Yksivuotiaan suosikkileluja

Kirjoitin talvella seitsenkuukautisen vauvan suosikkileluista. Huomenna on Taiton yksivuotissyntymäpäivä, joten nyt on hyvä aika päivittää lelutilanne.

Lelujen pureskelun tilalle Taito on löytänyt monenlaisia muita tapoja leikkiä. Pitkäaikainen suosikki olivat sisäkkäiset eriväriset muovipurkit, jotka ovat kummeilta lainassa. Niitä hän jaksoi hypistellä ja asetella sisäkkäin pitkiä aikoja yhteen menoon. Niilla on yllättävän monta ominaisuuta, jotka löytyvät osaamisen karttuessa. Nyt pelkkä purkkien kokoaminen sisäkkäin on käynyt tylsäksi, ja vauva näkyy lajittelevan niitä värin mukaan, esimerkiksi pelkästään keltaiset ja siniset purkit sisäkkäin. Purkit kelpaavat myös ruuanlaittoleikkeihin. Tornin kokoaminen lienee vuorossa seuraavaksi, mutta vielä se ei onnistu.

Fyysikkona vauvan hahmotuskyvyn kehittyminen on ollut hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Ympäröivän maailman ominaisuudet tulevat tutuiksi vasta yksi kerrallaan kokeilemalla. Vauva ei mistään tiedä, että isompaa purkkia ei voi panna pienemmän sisälle, vaan kokeilee molempia vaihtoehtoja tasapuolisesti. Vasta monen kokeilukerran jälkeen hän oppii säännön, kummin päin kannattaa yrittää.

Pääiäisenä isovanhempien luona Taito iski silmänsä kahteen teekannuun, ja viettikin suuren osan lomasta niiden kimpussa. Kansi päälle, kansi pois, porkkananpala kannuun, kansi päälle, puuro pyyhkeen alle hautumaan, kansi pois jne. Välillä syömään ja vaipanvaihtoon, sitten takaisin kannujen kimppuun. Kotiin päästyämme annoin hänelle kattilan, kannen ja puukauhan, ja leikki jatkui yhtä touhukkaasti. Lastenpedagogin kehittämät lelut eivät selvästikään ole välttämättömiä kiinnostaviin leikkeihin, mutta muovikattila säästäisi korviamme helvetilliseltä kolinalta. 🙂

Meillä on myös perinteinen puinen muotolaatikko, jonka Taito sai jo nimenantojuhlalahjaksi. Se on jaksanut kiehtoa kuukausitolkulla. Aluksi palikat sai laatikkoon avaamalla kannen. Sitten opittu sääntö näytti olevan, että vain ympyränmuotoisesta reiästä voi saada palikoita laatikkoon, ja kaikki muotoja yritettiin siitä. Sittemmin neliönmuotoisen reiän ja kuutionmuotoisen palikan yhteys on löytynyt.

Mökiltä tuotujen minun vanhojen ”insinöörilelujeni” suosikkiaika on sekin nyt. Taiton lemppari on muovinen torvi, jota hän on oppinut töräyttelemään. On oltava tarkkana, ettei tiettyjä leluja loju saatavilla, kun keittelemme aamupuuroa ennen seitsemää, jotta myöhimmin töihin lähtevät kämppikset saavat vielä hetken armonaikaa unilleen. 🙂

Odotan jo kovasti kesää, jotta pääsisimme paremmin leikkimään myös luonnonmateriaaleilla ainaisen muovin sijasta. Talvella toin metsäretkeltä kotiin sammalta, mutta se tulkittiin ruuaksi ja pulautettiin pian lattialle. Kohta voi jo olla ulkona ilman lapasia ja päästä hypistelemään kaikenlaista, mitä metsästä löytyy.

-Piia

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Tulevaisuuden maailmaa luomassa

Ilmastonmuutosuutisointi ja aihetta koskevien tutkimusten lukeminen saavat minut usein miettimään, millaisessa maailmassa pikku-Taitokin aikanaan elää. Vaikka tutkijat yrittävät saada ääntään kuuluviin, iso laiva kääntyy hitaasti, ja poliitikkojen enemmistö tuntuu olevan hitain uuden tiedon omaksuja.

Ennen pääsiäistä Hesarissa käytiin taas ilmastokeskustelua. Ilmatieteen laitoksen pomo Petteri Taalas varoitti Vieraskynä-palstalla päästöjen seurauksista. Hän lainasi ilmastotutkijoiden uusimpia tuloksia, joiden mukaan ilmastonmuutos voi muuttaa maapallon tiheimmin asutut alueet asuinkelvottomaksi vuosisadan loppupuolelle mennessä.

Joidenkin tutkijoiden mukaan viisi astetta lämmennyt maapallo kykenisi elättämään vain noin miljardi ihmistä nykyisen kuuden miljardin sijasta. Arvio perustuu mm. yleistyvään vesipulaan ja maataloustuotannon laskuun. Lukuisat suuret joet, kuten Jangtse ja Ganges, uhkaavat kuivua ainakin osaksi vuotta, kun niitä ruokkivat jäätiköt häviävät. Monessa nykyisessä ”vilja-aitassa” taas olosuhteet ovat muuttumassa vähemmän suotuisiksi viljelyn kannalta. Kun ilmasto lämpenee yli kolmen asteen, maailman maataloustuotannon arvioidaan kääntyvän laskuun. Nykyisillä päästöillä kuusi astetta on ylittymässä reilusti.

