Vintti asuinkäyttöön osa 4 – pintakäsittelyt

Kirjoitukseni remontin edellisistä vaiheista ovat luettavissa näistä linkeistä: vaihe 1, vaihe 2, vaihe 3.

Vinttiremontti eteni viimeiseen vaiheeseen, pintakäsittelyihin, jotka tein omin kätösin. Halusin suosia hengittäviä lakkoja ja maaleja, jotta mökin voisi yhä turvallisin mielin jättää talveksi ilman peruslämmitystä. Valitsin Osmocolorin puuvahoja ja öljyvahoja puupinnoille sekä Uula-tuotteen Into-maalin muuriin.

puuvahoja ja maalia hengittävää pintaa varten

Lattian käsittelin Osmocolorin värittömällä öljyvahalla. Huomasinpa taas, että työhön pitää varata tarpeeksi aikaa: sutimiseen kului kahdeksan tuntia käsittelykertaa kohti. Öljyvahakerroksia levitettiin kaksi. Olen aikaisemmin käyttänyt Unica Superia puupintojen lakkaamiseen, ja siihen verrattuna Osmocolorin vahat olivat todella käyttäjäystävällisiä:

  • vintti_asuinkayttoon4_3Öljyvahaan ei jää sen kuivuessa kalvoa, vaan työtä voi paikata vielä vaikka puolen tunnin tai tunnin päästä. Unica Superilla tämä ei onnistuisi, vaan pintakalvo rikkoutuisi rumasti.
  • Välihiontaa ei tarvita käsittelykertojen välillä. Lähes 70 m2:n lattian kevytkin hiominen olisi vaatinut maallikolta paljon vaivaa.
  • Valumajälkiä jäi vähemmän kuin lakkaa käytettäessä. Toki silti pitää pyrkiä sutimaan melko ohut kerros, jottei lattialla näy pinnan kuivuttua vihreitä pisaroita.

Aika kallista tököttiähän Osmocolorin tuotteet ovat. Minusta työskentelyn helppous ja pinnan kaunis ulkonäkö kuitenkin tekivät niistä rahan arvoisia. Käsittely jopa häivytti pinnan epätasaisuuksia näkyvistä ja korosti puun kaunista ulkonäköä. Kun liuotin on kuivunut, Osmocolorin vahoja mainostetaan myrkyttömiksi. Vahakäsittely suojaa puupintaa likaantumiselta: esim. lattialle kaatunut kahvi ei pääse imeytymään puun sisään.

Seiniin käytin Osmocolorin puuvahaa, joka on hiukan kevyempää kuin lattiaan tarkoitettu aine. Seinille riitti yksi käsittelykerta. Puuvaha korostaa pintaa kauniisti, mutta minua hiukan häiritsi puupintojen hienoinen tummuminen vahakäsittelyn myötä. Kuusipaneeli on niin kauniin vaaleaa, että sen olisi suonut sellaisena pysyvän. Toisaalta ilman käsittelyä se alkaisi tummua joka tapauksessa. Jos nyt aloittaisin alusta, sävyttäisin vahaa varmaan kevyesti valkoisella.

kaminaMuurin maalaamiseen hain myös perinnehenkistä tuotetta, sillä minulla oli huonoja kokemuksia uunin maalaamisesta superlateksilla. Kestäähän superlatex lämpöä, mutta lopputulos näyttää siltä kuin uuni olisi kääritty muovikelmuun: pinta ei ole kaunis. Uula-tuotteet Into-maalilla sen sijaan pinnasta tuli kauniin näköinen. Levitysominaisuuksiltaan Into ei ole nykyisten maalien veroinen, vaan vaatii aika paljon sekoittelua ja pyörittelyä. Lopputulos parin kolmen maalikerroksen jälkeen on kuitenkin hyvännäköinen, ja maali myös kuivuu hetkessä. Uulan maaleja saa ostaa ainakin Värisilmä-liikkeistä.

Ensi vuoteen jäi vielä ovien maalaus, johon on Futura Aqua jo hankittuna. Toivottavasti se kestää puolen vuoden säilytyksen. Olisin halunnut niihin maalarin valkolakkaa, mutta kun sitä ei hyllytavarana kaupasta löytynyt, piti tyytyä vesiohenteiseen korvikkeeseen.

Kesälomamme viimeisellä viikolla saimme viimein myös kaminan paikoilleen. Tilasin netrauta.comista SVT-merkkisen Wallu-kaminan, jonka piti olla kotimaisen Sepon Valutuotteen valmistama. No, Sepon tilalla näyttää nykyään häärivän joku tsing hiang pong, jonka allekirjoittama tarkastuspaperi oli kaminan sisällä. Kiinasta tulevat Sepon valutuotteet, mutta sitä ei yrittäjä kotisivuillaan mainitse.

puinen pöllöSitten vintin ohjelmassa onkin vanhojen asukkaiden muutto sisään. Meillä on monenlaista perinnetavaraa, jonka pitäisi löytää vintiltä paikkansa. Tuskastelinpa taas, kuinka paljon aikaa tavaroiden hallinnointi vie: kanniskele, siirtele, pyyhi pölyjä. Nämä kuitenkin kertovat perheen ja elämäntavan historiasta, joten haluan pitää niistä kiinni. Eipä lopu tekeminen ensi kesänäkään.

