Kunnialliseksi metsänomistajaksi

Ennen olin metsänomistajana kumma ituhippi, joka esitti outoja toivomuksiaan metsänhoitoyhdistyksen tyypille jatkuvasta kasvatuksesta. Niin, ei hakata kaikkea sileäksi, vaan jatkuvan kasvatuksen mukaan pitäisi toimia. Ja muistakaa jättää pusikoita metsoille ja pyille, jotta ne viihtyisivät maillani vastakin. Metsänhoitoyhdistyksen ihminen kuunteli kärsivällisesti, ja nuoremman polven ihminen kun oli, myös suostui oikkuihini.

eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatusMetsänhoitoyhdistykset muistavat jäseniään vuoden mittaan monenlaisilla yhteydenotoilla, joiden pääsisältönä yleensä asiakasta kehotetaan tekemään puukauppatoimeksianto tai tilaamaan taimikonhoitopalveluita. Niinpä leukani loksahtikin, kun sain esitteen tämän kevään tapahtumista: Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus, suomeksi sanottuna siis näin luovut vallitsevasta mutta metsiä yksipuolistavasta avohakkuu-taimikasvatus-harvennukset -käytännöstä. Ja toinen tapahtuma: Hyvinvointia metsästä, jossa kerrotaan metsän monipuolisista vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin muutenkin kuin sellutonnien näkökulmasta.

Ajat totisesti muuttuivat metsälain myötä vuodenvaihteessa. Nyt nämä luomutouhut ovat ihan laillisia ja hyväksyttyjä metsänkäsittelyn käytäntöjä. Lobbaustyötä tehtiin vuosikymmeniä, ennen kuin muutos tapahtui. Nyt minäkin olen kunniallinen metsänomistaja, kaikkine luonnon monimuotoisuutta tukevine oikkuineni.

Mutta mutta, yksi asia minua luomumetsänhoidossa mietityttää. Mitä tehdään kuusikoille? Ilmastonmuutos on tuonut meille kuusimetsien seuralaiseksi kirjanpainajakuoriaisen joukkoesiintymät. Ennen riitti, kun taisteli näreiden maannousemasientä vastaan, nyt pitää vielä varoa kirjanpainajiakin. Maannousemasienen kasvu heikkenee sekametsässä, ja sama voisi päteä kirjanpainajaankin. Mutta mitä tehdä, kun metsä on jo ehtinyt päästä varttuneeksi kuusikoksi, jossa ei mitään muuta kasva? Eihän tässä maassa pian ole jäljellä lainkaan vanhoja kuusimetsiä, kun ei niitä kukaan uskalla maillaan säilyttää. Ehkä saan vastauksen sieltä metsänhoitoyhdistyksen teemaillasta.

Mainokset

Läsnäolon taito

Kaaduin sängyn pohjalle kausi-influenssan viemänä. Tämänvuotinen virus oli uutisoinnin mukaan äkäisemmästä päästä, ja siltä se tuntuikin. Kuumeen nousu sai jokaisen lihaksen jomottamaan. Hiukan toivuttuani lueskelin Vihreästä Langasta artikkelia, jossa toimittaja pohtii alkoholipolitiikkaa kalsarikänninsä ohessa. Mielenkiintoisena sivuseikkana artikkelissa mainitaan, että osa alkoholin viehätyksestä perustunee sen kykyyn vähentää tulevaisuuden pohtimista ja viedä ajatukset kiinni nykyhetkeen.

Äskeinen kokemukseni influenssan tuomasta karmeasta olosta oli myös hyvin nykyhetkikeskeinen, sairastaminen on todellakin läsnäoloa tässä hetkessä.

Uutena vuotena päätin, että tänä vuonna panostan erityisesti läsnäoloon. Nykymaailmassa on liikaa ärsykkeitä, jotka houkuttelevat vilkuilemaan kaiken aikaa, tapahtuisiko jossain muualla jotain kiinnostavampaa. Lopputuloksena aivot kuormittuvat, henkinen väsymys ja unohtelu vaivaavat. Kun tämä mietityttää ilman älypuhelimen omistamistakin, kannattaa asialle tehdä jo ennaltaehkäisevästi jotakin.

Alkoholia ja sairaana riutumista lempeämpi läsnäolon keino on mindfulness -menetelmä, jossa pyritään rauhoittamaan elämää keskittymällä läsnäoloon nykyhetkessä. Kuulostaa hömpältä, mutta kannattaa silti kokeilla vaikka bussissa istuessa, kun sinne tänne poukkoilevat ajatukset häiritsevät. Hyvin pääsee alkuun tarvitsematta hakeutua minkään elämänvalmentajan kurssille. Riittää kun hengittää rauhallisesti ja antaa aistihavaintojen tulla, ilman arvostelua tai muita ajatuksia. Pyrkii vain olemaan myönteisesti läsnä.

