Raakakakkua pöytään

Sokeriton tammikuu ja Piian syntymäpäivä… Pitäisikö sallia yksi poikkeus kuulle vai mitä tehdään? Muutamaa päivää ennen itse juhlaa mietimme tätä ongelmaa ja Piia ehdotti raakakakkua ratkaisuksi.

Maanantaina hain kymmenisen eri raakakakkuohjetta, joista listasin yleisesti käytetyt ainekset. Tämän listan kanssa menin sitten etniseen ruokakauppaan napaten pohjaan ja täytteeseen sopivia aineksia. Tuotoksena ei toki ole viimeisen päälle hiottu kakku, mutta maut olivat melko mukavasti harmoniassa ja sain tiistaina synttärikakun taiottua kasaan.

mustaherukka-raakakakku

Vain tämä kuva ehdittiin napata raakakakusta, ennen kuin se katosi parempiin suihin.

Pohja

– n. 25-30 kokonaista taatelia, eli noin 2,5 dl taatelin riekaleita kun kivet oli poistettu. Taatelimassana tuo olisi hiukan reilu desi. Tällä määrällä pohjasta ei tullut mikään ylimakea, joten säädä makusi mukaan.
– 250 g Mantelijauhoa. Tämän voi tehdä myös liotetuista kokonaisista manteleista.
– n. 100 g kuivia kookoslastuja (kannattaisi liottaa vesitilkassa)
– n. 75 g kylmäpuristettua kookosöljyä

Pohja hurautettiin isoäitini vanhalla monitoimikoneella melko tasaiseksi massaksi ja lisäsin ihan hiukan ruokaöljyä, jotta kookoslastut saisi paremmin mukaan. Koska käytin kuivia jauhoja ja lastuja, massasta tuli ilman öljyä hiukan liian jäykkää.

Valmis massa paineltiin öljytyllä kämmenellä irtopohjavuokaan, jossa oli leivinpaperi suojana. Sitten pohja pääsi vetäytymään parvekkeelle pakkaseen.

Täyte
– 300 g cashew-pähkinöitä, joita on liotettu yön yli. (Tällöin pähkinät saa jauhettua tasaisemmaksi, kaada vesi kuitenkin pois hyvissä ajoissa ennen jauhamista)
– n. 100 g kuivia kookopähkinälastuja
– n. 50 g kylmäpuristettua kookosöljyä
– n. 10 taatelia
– 1-3 dl mustaherukoita (käytin 3 dl)
– 1 tl suolaa

Nämäkin sekoitettiin monitoimikoneella tasaiseksi. Mustaherukat lisättiin viimeisenä, kun haluttiin marjaisia sattumia täytteeseen.

Täyte levitetiin levänneen kakkupohjan päälle ja koko komeus palautettiin kylmään noin tunniksi. Paloittelin koko kakun vielä kun se oli kylmänjähmeä. Tosin tässä tapauksessa kakku pysyi melkoisen jämäkkänä myös lämpimänä, johtuen pitkälti kookoslastuista, jotka kuivina sitoivat ylimääräisen kosteuden turhankin tehokkaasti, sekä kookosöljystä, joka on kiinteää huoneenlämmössä.

Täytteen oli ajatuksena olla hiukan juustokakkumaista, kevyesti suolaista ja makeaa. Mustaherukka oli ehkä liian vahva marja tähän ja kuiva kookoslastu esti massan tasaisen hienontumisen, joten tavoiteltua rakennetta ei saavutettu. Toisaalta sekä suutuntuma että maku olivat miellyttäviä. Kakku oli myös sen verran tuhtia tavaraa, että kukaan herkuttelija ei jäänyt nälkäiseksi.

Testailen varmasti tuorekakkuja myöhemminkin. Pidin kovasti perusideasta ensimmäisen kakun suunnittelussa: katsotaan mitä yhteistä useimmilla raakakakuilla on ja jalostetaan perusreseptin ympärille kakku niistä aineksista, joita on saatavilla helposti. Tosin ensi kerralla hankin ainekset hiukan pidemmällä varoitusajalla…

Tomppa

Mainokset

Ituhippi autokoulussa

Hyvää vegaanista tammikuuta vain! Meillä on tänä vuonna sen sijasta sokeriton tammikuu. Olo ei ole kovin ekologinen, kun autokoulun käyminen vie ison osan ajatuksista. Luitte oikein. Yksi kaverini juuri sanoikin, että sinäkö – nyt ovat maailmankirjat sekaisin.

Älkää huolestuko, Helsingin joukkoliikenteessä ja omilla jaloillani viihdyn edelleen hyvin. Syynä ovat maallemuuttohaaveet. Ajattelin, että nyt työttömänä minulla on ainutlaatuinen tilaisuus lopettaa jahkaaminen ja ottaa yksi askel sitä mahdollisuutta kohti, että voisimme joskus kokeilla maalla asumista.

Autokoulun Škoda Octavian päästöt ovat 122 g/km eli reilut 5 l satasella. kuva: Matěj Skalník, CC-lisenssi.

Autokoulun Škoda Octavian päästöt ovat 122 g/km eli reilut 5 l satasella. kuva: Matěj Skalník, CC-lisenssi.

