Nyt on aika ripustaa linnunpönttö – netti auttaa!

Kevään koittaessa sain päähänpinttymän, että linnunpönttöjä pitää saada omalle pihalle jostakin ja pian. Pikkuisella rivitalon pihapläntillämme on peräti neljä puuta, joihin pönttöjä voisi ripustaa. Lapset ovat vielä niin pieniä, ettei heistä ole nikkarointiavuksi, joten kauppa kutsui.

Netissä vertailin Bilteman kahdeksan euron pönttöjä ja linnunpontto.com:n vaikuttavaa valikoimaa, josta luvataan löytyvän asumus jokaiselle pönttöön pesivälle suomalaiselle lintulajille. Erikoisliikkeen hinnat ovat pari euroa kalliimmat, mutta tuotteet ovat vakuuttavampia: pöntöt on räätälöity eri lintulajien tarpeiden mukaan. Bilteman sivuilta taas ei selviä, minkä sortin siivekäs heidän tarjoamaansa pönttöön on tarkoitus saada asumaan.

Harmaasieppo ja västäräkki viihtyvät avoimessa pönttömallissa. Kuvalähde: linnunpontto.com

Harmaasieppo ja västäräkki viihtyvät avoimessa pönttömallissa. Kuvalähde: linnunpontto.com

Etsin listasta lajeja, jotka viihtyvät pihoilla, ja tein samalta istumalta tilauksen sinitiaiselle, kottaraiselle ja leppälinnulle. Mökille olen pitkään suunnitellut telkänpönttöä, mutta sitä tilausta en kierrätä Helsingin kautta.

Sitten mieleeni juolahti, että neljänkymmenen asunnon rivitaloyhtiössä jollakulla muullakin voi olla samanlaisia mietteitä. Soitin vielä tilaukseni perään ja pyysin jättämään sen viikoksi odottamaan siltä varalta, että saan muitakin mukaan. Joka kymmenes pönttö olisi sitä paitsi ilmainen, jos tilaamme tukkuerän. Vein taloyhtiön roskakatokseen ilmoituksen, jossa haen osallistujia tilaukseen. Jos edes yksi tulisi mukaan, en olisi ihan yksin ratkaisemassa lintujen asuntopulaa.

Taloyhtiössä asuu kyllä luonnonystäviä, mutta pettymyksekseni vielä ei ole kukaan ilmoittautunut seurakseni ostoksille. No, omassa pihassa pääsemme ainakin seuraamaan, saavatko asumukset asukkaita.

Pöntötysvaivaahan ei tarvitsisi nähdä, jos metsiä ei kauttaaltaan käsiteltäisi tehometsätalouden oppien mukaisesti. Luonnontilaisissa tai edes vähemmän rankalla otteella hoidetuissa metsissä lahopuita olisi tarpeeksi niin erilaisille lahottajalajeille kuin lintujenkin kodeiksi. Luomukoteja odotellessa saavat ihmisen rakennelmat kelvata linnuille.

-Piia

Mainokset

Omatoimista hiustenhoitoa

Kolmivuotias leikkaa hiuksia itse.

Kolmivuotias leikkaa hiuksia itse.

Kun Taito oli vauva, odottelimme, koskahan hiukset tarvitsevat muutakin kuin pelkkää vesipesua. Odottelemme vieläkin, sillä nyt neljän ikävuoden lähestyessä hän kylpee edelleen pelkällä vedellä. Kylpyaika on yleensä kerran pari viikossa, tuon ikäinen ei vielä juuri hikoile. Päänahan karstaa poistimme pari kertaa luomusampoolla, mutta nyt karsta on hävinnyt omia aikojaan. Hiukset kiiltävät kauniisti ja ovat puhtaan tuntuiset.

Hiusten annoimme myös kasvaa, tasoitin vain latvoja ja leikkasin otsatukan. Viime perjantaina löysin Taiton huoneen lattialta ison kasan hiuksia. Hän oli päättänyt harjoitella hiustenleikkuuta ihan omatoimisesti. Piti miettiä, mitähän tästä kampauksesta saisi aikaiseksi, ja riittääkö siihen enää oma osaaminen.

Yritin saksia hiuksia siistimmiksi, mutta ilman hiustenleikkuukonetta en saanut lopputulosta mieleisekseni. Varasin seuraavana päivänä ajan parturista. Suunnittelimme siellä lennossa vähän irokeesihenkisen kampauksen, onpahan vaihtelua hiustyyliin. Nyt hiukset saavat taas kasvaa.

-Piia

Lopputulos kampaajan jälkeen.

Lopputulos kampaajan jälkeen.

Pissaa kukkaruukkuun?

Kevätaurinko tulvii sisään. Huonekasvit lähtisivät kasvuun, kun vain saisivat ravinteita vanhaan multaansa. Tuskastelin kämppikselle, että kanankakkarakeet ovat muuton jäljiltä jossain autotallin uumenissa, enkä jaksaisi lähteä penkomaan. Hän sanoi, että huonekasveja voi mainiosti lannoittaa laimennetulla pissalla, suuruusluokkaa 1:10 tai 1:15 suhteessa veteen.

