Ikää lisää

Uskolliset lukijani, olette ehkä miettineet, mikä kirjoittajaa vaivaa, kun ei päivityksiä tule. Aiheita on riittänyt, mutta olen kärsinyt kirjoitusjumista. Viime vuonna touhusimme mökillä tuttuun tapaan, ja uusiakin asioita kokeilimme: mökkimme pihassa loikki ensimmäistä kertaa kaneja. Siinäpä mainioita otuksia: syövät pihalla kasvavaa ruohoa, ovat säyseitä ja lisääntyvät kuin – kanit. Niille etsittiin lopulta talvikoti, joten tällä kertaa emme saaneet paistia ja rukkasia. Sen sijaan kesäkanat ja kukko joutuivat ensimmäistä kertaa pataan. Niillä oli kanapunkkeja, joita on hyvin vaikea torjua.

Ensi kesänä meillä on projektina rakentaa taas oman metsän puista yhtä ja toista, ja puut on juuri poimittu lähimetsästä. Sahaus on ohjelmassa ensi viikolla.

Neljänkympin ylityttyä olen kaivannut rohkaisua. Onko kukaan saavuttanut mitään enää keski-iän kynnyksellä? Onko myöhäistä enää ryhtyä mihinkään isompaan? Riittävätkö voimat, vaikka ryhtyisinkin? Kovasti olen ihastunut hirsitaloihin menneen vuoden aikana ja haaveilen sellaisen siirtämisestä.

Kirjastossa työskentely on lisännyt lukemisharrastustani mukavasti. Törmään kaiken aikaa kirjailijaelämäkertoihin, joiden mukaan aika moni taiteilija oli suoltanut tähän ikään mennessä jo koko tuotantonsa, ja ehkä ehtinyt jo kuollakin neljäänkymppiin mennessä. Aleksis Kivi ja Jack London nyt vaikkapa. Sotahistoriasta sentään selvisi, että Adolf Hitler oli lopullisen ratkaisun tehdessään jo 56-vuotias. Ehti hän sentään keski-ikäisenä valloittaa puolen Eurooppaa, tosin piristävien lääkkeiden voimalla. Niitäkään ei minun sukupolveni enää saa laillisesti, vitamiineista ja hivenaineista on sentään tullut lisäpuhtia.

Viime vuoden aikana sain myös diagnoosin pitkään vaivanneeseen jalkaani – jatkuva pieni jomotus lonkasta varpaisiin. Paljon oli jo selvitelty tuloksetta, ja pyysin lopulta röntgenkuvia. ”Selkäydinkanavan ahtauma ja nivelrikkoa”, totesi lääkäri. ”Vaikea tälle on mitään tehdä. Ota uudestaan yhteyttä, jos jalkasi lakkaa kantamasta.” Sen enempää infoa ei herunut. Onko tämä kovinkin yleistä? Miksi ihmeessä selkäydinkanava on päättänyt kasvaa umpeen? Vai onko? Nyt on siis hyvä aika pyytää minua mukaan retkeilemään, kun käveleminen vielä onnistuu. Itsestäänselvää se ei ehkä ole jatkossa.

Vintti asuinkäyttöön osa 4 – pintakäsittelyt

Kirjoitukseni remontin edellisistä vaiheista ovat luettavissa näistä linkeistä: vaihe 1, vaihe 2, vaihe 3.

