Kasvattaako leivänpaahdin sähkölaskua?

Tässä yhtenä aamuna katsoin taas leivänpaahtimessa paahtuvia aamiaisleipiä, ja tunsin heikon omantunnon pistoksen. Voisihan leivät syödä paahtamattakin, siellä taas kivihiilivoimala jauhaa sähköä aamukulutuspiikin kattamiseksi. Paljonkohan paahdin oikein vie sähköä?

Tuumasta toimeen ja kulutusmittari paahtimeen kiinni. Ei se onneksi paljoa vienyt, vain 0,0229 kWh yhtä paahtokertaa kohti. Ai että käytännössä? Yksi leivänpaahtokerta vastaa suunnilleen veden keittämistä yhtä teekupillista varten. Jos paahtimen käynnistää kerran päivässä, vuodessa sähköä menisi noin 8 kWh, siis vähän yli euron edestä. Tomppa onnistuu tunkemaan paahtimeen kerralla neljä ruispalaa, joten yksi käynnistys usein riittää, eikä joka päivä tule paahdettua leipää syötyä.

Yksi leivänpaahtokerta vie saman verran sähköä kuin teekupillisen keittäminen.

Yksi leivänpaahtokerta vie saman verran sähköä kuin teekupillisen keittäminen.

Vanhan kännykkäni lataukseen sähköä meni vielä paahtoleipääkin vähemmän, vain 0,011 kWh. Latauskerta maksaa siis noin 0,2 snt. Älypuhelin varmaan veisi vähän enemmän, mutta kännykkään puhumalla ei silti omaa sähkölaskua kasvateta. Tukiasemien viemä sähkö voi olla asia erikseen.

Sonyn pikkustereot tarjosivat myös myönteisen yllätyksen, CD-levyä pyörittäessään soitin toimii 16 W:n teholla, tunnissa siis kuluu 0,016 kWh. Kun levy on pysähdyksissä, tehoa kuluu silti 13 W. Lastenlaulujen kuuntelu ei siis sähkölaskussa juuri näy, mutta laite on muistettava sammuttaa virtanapista. Vanhat isot stereomallit kuulemma voivat viedä hiljaisenakin 200 W sähköä, mikä tekisi jo parinsadan laskun vuodessa.

Sonyn energiatehokas cd-soitin.

Sonyn energiatehokas cd-soitin.

Vaippapyykki sen sijaan saa sähkömittarin laulamaan. 60 ’C koneellinen vei jotakuinkin 1 kWh:n, siis noin 15 snt. Koneellinen päivässä vuoden ajan tuo laskua noin 55 euroa vuodessa. Kertakäyttövaippojen ostoon verrattuna tuo pesukustannus on silti hyvin pieni. Yleensä 40 ’C pesuohjelmaan hujahtaa sähköä vain puolet 60 ’C määrästä. Meille on tullut huonoksi tavaksi pestä melkein kaikki pyykki kuudessakympissä, koska en oikein luota saavani esim. lakanoita ja pyyhkeitä puhtaaksi alemmassa lämpötilassa. Kun pyykkikoneeseen menee vielä melkein aina muun pyykin seuraksi kakkavaippoja, pesulämpötila on vakio.

-Piia

Astiat puhtaaksi energiapihisti

Energiansäästöviikon kunniaksi kaivoin esille sähkönkulutusmittarin, ja kokeilin joidenkin arkisten laitteiden kulutuksia. Yritin hahmottaa suuruusluokkia, minkä laitteen käytössä pihistely on erityisesti tarpeen ja minkä kanssa taas vähemmän.

Kommuunissamme ollaan pihejä esim. astianpesukoneen käynnistyksessä. Kone ladataan viimeistä lautaspaikkaa myöten täyteen, ja pakasterasioita saatetaan heittää jokunen vielä täyteen ahdetun lasirivistön päällekin. Näin se tarvitsee käynnistää vain kolmisen kertaa viikossa, jos niinkään usein. Hyvin kone silti onnistuu tekemään puhdasta jälkeä. Töissä koin kesällä ahaa-elämyksen, kun huomasin, että koneen pikaohjelmahan kuluttaa vähemmän sähköä kuin eko-ohjelma. Kotikoneessa ei erillistä eko-ohjelmaa ole, mutta pikaohjelmallakin saa astiat hyvin puhtaaksi. Lisäksi kone on kytketty lämminvesiliitäntään (kaukolämpö), minkä ansiosta se tarvitsee vähemmän sähköä veden lämmittämiseen.

Sitten mittaamaan: 50 ’C vakiohjelma kulutti 0,846 kWh ja pikaohjelma taas 0,630 kWh. Säästöä siis kertyy 25 % per pesukerta, jos pikapesu riittää. Tuolla sähkömäärällä keittäisi 6-9 litraa vettä vedenkeittimellä. Mitä tämä sitten on euroissa? Meillä on edullinen tuulisähkösopimus, jossa kilowattitunti siirtohintoineen maksaa alle 15 snt. Niinpä astianpesukoneellinen vie sähköä 0,09 – 0,12 euroa pesukertaa kohti. Kylläpä sähkö on halpaa!

Todellinen säästövara piileekin konetiskiaineissa. Ruohonjuuressa kalleimmat ekoihmeet maksavat noin 0,50 e per tabletti. Halvempia (Ecover) saa ehkä 0,25 eurolla. Vertailin halvemman Ecoverin tuoteselostetta joutsenmerkittyihin Pirkka-konetiskitabletteihin, ja kovin samanlaisia aineita niissä näytti olevan, eri järjestyksessä vain. Hei hei siis Ruohonjuuren ekoihmeet; fosfaatiton ja ympäristömerkitty kaupan oma merkki saa ajaa saman asian, ellei joku pian kerro, mikä vaikkapa Attitude-merkissä on olennaisesti Pirkkaa ympäristöystävällisempää.

