Askartelua vanhoista kirjoista

kirjan uusi elämä Käteeni osui kirjastossa askartelu- ja taidekirja Kirjan uusi elämä (Jason Thompson), joka vei heti mennessään. Teoksessa esitellään runsaan kuvituksen kera valtava määrä askartelutöitä, joissa hyödynnetään materiaalina vanhoja kirjoja. On lahjapaketin koristelua ja paketointia, kirjekuoria, kranssi, kynäteline, paperihelmiä, punontaa, kassi ja lompakko, lopuksi vielä esitellään kirjoista luotuja taideteoksia. Ohjeiden innoittamana tekisi mieli hakea läheisen Pelastusarmeijan kirpparin poistopäivästä laatikollinen ilmaiskirjoja luovuuden kohteeksi.

kusudama-kukatKuvassa on omia kokeiluja kusudama-kukkien terälehdistä, joiden taittelu kirjassa neuvotaan. Näppärä askartelija voisi viedä tuliaiskukkana itse taitellut paperikukat kukkakaupan kukkasten sijaan. Kokeiluni perusteella kannattaa valita kukkamateriaaliksi aika ohutta paperia: käyttämäni värikäs mutta paksuhko esitepaperi pyrki kupruilemaan.

Viikonloppuna kävimme kaupunginosatapahtumassa, jossa myös lähikirjaston pinssejä kierrätysmateriaalistaohjelmassa oli kirjakierrätyssovellus: poistokirjoista sai leikata valitsemansa kuvan pinssipohjaan. Me teimme lapsille Pumba-, ilves- ja Vanttupinssit, kun lopulta pääsimme pinssikoneelle valtaisan jonon kautta.

Meillä on kotona askartelulaatikossa pino risoja lastenkirjoja. Niitä on kertynyt aikoinaan huuto.netistä ostetusta kirjapaketista, jonka kaikki opukset eivät jääneet lukukäyttöön. Käytämme kirjoja etenkin onnittelukorttien materiaalina. Joulukorttiinkin saa hauskan kuvan kuvan helposti, kun vain leikkaa ja liimaa mille melkein tahansa hahmolle tonttulakin päähän.

Ai että pelastuuko maailma tällaisilla kierrätyspuuhilla? No ei pelastu ei, mutta luovuuden käyttö on aina ihanaa.

-Piia

Mainokset

Sisustussuunnittelija ituhipin luona – lopputulos!

Kerroin viime syksynä lastenhuoneen sisustussuunnitelmista, ja nyt viimein on valmista. Lundia-kirjahylly on koossa, verhot on hankittu, lampunvarjostin on vaihdettu ja edelliselle kirjahyllyllekin on löytynyt uusi koti.

Lundian kirjahylly ja taso

Lundian kirjahylly ja taso

Lundioissa meni aikaa, sillä hankimme kaikki käytettynä eri paikoista. Hioin ja lakkasin ovet ja tason. Vaihdoimme myös vetimet. Nyt on sitten vetiminä ihan K-Raudan hyllytavaraa, sillä Lundialla on onneksi käytössä standardimitat. Kirjoitustaso tuo lisää tilaa leikeille, sitä voi käyttää vaikka nukkekodin kanssa. Myöhemmin se palvelee koulupöytänä, ja tason korkeutta voi vaihtaa tarpeen mukaan.

sisustussuunnittelija_lopputulos3Hankintoja tehdessäni olen huomannut, miksi kulutusmenomme ovat näyttäneet aika pieniltä: kaikenlaiseen sisustussälään saa menemään aika tavalla rahaa, jos jatkuvasti pitää kotia päivittää. Otetaan nyt vaikka verhot: erehdyin aluksi tilaamaan ne Ellokselta. Saapunut paketti sisälsi aivan erilaisen kangaskappaleen kuin piti ja kurjaa laatua – ei kun palauttamaan. Seuraavaksi piti perua yrityksen ilman lupaa lähettämät mainosviestit sähköpostista ja kännykästä. Paperipostia lappaa vieläkin suunnilleen viikoittain, markkinointibudjetin täytyy olla todella suuri. Hankin lopulta laadukasta ja oikeanväristä kangasta olevat verhot tilaustyönä Eurokankaan kautta, ja rahaa meni yli satanen. Näihin kankaanpaloihin on nyt syytä olla tyytyväinen pitkään, vielä silittääkin pitäisi. Ylijäämäpaloista saimme vielä pari tyynyä.

sisustussuunnittelija_lopputulos2Lampunvarjostinten vaihtokappaleita löytyy helposti vaikka Sokokselta, eivätkä ne maksa paljoa.