Vinttiremontti eteni viimeiseen vaiheeseen, pintakäsittelyihin, jotka tein omin kätösin. Halusin suosia hengittäviä lakkoja ja maaleja, jotta mökin voisi yhä turvallisin mielin jättää talveksi ilman peruslämmitystä. Valitsin Osmocolorin puuvahoja ja öljyvahoja puupinnoille sekä Uula-tuotteen Into-maalin muuriin.

puuvahoja ja maalia hengittävää pintaa varten

Lattian käsittelin Osmocolorin värittömällä öljyvahalla. Huomasinpa taas, että työhön pitää varata tarpeeksi aikaa: sutimiseen kului kahdeksan tuntia käsittelykertaa kohti. Öljyvahakerroksia levitettiin kaksi. Olen aikaisemmin käyttänyt Unica Superia puupintojen lakkaamiseen, ja siihen verrattuna Osmocolorin vahat olivat todella käyttäjäystävällisiä:

  • vintti_asuinkayttoon4_3Öljyvahaan ei jää sen kuivuessa kalvoa, vaan työtä voi paikata vielä vaikka puolen tunnin tai tunnin päästä. Unica Superilla tämä ei onnistuisi, vaan pintakalvo rikkoutuisi rumasti.
  • Välihiontaa ei tarvita käsittelykertojen välillä. Lähes 70 m2:n lattian kevytkin hiominen olisi vaatinut maallikolta paljon vaivaa.
  • Valumajälkiä jäi vähemmän kuin lakkaa käytettäessä. Toki silti pitää pyrkiä sutimaan melko ohut kerros, jottei lattialla näy pinnan kuivuttua vihreitä pisaroita.

Aika kallista tököttiähän Osmocolorin tuotteet ovat. Minusta työskentelyn helppous ja pinnan kaunis ulkonäkö kuitenkin tekivät niistä rahan arvoisia. Käsittely jopa häivytti pinnan epätasaisuuksia näkyvistä ja korosti puun kaunista ulkonäköä. Kun liuotin on kuivunut, Osmocolorin vahoja mainostetaan myrkyttömiksi. Vahakäsittely suojaa puupintaa likaantumiselta: esim. lattialle kaatunut kahvi ei pääse imeytymään puun sisään.

Seiniin käytin Osmocolorin puuvahaa, joka on hiukan kevyempää kuin lattiaan tarkoitettu aine. Seinille riitti yksi käsittelykerta. Puuvaha korostaa pintaa kauniisti, mutta minua hiukan häiritsi puupintojen hienoinen tummuminen vahakäsittelyn myötä. Kuusipaneeli on niin kauniin vaaleaa, että sen olisi suonut sellaisena pysyvän. Toisaalta ilman käsittelyä se alkaisi tummua joka tapauksessa. Jos nyt aloittaisin alusta, sävyttäisin vahaa varmaan kevyesti valkoisella.

kaminaMuurin maalaamiseen hain myös perinnehenkistä tuotetta, sillä minulla oli huonoja kokemuksia uunin maalaamisesta superlateksilla. Kestäähän superlatex lämpöä, mutta lopputulos näyttää siltä kuin uuni olisi kääritty muovikelmuun: pinta ei ole kaunis. Uula-tuotteet Into-maalilla sen sijaan pinnasta tuli kauniin näköinen. Levitysominaisuuksiltaan Into ei ole nykyisten maalien veroinen, vaan vaatii aika paljon sekoittelua ja pyörittelyä. Lopputulos parin kolmen maalikerroksen jälkeen on kuitenkin hyvännäköinen, ja maali myös kuivuu hetkessä. Uulan maaleja saa ostaa ainakin Värisilmä-liikkeistä.

Ensi vuoteen jäi vielä ovien maalaus, johon on Futura Aqua jo hankittuna. Toivottavasti se kestää puolen vuoden säilytyksen. Olisin halunnut niihin maalarin valkolakkaa, mutta kun sitä ei hyllytavarana kaupasta löytynyt, piti tyytyä vesiohenteiseen korvikkeeseen.