Vertailutestissäkin joutsenmerkityt ja fosfaatittomat konetiskiaineet pesivät hyvin, joten pesutehosta ei tarvitse ympäristön vuoksi tinkiä.

Vuodessa säästämme noin 70 euroa verrattuna siihen, että tiskikone laulaisi päivittäin ja pitkällä ohjelmalla. Lämminvesiliitäntä tuo säästöä vielä kympin-pari lisää. Harvempien pesukertojen ansiosta ympäristön kemikaalikuormituskin vähenee, kun tiskiainetta levitellään vähemmän ympäristöön. Säästö on kohtuu pieni, mutta saituuden voima perustuukin pienten asioiden huomiointiin arjen joka käänteessä. 🙂

-Piia

PS. Vauva-lehden keskustelupalstalta bongasin idean puolittaa konetiskiainetabletit, pienempikin pesuainemäärä kuulemma riittää. Pitääpä harkita kokeilemista. Jauhemuotoisiin aineisiin emme siirry turvallisuussyistä ainakaan niin kauan, kun perheessä on pieniä lapsia.

Nimi lapselle ja juhla

Tämä vuosi on ollut mahtava satovuosi. Äitini kasvimaa puski monenlaisia herkkuja porkkanoista fenkoleihin, metsät olivat täynnä marjoja ja sieniä. Perunaa tuli niin paljon, ettemme tiedä, mihin sen kaiken kanssa joudumme. Niinpä syksyn satokausi oli luonteva teema myös nuorimmaisemme nimenantojuhlan tarjoiluille. Yritimme löytää tasapainon riittävän juhlavuuden ja vauvaperheen ajankäytön välillä. Vieraiksi kutsuttiin tälläkin kertaa molempien lähisukulaiset, tädit, sedät, serkut, omat ja lapsen kummit, mistä kertyi parisenkymmentä paikalle saapunutta vierasta.

Varasimme ruuanlaittoon yhden päivän, mikä tuntui sopivalta vaivannäöltä. Itäsuomalaisen painotuksen mukaan rakentunut ruokalista piti sisällään ainakin perunarieskoja, sienisalaattia, juustoja, herneitä ja kik-herneitä, marjapiirakkaa, porkkanakakkua, tiikerikakkua ja pikkuleipiä. Lisäsimme vieraiden jännitystä koristelemalla kakkuun uuden tulokkaan nimen alkukirjaimet, joista sai sitten arvailla, mikä nimivalinta voisi olla.

Sen verran opimme viime kerran aikataulutuksesta, että jaoimme ohjelman kolmeen osaan: tervetulotoivotus, jonka jälkeen päästimme vieraat hakemaan ruokaa ja kahvia. Kun kaikki olivat saaneet nauttia pöydän antimista, oli vuorossa kummien esittely ja ”haltiakummiohjelma”. Vasta lopuksi kerroimme nimen taustasta ja paljastimme nimen. Tällaisen jaon ajatuksen oli, että kylläisinä ihmiset keskittyvät paremmin seurusteluun ja ohjelman sisältöön. Olikin kiva nähdä, että vieraat tosiaan viihtyivät keskenään, eikä vaivautuneesta pönötyksestä ollut tietoakaan.

Haltiakummiohjelman sisältönä oli, että lapsen kummit (tai oikeammin pakanakummit, kun emme kuulu kirkkoon) saivat kertoa, minkä ominaisuuden tahtoisivat lapselle lahjoittaa. Vauva sai luonnonsuojelutahtoa, pehmeyttä ja kovuutta, luonnon kunnioittamista ja kykyä toteuttaa sitä käytännössä, sekä kykyä nähdä ympäristössään olevia asioita. Viimeksi mainittuun luvattiin myös apua retkeilyseuran muodossa. Hyvä alku kummiuteen siis!

Ai nimikö? Se on Saima Tahto Valokki Vanhanen. Nimen rakenne noudatti samaa mallia kuin isoveljelläkin: ominaisuutta ilmaiseva nimi, luontonimi ja perintönä saatu nimi. Järjestys vain on erilainen, koska emme saaneet nimiehdokkaita muuten rimmaamaan.

Suvun nimistä emme saaneet oikein mitään sopimaan yhteen sukunimen kanssa, tai sitten nimiehdokkaat olivat niin tavallisia, ettei niitä oikein olisi erottanut perintönimeksi. Niinpä päädyimme valitsemaan perintönimeksi Saiman, jonka nimipäivä on lapsen syntymäpäivänä. Sen tausta on 1800-luvun suomalaisuusaatteessa, siinä ajassa, jolloin vielä keskityttiin omiin vahvuuksiin eikä niinkään muualta tulleiden pelkoon. Tahto taas on tärkeä luonteenpiirre, jota ilman ei asioita saa eteenpäin. Nimenä sitä on annettu Suomessa muutamia sekä naisille että miehille. Valokki on yksi suomuuraimen lukuisista lempinimistä, Hillan harvinaisempi muoto siis. Muutenkin valoisuus on mukava mielleyhtymä, ja valokitkin kypsyvät sopivasti syntymäkuussa heinäkuussa. 🙂

-Piia

Pöytä koreana nimenantojuhlassa.

Pöytä koreana nimenantojuhlassa.