Oodi Järvi-Suomelle?

Järvi-Suomeen matkaa kesälomaksi valtava joukko ihmisiä, meidän perheemme muiden mukana. Mutta miksei ole olemassa laulua, joka kertoisi kaipuusta Järvi-Suomeen? Tai ainakaan en ole sellaista löytänyt.

Rinkkaa pakatessa rallattelen ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan”, kun Etelä-Savoon lähtemisestä ei tule yhtään biisiä mieleen. Saimaa on käsittämättömän upea järvi, mutta Saimaa-aiheisia lauluja kelatessa tulee mieleen lähinnä Nestori Miikkulainen ja ”Suuri Saimaa, mut naista sen rannoilta vaan, ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan”. Lapin kuumeestakin on lauluja tehty vaikka kuinka, tyyliin ”Ken suoniinsa on saanut Lapin kuumeen polttavan, sen mieli tänne lakkaamatta palaa”.
lampimaisema
Mökkilampi on rakas synkemmälläkin säällä, en väsy katsomaan sen maisemaa. Lintujen konserttikin on ihan toista monimuotoisuudessaan kuin kotipihalla Helsingissä. Päällimmäisenä raikaavat kurkien huudot ja laulujoutsenten touhotus, ja niiden seurana iso joukko yölaulajia, jotka haluaisin oppia tuntemaan tarkemmin. Lapset kyselevät, onko tämä nyt jo se pitkä loma, jottei mökiltä tarvitse lähteä heti pois. Kyllä vain, nyt nautitaan!

maahumalaPs. Villiyrttiharrastajat, nyt on hyvä aika aloittaa ensi talven flunssalääkkeiden kerääminen. Päätin lisätä kuivattavien yrttien valikoimaan tänä vuonna maahumalan, jota on perinteisesti käytetty mm. monenlaisten hengitystievaivojen hoitoon. Nyt on sen paras keruuaika, sillä kukkivissa versoissa on vaikuttavia aineita yleensä eniten. Pian seuraa mesiangervokausi, siitä saa flunssan taltuttamiseen luonnon omat aspiriinit.

Villivihanneskokeiluja

kuusenkerkkäpirtelöä syömässäAika monet villivihannekset sopivat syötäviksi niin, että surauttaa ne tehosekoittimessa pirtelön sekaan. Rantamintusta tulee hyvä pirtelö, ja olen nähnyt ihmisten käyttävän vuohenputkeakin samaan tapaan. Tänään pirtelöön katosi reilu erä kuusenkerkkiä, kaksi banaania, aamuisen kaurapuuron jämät ja vajaa puoli litraa jäätelöä. Hyvin maittoi kuusenkerkkäpirtelö niin aikuisille kuin lapsillekin, tosin puuro teki rakenteesta turhankin kiinteää.

Mökin omenapuiden alla maata peittää yhtenäinen maahumalakasvusto. Päätin tänä vuonna kokeilla maahumalaa samaan tapaan, onhan se hyväntuoksuinen ja vahvannäköinen kasvi. Suomen terveyskasvit -kirja suosittaa sitä keuhkoputkentulehdukseen, ja jostain luin sitä käytetyn myös hengenahdistuksen hoitoon. Maahumalapirtelön maussa ei ollut vikaa, mutta hyvää suutuntumaa siitä ei tule. Lehdenpalat tuntuivat takertuvan kurkkuun.

villivihanneskokeiluja2Nenän, kurkun ja nielun vaivoihin aion vastedes kokeilla maahumalaa perinteisenä teenä, silloin ei lehtiä tarvitse syödä. Kasvista käytetään kukkivia versonlatvoja, eli se on parhaimmillaan juuri nyt.

Muuten villivihanneskevään ruuat ovat meillä olleet niitä totuttuja: nuoria vuohenputken lehtiä salaattiin ja ryöpättyjä nokkosia lettuihin.

Yllätyin muuten, kun selvitin nokkosen ravintoarvoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokanta  tiesi kertoa, että siinä on kalsiumiakin 594 mg/100 g – yli nelinkertaisesti maitoon verrattuna! Vihreissä kasviksissa on muutenkin kivasti kalsiumia, keskimäärin (72 mg/100 g). Villivihannesten puputtaja ainakin saa vahvat luut. Myös C-vitamiinia on monissa villikasveissa paljon, nokkonen ylittää appelsiinin pitoisuudet yli kuusinkertaisesti massayksikköä kohti!