Villivihanneskokeiluja

kuusenkerkkäpirtelöä syömässäAika monet villivihannekset sopivat syötäviksi niin, että surauttaa ne tehosekoittimessa pirtelön sekaan. Rantamintusta tulee hyvä pirtelö, ja olen nähnyt ihmisten käyttävän vuohenputkeakin samaan tapaan. Tänään pirtelöön katosi reilu erä kuusenkerkkiä, kaksi banaania, aamuisen kaurapuuron jämät ja vajaa puoli litraa jäätelöä. Hyvin maittoi kuusenkerkkäpirtelö niin aikuisille kuin lapsillekin, tosin puuro teki rakenteesta turhankin kiinteää.

Mökin omenapuiden alla maata peittää yhtenäinen maahumalakasvusto. Päätin tänä vuonna kokeilla maahumalaa samaan tapaan, onhan se hyväntuoksuinen ja vahvannäköinen kasvi. Suomen terveyskasvit -kirja suosittaa sitä keuhkoputkentulehdukseen, ja jostain luin sitä käytetyn myös hengenahdistuksen hoitoon. Maahumalapirtelön maussa ei ollut vikaa, mutta hyvää suutuntumaa siitä ei tule. Lehdenpalat tuntuivat takertuvan kurkkuun.

villivihanneskokeiluja2Nenän, kurkun ja nielun vaivoihin aion vastedes kokeilla maahumalaa perinteisenä teenä, silloin ei lehtiä tarvitse syödä. Kasvista käytetään kukkivia versonlatvoja, eli se on parhaimmillaan juuri nyt.

Muuten villivihanneskevään ruuat ovat meillä olleet niitä totuttuja: nuoria vuohenputken lehtiä salaattiin ja ryöpättyjä nokkosia lettuihin.

Yllätyin muuten, kun selvitin nokkosen ravintoarvoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokanta  tiesi kertoa, että siinä on kalsiumiakin 594 mg/100 g – yli nelinkertaisesti maitoon verrattuna! Vihreissä kasviksissa on muutenkin kivasti kalsiumia, keskimäärin (72 mg/100 g). Villivihannesten puputtaja ainakin saa vahvat luut. Myös C-vitamiinia on monissa villikasveissa paljon, nokkonen ylittää appelsiinin pitoisuudet yli kuusinkertaisesti massayksikköä kohti!

Mainokset

Mitä tehdä villivihanneksista?

mita_tehda_villivihanneksista1Villivihanneskausi on nyt parhaimmillaan, kun uudet kasvit ovat vielä tuoreita ja mureita, eivätkä ole muuttuneet kitkeriksi. Tein villivihannespiirakkaa, johon saa upotettua pari litraa nuoria nokkosen- ja vuohenputkenlehtiä. Vakipiirakkapohjani ohje on joustava, sen voi mainiosti tehdä myös gluteenittomana. Vehnäjauhojen tilalla olen kokeillut monenlaisia yhdistelmiä, esim. 2 dl tattarijauhoja ja 1 dl perunajauhoja, tulee kuohkeampaakin. Tässä ohje teillekin!

Virallisessa ohjeessani mitat ovat desilitroina. Itse mittaan hiukan vajailla kahvikupeilla, jolloin taikinaa tulee reilummin.

Villivihannespiirakka

Taikina:
(tässä on riittävästi pyöreään vuokaan, jonka halkaisija on 29 cm :):
2 dl kaurahiutaleita
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita tai 1 dl ruokaöljyä
2 dl nestettä, joka voi olla esimerkiksi jääkaappiin unohtuneen mehun jämät tai maitoa
ripaus sokeria
(1 kananmuna)
(pellavarouhetta)
(jauhettua nokkosta)

Täyte:
noin 2 l vuohenputken ja nokkosen nuoria lehtiä sekaisin
200g fetajuustoa
1 sipuli
2 tomaattia
(paprika)
liraus oliiviöljyä
basilikaa

Taikinan valmistus:
Kuivat aineet sekoitetaan, ja niihin lisätään neste ja rasva. Piirakkataikinan makua ja ruokaisuutta voi vaihdella lisäämällä erilaisia lisukkeita kuten pellavarouhetta, jauhettua nokkosta tai soijarouhetta. Kananmunalla voi varmistaa taikinan koossapysymisen, mutta piirakka onnistuu kyllä ilmankin. Taikina levitellään vuokaan leivinpaperin päälle.