Hm, enpä ollut ikinä kuullut tuollaisesta konstista. Olin vähän epäluuloinen, miltä olohuone kohta haisee. Ajattelin kuitenkin, että siinähän pääsisi kolmivuotiaskin mukavasti osallistumaan kukkien hoitoon. Hän hoitaa kasveja muutenkin mielellään, ja välillä ne saavat sen ansiosta vettä vähän liiankin kanssa.

Otimme pissapotan sisällön hyötykäyttöön, ja se kuluikin laimennettuna kokonaan kasveille, kun kippasimme niille purkillisen toisensa jälkeen. Hyvältä näyttää tähän asti, näin muutaman viikon jälkeen. Etenkin silmäteräni, itse siemenestä kasvatettu mandariinipuu riehaantui tekemään uusia lehtiä sinne sun tänne. Samoin fiikus alkoi puskea uusia lehtiä. Taidamme käyttää tätä keinoa siihen asti, kunnes muut lannoitteet saadaan esille autotallista.

Mandariinipuu talvista maisemaa vasten.

Mandariinipuu talvista maisemaa vasten.

Mandariinipuu sai tänä talvena toisenkin luomusysäyksen, kun yhtenä tammikuun päivänä vessanpytyssä uiskenteli elävä liero. Nettihaun perusteella se on intialainen jokiliero, joka on kukkamullan välityksellä asettunut elämään myös suomalaisiin viemäreihin. Vein matosen samaisen mandariinipuun ruukkuun, jonne ensipäivinä ilmestyikin lupaavia multakasoja pinnalle. Viime aikoina niitä ei ole enää näkynyt, joten ehkä ruukku ei kuitenkaan ollut lierolle sopiva asuinpaikka.

-Piia

Lehtiin uppoutuneena

Maan ystävät julkaisi aikoinaan eko-oppaan, jossa annettiin neuvoja arjen ympäristökuormituksen vähentämiseen. Paperinkulutusta kehotettiin pienentämään tilaamalla ohuempi sanomalehti. Silloin se kuulosti hassulta, mutta hymy on hyytynyt, kun Hesari ei mahtunut enää postiluukusta liikojen mainossivujen takia.

Sittemmin kommuunimme tilasi HBL:n, joka on sekä ohuempi että aatteellisesti kivempi: juttujen näkökulma on jotenkin pehmeämpi kuin Hesarissa, ja se nostaa esiin aiheita, jotka Hesari unohtaa. Kääntöpuolena purjehdusaiheisia juttuja on suomenruotsalaislehdessä niin paljon, että ne tulee hypättyä yli. Toki rentoutuminen lehden äärellä vähän kärsii, kun ruotsin lukeminen ei etene yhtä sujuvasti kuin omalla äidinkielellä.

Viimeiset pari viikkoa olemme taas totutelleet uuteen: kämppiksen isä tilasi hänelle Karjalaisen kuukaudeksi ystävänpäivätilauksena. Arvelimme, että kaksi sanomalehteä on liikaa, ja siirsimme samaksi aikaa HBL:n tauolle. On mukavaa vaihtelua lukea itäsuomalaista maakuntalehteä, vaikka länsisuomalainen kämppis sitä vieroksuukin.

Monet maakuntalehdet ovat hyvin laadukkaasti tehtyjä. Karjalaisessakin oli hyvin taustoitettu juttu ilmastonmuutoksesta ja meteorologien näkemyksiä siitä, miten sula jäämeri ohjaa Siperian pakkaset kohti Eurooppaa. Lumisadetta onkin tullut tänä talvena Pohjois-Afrikkaa myöten. Toinen tosi mielenkiintoinen tiedejuttu kertoi keskiaikaisen Novgorodin suomensukuista kieltä puhuneista asukkaista ja heidän jäljiltään jääneistä tuohikirjeistä.

Luemme Tompan kanssa lehtiä mielellämme ja käytämme siihen liikaakin aikaa: Tekniikka ja Talous, Vihreä Lanka, Elonkehä, Suomen Kuvalehti… Tekniikka ja Talous tulee Tompalle siitä hyvästä, että hän on TEKin jäsen, mutta sitä on ympäristöihmisen usein ilo lukea muutenkin, juttujen näkökulma on yllättävän vihreä. Viime aikoina olen ajatellut, että pitäisi jättää sanomalehti pois kokonaan ja keskittyä vain näihin muihin, jotta ei tulisi lasten läsnäollessa liikaa istuttua lehtiin uppoutuneena. Sitten kohdalle osuu jokin tosi hyvä artikkeli, ja pyörrän taas päätökseni.

-Piia

Tältä ruokapöytämme näyttää, syömisen lisäksi se on tärkeä lukupaikka.

Ruokapöytämme on lukupaikka.