Irti markkinoiden vallasta

Olin haastateltavana Kaupungin kasvo -sarjassa helsinkiläisseurakuntien Kirkko ja Kaupunki -lehdessä, aiheena tuulivoima-aloitteemme, jonka luovutimme kaupungille jokin aika sitten. Kirkko ja Kaupunki on muutenkin suosikkilehteni, nytkin siinä oli mainio teologi Patrik Hagmanin haastattelu. Hän on löytänyt yhtymäkohtia varhaisten kristittyjen toiminnan ja nykyisen kaiken kaupallisuutta vastustavan aktivismin väliltä. Varhaiskristillisille messun viettäminen oli tapa tehdä yhteiskunnallista vastarintaa, ja sellaisena jumalanpalveluksen voi yhä nähdä. Hagmanilta kirjoittaa oivalluksistaan juuri ilmestyneessä teoksessaan Om sann gemenskap.

läsnäoloa purkissa

kuva: Elena, Flickr.com

Kapitalismi synnyttää ihmisissä aina uusia haluja ja tarpeita, joiden avulla ihmisiä voidaan kontrolloida. Hagman lainaa yhteiskuntafilosofien näkemyksiä, joiden mukaan tarvitsemme kehon, joka ei seuraa vallan komentoja. Teologi ehdottaa keinoksi nykyaikaan sovitettuja askeettisia harjoituksia. Persoonallisuus sijaitsee kehossa, joten myös vastarinta on maailman muuttaminen on paras aloittaa siitä. Jotta voimme irrottautua kuluttamisen ikeestä ja toteuttaa itseämme muulla tavoin, voimme aloittaa vaikka näin:

– Älä mene kauppaan tietämättä, mitä aiot ostaa. Valitse ekologisia ja reilun kaupan tuotteita aina, kun niitä on. Näin pääset irti ajatuksesta, jonka mukaan olet vapaa, koska sinulla on vapaus valita.

Läsnäolon taidon harjoittelemiseksi:

– Älä koskaan ota puhelinta esiin, kun olet toisten seurassa. Älä koskaan käytä kuulokkeita. Kokeile säännöllisesti kaikkien äänisignaalien sulkemista.

Aika kevyttä, vai mitä? Ainakin varhaiskristillisten erämaaprojektien rinnalla. Minusta kannattaa pyrkiä vähän enempäänkin. Itse suosittelen mainonnan välttämistä kaikin keinoin: Ei mainoksia -lappu oveen, Adblock selaimeen ja tv:n tuijotuksen sijaan parempaa iltaohjelmaa. Minua ahdistaa, että edes kauppojen välttely ei riitä viemään ajatuksia tavaroiden haalimisesta: kirppari vetää puoleensa ostarilla käydessä, ja huuto.netistä on helppo poimia mukaan kaikenlaista, kun lapset kuitenkin aina tarvitsevat milloin mitäkin. Kotona sitten aikaa ja huomiota menee tavaravuoren hallintaan, vaikka meillä vuori onkin rajallisemman kokoinen moneen kuluttamiseen perehtyneempään verrattuna.

Katse siis yhteisöllisyyttä edistäviin asioihin sen sijaan, että miettisin, miten ilmaisen itseäni uudella vaateparrella. Teologi Hagman näkee jumalanpalveluksen ja ehtoollisen keinona vapautua keskinäisestä vertailusta ja ottaa elämä vastaan lahjana. Hänelle se on kaikkea yhteisöllinen tapahtuma: elämä saa sisältönsä siitä, että voi liittyä yhteen toisten kanssa. Tämä elämänsisältö on tavoittelemisen arvoinen, vaikkei elämää katsoisikaan kristillisestä näkökulmasta. Pelkkä kuluttajan rooli jättää olon kovin tyhjäksi.

Tuulivoimaa Helsinkiin – yimby!

Tuulivoimaa Helsinkiin! – joko aika olisi kypsä? Meitä osui yhteen joukko ihmisiä, joista tuntui että olisi. Mietimme porukalla, kuinka asiaa voisi edistää, ja päädyimme perustamaan kuntalaisaloitteen. Oikeusministeriö on tullut aktiivisten kuntalaisten avuksi, ja perustanut kuntalaisaloite.fi -palvelun. Siellä minkä tahansa kunnan asukkaat voivat ehdottaa parannuksia, joita päättäjät eivät ole vielä huomanneet ottaa asiakseen.

tuulivoimaloita

Kuva: Tuulivoimayhdistys

Ajattelin, että vedän kampanjointia vapaaehtoistyönä muutaman kuukauden ajan. Kuopus oli ollut päivähoitojonossa jo niin kauan, että lakisääteinen neljän kuukauden raja oli tulossa täyteen. Voisin siis aloitella työelämään paluuta hauskan vapaaehtoistyön puikoissa.

No, eihän lapsukainen mitään päivähoitopaikkaa saanut. Ensi syksynä sitten kuulemma. Järjestin hänelle viime hetken kerhopaikan, jotta pääsin tekemään hommia keskittyneesti edes neljä tuntia viikossa. Yhdeksi viikonlopuksi pyysin äitini lastenvahdiksi, jotta sain yhtenäistä aikaa aloitteen nettisivujen luomiseen. Tällä viikolla hyödynsin kirjaston satutunnin, jonka ajaksi menin viereiselle koneelle naputtamaan tuulivoima-aiheisen mielipidekirjoituksen. Jos lasten kanssa jotain oppii, niin tehokasta ajankäyttöä ja organisointia.

Onneksi mukana on ollut paljon innokkaita ihmisiä, jotka ovat tehneet aloitteen osasia: tarjonneet tilojaan käyttöön, luoneet grafiikkaa, koonneet usein kysyttyjä kysymyksiä, tiedottaneet, ideoineet, järjestäneet, tulleet mukaan askartelemaan tuulihyrriä, ylläpitäneet facebook-ryhmää, pyytäneet kavereitaan mukaan. Kaiken tämän jälkeen meillä on noin 450 allekirjoitusta tuulivoiman kaavoittamisen puolesta. Aika vähältä kuulostaa yli puolen miljoonan asukkaan kaupungissa. Toisaalta nimiä on työläs kerätä melkein minkä tahansa asian taakse: tällä määrällä olemme valtakunnan kakkonen aloitteiden listalla.

Tuulivoimaa Helsinkiin -allekirjoitusten kerääminen jatkuu vielä ainakin syksyyn asti. Aloitteen parissa työskentely on tuonut hyvää oppia viestinnässä. Vähän silti olin kade, kun Pyöräkaista Hämeentielle -aloite rysäytti allekirjoitustilaston ykköseksi keräten parituhatta nimeä vain parissa päivässä. Tuhkan sirottelun lomassa yritin lohduttaa itseäni sillä, ettei kakkostila 84:n aloitteen joukossa ole huono sekään. Molemmat kärkikaksikon aloitteet tavoittelevat odotettuja parannuksia kotikaupungissamme ja nostavat tärkeitä asioita esille, joten nimeä alle vain!