Täytteen valmistus:
Vuohenputken lehdet ja nokkosen latvat kypsennetään nopeasti pienessä vesimäärässä kannen alla. Kun ne ovat höyryttyneet ja nahistuneet sopivasti, vesi kaadetaan pois ja lehtimassa silputaan saksilla. Joukkoon pilkotaan sipuli, tomaatit ja kuutioidaan fetajuusto. Fetajuuston lientä voi käyttää pienen määrän antamaan suolaista makua. Täyte viimeistellään oliiviöljyllä ja silputulla basilikalla.

Täyte kaadetaan vuokaan levitellyn taikinan päälle. Piirakkaa paistetaan 200-225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Parhaan tuloksen saa, kun antaa pinnan ensiksi hiukan paahtua 225:ssä, ja paistaa loppuajan alemmassa lämpötilassa.

Otan mielelläni kommentteja vastaan, miten muut olette saaneet piiraan onnistumaan, ja onko teillä omia muunnelmia tästä teemasta. Uudet villivihannesohjeetkin ovat aina tervetulleita!

Villivihanneksia pöytään

Jonkin aikaa sitten veimme pikku-Taiton, 1-v, ulkoilemaan ilman rattaita, jotta hän lopultakin saisi vähän kosketusta ulkomaailmaan. Kannoimme hänet takapihan metsään ja jäimme siihen ihmettelemään orastavaa kevättä. Taito istui hiljaa paikoillaan kymmenen minuuttia, ennen kuin kohotti varovasti toista kättään. Sitten hän istui taas hiljaa. Metsä taitaa olla pelottava paikka. Ehdimme havainnoida ympäristöä sen verran, että näimme kasvien jo alkaneen versoa maasta. Kauempaa sitä ei huomannut, kun hennot oraat jäivät vielä kuivuneen heinän sekaan.

Odotamme jo kovasti pääsevämme mökille villivihannesten keruuseen. Kun kämppiksemme lähti viime viikonloppuna läheiseen saareen yhdistetylle virkistys- ja nokkosenkeruuretkelle, annoin hänelle mukaan pari muovipussia ja vuohenputkitilauksen. Kilttinä ihmisenä hän toikin meille kotiin jääneille pienen pussillisen vuohenputken versoja. Meri imee vielä täällä rannikolla kaiken lämmön, minkä vuoksi saaren vuohenputket olivat vasta hiukan nostaneet päätään maasta. Söimme ne hujauksessa leipien päällä. Kämppis taas paisteli itselleen ja vierailulle saapuneelle äidilleen nokkoslettuja, jotka olivat NIIN hyviä tuoreista versoista tehtynä. Kyllä mekin kohta.

Kotona olemme virittäytyneet villivihanneskauden alkuun myös ostamalla purkillisen suolaheinäsäilykettä. Sitä myydään läheisessä venäläisiin tuotteisiin erikoistuneessa kaupassa. Kivan kirpeä suolaheinäsäilyke osoittautui herkuksi leivän päällä, ja maultaan vaativa kämppiskin piti siitä. Olemme ennestään käyttäneet itse poimittya suolaheinää lähinnä savustettavan ja grillattavan kalan sisällä mausteena ja pinaattikeittotyyppisten keittojen osana. Suomessa kasvavista lajeista molemmat, sekä niitty- että ahosuolaheinä, ovat syötäviä, ja helppoja tunnistaa.

Mutta nyt kannattaa lähteä villivihannesjahtiin hakemaan kunnon vitamiinitömpsyt. Suolaheinän aika on vasta vähän myöhemmin, mutta vuohenputket ja nokkoset nousevat jo maasta puutarhojen perällä. Lämpimillä paikoilla ne ovat jo kohta ohittaneet parhaan aikansa. Vuonenputkea voi syödä leivän päällä, lisätä salaattiin ja käyttää monissa ruuissa korvaamaan pinaatin kokonaan tai osittain. Nokkonen sopii erityisen hyvin lettuihin, mutta yhtä lailla myös pinaatin tilalle. Molemmissa on enemmän vitamiineja ja muita suojaravintoaineita kuin lällyissä kesyvihanneksissa.

-Piia