Junassa taaperon kanssa

21 joulukuun, 2009 klo 10:13 pm (lastenhoito, liikenne, lomailu, mökkeily)

Kolkuttelimme junalla mummolaan minun äitini luokse nyt joulun alla. Siellä yöpyminen olisi ollut hankalaa, joten teimme päiväreissun – aamulla sinne ja illalla takaisin. Talviset junamatkat ovat suosikkejani. Maisemat ovat parhaimmillaan, etenkin toisesta kerroksesta. Kun saanut tavarat roudattua sisään, on mukava istua lämpimässä lumen pöllytessä vaunun pyörien ympärillä ja viettää matka-aikansa miten huvittaa.

Äiti sanoi kesällä, että meidän pitäisi hankkia farmariauto. Olimme juuri miettimässä, kuinka saamme kesän runsaan sadon siirrettyä kotiin Helsinkiin. Hetkeksi eteeni avautui houkutteleva näkymä: perunasäkit ja hillopurkit vain takakonttiin ja seuraava pysäkki on kotiovi. Sitten aloin miettiä tarkemmin: Taito ei istu rauhassa turvaistuimessa edes puolen tunnin matkaa mökiltä mummolaan. Entäs yli kahden tunnin matka? Ja auton ylläpito. Ja kustannukset meille saitureille. Ja Tomppa väsyneenä kuskina olon jälkeen, minulla kun ei ole ajokorttia. Hooh, ehkä joskus siirrymme City Car Clubin asiakkaiksi, jos maan antimien liikuttelu ei enää muuten onnistu.

Juna kyllä tarjoaa lapsiperheelle paljon. IC-junissa kolmosvaunu on aina lastenvaunu. Siellä on vaipanvaihtopöytä ja potta kookkaassa vessassa. Lastenvaunun toisessa kerroksessa on leikkitila liukumäkineen ja Tammen tarjoama lastenkirjahylly. Lastenvaunussa on kyllä aina myös matkustajia, jotka ovat joutuneet sinne vahingossa, ja seuraavat hämmentyneinä lapsilauman mekastusta ympärillään. 🙂 Junalippu on hintava, mutta toisaalta maksan mielelläni kohtuullisesta ylellisyydestä. Kertapaukku silloin tällöin on kuitenkin vähemmän kuin autosta juoksevat jatkuvat menot.

Nytkin matkat sujuivat hyvin molempiin suuntiin. Juna oli melkein tyhjä. Taito pääsi touhuamaan kyllikseen liukumäessä, kun ei ollut isompia lapsia juoksemassa eteen. Ainut puute oli lastenkirjahyllyn ylläpidon unohtuminen. Yleensä niin hyvin varusteltu hylly oli melkein tyhjä, ja ainoat jäljellä olevat kirjat olivat kurjassa kunnossa. Lähetinkin VR:lle palautetta.

Seuraava matka onkin aatonaattona, jolloin on oltava ajoissa paikalla änkeämässä rattaita kyytiin. Sitten matkustamme  tiiviissä ratas- ja vaunurykelmässä keskellä pahinta ruuhkaa, seassa muutama pyörätuoli. Mutta taapero viihtyy. Toivomuslistallani on saada juniin juhlapyhiksi lisäkapasiteettia myös lapsiperheille, kiitos! 🙂

-Piia

Hauskaa joulua kaikille lukijoille! Kuvassa on kotitalomme jouluvalaistuksessa - urbaani joulukorttisarja, osa yksi. :)

Hauskaa joulua kaikille lukijoille! Kuvassa on kotitalomme jouluvalaistuksessa - urbaani joulukorttisarja, osa yksi. Meidän ikkunamme ei näy tähän suuntaan, mutta eipä siinä olisi ollutkaan jouluvaloja sähköä syömässä. 🙂

1 kommentti

Kasvissyöjän joulukinkku

19 joulukuun, 2009 klo 11:52 am (Aiheeton)

Taas pitäisi miettiä päänsä puhki, mitä syödään jouluna. Mies juuri esitti jokavuotisen toivomuksensa imelletystä perunalaatikosta (tänä vuonna panen hänet kuorimaan itse perunat!) ja kuten ennenkin, joulukinkkua ei meidän uunissa ryhdytä turraamaan.

Itse ajattelin kokeilla jotain suolaista kasvis-, kala- tai sienipiirasta aikuisten juhlaruuan lisukkeeksi, lapset suostuvat kuitenkin syömään lähinnä herneitä ja porkkananpaloja.

Eräänä vuonna kokeilin tällaista kasvissyöjän soijakinkkua. Se oli melko työläs valmistaa, mutta muistelen sen olleen todella maukasta. Annos oli suuri ja vein sitä sukulaisillekin, mutta eiväthän he uskaltaneet sitä edes maistaa (sen joulun jälkeen en olekaan pelkästään itseäni varten nähnyt tätä vaivaa).

