Ekoelämää

Jalat särkevät vieläkin.

Viikonloppuisänä ja aktiivisena kunnallisvaaliehdokkaan tukijana koetin ’luukuttaa’ ehdokkaani esitteitä sopivalle alueelle. Periaatteessa haluaisin ennemmin jutella ihmisten kanssa kasvokkain, säästää ehdokaspolon rahoja sekä turhan paperin jakamista. Toisaalta erityisesti lapsiperheitten saavuttaminen vaatii jalkautumista lähiöihin ja useimmiten jakamista suoraan postilaatikoihin. Kaikki ehdokkaat ja puolueet eivät saa tuekseen yritysten tai ay-liikkeen mainosrahaa, joten paikallisiin asioihin vaikuttaminen ja äänet ovat hartiavoimin tehdyn työn takana.

Viikonloppuisyys sai minut ottamaan Taito-vauvelin kantoliinassa mukaan lauantain jakelukierrokselle. Tiesin olevani hiukan normaalia syksyä kehnommassa kunnossa, mutta arvelin jakamisen sujuvan mukavasti, kun alueen kerrostalot olivat vain kolmikerroksisia (ja hissittömiä… luonnollisesti).

Pari ensimmäistä rappua sujuikin mukavasti, rappusia ylöspäin kaksi askelmaa kerralla harppoen. Mielessäni kävi ajatus ottaa seuraavalla kerralla Ei mainoksia -tarroja mukaan. Eteen tulee aika paljon lähes lukukelvottomia tai nopeasti kyhättyjä mainoskieltovirityksiä. Kuinkakohan moni ihminen ilahtuisi kunnon tarrasta?

Pian hiki alkoi puskea otsalle ja harppominen rappusia ylös hidastui rauhallisemmaksi askeltamiseksi. Taito nukahteli aina välillä, jolloin toinen käsi tarvittiin pienen tukemiseen. Illan hämärtyessä oli vain osa kohdetaloista jaettu, mutta jaloissa poltteli kuin pidemmän vaelluspäivän jälkeen. Vieläpä kuin rinkka olisi ollut täynnä kiviä ja koko matka ylämäkeen. Mainoksia oli jäljellä reilut viitisensataa.

Taito oli nähnyt lukuisia mielenkiintoisia rappukäytäviä ja saanut kunnon annoksen ulkoilua, kun toin hänet takaisin kotiin syömään iltaruokansa ja nukkumaan.

Ensi lauantaina sitten pitäisikin jaella viimeiset muistutusmainokset. Sunnuntaina on aika äänestää sekä levätä hyvin ansaittua vaalilepoa.

-Tomppa

Minulle soitti paikallinen asukas, joka oli saanut kuulla kotikaupunginosamme kaavoitussuunnitelmista. Hän kokosi joukkoja puolustamaan lähimetsiä ja koululaisten turvallista ympäristöä, ja pyysi mukaan asukastilaisuuteen. Lähistön öljysataman paikalle on tulossa uusi asuntoalue. Sitä ei kukaan vastusta, mutta asuntoaluesuunnitelmat ovat levinneet myös lähimetsien päälle. Alueen ala-aste on ollut turvallisessa paikassa tien päässä, mutta asuinalueiden laajetessa sen vierestä ollaan vetämässä läpiajotie.

Muutin iltasuunnitelmani ja lähdin mukaan kuulemaan, mitä kaupungin virkamiehillä ja -naisilla oli kerrottavana kaavaehdotuksesta. Keskustelun kohteena olevat metsät ja kalliot ovat minullekin retkiltä tuttuja, vaikka en ihan niiden vieressä asukaan. Olin jo ennen Taiton syntymää iloinnut siitä, että täällä Helsingissäkin on niin hienoja paikkoja, jonne pikkulapsen kanssa voi lähteä ulkoilemaan.