Nyt lastenhuoneessa pääsee taas keskittymään siihen, mitä varten huone on olemassa.

sisustussuunnittelija_lopputulos4

sisustussuunnittelija_lopputulos6

sisustussuunnittelija_lopputulos5

Ps. Vanhan kirjahyllyn kanssa olimme ensin sormi suussa, kun jopa Kierrätyskeskus ilmoitti, ettei ota vastaan kymmentä vuotta vanhempia kirjahyllyjä. Ei käy, olipa se kuinka hyväkuntoinen hyvänsä. Onneksi sille löytyi onnellinen ottaja Siwan ilmoitustaulun kautta.

Ps2. Lopputuloksesta on sisustajan näkökulma myös hänen omassa blogissaan!

Kahdeksan syytä välttää sokeria – ja kuinka se tehdään

Päiväkodin keskustelussa kävi ohimennen ilmi, että neljävuotiailla ja nuoremmillakin on usein karkkipäivä. Huh, ja meillä kun karkinsyönti on niin unohtunut tavoista pois, että tuntuisi kummalliselta vartavasten kävellä kauppaan ja ostaa karkkipussi. Tuulomaan torttu odottaa syöjäänsä.Toki sokerin syömisessä on edelleen petrattavaa: tummaa suklaata meillä kuluu maltillisesti, ja toisinaan makeita leivonnaisia. Juhla-aikojen makean vyörytys on oma lukunsa, sillä vieläkin kaapissa on joulun ajan karkkeja.

Miksi sitten sokerin syömistä pitäisi välttää? Tässä joitakin syitä siten kuin maallikko asian ajattelee. Saa korjata, jos väärinkäytän lääketieteellistä termistöä ja oion mutkia liian suoriksi. 🙂

  1. Sokeri aiheuttaa riippuvuutta, joka aivokemialtaan muistuttaa alkoholi- ja huumeriippuvuuksia.
  2. Sokeri sisältää paljon energiaa, mutta ei välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita. Sokeriset herkut vievät tilaa oikealta ruualta, jolloin kokonaisravitsemus kärsii. Tutkimuksissa on löydetty viitteitä jopa pituuskasvun vähenemiseen runsaasti sokeria syövillä lapsilla.
  3. Sokeri on kariesbakteerien ruokaa, minkä vuoksi se edistää hampaiden reikiintymistä. Esim. Helsingissä tehdyt arkeologiset kaivaukset viittaavat siihen, että karies alkoi mellastaa vasta sokerin tultua markkinoille. Voisimme ehkä unohtaa hössötyksen fluorista ja ksylitolista, jos sokeri puuttuisi ruokavaliosta.
  4. On tutkimusnäyttöä runsaan sokerinkäytön ja ylivilkkauden yhteydestä. Ja ei vain niin, että pullan syönnin jälkeen iskee sokerihumala. Erään tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että sokerin kulutus voi muuttaa aikaa myöten aivojen signalointia siten, että tuloksena on ylivilkkaushäiriö.
  5. Sokeri on syöpäsolujen ruokaa: ainakin paksusuolensyöpä, rintasyöpä, eturauhassyöpä jne. pitävät sokerista. Tästä juttelin aikoinaan erään syöpätutkijan kanssa, lähdeviitettä ei ole. Syöpäsolujen aineenvaihdunnasta löytyy kyllä tutkimustietoa.
  6. Runsas sokerin käyttö huonontaa veren rasva-arvoja: veren triglyseridiarvot kohoavat, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kakkostyypin diabetesta sairastaville annetaan usein tähän hoidoksi statiinilääkettä. Juuri luin lehdestä tutkimustuloksen, että statiinilääkkeen on havaittu aiheuttavan lihaskipuja ja vaurioita lihassoluissa. Luomumpi keino olisi toki hoitaa rasva-arvot kuntoon ruokavaliolla.
  7. Sokeri ruokkii tulehduksia. Mussutapa kurkkukipuisena karkkia, ja tilanne pahenee entisestään. Hiivasienet ovat jo oma lukunsa.
  8. Sokeri vauhdittaa kudosten plösähtämistä. On löydetty vaikutusmekanismi, jolla korkeista verensokeritasoista seuraa ihon kimmoisuutta ylläpitävien rakenteiden rikkoutumista, peruuttamattomasti. Sokerilimun lipittäjä ei siis näytä muita plösömmältä vain ylipainon takia, vaan myös ihon nopeamman vanhenemisen vuoksi.