Seuraava hyvä treeni on keskittyä olemaan muille ihmisille läsnä: kuunnella mitä heillä on sanottavana ilman alituista kännykän tai kellon vilkuilua. Ja omalle päänupilleni sopii muutenkin parhaiten keskittyminen yhteen asiaa kerrallaan. Ehkä tältä pohjalta tämä vuosi voisi olla rauhallisempi ja stressittömämpi. Ainakin kun tämä influenssan jälkioireisiin kuuluva sitkeä yskä lopulta paranee…

Tulevaisuusennustuksia 50 vuoden takaa

lähde: Wikimedia commons

lähde: Wikimedia commons

Avaruusmatkailua, teleportteja, palvelijarobotteja, lentäviä autoja ja liikkuvia jalkakäytäviä? Videopuheluita, valvontakameroita, automaattista tiedonhakua, liikakansoitusta, saastunutta ilmaa ja häikäilemätöntä yhtiöiden valtaa?

1960-luvulla teknisen kehityksen huumassa kirjoitettiin innokkaasti tulevaisuuden maailman kuvauksia. Olen törmännyt tulevaisuuskuvauksiin penkoessani 1960-luvun aikakauslehtiä, ja viimeksi luin Philip K. Dickin scifi-romaanin Lies, Inc, jonka tapahtumat sijoittuvat juuri alkaneeseen vuoteen 2014. Lies-romaani on kirjoitettu Dickin vuonna 1964 ilmestyneen The Unteleported man -novellin pohjalta.

tulevaisuusennustuksia_50_vuoden_takaa7Avaruusmatkailu ulkoavaruuden siirtokuntineen on 1960-luvun tulevaisuusnäkymissä toistuva elementti. Toisaalta ihmiset kommunikoivat keskenään lähinnä puhelimilla, ja automaattinen tiedonhaku tarkoittaa hienomekaanista konetta, joka plärää arkistokortteja. Tieto tallennetaan videofilmeinä magneettinauhoille, joita tosin voi tilata kirjastosta itselleen automaattisen robotin kuljettamana. Ajan tavan mukaisesti ihmiset tupakoivat kaiken aikaa kuin korsteenit.

On mielenkiintoista, että tosielämässä tietokoneet ja kännykät ovat kehittyneet tasolle, jota hyvin harva osasi ennustaa. Lies, Inc -romaanin päähenkilö Rachmael Ben Applebaum syöttää tietoa koneelle reikänauhalla ja analysoi ääninauhaa oskilloskoopin kanssa. Scifikirjailijatkaan eivät ole pystyneet kuvittelemaan, millaisia monitoimilaitteita jokainen voisi kantaa mukanaan vuonna 2014: puhelin, tiedonhakukone, videokamera, navigaattori ja musiikkisoitin samassa paketissa. Etenkään sitä he eivät olleet kuvitelleet, että tyyppikäyttäjä paiskaisi tällaisen laitteen mäkeen aina vuoden käytön jälkeen ja hankkisi uuden.

Internetin edeltäjä luotiin sotilas- ja yliopistokäyttöön jo 1960-luvulla, mutta sen olemassaolosta tiesi harva, eivätkä tavallisille ihmisille suunnatut tiedonsiirron sovellukset juolahtaneet kovin monelle mieleen. Internetin vahvuus, tiedonsiirron joustava rakenne, kehitettiin ydinsodan pelossa: jos jokin välittäjätietokone tuhoutuisi, viesti välittyisi automaattisesti toista reittiä.

Dickin luomassa maailmassa tämän vuoden väkiluku on ennustettu oikein: seitsemän miljardia on ylitetty. Hän kuvaa sen olevan liikaa, ja tungostahan tässä on, myös luonnonvarojen käyttö karkaa käsistä.

Nokia Mobira kännykkämainos 1988 Suomen kuvalehtiTekniikan kehitystä on ohjannut valtavasti yritysten välinen kilpailu kuluttajamarkkinoista. Moni tekninen keksintö on saanut alkunsa alunperin sotilaskäyttöön tehdyistä ratkaisuista. Litteitä, mutta imukykyisiä siteitä ei kehitetty miljardien naisten mukavuuden parantamiseksi, vaan niiden muutaman astronautin tarpeisiin, joiden piti saada kuiva tunne pöksyihinsä avaruusmatkojen ajaksi. Muuten avaruusmatkailu ei tarjonnut niin houkuttelevia bisnesmahdollisuuksia kuin vaikkapa matkapuhelinten kauppaaminen, ja taloudelliset houkuttimet taisivat ratkaista kehityksen suunnan.