Asukastilaisuuteen koulun ruokasaliin oli kokoontunut yllättävän iso joukko kotimaisemiensa muutoksesta kiinnostuneita ihmisiä. Liityimme Taiton kanssa joukkoon, ja asetin hänet tuttuun tapaan kantoliinasta pöydälle pehmusteen päälle loikomaan. Kokoukset ovat sujuneet aina aikaisemmin hyvin, mutta nyt alkoi kitinä heti alusta. Yritin kaikki keinot, mutta huuto vain voimistui. Lähtemäänkään en päässyt, koska olisi pitänyt sitoa kantoliina ja pukea lapselle ulkovaatteet, ja siksi aikaa huuto olisi yltynyt vielä pahemmaksi. Keskityin siis hyssyttelemään ja hötkyttelemään Taitoa kaikin keinoin, ja seurasin samalla, mitä kotikaupunginosaamme suunnitellaan.

Eipä käynyt kateeksi kaupungin työntekijöitäkään. Illan aikana kävi ilmi, että kaavoitussuunnitelmat ovat edenneet kuin juna huolimatta paikallisten muutosehdotuksista ja huolella laadituista muistutuksista. Virkahenkilöiden yläpuolella on poliitikoista koostuva kaupunkisuunnittelulautakunta. Lautakunnassa kahdella suurella puolueella on yhden jäsenen enemmistö, ja sen voimin suunnitelmia on viety eteenpäin soraäänistä välittämättä. Yksi suunnittelijoista sanoi kyllä kertaalleen poistaneensa kaavasta kiisteltyjä rakennuksia, mutta kaupunkisuunnittelulautakunnan enemmistö oli vaatinut häntä piirtämään ne sinne takaisin. Vaalit ovat siis tervetulleet.

Kun tilaisuus viimein päättyi, sain sekä lukuisia ilkeitä kommentteja Taiton parkumisesta että tervetulotoivotuksia mukaan kaupunkimetsäliikkeeseen. Tiuskiminen vaivasi vielä nukkumaan mennessä niin, ettei uni tahtonut tulla. Tutustuinpa kuitenkin paikallisiin aktiiveihin (jotka olivat myös kohteliaan hiljaa häiriöstä), mikä tekee taas olon kotoisammaksi omilla nurkilla. Bussipysäkille kävellessäni lapsonen oli kantoliinassaan tapansa mukaan taas hiljaa kuin viilipytty.

-Piia

Se on nyt sitten energiansäästöviikko. Perinteiseen tapaan eduskunnan luontoryhmä järjesti energiansäästöseminaarin, jota kuuntelemaan Taitokin pääsi mukaan. Taito purra jyrskytti puruleluaan ja piereskeli vapautuneesti asuntoministeri Jan Vapaavuoren esitellessä näkemyksiään rakennusmääräysten tiukentamisesta. Onneksi istuimme salin takaosassa.

Ilmastopuheista huolimatta maailmanlaajuiset päästöt jatkavat kasvuaan ja ylittivät juuri Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n pahimmatkin arviot. Toivottomalta tuntuu. Tätä menoa Taiton viettäessä eläkepäiviään ulkoilma on niin sakeanaan hiilidioksidia, että se vastaa tunkkaista sisäilmaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamisen lisäksi hiilidioksidi mm. happamoittaa meriä. Energiansäästö on helpoin ja halvin tapa vähentää ilmaston kuormitusta.

Päättäjätkin ovat jo tehneet jotakin, sillä tulevat rakennusmääräykset ohjaavat selvästi energiatehokkaampaan suuntaan. Vapaaehtoisiakin toimia ihmiset tekevät, jos vain heille annetaan riittävästi tietoa. Tästä esimerkkinä oli Oulu, jossa seminaarin puheenjohtajan toiminut Erkki Pulliainen on saanut aikaan vipinää aikaan. Kaupunki on järjestelmällisesti kurssittanut omakotirakentajia energia-asioissa. Rakentajaperheet ovat kurssit käytyään ihan itse valinneet järkeviä ratkaisuja halvimman talopaketin sijasta.

