Netti pullollaan palveluja

Kokosin tähän kirjoitukseen verkko-osoitteita etenkin ekoeläjän näkökulmasta. Olkaapa hyvä!

Lähtökohta

Ympäristön ystävä ei guuglaa, vaan ecosioi. Ecosia-hakukoneen energia tuotetaan hiilineutraalisti, ja lisäksi sen tuotosta kanavoidaan osa sademetsien suojeluun:
http://www.ecosia.org/

Hakukone toimii useimmiten hyvin, mutta joihinkin etsintöihin joudun edelleen käyttämään Googlea. Esimerkiksi tulostimen ajuri tietyn tulostinmallin perusteella löytyi vain Googlella. Ai mistä hakukone saa tuottoja? Niitä kertyy tavallisten hakutulosten joukossa olevista sponsoroiduista linkeistä.

Luontoharrastus ja keskustelut

Suomen Luonnonsuojeluliiton ylläpitämässä Ikkuna Suomen Luontoon -palvelussa voi julkaista omia luontokuvia, keskustella ja hakea apua lajien tunnistamiseen:
http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/

Luonto-Liiton Kulutus-sivuilla on mainio blogi, ja sen lisänä säästövinkkejä, testejä ja pelejä: http://www.kulutus.fi/

Ympäristöuutiset ja tapahtumat

Ylihuomisen tapahtumakalenteriin voi kuka tahansa lisätä ympäristöaiheisia tapahtumia: http://ylihuominen.fi/

Ilmastoaiheisia uutisia ja blogeja on suomeksi osoitteessa http://www.co2-raportti.fi/

Ekofokus on yksittäisen harrastajan tekemä ympäristöaiheinen uutissivusto: http://www.ekofokus.com/

Liikkuminen

GreenRiders-palvelussa voi järjestää kimppakyytejä ja yhdistää niitä julkiseen liikenteeseen. Palvelu sopii sekä yksittäisille matkoille että säännöllisen työmatkan jakamiseen: http://www.greenriders.com/

Reittiopas on ihan käsittämättömän hyvä julkinen palvelu pääkaupunkiseudun liikenteeseen: yhdellä klikkauksella palvelu antaa kolme reittivaihtoehtoa julkisilla tai kevyellä liikenteellä ovelta ovelle: http://www.reittiopas.fi/ Vastaavia on joillakin muillakin kaupungeilla.

Reittiopasta vastaava palvelu on olemassa myös koko Suomeen, Matka.fi sopii etenkin yhdistettyjen juna- ja linja-autoaikataulujen hakemiseen. Mutta tämä on vielä vähän vajaa verrattuna pääkaupunkiseudun oppaaseen, joten reitit kannattaa ottaa suuntaa-antavina: http://matka.fi/

Kierrätys ja lainaus

Kaikki tuntevat huuto.netin, josta on näppärä hankkia käytettyjä tavaroita tai erilaisten pienyrittäjien tuotteita. Palvelusta saa eniten irti, kun käyttää hakutoimintoja apuna: haulla voi rajata näkyviin vain omalla paikkakunnalla myytävänä olevat tuotteet ja lisäksi käyttää tiettyä osastorajausta tai hakusanaa.

Verkossa on paljon muitakin nettihuutokauppoja ja käytettyjen tavaroiden myyntipaikkoja, mutta Netcyclerissä on erilainen idea: tavaroita vaihdetaan toisiinsa ilman rahan käyttöä. Olemme vaihtaneet tai antaneet ilmaiseksi kuutisenkymmentä tavaraa. Esimerkiksi vaihdoimme pois tuliaisiksi saadun lehmänluisen kamman ja saimme tilalle Taiton kokoa olevat villasukat. http://www.netcycler.fi/

Tekisikö mieli lähteä kokeilemaan lumikenkiä ennätyskorkeille hangille? Omia ei tarvitse hankkia, kun lainaa popot Kuinoman lainauspalvelusta.  Palveluun voi kuka hyvänsä lisätä lainattavia tavaroita. Meillä on siellä tarjolla kantoliinoja. http://kuinoma.fi/

