Lumilinnan lumoissa

Sääennuste näytti lupaavalta: takana muutama nuoskalumipäivä, tulossa vakaa pakkasjakso. Ja viikkojen aikana oli kertynyt kunnon lumikerros. Siis aika tehdä lumiukkoja, -linnoja, -hevosia, jotka hyvällä tuurilla säilyvät tanakasti jäätyneinä pitkälle kevättalveen.

lumilinnaa rakentamassa

lumilinnan ikkunaLauantaina aamupäivällä lähetin perheen ulos lumihommiin. Paukutimme Tompan kanssa lumilinnan seiniä kokoon ja selostin, millaisia lumiprojekteja harrastin lapsena omakotitalomme laajalla pihalla. Lapset kohteliaasti toivat palloja seinien vahvistukseksi. Oli hyvä hetki, kun iäkäs naapurikin innostui mukaan lumilinnantekoon. Omille vanhemmilleni ei olisi juolahtanut mieleenkään tulla leikkimään lumessa, ainoana lapsena linnat piti enimmäkseen koota itse. Jäin vielä tasoittelemaan seiniä kuumeisesta olosta huolimatta, kun muut menivät sisälle valmistelemaan lounasta. Vielä tuosta ja tuosta… Valokki tuli lopulta hakemaan minut sisälle: ”äiti, ei sinun yksin täällä kylmässä tarvitse olla”.

Nuoskalumi on uskomaton materiaali. Lumimöykyt tarttuvat tiukasti kiinni toisiinsa, sen kun vain muotoilee haluamansa. Ehkä tämän rakennusmateriaalin rajaton saatavuus jotenkin kuvastaa tasa-arvoista pohjoismaista yhteiskuntaakin. Linnaa kootessani mietin, että lumiveistosten ja -rakennelmien tekeminen sopisi hyvin Go Scandinavian -loman ohjelmanumeroksi: ”änd nau wii aar going tu bild ö snoumän…”. Tiedän, ei tämä mitään Skandinaviaa ole, mutta sellainen loman nimi voisi kuulostaa puoleensavetävältä. Täällä Suomessa olisi paljon enemmän mahdollisuuksia kaikenlaisiin elämyslomiin. Aineksia niihin on maaseutumme täynnä, ei tarvitse kuin vähän ideoida.

lumilinnaa tekemässä

Olisinpa vähemmän ujo ja introvertti, niin ryhtyisin elämyslomaoppaaksi varakkaille reissaajille tältä istumalta. Tai ehkä sentään jonkin matkailualan kurssin kautta. Kiireiset uraihmiset maksaisivat hyvät rahat siitä hyvästä, kun pääsisivät irrottamaan ajatuksensa arkiympyröistään rauhallisen luonnon keskellä. Paikasta toiseen reissaamiseen kannustaminen ei toki ole mikään ympäristöteko, mutta ehkä luonnon keskellä vietetty loma edistäisi luonnon huomioimista muutenkin. Ja reilummanhintaisista lomista riittäisi hyvin varoja myös päästökompensaatioiden ostamiseen.

Mainokset

Viisivuotissynttärit!

Taitolle tuli viisi ikävuotta täyteen, ja sen kunniaksi pidettiin peräkkäisinä päivinä lastenjuhlat laululeikkeineen ja rauhallisemmat kummikahvit. Juhlajärjestelyjä helpottaa, ettei kaikkea tarvitse keksiä joka vuosi uudestaan. Lastenjuhlaa pitää tietysti kehittää lasten kasvaessa, samoin kutsulistaa kaveritilanteen mukaan. Kummit ja mummit pysyvät samoina vuodesta toiseen.

viisivuotissynttarit2Lastenkutsuille saapui kuusi vierasta, mikä oli aika sopivasti. Aluksi Taito istui onnellisena parin rauhallisemman kaverinsa kanssa leikkimässä eväsretkeä juhlan kunniaksi pystytetyssä teltassa, ja vilkkaammat saivat purkaa tarmoaan juoksemalla portaikkomme ympäri. Sitten ohjelmassa oli pari ohjattua leikkiä ennen juhlapöytää.

Neljä-viisivuotiaat osaavat jo osallistua paremmin yhteiseen ohjattuun juttuun kuin synttärijoukko vuosi sitten.

Kokeilimme tällä kertaa kahta ohjattua leikkiä: Seuraa johtajaa ja Mörkö se lähti piiriin -laululeikkiä. Seuraa johtajaa -leikissä osallistujat pyrkivät
karkaamaan etenkin jonon perältä. viisivuotissynttarit1Sen sijaan kämppiksen vetämä laululeikki sujui hyvin: kaikki saatiin mukaan ja joku lapsista olisi kovasti toivonut sen leikkimistä vielä uudestaan. Mörkö se lähti piiriin on myös siitä hyvä, että siinä oppii toisten nimet. Jatkossa voisi yrittää ottaa ohjelmaan jonkin toisenkin laululeikin, se vähentää päätöntä riehumista.

Olemme välttäneet korostamasta lahjojen osuutta juhlissa, ja pohdimme lapsen kanssa muita asioita juhlan lähestyessä. Esimerkiksi kutsukorttien arkasteluun Taito käytti paljon aikaa, hänen suosikkipuuhaansa on leikkaaminen ja liimaaminen. Päivänsankari ei onneksi itsekään intoutunut miettimään lahja-asioita kovin paljon, ja kaikki saadut lahjat tuottivat iloa. Itse pysyimme hyötylinjalla ja ostimme pari hänelle mieluista design-paitaa Punavuoren peikosta sekä pyysimme isovanhempia tuomaan uudet sandaalit kesää varten. Kasvupyrähdys on pannut vauhtia vaatekaapin sisällön etsintään.

Vaikka kummikahvit ovat toistuneet samankaltaisina vuodesta toiseen, koin tällä kertaa jonkinlaisen morkkiksen jälkeenpäin: tässä on juhlittu lapsen synttäreitä, mutta hän itse istui hämmentyneen näköisenä sohvannurkassa, kun aikuiset juttelivat omia juttujaan. Eihän sen niin pidä mennä, ensi vuodeksi on suunniteltava jokin ohjelmanumero, jossa hän saa vaikkapa itse kertoa kuulumisiaan tai esittelemme muuten vuoden merkkitapauksia. Onneksi kummien kanssa pääsi kuitenkin laulamaan ja leikkimään, ettei juhla mennyt pelkäksi teekuppi kädessä pönöttämiseksi lapsen näkökulmasta.