Hei ihmiset, kuntavaalit ovat tulossa. Suomessa kunnat tekevät todella isoja päätöksiä. Polttaako paikallinen voimala kivihiiltä vai haketta? Panostaako kunta energiansäästöön? Kaavoitetaanko automarketteja vai lähipalveluita? Jos yhtään välitätte lastenne tulevaisuudesta, antakaa ääni ehdokkaalle, joka lupaa ja osaa tehdä päästöille jotakin. Jos edes puolet ihmisistä vaivautuu tekemään näin, muutoksia tapahtuu seuraavien neljän vuoden aikana. Sitä odotellessa voi kotona vääntää turhat laitteet pois päältä, vaihtaa energiansäästölamppuihin (valitse laadukas malli!) ja tarkistaa, ettei lämmitys töhötä liian kovalla.

Miettii

-Piia,

joka aina tietokoneen suljettuaan kiskoo myös modeemin sähköjohdon seinästä.

Asumme mieheni Tompan ja vauvan kanssa kommuunissa kolmen muun kanssa. Olemme päätyneet tähän ratkaisuun sattumalta. Järjestelyn piti olla väliaikainen vain siksi aikaa, kun meillä on eri paikkakunnilla olevat työpaikat, mutta se johtikin yhteisille asuntokaupoille kämppisten kanssa toissa syksynä.

Kotoa muutettuani olin aika suurpiirteinen siivouksen suhteen. Kotona meillä oli niin paljon ongelmia, että siisteys oli vähäisempi huolenaihe. Pölykasojen keskelle muodostui polkuja niihin kohtiin, joista kuljettiin. Opiskelijakämppäni oli siistimpi kuin kotokoti, mutta siivoaminen oli satunnaista. Tompan kanssa kahdestaan asuessa siivosimme silloin, kun sotku alkoi häiritä liikaa silmää.

Vasta kommuunissa asuminen on tuonut omiin tapoihini kunnon ryhtiliikkeen. Siisteyden lähtökohtia on kaksi: Tavaroille on oma paikkansa, jonne ne pannaan käytön jälkeen, ja siivoaminen on säännöllistä. Voileipien tekemisen jälkeen olen oppinut pyyhkimään muruset pöydältä, ja kierrätystä odottavat lasiset mehupullot eivät enää loju viikkotolkulla tiskipöydällä. Roina ei jää niin helposti seilaamaan ympäriinsä, kun sen tietää haittaavan muitakin. Vaikka pikkuvauvan kanssa siisteyteen liikenevä aika on rajallista, toisille koituvan riesan välttäminen ajaa nipistämään aikaa jälkien siivoamiseen. Nolottaa jättää likainen kattila tiskialtaaseen, kun joskus on kiire.

Järjestyksen selkäranka ovat kahden viikon välein toistuvat siivouspäivät. Silloin siivotaan koko koti kerralla, ja kaikille jaetaan tehtävät omat toiveet huomioiden. Kahdessa tunnissa tulee valmista, kun yksi piiskaa matot, yksi siivoaa kylpyhuoneen, yksi imuroi ja yksi siivoaa keittiön. Tehtävien vuorottelu estää jälkien pinttymistä, sillä jokainen painottaa siivouskohdettaan vähän eri tavalla. Yhdelle kämppikselleni on tärkeää keittiön siisteys, minulle taas kiiltävä vessanpytty ja sormenjälkien siivoaminen ovenpielten ja valokatkaisijoiden ympäriltä. Siivouspäivän etu on sekin, ettei muulloin tarvitse miettiä, että kohta on imuroitava.

Luin tänään lehdestä, että peräti puolet helsinkiläisistä asuu yksin. Se on valtavan paljon. Suosittelen itsensä yksinäiseksi tunteville yhteisöasumisen kokeilemista. Iän mukanahan pariutumisen esteeksi voi nousta se, ettei enää osaa ottaa ketään jakamaan kotinsa päätöksentekoa. Yhteisössä toisten huomioon ottamista tulee harjoiteltua kaiken aikaa, ja illalla on kiva tulla kotiin, jossa on joku odottamassa. Jääkaapin ja olohuoneen jakaminen muiden kanssa myös säästää reippaasti sekä luontoa että rahaa.

-Piia