Ja sitten on tietysti iso liuta erilaisten järjestöjen sivuja: Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Ympäristö ja kehitys, Greenpeace, Vihreä elämänsuojelun liitto

Omat vaikutusmahdollisuudet kasvavat, kun liittyy johonkin järjestöön edes rivijäseneksi. Järjestöä kuunnellaan sitä paremmin, mitä enemmän jäseniä sillä on takanaan. Esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitolta pyydetään lausunnot tekeillä oleviin lakiesityksiin. Facebook-vaikuttaminen kannattaa jättää omaan arvoonsa. 🙂

Varmasti unohdin monta hyvää sivustoa, listaa saa täydentää! 🙂

-Piia

Jouluna voi keskittyä

Olen nähnyt paljon kehuvia arvosteluja Nicholas Carrin teoksesta Pinnalliset – Mitä Internet tekee aivoillemme. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa sitä ei vielä näkynyt suomennettuna versiona, joten tein hankintatoivomuksen. Olen itsekin joskus tehnyt aivotutkimuksen parissa töitä ja oppinut, että kaikki mitä teemme, muokkaa aivoja. Sähköinen kone on erilainen, se ei opi. Aivot sen sijaan voimistavat niitä hermoverkkoyhteyksiä, joita käytämme, ja antavat vähän käytettyjen kuihtua.

On oikeastaan hämmentävää, ettei netin päivittäisen käytön vaikutuksista puhuta enempää. Koko tapamme ajatella ja toimia voi muuttua. Carr epäilee, että syvällinen ajattelu kärsii, kun verkossa tietosilpusta toiseen hypitään hajamielisesti, ja samalla verkko näyttää nostavan esiin ihmisten ei-toivottuja käyttäytymispiirteitä.

En tiedä, kuinka keskittymiskykyinen olento ihminen on ”luonnostaankaan” on, mutta keskittymiskyvyn pirstaloituminen lienee alkanut jo television myötä, ainakin kanavien määrän lisääntyessä: tuli mahdollisuus ohittaa tylsä kohta hyppimällä kanavalta toiselle. Nykyinen kirjallisuuskin vastaa tähän tottumukseen: tapahtumien näkökulma vaihtelee usein henkilöstä toiseen ja menneisyyden ja nykyhetken välillä. Kun lukee 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa kirjoitettuja romaaneja, asioiden kronologinen eteneminen ja perusteellinen tarkastelu voi olla koettelevaa nykyihmisen kärsivällisyydelle.

Nyt joululomalla tätä asiaa tuli mietittyä, kun saatoin rauhassa istua alas ja keskittyä lukemaan. Appivanhempien hyllystä löytyi lempikirjailijani Kurt Vonnegutin Mestarien aamiainen, jonka parissa kului aatonaatto. Vonnegut oli hyvin pirstaleisia tekstejä tuottava kirjailija, jonka mielleyhtymien perässä seuraaminen on välillä lukijallekin rasittavaa. Mutta Vonnegutin teoksissa on erikoinen piirre: luetun kirjan suljettuani tai viimeistään seuraavana aamuna päässäni on kirkas ajatus: tätä hän halusi sanoa. Se mietityttää vielä kauan jälkeenpäin. Tämä silppu muodostaa kokonaisuuden, toisin kuin päämäärätön nettisurffailu.

Ai että mitä hän Mestarien aamiaisella halusi sanoa? No, minun tulkintani mukaan se havainnollisti, miten julmasti ihminen kohtelee sellaisia olentoja, joilla ei näe itseisarvoa. Vonnegutilla ihmisten piittaamattomuus luontoa ja toisiaan kohtaan on toistuva teema.