Vintti asuinkäyttöön! Osa 1

Kesäelämämme alkoi taas neljän kuukauden mökkiloman muodossa. Kun olimme päässeet perille, jouduimme sellaiseen töiden pyörteeseen, että viikko on kulunut huimalla vauhdilla. Tämän kesän ohjelmaan kuuluu isona asiana mökin vintin remontointi asuinkäyttöön. Remontin ohjaamisen ohessa hoidamme kesäkanoja, viljelemme kasvimaata ja kalastamme.

vintti remontissaMökkini on puolitoistakerroksinen 1950-luvun puutalo, jonka yläkerta on jäänyt aikoinaan rakentamatta loppuun. Meillä vei vuosia tyhjentää vintti sinne kuudenkymmenen vuoden aikana kertyneistä tavaroista: kävimme kaiken läpi, lajittelimme, valitsimme säilytettäväksi näytteitä menneen ajan elämästä ja etsimme niille epätoivoisesti säilytyspaikkaa remontin ajaksi. Itse työn pitäisi olla aika suoraviivaista, sillä huonekorkeutta ja valoa on vintillä jo alkujaan riittävästi. Tämän vuoden toukokuussa remontti viimein pääsi alkamaan: seinien ja katon tuleva rakenne on suunniteltu, luvat on saatu ja työntekijätkin ehtivät viimein paikalle. Vinttiremonteista on ollut yllättävän vaikea löytää tietoa, joten esittelenpä tässä pääpiirteittäin, kuinka omamme toteutamme.

Remontin lähtökohtana on talon alkuperäisen rakenteen ja tyylin kunnioittaminen. vanha lehti-ilmoitus puruissaMökissä ei pidetä lämmitystä talvella, joten täytyy valita rakenteita, jotka kestävät vuodenaikojen kosteusvaihteluja mahdollisimman hyvin. Siksi emme ole uskaltaneet ottaa mitään muovimateriaaleja rakenteisiin mukaan. Myöskään mineraalipohjaiset eristeet eivät sovi yhteen kosteusvaihtelujen kanssa: Panu Kailan klassikosta Talotohtorista olen oppinut, että kivivillojen eristyskyky romahtaa, jos niihin pääsee kosteutta. Puutalossa jos missä on väistämättä kosteusvaihteluja. Markkinoillahan olisi monenlaisia muoviratkaisuja, jopa luomulta kuulostavilla nimillä kuten Vintti-Iita, mutta niille sanoimme kiitos ei.

Sen verran joustimme luomuilussa, että perinteisten purueristeiden sijaan yläpohjaan ja vintin seiniin on tulossa selluvillaeriste. Selluvilla säilyttää eristyskykynsä kosteuden vaihdellessa ja on hengittävä materiaali. Sopivan tuotteen hakeminen vei aikansa: vanhan talon kattoruoteiden väli ei sovi yhteen minkään levykoon kanssa. Puhallettavan villan taas sanotaan valuvan aikaa myöten kohti räystäitä, mikä veisi eristyskyvyn. Sitten kuulimme selluvillan märkäpuhalluksesta, jolla villa saadaan tarttumaan paikoilleen tiiviisti vuotokohtia jättämättä, ja seinät ovat avoimina puhalluksen ajan. Näin asennetun eristeen pitäisi myös pysyä muodossaan pitkään. Märkäpuhallusratkaisu kuulosti parhaalta tässä tapauksessa. Ensi viikolla Ekovillan asentajat saapuvat, sittenpä nähdään.

Seinien rakenteessa jäljitellään talon alakerran ratkaisua, ja kerrokset ulkoa sisäänpäin ovat 1950-luvun talon seinärakenne purueristeineentällaiset:

1. ulkoverhous (vanha säilyy)
2. vinolaudoitus (vanha säilyy)
3. tuulensuojapaperi (paperoitava uudestaan, osittain hiirensyömää)
4. puurunko ja selluvilla (vanha runko, uusi eriste)
5. leijonalevy
6. panelointi

Alakerrassa sisäpuolella on vaakalaudoitus ja sen päällä levy tai pinkopahvi. Tulimme siihen tulokseen, että pinkopahvia olisi ollut hankala viritellä vintin pienille ja rikkonaisille seinäpinnoille. Levyt ja panelointi on parempi vaihtoehto.

Laipioon tuleva eristekerros on paljon ohuempi kuin nykyiset rakennusmääräykset vaatisivat. Yläkerta on kuitenkin määritelty vain puolilämpimäksi tilaksi, minkä vuoksi se sallittiin tässä tapauksessa. Siitä huolimatta paksuutta tulee reilummin kuin mihin talon rakennusvaiheessa oli varauduttu, joten ruoteet saivat korotusta.

1. aluskate/ vanha kate
2. vanha ruode + lisäkoolaus
3. tuuletusväli 60mm + tuuletusraot räystäiden alla sekä päädyissä
4. kuitulevy 24mm (ohuempi menisi notkolle)
5. selluvilla noin 200 mm
6. paperointi vahvistetulla paperilla
7. koolaus 22mm
8. panelointi 18mm

kattoruotteiden korotus, ilmarako ja kuitulevy

katon rakenne ennen panelointia

Puimurin olkiputki remonttijätteen poistoapuna

Vanhat likaantuneet purut piti poistaa lattiasta. Kysyin tarjousta tehoimurifirmalta, ja sieltä arvioitiin tyhjennyksen hinnaksi noin tuhat euroa. Sisuunnuin tästä niin, että teimme työn itse Tompan kanssa parissa päivässä. Viritimme remontintekijöiden avustuksella ikkunan ja mattotelineen väliin puimurin olkiputken. Mätimme purut rikkalapioilla isoihin ämpäreihin ja kippasimme ne putkea pitkin alas pihalla odottaviin kottikärryihin. Isoin urakka oli oikeastaan loppusiivous rakennusimurin avulla, mutta pölyä yskimme nenät verillä.

Lattiakoolauksia piti oikaista, jotta uusi lattia saataisiin suoraan. Kuvassa näkyy, kuinka viiden lattian oikaisusentin vinous on korjattu liittämällä vanhan koolauksen kylkeen uusi.

-Piia