KASVISSYÖJÄN KINKKU (ei kuitenkaan oikeasti vegaaniversio)

1 tölkki soijapapuja (400 g)

1 sipuli

2 porkkanaa

1 dl liotettua soijarouhetta (vaalea)

2 kananmunaa

0,5 dl hasselpähkinärouhetta

4 rkl vehnäjauhoja

tuoretta persiljaa

suolaa, mustapippuria

(korppujauhoja)

noin 500 g valmista voitaikinaa

ruisjauhoja

voiteluun: kanamunaa

koristeeksi: mausteneilikoita

1. Valuta soijapavut ja hienonna muusiksi. Lisää munat yksitellen vehnäjauhojen kanssa. Leikkaa sipuli hienoksi ja porkkanat pieniksi kuutioiksi ja lisää ne pähkinärouheen kanssa papu-munaseokseen. Tarvittaessa lisää korppujauhoja, että saat seoksesta muovailtavaa.

2. Kauli voitaikina ruisjauhoja apuna käyttäen noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Siirrä levy leivinpaperille ja aseta kasvismurekemassa sen päälle. Muotoile täyte esim. kinkun muotoiseksi. Käännä voitaikina massan päälle ja taputtele saumakohdat tasaiseksi.

3. Voitele kananmunalla ja kypsennä 175 asteessa noin tunti.

(Ohje Matti kuivisto, Café Cabriole, Porvoo,  Kotilieden Kodin joulu 1999)

Laura

6 kommenttia

Hyvä joulumieli

12 joulukuun, 2009 klo 1:35 pm (elämänilo)

Tenttiin lukemisen lomassa joulumieli on välillä kadoksissa. Rahanmeno ja kulutuspakko ahdistavat, perheelle ei ole aikaa ja suorituspaineet ovat taas huipussaan joka elämänalueella. Ei ole edes lunta!!!!

Eilen esikoiseni esitteli minulle aivan upean nettisivun, johon hän oli tutustunut luokan musiikkitunnilla.

Aivan mahtava paikka, tämä teidän täytyy käydä katsomassa ja kuuntelemassa itse! Seestynyt, rauhallinen, aito joulumieli on taattu! Positiivarien joulukalenterista nauttivat meillä kaikki 3-vuotiaasta yli kuusikymppiseen mummuun.

http://joulukalenteri.positiivarit.fi/

KIITOS positiivarit! Kiitos musiikinope 🙂

Laura

Jätä kommentti

Minne lahjarahat?

11 joulukuun, 2009 klo 9:48 pm (Aiheeton, juhlat, luonnonsuojelu, yhteiskunnallinen vaikuttaminen)

Vielä ehtii hyvin tehdä eettiset joululahjaostokset. Se on jopa helpompaa kuin ruuhkassa ryysääminen, verkkopankki vain laulamaan. Aluksi voi ujostuttaa antaa hyväntekeväisyyslahja, mutta ainakin meillä suvussa lahjakulttuuri on muuttunut tosi nopeasti.

Annamme Tompan kanssa yleensä muutaman satasen hyväntekeväisyyteen joulun alla. Emme maksa kirkollisveroa, joten siinäkin mielessä on lahjoituspaineita.

Kustannustehokkuussyistä olemme monena vuonna antaneet joululahjarahamme WWF:n sademetsäprojektiin. Sillä on nimittäin niin mainio sopimus, että jokaista 15 lahjoituseuroa kohti hanke saa 85 euroa Suomen kehitysyhteistyövaroista. Tänä vuonna sinne meni puolet joululahjarahoistamme. Rahoilla estetään sademetsien hakkuita Borneossa ja Tansaniassa ja edistetään kestäviä metsänkäyttötapoja. WWF on vähän nössö järjestö, mutta tuolla rahalla sekin toivottavasti saa jotain aikaan.

Lähellä sydäntämme ovat suomalaiset metsät ja niiden monimuotoisuus. Luonto-Liiton metsäryhmä toimii metsiensuojelun hyväksi aktiivisesti ja ryhdikkäästi. Pääasiassa toiminta tapahtuu vapaaehtoisvoimin tai pienellä kulukorvauksella. Ryhmäläiset etsivät uhanalaisten lajien esiintymiä metsistä ympäri Suomea, raportoivat havaintonsa ja lobbaavat arvokkaiden valtion-, kuntien- ja yhtiönmaiden suojelun puolesta. Tällä tavalla on säilytetty kymmeniä tuhansia hehtaareja metsää tuleville sukupolville. Luonto-Liitto on jatkuvassa rahapulassa, joten lahjoitukset tulevat todella tarpeeseen. Metsätoimintaan voi lahjoittaa rahaa kotisivun ohjeiden mukaan. Tänne meni toinen puoliskomme tämän vuoden lahjapotista.