Kesälomamme viimeisellä viikolla saimme viimein myös kaminan paikoilleen. Tilasin netrauta.comista SVT-merkkisen Wallu-kaminan, jonka piti olla kotimaisen Sepon Valutuotteen valmistama. No, Sepon tilalla näyttää nykyään häärivän joku tsing hiang pong, jonka allekirjoittama tarkastuspaperi oli kaminan sisällä. Kiinasta tulevat Sepon valutuotteet, mutta sitä ei yrittäjä kotisivuillaan mainitse.

puinen pöllöSitten vintin ohjelmassa onkin vanhojen asukkaiden muutto sisään. Meillä on monenlaista perinnetavaraa, jonka pitäisi löytää vintiltä paikkansa. Tuskastelinpa taas, kuinka paljon aikaa tavaroiden hallinnointi vie: kanniskele, siirtele, pyyhi pölyjä. Nämä kuitenkin kertovat perheen ja elämäntavan historiasta, joten haluan pitää niistä kiinni. Eipä lopu tekeminen ensi kesänäkään.

Kesän 2013 tilinpäätös

maidonhakumatkallaVietin lasten kanssa menneenä kesänä varmaankin pisimmän kesäloman pitkään aikaan, neljä kuukautta mökillä, kolmasosan vuodesta. Tompan loma rajoittui lähinnä syyskuulle. Palasimme kaupunkiin viikko sitten. Onhan täällä Helsingin Energian kaukolämpöverkon äärellä mukavan lämmintä. Kaipaan kuitenkin takaisin! Tuntuu niin kädettömältä hakea kaikki kaupasta, kun olimme koko lämpimän vuodenajan kalastaneet, viljelleet kasvimaata, keränneet villivihanneksia, marjoja ja sieniä, syöneet ähkyyn asti omien kesäkanojemme munia ja hakeneet maidon viereiseltä maatilalta (kesän aikana sitä haettiin 175 litraa!, odotan kolesterolitestiä malttamattomana!). Metsästäjä-keräilijän vaistot ajavat tekemään jotain oman ruuan eteen, mutta kaupungissa en voi tehdä juuri muuta kuin kerätä marja-aronioita koristepuskista. Niin turhauttavaa!kesan_2013_tilinpaatos4

Tiedän tiedän, että työnjako on ihmiskunnan vahvuus. Ja että oikeasti toimeentulo ei kauheasti etene, jos pelkkään ruuanhankintaan kuluu suurin osa ajasta. Mutta vaistot ovat vaistoja, ja lajityypillistä käyttäytymistä se ihminenkin kaipaa.

Tämän kesän merkkitapauksia olivat ainakin:

Vinttiremontin valmistuminen (viimeistelystä kirjoitan lisää erillisessä kirjoituksessa). Mökki täytti 61 vuotta, ja aikanaan keskeneräiseksi jätetty vinttikerros tehtiin nyt valmiiksi ja otettiin käyttöön. Kahdelta ripeäotteiselta remontoijalta työhön kului viisi viikkoa.

halkopinoYstävien vierailut mökillä. Ihanaa, kun kaverit jaksavat matkata kauas maaseudulle meitä tervehtimään. Olen niin kiitollinen siitä, että meille on sattunut niin hyvä ystäväpiiri. Ja kun he vieläpä matkasivat meille asti raatamaan apunamme töissä. Yritin varovasti ehdottaa, että pitäisiköhän rankakasamme moottorisahauksen sijaan välillä lähteä vaikka maidonhakuretkelle tai mustikkaan, ja sain vastaukseksi, että kaverini mielestä mootorisahalla sahaaminen ja traktorin ajaminen ovat niin mukavia hommia, ettei niihin koskaan kyllästy. Pääsimmepä tekemään omat versiomme ”komein halkopino” -teemasta.

