Kommuunin telkkari kannettiin kellariin ja sittemmin kierrätykseen, kun digi-tv:n aika alkoi tai pikemminkin analogisen tv-tekniikan aika päättyi vuonna 2007. Television katsominen oli jo sitä ennen jäänyt pois melkein kokonaan. Katselin kyllä lehdestä ohjelmatietoja, mutta äärimmäisen harvoin siellä näytti olevan mitään, minkä vuoksi olisi vaivautunut avaamaan vastaanottimen tiettyyn aikaan. Kannettavan tietokoneen näytöltä lapset ovat katsoneet toisinaan Pikku kakkosta, Avaraa luontoa tai kirjastosta lainattua Puuha-Peteä.
Kunnes sitten, metron näyttötauluilla alettiin mainostaa uutta tosi-tv-sarjaa Farmia. Joukko kilpailijoita viettää kesää maatilalla 1800-luvun tekniikan varassa. Kun selvisi, että kyseessä on vieläpä kotimainen tuotanto, jäimme koukkuun. Perinteiset työmenetelmät ja maaseudun arki ovat Tompan ja minun kiinnostuksen kohteita, ja kaunista ja eläväksi muuttunutta vanhaa maalaisympäristöä on ilo katsoa. Kirjavalle kilpailijajoukolle annetaan erilaisia viikkotehtäviä, jotka kullekin viikolle valitun johtajan on ohjattava porukka tekemään. Jaksoja on viikon aikana peräti kuusi, joista olemme poimineet ruutu.fi -palvelusta katsottaviksi ne jotka olemme ehtineet.
kuva: Teesusi, creative commons
Erilaisista taustoista lähtöisin oleva porukka saa yhteistyöllä aikaan näyttäviä saavutuksia, kuten vaikkapa eläinsuojan tai ruuhen rakentamisen. Ohjelmassa on katsojien jännitystä lisäämässä kilpailijoiden pudottaminen. Jatkoon pääsy ei ikävä kyllä perustu 1800-luvulla selviämiseen, vaan aika satunnaiselta vaikuttavaan pärjäämiseen vaikkapa sahauskilpailussa. Pudotuskisaan valinta ja siitä seuraavat kilpailuasetelmat luovat ylimääräistä eripuraa ja juonittelua. Puheet voittajan 30 000 euron palkinnosta latistavat yhteishenkeä.
Lähes samoilla ohjelman elementeillä olisi voinut luoda näytteen ihmislajin yhteistyön voimasta ja selviytymisestä vaativissa oloissa. Samalla ohjelman sisältökin olisi keskittynyt enemmän siihen valtavaan määrään osaamista, mikä esivanhemmillamme on täytynyt olla. Myötätunto ja yhteistyöhön pyrkiminen eivät taida muutenkaan liikaa tv-viihteessä näkyä. Olisikohan tällainen sisältö ollut liian tylsä suomalaisten enemmistölle? On kuitenkin nytkin mukava seurata, kuinka ihmiset oppivat nopeasti uutta, kun vaikkapa lehmät on lypsettävä käsin päivittäin tai kuinka menestyksekkäästi nuori kaupunkilaisnainen johti viikkotehtävänä olleita rakennustöitä.
Sadonkorjuuaikaan 1800-luvun elämänmeno muistuttaa meidän mökkeilyämme. Eläimistä meillä on vain kanoja, emmekä jauha viljaa jauhinkivillä, mutta pokasaha kyllä rahisee päivittäin ja veden kantaminen antaa mukavasti papua lihakseen. Ihan oma lukunsa olisi ollut lähettää kilpailijat viettämään talvea 1800-luvun oloissa.
Farmi tulee varmastikin katsottua loppuun, mutta televisiota tuskin sen jälkeen on ikävä. Televisiottomuuden on huomannut vain siitä, että ohjelmista tulee suomen kieleen uusia ilmaisuja, joista töllötön on aluksi täysin ulkona. Kun joku sanoi minulle ensimmäistä kertaa, että kaikki meni niin kuin Strömsössä, oli vaikea päätellä, oliko mennyt hyvin vai huonosti. Ja kyllä mainonta kuulkaa vaikuttaa käyttäytymiseen. Kotimme tyhjiä neliöitä olisi nykyistäkin vähemmän, jos emme aktiivisesti välttelisi mainosten näkemistä. Ällistelimme joskus arpajaisista voittamamme kapselikahvinkeittimen suosiota huuto.netissä. Eihän kenellekään voi tulla mieleen ostaa yhtä älytöntä laitetta, ellei tarvetta mainonnalla luoda.
Kyselytutkimusten mukaan suomalaiset tuijottavat töllöä keskimäärin kolme tuntia päivässä. Me olemme olleet kiitollisia, että Farmin jaksot ovat 20-minuuttisia, kerran viikossa esitettävää pudotusjaksoa lukuunottamatta. Muuten katsominen olisi kyllä lapsiperheen touhumäärällä jäänyt. Ennen Farmin löytymistä meillä oli tapana pelata Tompan kanssa lautapelejä iltaisin tai hautautua kirjan taakse tai tietokoneen ääreen. Tammi ja viikinkien ajoilta periytyvä Hnefetafl olivat treenauksen kohteena, ennen kuin töllösarja vei hyvän harrastuksen tauolle. 🙂
Innostuimme lasten kanssa kylvämään basilikansiemeniä ruukkuihin. Kun vauhtiin oli päästy, mieleeni juolahti, että maustekaappihan sisältää myös monenlaisia siemeniä. Taateleista taas kertyi taatelinkiviä, siemeniä nekin. Niinpä kahdesta ruukusta odotetaan nyt basilikantaimia ja kolmas pitää sisällään mahdollisuuden taatelipalmuihin, kuminanvarsiin ja kardemummaan. Toivottavasti jokin niistä kasvaa!
Kokeilematta jäivät vielä ainakin fenkoli, korianteri, sinapinsiemenet ja erilaiset pippurit. Mitkähän kaikki on käsitelty niin, ettei itäminen ole mahdollista? Hedelmätarjottimelta löytyisi lisää luovan puutarhan aineksia.
Ekoelämää 