Lähiautokouluni Lilliputti on tähän asti ollut mukava paikka oppia. Hämmästyttävää, kuinka ystävällisiä ja kärsivällisiä opettajat ovat, vaikka kuinka sählään auton kanssa. Järjestääköhän työnantaja heille stressinpurkua potkunyrkkeilytunneilla tai jotain?

Ajotunneilla tuntui aluksi siltä, että minut aina heitettiin vaativammalle askelmalle kuin mihin kykenin. En tuntenut liikennesääntöjä yhtään, ja heti ekalla tunnilla mentiin Kulosaareen oikeille kaduille ajamaan. Rauhallista oli liikenne, mutta kyllä bussin väistely tuli vähän äkkiä. Sitä seuraavalla kerralla oli vuorossa Vanha Herttoniemi, ja sitten jo Herttoniemen liikennevalot, huh. Aika monen risteyksen tukkeena olen jo ollut, mutta onpa siitäkin selvitty. Viidennellä tunnilla rutiinia kytkimen ja vaihteiden käyttöön oli jo tullut rippusen, ja pystyin hiukan rentoutumaan. Uuden oppiminen on kyllä ollut mukava juttu. Ja mindfullness-harjoituksesta tämä käy: keskittyminen on täysin ajamisessa koko tunnin ajan, sellaista informaatiovyöryä uudelle kuskille liikenteessä toimiminen on!

Auton ohjaimissa riittää nippeleitä ja nappeleita. Kuva: Brian en Doortje De Witt, CC-lisenssi.

Auton ohjaimissa riittää nippeleitä ja nappeleita. Kuva: Brian en Doortje De Witt, CC-lisenssi.

Nyt havahduin siihen, että autokoulun Skoda Octaviassahan on aikamoinen määrä erilaisia turvatoimintoja ja ajoa helpottavia toimintoja. Innokkaana insinöörinä lainasin käyttöohjekirjan viikonlopuksi ottaakseni aiheesta tarkemmin selvää. Hienovaraisesti auto muistuttaa minua vaihtamaan isommalle vaihteelle, mutta enpä olisi arvannutkaan, että se myös voi ehdottaa lepotaukoa ratin liikkeitä analysoituaan. Skodalla on myös Start-Stop -järjestelmä, joka sammuttaa moottorin vaikkapa liikennevaloissa viilatakseen polttoaineen kulutusta vielä vähän alaspäin. Huono juttu vain, ettei se toimi Suomen talvessa: järjestelmä kytkeytyy pois päältä, jos ulkona on liian kylmä tai akku on muuten erityisen kuormitettuna.

Uusien autojen päästötasot ovat pudonneet isosti vaikkapa kymmenen vuoden takaisesta. Olin silti yllättynyt, etteivät uudet polttoainevaihtoehdot näkyneet autokoulun kalustossa. Selvisi, että hybridit ovat automaattivaihteisia/suoravetoisia, joten niillä ei voi hoitaa valtaosaa opetusajosta, jos pitäisi vaihteiden käyttökin oppia. Autokoululla ollut hybridi oli kokenut kovia jäätyään talven pakkasissa liian vähälle käytölle. Tiedättehän, mitä tyhjälle akulle pakkasessa käy: se menee pilalle. Ehkä olisi kannattanut panostaa mieluummin bi-fuel -tyyppiseen biokaasuautoon: olisi edullinen, ja kaasutankin tyhjentyessä voisi ajaa bensiinilläkin. Hybridi kannattaa hankkia vain todella paljoon ajoon: kaupunkitaksille?

Teoriatunnilla sanottua:
Opettaja: Mitä katalysaattori tekee?
Minä: Hajottaa typen oksideja.
O: Mitä, oletko sä joku ydinfyysikko vai?
M: No, ehkä niinkin voi sanoa.
O: … Niin siis katalysaattori tosiaan poistaa näitä ilmansaasteita. Ja sitten siirrymmekin seuraavaan aiheeseen…

Autokoulua on muutettu vuosien mittaan vaikuttamaan yhtä enemmän uusien kuskien asennekasvattajana. Harjoitustehtävissä käydään kerran toisensa jälkeen läpi tilanteita, joissa takapenkin mölyäjät lietsovat kuskia ottamaan turhia riskejä. Jostain syystä en oikein tunnista itseäni näistä kuvauksista. Kaverini ovat aina olleet samanlaisia akateemisia viilipyttyjä kuin minä itsekin. Hurjin lietsominen, jonka muistan, oli kun mökkireissulla kuski ajoi tyhjän liikenneympyrän kahteen kertaan ympäri takapenkin kommenteista suivaantuneena. Eikö löydy mitään keski-ikäisten tätien erityisriskikartoitusta, johon voisi vaihteen vuoksi pureutua? Mutta Lilliputti on kyllä mainio autokoulu, suosittelen kaikille! Oma naisten kurssikin siellä on, jos ei kehtaa esittää kysymyksiään teinipoikien kuunnellessa.

Vuosi 2014 kuvina

Tänä vuonna perheeni taisi ehtiä tehdä liikaakin asioita, siltä ainakin tuntui kuvia kootessa. Lasten reviiri laajeni. Minulle 2014 oli vuosi, jolloin tein monia asioita ensimmäistä kertaa. Niistä ei kylläkään ole kuvia: ensimmäiset hirvipeijaiset, ensimmäistä kertaa muuten vain sunnuntaina kirkossa, aloitin autokoulun… Mihinkähän tämä vielä johtaa?