Lapset oppivat leikkimään yhdessä. Alkukesän toimin erotuomarina lasten ainaisilta tuntuneissa kiistoissa. Valokin 2-vuotissynttäreiden jälkeen Taito lähti viikoksi isovanhemmilleen. Hänen palattuaan takaisin mökille leikit alkoivat yhtäkkiä sujua. Lapset rakensivat kaupunkia, kuljettelivat palikoita kuorma-autolla, leikkivät majanrakennusta, rellottivat yhdessä lukemassa ja istuivat aina vierekkäin kiikkustuoliin syömään saamansa erikoisherkut.lapset viihtyvät yhdessä

Valokki kasvoi isoksi: oppi kokonaan kuivaksi ja lakkasi myös imemästä peukaloaan. Hampaissa oli jo alkanut näkyä virheasentoa, ja lapsi oli niin kiintynyt peukaloonsa, että se oli suussa nukkuessakin. Lopulta peukalo tuli niin kipeäksi, että vieroitus tapahtui itsekseen kerrasta. Lohtupeukalon jäätyä pois itku on kyllä ollut herkemmässä. Vaippapyykin loppuminen taas helpotti mökkeilyä *niin* paljon.

kesan_2013_tilinpaatos10

veden äärellä

Lapset pääsivät mökillä touhuamaan ihan erilaisia juttuja kuin kaupungissa: Taito opetteli soutamaan ja pääsi traktorin kyytiin monet kerrat, Valokki kulki mielellään mukana ruokkimassa kesäkanoja. Maidonhakureissuilla päästiin monesti katsomaan lehmiä ja vasikoita. Naapurin kissa ja toisen naapurin Tessu-koira (jota Valokki sitkeästi kutsuu Ressu-koiraksi) aiheuttivat poloiselle kuopuksellemme kauhunhetkiä. Hän pitää eläimistä kovasti nähdessään niitä kuvissa, mutta samassa tilassa juoksenteleva isohko eläin saa aikaan paniikin.

traktorit työssään

bongauskirjaLuonnon eläinten ja kasvien bongaus on aina mökkeilyn ilo. Vielä toiseksi viimeisenä mökkeilypäivänä iloitsin luonnonläheisyydestä, kun heti aamupissalle ulos kylmään lähdettyäni näin harmaapäätikan ja pyrstötiaisparven. Pitkän lämpimän kesän päättänyt hyinen viikko sai mukavan lopun. Taitolla oli bongauksen kannustimena Bongauskirja, johon liimataan tarra aina kun jokin laji on nähty. Idea on loistava, mutta ikävä kyllä kirja on brittiläisestä alkuteoksesta suomennettu. Senpä vuoksi isoa osaa lajeista ei ole koskaan mahdollista meillä bongata, ja toisaalta isoa osa havainnoista ei kirjasta löydy.peurankello

Tämän kesän aikana olin myös kyläläisten kanssa tekemisissä varmaan enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Ihailen sitä, kuinka paljon paikalliset osaavat kaikkea ja selviävät tilanteesta kuin tilanteesta. Joka kesä toistuu sama: rakastun maaseutuun ja mietin pääni puhki, kuinka voisimme elättää siellä itsemme. Maanviljelijöiksi meistä kaupunkilaistolloista ei taitaisi olla, mutta kai nyt *jokin* yritysidea voisi toimia.muumi perunalaatikossa

Vintti asuinkäyttöön – osa 3

vintin koristepaneelia, kattopaneelia ja lattialaudoitustaVintti näyttää jo melkein valmiilta: kattopaneelit on naulattu paikoilleen, oman metsän puusta höylätyt lattialaudat ovat myös paikoillaan. Puupintojen alla puhallusvillan päällä on paperointi. Mökin aikakauteen sopivana erikoisuutena höyläytimme omista kuusilaudoista 1950-luvun tyylistä koristepaneelia, jota käytimme eteläpuoleisen huoneen seinissä. Pohjoispuolen pääty ja lappeen alla olevan matalat seinät saivat vielä erikoisemman pinnan: ne on päällystetty ylijääneillä lattialaudoilla. Vintin rappuset uusittiin myös harkinnan jälkeen, ja se osoittautui hyväksi ratkaisuksi: yhden tukilaudan naulat olivat niin puhkiruostuneet, että rivakammalla askelluksella olisi voinut pudota alas kellarin käytävään! Kellarin aikaisemman kosteusongelman peruja sekin.