Vaikka monet scifi-kirjailijoiden ideoimat dystopiat on toistaiseksi vältetty, on näissä toteutuneissa uhissakin tekemistä ihan riittävästi. Jo 1960-luvulla huomattiin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu, mutta puhe ilmastonmuutoksesta alkoi vasta myöhemmin, taistelu sitä vastaan vielä hitaammin. Väkiluvun kasvu on onneksi hidastunut, mutta ihmisiä tulee yhä lisää 70 miljoonan vuosivauhdilla. Tarinoiden ja toteutuneen tulevaisuuden eroista näkee, että ihmiskunta pystyy uskomattomiin saavutuksiin, kun vain tahtoa on. Olisipa sitä hyvän tulevaisuuden saavuttamiseen.

Of all its roles, science fiction acts best as a guide by which people can cope with their present environment,” says Philip Dick. “It should sharpen our concern and our ability to handle current problems. Science fiction has lost its escapist aspect. It now is deeply rooted in the reality of today, which is always passing into tomorrow. And it’s tomorrow we have to control if we are to survive.” Lähde: Philip K. Dick Fan Site.

Tupakkamainos Suomen kuvalehdestä 1962

Näin röyhkeästi tupakkaa mainostettiin Suomen Kuvalehdessä vielä vuonna 1962. Joitain haitallisia asioita on sentään uskallettu rajoittaa vuosikymmenten mittaan.

Kännykän synttäribileet

Kahdeksan vuotta on puhelimeni palvellut minua uskollisesti! Sama akkukin on kestänyt kaikki nämä vuodet, ja sillä mennään edelleen monta päivää. Oli siis aika kohottaa malja! Juhlimme ystävieni kanssa kännykän synttäreitä ja lapsetkin pääsivät kilistämään, sillä laseissa oli Kuohuvaa kuusenkerkkää. Lasten mielipide hiilihapotetun juoman mausta olikin sitten toinen juttu.

Nokialainen kännykkä 8 v!

Vuonna 2006 aloitin uudessa työpaikassa. Uusi pomoni tyrkkäsi käteeni työpuhelimen ja tokaisi jotain sen tapaista, että tuossa on, jos kelpaa. Tavalliselle rivityöntekijälle ei tarjottu kovin kallista mallia, vaan enemmänkin karvalakkiversio. Perustoiminnot ajoivat kuitenkin hyvin asiansa. Puhelimen muoto on mukavan käteensopiva, siitä tulee mieleen Puffet-jäätelö. Jo paria vuotta aikaisemmin oli Valion jäätelöliiketoiminta myyty Nestlelle, ja nyt on Nokiakin myyty Microsoftille. Ja olen jo ehtinyt alla kahdessa muussakin työpaikassa.

Kameraa ei tuossa kännykkämallissa vielä ole. Uusiin paikkoihinkin suunnistan edelleen siten, että katson kotona reitin tietokoneelta, painan sen mieleeni tai hahmottelen tarvittaessa tärkeimmät risteykset paperille. Ja bussissa istun levollisena jutellen lasten kanssa, katsoen maisemia tai lukien kirjaa. Muiden lapset tuijottavat älypuhelimia näprääviä vanhempiaan odottaen saavansa edes vilkaisun facebook-päivitysten välissä.

Samaan aikaan yhdessä puhelimen kanssa sain kannettavan tietokoneen, jonka muistista pari päivää sitten otin viimeisiä varmuuskopioita ennen koneen päätymistä kierrätykseen. Sen akku otti viimeiset hengenvetonsa pari vuotta sitten. Onneksi Dellin kone oli niin varmatoiminen, että sitä pystyi ajamaan myös suoraan verkkovirralla, mikä antoi lisävuosia. Niitä toi myös työmuistin lisäys jo vuosia sitten. Nyt alkoi kovalevy sanoa sopimustaan irti.

Laitteistaan kannattaa pitää hyvää huolta. Jos jokainen meistä vaihtaisi puhelintaan vuodenkin välein, voi vain kuvitella, millainen pino niitä kertyisi kaatopaikoille tai kehitysmaiden lasten purettaviksi vuosikymmenten mittaan. Elektroniikka sisältää paljon arvokkaita metalleja, mutta hankalasti hyödynnettävässä muodossa. Kierrätysaste on vielä yllättävän alhainen. Vaikka käyttöikää saataisiinkin pidennettyä, pitää saada myös tämä perusongelma ratkaistuksi, muuten meillä ei kohta enää ole raaka-aineita, joista valmistaa viimeisimmät tekniikan vempeleet.

Kas niin, aika mennä nukkumaan. Säädän taas puhelimeen herätysajan, kytken virran pois virtanapista ja panen kännyn tyynyni alle pitämään huolen, ettei tule nukuttua liian myöhään aamulla. Vanha nokialainen osaa käynnistää itsensä, kun on aika herätä.

-Piia