Ympäristöjärjestöt ovat yleensäkin jatkuvassa rahapulassa, ja joululahjoitukset ovat hyvin tervetulleita. Mainittujen lisäksi nämä ovat hyviä kohteita:

  • Suomen suurimmalle luonnonsuojelujärjestölle Suomen luonnonsuojeluliitolle voi antaa lahjoituksen nettilomakkeella.
  • tai yksinkertaisesti puhelimella soittamalla Luonnonsuojeluliiton lahjoitusnumeroihin:

0600 17110 (5 euroa)
0600 17111 (10 euroa)
0600 17112 (20 euroa)

  • Metsien suojelua voi edistää myös konkreettisesti ostamalla metsää suojeluun Luonnonperintösäätiön kautta. Tämä on kuitenkin paljon kalliimpi tapa suojeluhehtaaria kohti kuin vaikkapa Luonto-Liiton toiminta.

Lahjoita lehmä -hankkeet ovat suosittuja, mutta luonnon kannalta niiden vaikutukset ovat kiistanalaisia. Lisäkotieläimet voivat lisätä aavikoimista jo muutenkin loppuun kalutuilla maa-alueilla. Olemme siksi päättäneet pysyä niistä erossa.

-Piia

6 kommenttia

Sähkösyöppö tietokone

5 joulukuun, 2009 klo 11:00 pm (kulutus, säästövinkki)

Huomasin lähikirjastossa käydessäni, että menossa on kampanja, jonka aikana kirjasto lainaa myös sähkönkulutusmittareita. Laite kytketään pistorasian ja töpselin väliin, ja sen näytöltä voi lukea, montako wattia tehoa laite kuluttaa. Siinä on myös asetus, jolla voi mitata energiankulutuksen eli kilowattitunnit jollakin aikavälillä; esimerkiksi pyykinpesukoneesta voisi tutkia, paljonko yksi koneellinen vie sähköä.

Sähkösyöpöin laitteemme on sähkösaunan kiuas, mutta sen käyttö on onneksi kutistunut noin kertaan kahdessa viikossa. Silloinkin käyttöaika minimoidaan. Meitä on mietityttänyt erityisesti tietokoneiden sähkökulutus, sillä energiankäyttötutkimuksissa on huomattu niiden kuuluvan kotien energiatuhlareihin. Minulla on työpaikan kannettava kone kotikäytössä, ja Tompalla on vanha pöytäkone, joka lämpimästä puhurista päätelleen kuluttaa paljon sähköä.

Sammutamme koneet aina, kun emme niitä käytä. Mittausten perusteella syytä onkin. Kannettava koneeni on kylläkin yllättävän pihi: se kuluttaa noin 15-40 W riippuen siitä, paljonko ohjelmia on käynnissä. Hesarin vilkkuvaa sivua lukiessa kulutus on 30 W, sähköposteja katsoessa riittää noin 20 W.

Pöytätietokone sen sijaan vie kymmenkertaisesti sähköä: 230 W, josta kuvaputkinäytön osuus on noin 100 W. Jos se olisi koko ajan päällä, kulutusta kertyisi vuodessa yli 2000 kWh. Nyt koko viiden hengen kommuunimme sähkönkulutus vuodessa on noin 2300 kWh. Kulutuksemme siis tuplaantuisi, jos emme sammuttaisi tietokonetta, huh! Ja tämä on vuoden 2001 malli. Jos tilalla olisi uusi tehomylly, sähkönkulutus vain kasvaisi.

En ehtinyt mitata kaikkia laitteita, mutta katsoin vielä läpi valmiustilojen kulutuksia. Kun pöytätietokone on sammutettu, töpselin läpi virtaa silti sähköä 8 W, pienehkön energiansäästölampun verran. Vuodessa siitä kertyisi 70 kWh, mikä maksaisi vajaat 8 euroa. Emme siis turhaan kisko tietokoneen töpseliä seinästä. Modeemi vie 4 W, vaikka kukaan ei surffailisi, ihan ok on sammuttaa sekin.

Sähkösaunan käytössäkin on oltava tarkkana. Jos kiukaan teho on tavanomaiset 6000 W, se merkitsee 0,1 kWh kulutusta minuutissa. Minuutissa kuluu saman verran kuin 11 W energiansäästölampun polttaminen vie 9 tunnin aikana. Ei siis kannata vetkutella saunaan menoa. Me säästöpossut olemme niin tarkkoja, että väännämme kiukaan tehot nollimme melkein heti saunaan mentyämme, jälkilämmöilläkin hoitaa saunomisen hyvin.

Mutta mittari vahvisti todeksi vanhan viisauden:  kannattaa sammuttaa kaikki laitteet, kun ei niitä käytä, ja minimoida sähkösaunominen! Aina houkuttaa kuitenkin pihistellä lisää. Seuraava säästöprojektimme on tyhjentää pakastin ja jääkaappi, ja imuroida niiden taakse kertyneet pölyt pois. 🙂

-Piia

1 kommentti