vintin rappuset

 

kaide

Eteläpuolella matala tila jätettiin avoimeksi. Pohjoishuoneeseen tehtiin matalaan tilaan komeroita,ikkunasyvennys jotta vuosien mittaan kertynyttä mökin ja suvun historiaan liittyvää tavaraa saataisiin varastoitua. Meillä on esimerkiksi rukki, jonka äitini mummo aikoinaan osti hänelle, koska siihen aikaan tuntui luontevalta ajatella, että hänkin ryhtyisi villaa kehräämään tarpeeksi vanhaksi tultuaan. Lappeen alla olevien ikkunoiden valosta haluttiin kuitenkin päästä nauttimaan, joten komeroita ei tehty ikkunoiden kohdalle. Ajan myötä näkee, ovatko tällaiset ikkunasopukat toimivia, vai olisiko pitänyt suunnitella komerot toisin.

Rakennuspuut omasta lähimetsästä oli kaadettu kaksi vuotta aikaisemmin, sahattu rahtisahauksena mökin pihassa laudoiksi ja taapeloitu siihen. Tuulisella paikalla pressun alla ne olivat kuivuneet hyvin. Höyläämölläkään niiden ei tarvinnut käydä kaukana, sillä Etelä-Savon saha ja höylä sijaitsee noin viiden kilometrin päässä.

pohjoishuone: lattialautaa seinässäkin

Alkuperäisenä aikeena oli maalata yläkerta 1950-luvun tyyliin, mutta sitten en millään hennonut. Vaikka puut ovat oksaisia, on mukava ajatella, että ne ovat alkujaan humisseet parin sadan metrin päässä. Kaikki laudat näyttävät vähän omanlaisiltaan: on joitakin hitaasti kasvaneita petäjävanhuksia ja välissä taas nopeaan kasvuun kirineitä nuorempia puita. Kuusesta höylätty koristepaneeli taas on kauniin vaaleaa. Se näytti aluksi oudolta, sillä ennen on ollut tapana höylätä lähes kaikki rakennuspuu männystä, ja niinpä kaikki samanlaiset vanhat paneelit ovat tummuneet tummanruskeiksi.

ilmanvaihtoventtiili muurissaIlmanvaihtoakin piti miettiä. Puhkaisimme reiät ilmanvaihtohormiin myös vintille, ja ilmanvaihto kulkee nyt ala- ja yläkerrasta saman hormin kautta. Sen verran annoimme periksi nykyajalle, että pellin sijasta ilman virtausta säädellään lautasventtiileillä. Aikaa myöten näkee, saadaanko ikkunoiden raoista tarpeeksi korvausilmaa, vai pitääkö korvausilmaventtiileitäkin puhkaista seiniin.

Vintti asuinkäyttöön – osa 2

ekovilla asennettuna

Nyt on vintillä vällyt ja fyllit paikoillaan. Märkäpuhallus ei nimestään huolimatta ollut kovin vetistä touhua. Puhallustekniikan ansiosta eriste asettuu hyvin paikoilleen myös avoimeen pystysuoraan seinään ja täyttää tarkasti kaikki kolot. Eristeiden on annettava kuivua muutama päivä, ennen kuin seinän rakentamista jatketaan.

villa tulee letkua pitkin

ekovillan puhallustaAsennus sujui näppärästi: pihaan ajoi Ekovillan kuorma-auto, josta vedettiin letku vintille. Kaksi asentajaa vuorasi vintin pinnat ja laipion puolessa päivässä.

Ekovillaeriste on tehty kierrätyspaperista, ja siihen on lisätty booria palonesto- ja homeenestoaineeksi. Boori voi aiheuttaa hengitysteiden ja ihon ärsytystä pölistessään puhallusvaiheessa, joten työntekijöiden on syytä käyttää hengityssuojaimia. Eriste on kuitenkin siinä määrin luonnontuote, että sen voi vaikka kompostoida, onhan boori myös kasveille tarpeellinen alkuaine.