-Piia

Lasten turkissomisteista löytyi myrkkyjä

Ennestään on jo tiedetty, että suurin osa turkiseläimistä kituuttaa häkeissään vain siksi, että vaatteisiin saataisiin turkissomisteita. Mutta nyt on julkisuuteen noussut uusi syy välttää turkisreunuksia: labratesteissä kaikista testatuista turkissomisteista löytyi rajat ylittävät pitoisuudet haitallisia aineita, kuten formaldehydiä ja hormonihäiritsijäkemikaaleja. Korkein pitoisuus oli lasten takissa.

Lastentakin turkisreunuksesta löytyi viisitoista kertaa enemmän formaldehydiä kuin EU:n asettama turvallisuusraja lasten leluille sallii (30mg/kg). Formaldehydi on karsinogeeninen eli aiheuttaa syöpää. Lisäksi se voi allergisoida.

Kansainvälinen eläinsuojelujärjestö Vier Pfoten tutkitutti 15 turkistuotetta, esimerkiksi hattuja, huiveja, pampuloita ja huppuja. Turkikset olivat peräisin ketuista, minkeistä ja supikoirista. Tarkemmassa tutkimuksessa analysoitiin 14 tuotteesta neljän yleisimmän kemikaalin esiintymistä.

Kaikissa tuotteissa oli kemikaaleja yli suositusrajojen. 13 turkisvalmisteessa myrkyllisiä kemikaaleja oli niin paljon, että niiden käyttöä pitäisi välttää terveyssyistä. Löydettyjen kemikaalien haitat ovat pääasiassa syöpävaarallisuus tai hormonitoiminnan häirintä.

Eläinsuojelujärjestöt ovat nostaneet esille jo vuosia vastaväitteitä turkisten ”luonnollisuutta” vastaan. Niitä käsitellään niin rajusti (puhdistus, parkitseminen ja värjäys), että lopputuotteesta on luomumateriaali kaukana. Tässä tutkimuksessa ei mainittu raskasmetalleja, mutta käsittääkseni nekin ovat peruskamaa nahan käsittelyssä.

Tutkimus on saatavilla verkossa englanniksi, ja Suomessa siitä tiedotti Animalia.

-Piia

Lallatilei

”Laula se Susi-rullaati-rullaati-laulu.”

Taito meinasi tikahtua nauruunsa rallatellessaan lähes loputtomia lallallalleitä ennen nukahtamistaan.

Laulu sai alkunsa, kun rullailin sushi-rullia kotimaisin täyttein. Viimeisen parin kuukauden aikana Taito on alkanut laulaa paljon vapaammin, vaikkakin usein kovin korkealta. Ehkäpä tarhan joulujuhlan valmistautuminen on vapauttanut häntä lisää.

Kotona myös kämppis on laulanut hänelle monenlaista, etenkin Aakkoslauluja lapsuutensa lastenlaulukasetilta:

”Flamingo Afrikassa pitää pitkää kaulaa
poikasilleen laulaa
faa faa faa fassa”.

Piian kanssa Taito meni myös nauttimaan oikein kulttuurielämyksestä, kuuntelemaan kämppiksen kuoron konserttia lähikirkkoon. Taapero istui ja seurasi konserttia oikein keskittyneesti aikansa, kunnes alkoi kiemurtelu, jonka syyksi selvisi hetken päästä märkä vaippa. Varavaippaa ei ollut mukana, eikä edes muovipussia, joten piti vain ottaa vaippa sellaisenaan pulkan kyytiin ja lähteä kotiin.

Syksyllä Taito ei vielä halunnut laulaa tarhassa ollenkaan. Tarhatädit vain ihmettelivät, miksi lapsi alkoi nauraa ihan hervottomasti Popsi popsi porkkanaa-laulun kohdassa ”Maista maista mansikkaa.”

Syytä emme koskaan keksineet, mutta kyllä Taito edelleenkin hymyilee leveästi kyseisessä kohdassa. Pitäähän lapsella olla oma pieni salaisuus.

-Tomppa