Raikasta ilmaa etsimässä

Fysioterapeutti tunnusteli vatsaani ja piti luennon, että pitää muistaa hengittää kunnolla: ”eiväthän sinun sisäelimesi saa edes tarpeeksi happea, jos hengität noin pintapuolisesti ja jännität vatsalihaksia”. Vai niin, että neljänkympin lähestyessä en ole vielä oppinut edes hengittämistä. No, hyödyllisiä neuvojahan ne, olen yrittänyt noudattaa. Olen kyllä huomannut, että joskus jo hankalan ihmisen astuminen samaan tilaan saa vatsalihakset jännittymään. Silloin ei auta kuin hengitellä tai hankkiutua itse muualle.

Lainasin nyt keväällä kaveriltani hiilidioksidimittarin, ja olemme seurailleet niin Juvan kuin Helsingin kodin lukemia uteliaina. Tyytyväisenä olen todennut, että mitä hatarampi ja vanhempi talo, sitä raikkaampi ilma hiilidioksidin osalta. Ulkoilman pitoisuus on jo ylittänyt 400 ppm (=miljoonasosaa), mutta kotioloissa 800-1100 ppm:n lukemat ovat ihan tavallisia. Hengittäminen rajallisessa tilassa nostaa hiilidioksidin osuutta nopeasti. Pienessä makuuhuoneessa aamulukemat ovat niinkin hurjia kuin 3000 ppm, jos ovi on ollut yön yli kiinni. Melkein kymmenkertaisesti ulkoilmaan verrattuna. Ei auta, vaikka koneellinen ilmanvaihto olisi päällä: oven alta ilma ei ainakaan meillä pääse vaihtumaan riittävästi. Vanhassa talossa näyttää olevan niinkin, että tuulinen sää on parempi ilmanraikastaja kuin ilmanvaihtokone: ainakin sen vaikutus lukemiin on suurempi.

Olimme jo aikaisemmin ottanut tavaksi nukkua makuuhuoneen ovi auki, ja nähtävästi syystä. Yön hiilidioksidilukemat eivät pääse silloin nousemaan juuri päivälukemia korkeammiksi. Kannattaa kokeilla, jos aamuisin on olo tuntunut tokkuraiselta. Nopeallakin tuuletuksella saa ilman raikkaaksi illalla ennen nukkumaanmenoa, joten talon energiatalous ei hyvästä ilmasta kärsi.

Kaupunkioloissa olen aivan toivoton kotihiiri, ja ulos lähteminen vielä illalla töiden jälkeen on vaikea ponnistus. Onneksi viisiveen ja kasiveen voi jo lähettää keskenään ulos touhuamaan. Olen huomannut, että lapset menevät paremmalla tuulella nukkumaankin, kun ovat illalla vielä kertaalleen ulkoilleet. Joskus he kyllä saattavat soittaa ovikelloa ja kysyä, saavatko jo tulla sisälle. Useimmiten tekemistä tuntuu löytyvän.

Eilen oli kevään ensimmäinen oikeasti lämmin päivä, ja mökillä nautimme koko perhe ulkoilmasta tuntikausia. Jotenkin on ihan eri asia touhuta omilla tiluksilla kuin yrittää viettää aikaa luontevasti rivitalon pihalla.

Ps. Vaikka ilmastonmuutosviestintää olisi jo tullut yliannos, kannattaa silti jaksaa ponnistella puhtaamman maailman eteen. Jos nimittäin fossiilisten polttoaineiden käyttämisen annetaan jatkua, jo minun eläkepäivinä ulkoilma on vähintään yhtä tunkkaista kuin tavanomainen sisäilma. Mitenkäs sitten tuuletetaan?

Mainokset

Ekaluokkalaisen elämää: Hiihtäminen

Ai hei. Anteeksi, etten huomannut sinua jo äsken. En ehdi nyt jutella, koska pitää kirjoittaa blogiteksti valmiiksi. Kävin eilen hiihtämässä, ja voit uskoa, että se oli kivaa. Meillä on huomenna  luistelua. Muuten, en tykkää siitä, että pakkasella pitää pukea paljon päälle. Mutta jos ei pue, ei pääse ulos. Hiihtämisen jälkeen isän viikset ja parta olivat jäässä.

Taitotalvella jäällä

Kalliolla

jäätynyttä vettä kalliollaKyllästyttääkö katsoa samoja Iittalan vaaseja kotona päivästä toiseen? Tähän aikaan vuodesta luonto tarjoaa niille vaihtoehtoja: kallioilta alas valuva vesi on muovannut niin hienoja muotoja, että sieltä sopisi pitemmällekin ehtineen muotoilijan ottaa mallia.

Sadesäiden jälkeen tulleet pakkaset tekivät kallioista hyviä ulkoilupaikkoja muutenkin: jäätyneet sammalet ovat tukevia jalkojen alla. Kallioilla kasvaa myös valtavan monta lajia erilaisia jäkäliä, eivätkä ne kipitä karkuun, kun niiden muotoja kalliolla2jää ihastelemaan. Eväitä voi täydentää jäätyneillä puolukoilla. Tänä vuonna suppilovahverotkin kasvoivat vielä joulukuussa, valmiiksi pakastetun erän olisi voinut kerätä mukaan.

Viimeisimmän kallioretkeni tein omaan tilaamme kuuluvalle Änkyrinvuorelle metsätöiden lomassa, kun piti saada veri kiertämään kohmettuneissa varpaissa. Komeista maisemista näytti ilahtuneen myös metso, joka oli valinnut hakomapuunsa kallion korkeimmalta kohdalta. Hakomamännyn latvuksista metso käy nyppimässä neulasia ruuakseen. Lintua en nähnyt, metsän asukkaiden asuinpaikat tunnistaa useimmiten kakoista. Kallioiden sammalessa näkyi myös hirven sorkan jälkiä, ja jonkin pienemmän otuksen jalkojen painaumia, joista en saanut tarkemmin selvää.
kalliolla3
kalliolla4Ja sitten takaisin raivaushommiin: pari vuotta sitten hankitulla metsätilalla on valtavasti taimikoita, jotka kasvavat hetkessä läpipääsemättömiksi ryteiköiksi. Raivasimme kuusentaimille lisää kasvutilaa. Aikanaan siihen saa kasvaa sekametsä. Sitä ennen havupuiden taimet saavat vähän etumatkaa, jotteivat jää nopeampikasvuisten lehtipuiden alle. Parhaat tiheiköt saavat jäädä metsäkanalintujen suojapaikoiksi.