Ekovillan tiheys on 30-45 kg/m3 riippuen rakenteesta, johon se on asennettu. Meillä täytettäviä kuutioita oli noin 30, joten eristemassaa on rakenteissa noin 1000 kg verran. En löytänyt netistä tarkkaa tietoa, paljonko paperiin on sitoutunut hiiltä. Jos arvioidaan, että paperi sisältäisi noin painonsa verran hiilidioksidiekvivalentteja, eristeeni vastaisi noin 8000 km:n autoilua. Hiilen varastointi on selvästikin vaativa tehtävä!

Ympäristökeskuksen sivuilla on ihan vertailututkimuskin erilaisten rakentamisratkaisujen ympäristöystävällisyydestä ilmaston ja energiankulutuksen kannalta: Koskela, Korhonen et al 2011: Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa. Jos rakentaa puurunkoisen talon ja eristää sen ekovillalla, pääsee jopa plussalle. Talo varastoi enemmän hiiltä kuin sen rakentaminen on tuottanut hiilidioksidipäästöjä! Sen sijaan mineraalivillaeristeet ovat energiasyöppöjä valmistaa. Mineraalivilla sopii myös kosteudenpidätysominaisuuksiltaan huonosti yhteen puurakenteiden kanssa, joten sekä ympäristön että terveen rakennustavan kannalta kannattaa valita selluvilla/ekovilla. Selluvilla pidättää paljonkin kosteutta eristyskyvyn kärsimättä.

Vintti asuinkäyttöön! Osa 1

Kesäelämämme alkoi taas neljän kuukauden mökkiloman muodossa. Kun olimme päässeet perille, jouduimme sellaiseen töiden pyörteeseen, että viikko on kulunut huimalla vauhdilla. Tämän kesän ohjelmaan kuuluu isona asiana mökin vintin remontointi asuinkäyttöön. Remontin ohjaamisen ohessa hoidamme kesäkanoja, viljelemme kasvimaata ja kalastamme.

vintti remontissaMökkini on puolitoistakerroksinen 1950-luvun puutalo, jonka yläkerta on jäänyt aikoinaan rakentamatta loppuun. Meillä vei vuosia tyhjentää vintti sinne kuudenkymmenen vuoden aikana kertyneistä tavaroista: kävimme kaiken läpi, lajittelimme, valitsimme säilytettäväksi näytteitä menneen ajan elämästä ja etsimme niille epätoivoisesti säilytyspaikkaa remontin ajaksi. Itse työn pitäisi olla aika suoraviivaista, sillä huonekorkeutta ja valoa on vintillä jo alkujaan riittävästi. Tämän vuoden toukokuussa remontti viimein pääsi alkamaan: seinien ja katon tuleva rakenne on suunniteltu, luvat on saatu ja työntekijätkin ehtivät viimein paikalle. Vinttiremonteista on ollut yllättävän vaikea löytää tietoa, joten esittelenpä tässä pääpiirteittäin, kuinka omamme toteutamme.

Remontin lähtökohtana on talon alkuperäisen rakenteen ja tyylin kunnioittaminen. vanha lehti-ilmoitus puruissaMökissä ei pidetä lämmitystä talvella, joten täytyy valita rakenteita, jotka kestävät vuodenaikojen kosteusvaihteluja mahdollisimman hyvin. Siksi emme ole uskaltaneet ottaa mitään muovimateriaaleja rakenteisiin mukaan. Myöskään mineraalipohjaiset eristeet eivät sovi yhteen kosteusvaihtelujen kanssa: Panu Kailan klassikosta Talotohtorista olen oppinut, että kivivillojen eristyskyky romahtaa, jos niihin pääsee kosteutta. Puutalossa jos missä on väistämättä kosteusvaihteluja. Markkinoillahan olisi monenlaisia muoviratkaisuja, jopa luomulta kuulostavilla nimillä kuten Vintti-Iita, mutta niille sanoimme kiitos ei.

