Ituhipin kevät

Nyt se on taas koittanut, jokavuotinen koitos. Kevät saa luonnon heräämään, hiirenkorvat räjähtämään vihreäksi lehtimereksi, linnut hakemaan kumppania ja ituhipit maalle.

Tai ainakin meidän perheen. Joka kevät koetamme päästä irti töistä, luottamustoimista ja muista arjen huolista kunnostamaan kesämökkiä ja  pari aaria kasvimaata. Yleensä Vihreiden puoluekokous on se viimeinen merkki keväästä, silloin lähtee.

Tänä vuonna Taito on jo olennaisesti liikkuvaisempi kuin edellisinä vuosina ja osaa myös kertoa mielipiteensä mökkielämästä… ainakin silloin kun se ei miellytä. Onneksi miellyttää useimmiten. Lisää kyllä oman jännitysmomenttinsa.

Olen jo useamman vuoden kehittänyt teoriaa täällä mökkimme rauhassa, että kasvimaa tai ainakin sen koko on se ainoa asia, joka erottaa ituhipin kaupunkilaisvihreästä.

Kun lannoitukseksi saatavilla on traktorikuorma sitä itseään, taipuu kaupunkilaisluonne samaa tahtia talikon keralla. Luonnon suuruus ja mahtavuus muistuttaa itsestään niin selvästi, ettei sitä voi enää väistää, peltosaappaat on taas ankkuroitu tukevasti maahan seuraavaksi vuodeksi. Jos ajatukset ovat talven aikana ehtineet etääntyä liian korkeisiin kerroksiin, nyt ainakin maanläheinen tunnelma on taattu.

-Tomppa

Mainokset

Luomusynttärit, tai ainakin melkein

Viimeinen viikko on kulunut Taiton 2v-synttäreitä järjestellessä. Tänä vuonna ohjelmassa oli kolmet juhlat: kummikahvit kummeille ja sukulaisille, tavanmukaiset synttärijuhlat tarhakavereille, ja tulossa on vielä viherpipertäjäperheiden tapaaminen. Jälkimmäistä jouduttiin siirtämään viikolla Taiton sairastumisen takia.

Tiedämme kuulemistamme kauhukertomuksista, miten ankaraa on taistelu tavaravyörytystä vastaan, joten yritimme löytää luomunäkökulmia synttäreiden järjestelyihin. Täällä päin on tapana, että pelkkä synttärisankarin upottaminen lahjavuoren alle ei riitä, vaan vieraillekin on annettava pienet lahjat mukaan. Tarhakavereille hankin kukkien siemeniä, joista jokainen voi kasvatella kotona krasseja ja kehäkukkia. Ajattelimme, että siemenissä on sekin hyvä puoli, että ne ovat aktiivinen lahja, kun siemenet voi kylvää itse ja kasvien kasvua pääsee seuraamaan koko kesän ajaksi. Lasten ilmeistä päätellen tämä vieraslahjaidea toimi oikein hyvin.

Yllätyin, kuinka hienoja ja kalliitakin lahjoja toiset lapset toivat. Oli legopakkauksia ja kirjoja, leluautojakin pari kappaletta (pojalle tietysti hankitaan autoja, voih). Jopa ryhmäperhepäiväkodin hoitajat toivat lahjan, mikä ei tosiaankaan olisi ollut tarpeen. Mehän tässä olemme heille kiitollisuudenvelassa. Kun mietin ääneen, millaisia lelumääriä synttäreitä vuosien mittaan kertyy, toinen hoitajista mainitsi jonkun järjestäneen joskus kierrätysteemaiset synttärit, jonne saattoi tuoda oman vanhan lelunsa lahjaksi. Kuulostaa hyvältä, tätä pitää kokeilla ensi kerralla.

Meidän teemamme oli retkeily. Kämppis keksi, että lapset mielellään leikkisivät teltassa, ja pystytimme sellaisen Taiton huoneeseen ilman ulkovaippaa. Lisäsin vielä teltan sisään pari makuupussia ja säkkituolin. Sitten täytin rinkkani pehmoleluilla ja asetin sen huoneen ovensuuhun, ja kokosin myös retkikeittimen sekä hain ulkoa puun oksia maljakkoon lehtimään. Lahjojen jaon ja herkkujen syömisen jälkeen koko tarharyhmä leikkikin lopun juhlista teltassa, joten hyvin onnistui. Kaiken olisi kruunannut villivihannesten maistelu, mutta emme nyt ehtineet läheiseen saareen niitä poimimaan.

Tarjoiluna meillä oli Tompan luottoporkkanakakkua, minun luottopiimäkakkuani, hedelmäsalaattia sekä kaurakeksejä. Pitääpä lisätäkin ohjeet verkkoon. Pirtelöäkin olimme aikoneet tarjota, mutta se jäi sitten pois. Tuorejuustokuorrutteisesta porkkanakakusta lapset pitivät kovasti, kaurakeksejäkin meni melkoinen määrä. Hedelmäsalaatti sen sijaan ei oikein uponnut, se siitä yrityksestäni tarjota terveellinen vaihtoehto. No, tämän kokemuksen pohjalta on hyvä suunnitella taas ensi vuonna seuraavia juhlia.

-Piia

teltta_syntymapaivilla