Taalas sai vastaansa professori Atte Korholan, joka ottanut tavakseen julkaista hyvin samansisältöisiä tekstejä vaimonsa Eija-Riitan kanssa, jälkimmäinenhän puolustaa teollisuuden etuja europarlamentissa. Korholan ajatukset taas ovat saaneet voimakkaasti vaikutteita ilmastoskeptikkona tunnetun Mike Hulmeen kirjoituksista. Harva skeptikkokaan enää kiistää ilmastonmuutosta, mutta vastaanvänkääminen on siirtynyt tasolle ”Ilmasto muuttuu, mutta mitään ei kannata tehdä. Olisihan se niin kallistakin”. Pahimmassa tapauksessa nämä änkyrät onnistuvat jarruttamaan välttämättömiä muutoksia niin paljon, ettei mitään enää voikaan tehdä.

Ilmastoa kuormittavien päästöjen vähentäminen ohjaa usein tuotantoa ja kulutusta kestävämmälle tasolle. Näitä muutoksia on joka tapauksessa tehtävä, jos halutaan, että seuraavillekin sukupolville on luonnonvaroja jäljellä.

Tulevaisuuden maailmasta nousee mieleen monenlaisia synkkiä kuvia. Järkkyykö yhteiskuntarauha, jos katovuodet nostavat äkillisesti ruuan hintaa? Ovatko Taiton lapsille kirahvi- ja leijonalelut vain sukupuuttoon kuolleiden eläinten reliikkejä? Komennetaanko Taito parin vuosikymmenen päästä mukaan puolustamaan maata suuria pakolaisjoukkoja vastaan? Suomi on maapallon harvoja alueita, joissa elinolosuhteet pysynevät kohtuullisina jatkossakin. Sellaisille paikoille pääsystä voi tulla liiankin paljon kysyntää.

No, kävipä säiden suhteen mitä hyvänsä, ilmanlaatu ainakin heikkenee. Kasvavat päästöt tekevät ulkoilmasta hiilidioksidipitoisuudeltaan sisäilman kaltaista vuosisadan loppupuolelle mennessä. Kun Taiton vanhainkodissa availlaan ikkunoita, saadaan hyvin tunkkaisen sisäilman tilalle ”vain vähän tunkkaista” ulkoilmaa. Ikävä maailma ainakin sellaisille, jotka saavat päänsärkyä huonosti tuuletetuissa tiloissa.

-Piia

Poikien tavoille

Taito ja vaaleanpunainen yöpuku.

Taito ja vaaleanpunainen yöpuku.

Kärsin hieman lämmönnoususta lukiessani uusimman Vauva-lehden artikkelia tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Paljon ennakkoluulohöttöä, esittelyä lapsen kasvatuksesta tiettyyn muottiin eikä lainkaan tutkimustietoa. Päiväkodeista esimerkiksi on tutkimuksia, joiden mukaan hoitajat järjestelmällisesti ja tietämättään suhtautuvat tyttöihin ja poikiin eri tavalla. Tytöille esimerkiksi puhutaan enemmän ja pitemmillä lauseilla, poikia lähinnä käsketään lyhyesti. Toisaalta taas poikien tarpeet menevät tyttöjen edelle: tyttö oppii odottamaan, kun hoitaja rientää pojan avuksi. Nämä olivat vasta pitkän havaintolistan alkua. Millaisia seurauksia on vaikkapa tytön kehitykselle, jos hänen tekojaan ei huomaa kukaan, ja kehuja saa aina ulkonäön perusteella?

Tompan kanssa näemme Taiton ensisijaisesti vauvana ja ihmisenä, ja vasta toissijaisesti poikana. Meistä on huomaavaisuutta lasta kohtaan, että häntä ei tungeta tiettyyn muottiin. Yritämme tukea Taitoa valitsemaan omat kiinnostuksenkohteensa oman luonteenlaatunsa mukaisesti ja kasvamaan siinä samalla ihmisiksi. Emmehän voi etukäteen tietää, touhuaako tässä tuleva vaatesuunnittelija-homo vai pikkukemisti.

Taiton vaateparressa olemme suosineet selkeitä perusvärejä, kuten oranssia, vihreää, ruskeaa, sinistä ja punaista. Jokunen vaaleansininen ja -punainen vaatekappalekin on käytössä. Leikittelin ennen Taiton syntymää ajatuksella, että pääsen seuraamaan, kuinka ihmiset suhtautuvat vauvaan oletetun sukupuolen perusteella. Taito on kuitenkin niin pojan näköinen, että jokainen arvaa pojaksi, vaikka hän olisi röyhelömekossa, joten havainnointini jäi puolitiehen. 🙂

Omat kasvatusvalinnat voi päättää itse, mutta olemme hiukan huolissamme, mihin ulkomaailma lastamme ohjaa. Pojan roolimalli on ikävän kapea. Esimakua sain viime viikolla, kun kävimme Taiton kanssa tutustumassa hänen ensimmäiseen hoitopaikkaansa ryhmäperhepäiväkodissa. Hoitaja henkäisi heti kättelyssä, että pitääkin kaivaa autolelut esiin, kun tyttövoittoiseen ryhmään saapuu uusi poika. Selitin hänelle arvostuksistamme, mutta en tainnut saada sanomaani ihan perille. Kohta sain kuulla, että ”Joona saakin sitten opettaa Taitoa poikien tavoille”. Hirvittää jo ajatuskin, mitä ne poikien tavat mahtavat olla. Eikä meillä edes ole autoa. No, ensi maanantaina jatketaan.

-Piia