Niinpä niin, mutta kuinka makeiden herkkujen mussutuksesta sitten pääsee eroon? Meillä ainakin nämä keinot ovat toimineet:

  1. Keskity elämään ja unohda ruokien miettiminen. Jos ajattelee, että jokin ruoka on kiellettyä, sitä vasta tekeekin mieli.
  2. Pidä kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja kunnon aterioista. Herkkuja saa syödä, mutta vain jälkiruuaksi. Näin vältetään vahva muistijälki, joka jää sokeripiikin antamasta näläntunteen nopeasta korjaantumisesta.
  3. Syö tarpeeksi monipuolisesti, etenkin vihanneksia ja hedelmiä. Epäilen, että osa makeanhimosta on vitamiinien puutetta: liskonaivomme kertovat, että hedelmänmakuisista ruuista huono ravitsemustilanne korjaantuu, ja karkkiteollisuus johtaa vaistoamme harhaan.
  4. Lue tuoteselosteet. Juodako sokerista, esansseista ja väriaineista kasattua litkua oikean tuoremehun sijasta? Ei kiitos. 🙂

-Piia

Viisivuotissynttärit!

Taitolle tuli viisi ikävuotta täyteen, ja sen kunniaksi pidettiin peräkkäisinä päivinä lastenjuhlat laululeikkeineen ja rauhallisemmat kummikahvit. Juhlajärjestelyjä helpottaa, ettei kaikkea tarvitse keksiä joka vuosi uudestaan. Lastenjuhlaa pitää tietysti kehittää lasten kasvaessa, samoin kutsulistaa kaveritilanteen mukaan. Kummit ja mummit pysyvät samoina vuodesta toiseen.

viisivuotissynttarit2Lastenkutsuille saapui kuusi vierasta, mikä oli aika sopivasti. Aluksi Taito istui onnellisena parin rauhallisemman kaverinsa kanssa leikkimässä eväsretkeä juhlan kunniaksi pystytetyssä teltassa, ja vilkkaammat saivat purkaa tarmoaan juoksemalla portaikkomme ympäri. Sitten ohjelmassa oli pari ohjattua leikkiä ennen juhlapöytää.

Neljä-viisivuotiaat osaavat jo osallistua paremmin yhteiseen ohjattuun juttuun kuin synttärijoukko vuosi sitten.

Kokeilimme tällä kertaa kahta ohjattua leikkiä: Seuraa johtajaa ja Mörkö se lähti piiriin -laululeikkiä. Seuraa johtajaa -leikissä osallistujat pyrkivät
karkaamaan etenkin jonon perältä. viisivuotissynttarit1Sen sijaan kämppiksen vetämä laululeikki sujui hyvin: kaikki saatiin mukaan ja joku lapsista olisi kovasti toivonut sen leikkimistä vielä uudestaan. Mörkö se lähti piiriin on myös siitä hyvä, että siinä oppii toisten nimet. Jatkossa voisi yrittää ottaa ohjelmaan jonkin toisenkin laululeikin, se vähentää päätöntä riehumista.

Olemme välttäneet korostamasta lahjojen osuutta juhlissa, ja pohdimme lapsen kanssa muita asioita juhlan lähestyessä. Esimerkiksi kutsukorttien arkasteluun Taito käytti paljon aikaa, hänen suosikkipuuhaansa on leikkaaminen ja liimaaminen. Päivänsankari ei onneksi itsekään intoutunut miettimään lahja-asioita kovin paljon, ja kaikki saadut lahjat tuottivat iloa. Itse pysyimme hyötylinjalla ja ostimme pari hänelle mieluista design-paitaa Punavuoren peikosta sekä pyysimme isovanhempia tuomaan uudet sandaalit kesää varten. Kasvupyrähdys on pannut vauhtia vaatekaapin sisällön etsintään.

Vaikka kummikahvit ovat toistuneet samankaltaisina vuodesta toiseen, koin tällä kertaa jonkinlaisen morkkiksen jälkeenpäin: tässä on juhlittu lapsen synttäreitä, mutta hän itse istui hämmentyneen näköisenä sohvannurkassa, kun aikuiset juttelivat omia juttujaan. Eihän sen niin pidä mennä, ensi vuodeksi on suunniteltava jokin ohjelmanumero, jossa hän saa vaikkapa itse kertoa kuulumisiaan tai esittelemme muuten vuoden merkkitapauksia. Onneksi kummien kanssa pääsi kuitenkin laulamaan ja leikkimään, ettei juhla mennyt pelkäksi teekuppi kädessä pönöttämiseksi lapsen näkökulmasta.