varmaan veisi vähän enemmän, mutta kännykkään puhumalla ei silti omaa sähkölaskua kasvateta. Tukiasemien viemä sähkö voi olla asia erikseen.

Sonyn pikkustereot tarjosivat myös myönteisen yllätyksen, CD-levyä pyörittäessään soitin toimii 16 W:n teholla, tunnissa siis kuluu 0,016 kWh. Kun levy on pysähdyksissä, tehoa kuluu silti 13 W. Lastenlaulujen kuuntelu ei siis sähkölaskussa juuri näy, mutta laite on muistettava sammuttaa virtanapista. Vanhat isot stereomallit kuulemma voivat viedä hiljaisenakin 200 W sähköä, mikä tekisi jo parinsadan laskun vuodessa.

Sonyn energiatehokas cd-soitin.

Sonyn energiatehokas cd-soitin.

Vaippapyykki sen sijaan saa sähkömittarin laulamaan. 60 ’C koneellinen vei jotakuinkin 1 kWh:n, siis noin 15 snt. Koneellinen päivässä vuoden ajan tuo laskua noin 55 euroa vuodessa. Kertakäyttövaippojen ostoon verrattuna tuo pesukustannus on silti hyvin pieni. Yleensä 40 ’C pesuohjelmaan hujahtaa sähköä vain puolet 60 ’C määrästä. Meille on tullut huonoksi tavaksi pestä melkein kaikki pyykki kuudessakympissä, koska en oikein luota saavani esim. lakanoita ja pyyhkeitä puhtaaksi alemmassa lämpötilassa. Kun pyykkikoneeseen menee vielä melkein aina muun pyykin seuraksi kakkavaippoja, pesulämpötila on vakio.

-Piia

« Older entries