Sen verran joustimme luomuilussa, että perinteisten purueristeiden sijaan yläpohjaan ja vintin seiniin on tulossa selluvillaeriste. Selluvilla säilyttää eristyskykynsä kosteuden vaihdellessa ja on hengittävä materiaali. Sopivan tuotteen hakeminen vei aikansa: vanhan talon kattoruoteiden väli ei sovi yhteen minkään levykoon kanssa. Puhallettavan villan taas sanotaan valuvan aikaa myöten kohti räystäitä, mikä veisi eristyskyvyn. Sitten kuulimme selluvillan märkäpuhalluksesta, jolla villa saadaan tarttumaan paikoilleen tiiviisti vuotokohtia jättämättä, ja seinät ovat avoimina puhalluksen ajan. Näin asennetun eristeen pitäisi myös pysyä muodossaan pitkään. Märkäpuhallusratkaisu kuulosti parhaalta tässä tapauksessa. Ensi viikolla Ekovillan asentajat saapuvat, sittenpä nähdään.

Seinien rakenteessa jäljitellään talon alakerran ratkaisua, ja kerrokset ulkoa sisäänpäin ovat 1950-luvun talon seinärakenne purueristeineentällaiset:

1. ulkoverhous (vanha säilyy)
2. vinolaudoitus (vanha säilyy)
3. tuulensuojapaperi (paperoitava uudestaan, osittain hiirensyömää)
4. puurunko ja selluvilla (vanha runko, uusi eriste)
5. leijonalevy
6. panelointi

Alakerrassa sisäpuolella on vaakalaudoitus ja sen päällä levy tai pinkopahvi. Tulimme siihen tulokseen, että pinkopahvia olisi ollut hankala viritellä vintin pienille ja rikkonaisille seinäpinnoille. Levyt ja panelointi on parempi vaihtoehto.

Laipioon tuleva eristekerros on paljon ohuempi kuin nykyiset rakennusmääräykset vaatisivat. Yläkerta on kuitenkin määritelty vain puolilämpimäksi tilaksi, minkä vuoksi se sallittiin tässä tapauksessa. Siitä huolimatta paksuutta tulee reilummin kuin mihin talon rakennusvaiheessa oli varauduttu, joten ruoteet saivat korotusta.

1. aluskate/ vanha kate
2. vanha ruode + lisäkoolaus
3. tuuletusväli 60mm + tuuletusraot räystäiden alla sekä päädyissä
4. kuitulevy 24mm (ohuempi menisi notkolle)
5. selluvilla noin 200 mm
6. paperointi vahvistetulla paperilla
7. koolaus 22mm
8. panelointi 18mm

kattoruotteiden korotus, ilmarako ja kuitulevy

katon rakenne ennen panelointia

Puimurin olkiputki remonttijätteen poistoapuna

Vanhat likaantuneet purut piti poistaa lattiasta. Kysyin tarjousta tehoimurifirmalta, ja sieltä arvioitiin tyhjennyksen hinnaksi noin tuhat euroa. Sisuunnuin tästä niin, että teimme työn itse Tompan kanssa parissa päivässä. Viritimme remontintekijöiden avustuksella ikkunan ja mattotelineen väliin puimurin olkiputken. Mätimme purut rikkalapioilla isoihin ämpäreihin ja kippasimme ne putkea pitkin alas pihalla odottaviin kottikärryihin. Isoin urakka oli oikeastaan loppusiivous rakennusimurin avulla, mutta pölyä yskimme nenät verillä.

Lattiakoolauksia piti oikaista, jotta uusi lattia saataisiin suoraan. Kuvassa näkyy, kuinka viiden lattian oikaisusentin vinous on korjattu liittämällä vanhan koolauksen kylkeen uusi.

-Piia