Ekoelämää

Tässä yhtenä aamuna katsoin taas leivänpaahtimessa paahtuvia aamiaisleipiä, ja tunsin heikon omantunnon pistoksen. Voisihan leivät syödä paahtamattakin, siellä taas kivihiilivoimala jauhaa sähköä aamukulutuspiikin kattamiseksi. Paljonkohan paahdin oikein vie sähköä?

Tuumasta toimeen ja kulutusmittari paahtimeen kiinni. Ei se onneksi paljoa vienyt, vain 0,0229 kWh yhtä paahtokertaa kohti. Ai että käytännössä? Yksi leivänpaahtokerta vastaa suunnilleen veden keittämistä yhtä teekupillista varten. Jos paahtimen käynnistää kerran päivässä, vuodessa sähköä menisi noin 8 kWh, siis vähän yli euron edestä. Tomppa onnistuu tunkemaan paahtimeen kerralla neljä ruispalaa, joten yksi käynnistys usein riittää, eikä joka päivä tule paahdettua leipää syötyä.

Yksi leivänpaahtokerta vie saman verran sähköä kuin teekupillisen keittäminen.

Vanhan kännykkäni lataukseen sähköä meni vielä paahtoleipääkin vähemmän, vain 0,011 kWh. Latauskerta maksaa siis noin 0,2 snt. Älypuhelin varmaan veisi vähän enemmän, mutta kännykkään puhumalla ei silti omaa sähkölaskua kasvateta. Tukiasemien viemä sähkö voi olla asia erikseen.

Sonyn pikkustereot tarjosivat myös myönteisen yllätyksen, CD-levyä pyörittäessään soitin toimii 16 W:n teholla, tunnissa siis kuluu 0,016 kWh. Kun levy on pysähdyksissä, tehoa kuluu silti 13 W. Lastenlaulujen kuuntelu ei siis sähkölaskussa juuri näy, mutta laite on muistettava sammuttaa virtanapista. Vanhat isot stereomallit kuulemma voivat viedä hiljaisenakin 200 W sähköä, mikä tekisi jo parinsadan laskun vuodessa.

Sonyn energiatehokas cd-soitin.

Vaippapyykki sen sijaan saa sähkömittarin laulamaan. 60 ’C koneellinen vei jotakuinkin 1 kWh:n, siis noin 15 snt. Koneellinen päivässä vuoden ajan tuo laskua noin 55 euroa vuodessa. Kertakäyttövaippojen ostoon verrattuna tuo pesukustannus on silti hyvin pieni. Yleensä 40 ’C pesuohjelmaan hujahtaa sähköä vain puolet 60 ’C määrästä. Meille on tullut huonoksi tavaksi pestä melkein kaikki pyykki kuudessakympissä, koska en oikein luota saavani esim. lakanoita ja pyyhkeitä puhtaaksi alemmassa lämpötilassa. Kun pyykkikoneeseen menee vielä melkein aina muun pyykin seuraksi kakkavaippoja, pesulämpötila on vakio.

-Piia

Energiansäästöviikon kunniaksi kaivoin esille sähkönkulutusmittarin, ja kokeilin joidenkin arkisten laitteiden kulutuksia. Yritin hahmottaa suuruusluokkia, minkä laitteen käytössä pihistely on erityisesti tarpeen ja minkä kanssa taas vähemmän.

Kommuunissamme ollaan pihejä esim. astianpesukoneen käynnistyksessä. Kone ladataan viimeistä lautaspaikkaa myöten täyteen, ja pakasterasioita saatetaan heittää jokunen vielä täyteen ahdetun lasirivistön päällekin. Näin se tarvitsee käynnistää vain kolmisen kertaa viikossa, jos niinkään usein. Hyvin kone silti onnistuu tekemään puhdasta jälkeä. Töissä koin kesällä ahaa-elämyksen, kun huomasin, että koneen pikaohjelmahan kuluttaa vähemmän sähköä kuin eko-ohjelma. Kotikoneessa ei erillistä eko-ohjelmaa ole, mutta pikaohjelmallakin saa astiat hyvin puhtaaksi. Lisäksi kone on kytketty lämminvesiliitäntään (kaukolämpö), minkä ansiosta se tarvitsee vähemmän sähköä veden lämmittämiseen.

Sitten mittaamaan: 50 ’C vakiohjelma kulutti 0,846 kWh ja pikaohjelma taas 0,630 kWh. Säästöä siis kertyy 25 % per pesukerta, jos pikapesu riittää. Tuolla sähkömäärällä keittäisi 6-9 litraa vettä vedenkeittimellä. Mitä tämä sitten on euroissa? Meillä on edullinen tuulisähkösopimus, jossa kilowattitunti siirtohintoineen maksaa alle 15 snt. Niinpä astianpesukoneellinen vie sähköä 0,09 – 0,12 euroa pesukertaa kohti. Kylläpä sähkö on halpaa!

Todellinen säästövara piileekin konetiskiaineissa. Ruohonjuuressa kalleimmat ekoihmeet maksavat noin 0,50 e per tabletti. Halvempia (Ecover) saa ehkä 0,25 eurolla. Vertailin halvemman Ecoverin tuoteselostetta joutsenmerkittyihin Pirkka-konetiskitabletteihin, ja kovin samanlaisia aineita niissä näytti olevan, eri järjestyksessä vain. Hei hei siis Ruohonjuuren ekoihmeet; fosfaatiton ja ympäristömerkitty kaupan oma merkki saa ajaa saman asian, ellei joku pian kerro, mikä vaikkapa Attitude-merkissä on olennaisesti Pirkkaa ympäristöystävällisempää.

Vertailutestissäkin joutsenmerkityt ja fosfaatittomat konetiskiaineet pesivät hyvin, joten pesutehosta ei tarvitse ympäristön vuoksi tinkiä.

Vuodessa säästämme noin 70 euroa verrattuna siihen, että tiskikone laulaisi päivittäin ja pitkällä ohjelmalla. Lämminvesiliitäntä tuo säästöä vielä kympin-pari lisää. Harvempien pesukertojen ansiosta ympäristön kemikaalikuormituskin vähenee, kun tiskiainetta levitellään vähemmän ympäristöön. Säästö on kohtuu pieni, mutta saituuden voima perustuukin pienten asioiden huomiointiin arjen joka käänteessä. 🙂

-Piia

PS. Vauva-lehden keskustelupalstalta bongasin idean puolittaa konetiskiainetabletit, pienempikin pesuainemäärä kuulemma riittää. Pitääpä harkita kokeilemista. Jauhemuotoisiin aineisiin emme siirry turvallisuussyistä ainakaan niin kauan, kun perheessä on pieniä lapsia.