Odotin kiinnostuneena kolesterolitestin tuloksia: onko Pekka Puska vai Antti Heikkilä oikeassa? Siis kun mättää kananmunia ja täysrasvaisia maitotuotteita kaksin käsin muutaman kuukauden ajan, tukkeutuvatko verisuonet? Minulla oli vertailukohtana kolesterolitesti, joka oli otettu juuri ennen ”rasvadieetin” alkamista.
Vajaan neljän kuukauden kesälomallamme perheeni käytti 175 litraa tinkimaitoa lähitilalta, ja ternimaitoa vielä siihen päälle. Teimme maidosta jugurtteja, juustoja ja pannukakkuja. Kesäkanat olivat niin kovia munijoita, että muniakin kertyi perheen syötäväksi 4-5 päivässä. Varsinaista karppausta en kokeillut, vaikka viljan määrä ruokavaliossa vähenikin. Kokeilin samaan aikaan gluteenitonta ruokavaliota, jossa korvasin vehnän, ohran ja rukiin etenkin kauralla, tattarilla ja hirssillä. Kesäaikaan syömme aina paljon myös tuoreita kasviksia, villivihannekset mukaan lukien, sekä järvikalaa. Lihaa ei ruokavalioomme kuulu minään vuodenaikana.
Tulosten vertailussa pitää ottaa huomioon, että mökkikesäämme kuuluu enemmän hyötyliikuntaa kaupunkielämään verrattuna. Huussiin on riennettävä pihan toiselle puolelle, vesi kannetaan kaivosta ja katiskoille soudetaan päivittäin. Mitään isompaa kuntoilua se ei kuitenkaan ollut, sillä pienten lasten kanssa mihinkään ei pääse kovin nopeasti.
Aivan, ne tulokset!
| Ennen | Mässäilyn jälkeen 4kk myöhemmin | |
| kokonaiskolestr. | 5,2 | 4,9 |
| HDL | 2,08 | 2,23 |
| LDL | 3,2 | 2,7 |
| triglyseridit | 0,57 | 0,45 |
Kaikki rasva-arvot siis muuttuivat parempaan suuntaan, ja olivat loman lopussa suositusrajojen sisällä! Tuloksia antanut sairaanhoitaja kysyi, olenko aloittanut kolesterolilääkityksen.
Isoin muutos ruokavaliossa oli eläinrasvan suuri määrä ja gluteenittomuus. Kalansyönnissä kesäksi muuttuu lähinnä laji, kun syömme etenkin lammen särkiä ja lahnoja kaupasta ostetun kalan sijaan.
Mitä tästä nyt voi päätellä? Ainakin sen, että omavaraisuuteen pyrkivä mökkeilyelämä näkyy olevan verenkiertoelimille ihan hyvä juttu. Ja näyttää siltä, että voin terveyden puolesta syödä kananmunia ja maitorasvaa niin paljon kuin huvittaa? Ainakin jos harrastan edes kohtuullista hyötyliikuntaa.
Muuten olo oli tuolla ruokavaliolla ihan hyvä ja pirteä. Jonkin verran tulee suonenvetoa, mikä viittaa siihen, etten ehkä saa gluteeniviljojen korvikkeista samoja kivennäisaineita kuin viljasta. Jostain syystä paino pyrki ikävästi alaspäin, mikä ei ole hyvä juttu, kun vähän alipainon puolella olen luonnostaankin.
Ennen kesää riesanani olivat laskimo-ongelmat jaloissa: jalkani eivät enää sietäneet pitkiä aikoja istumista, vaan jouduin nostamaan ne ylös vähän väliä. Nukkuessa piti ottaa käyttöön toinen tyyny jalkoja varten. Särky ja jomotus alkoi jo aamusta. Usein tuli mieleen, että olen kolmevitonen, ei tämän tällaista pitäisi vielä olla! Kesällä vaivat katosivat, mutta palailevat nyt parin kuukauden kaupunkielämän jälkeen uudelleen. Yritämme nyt Tompan kanssa pitää kiinni edes parista kunnon liikuntakerrasta viikossa. Kaipaan täällä kaupungissa *niin* kovasti metsästäjä-keräilijän tarpeideni täyttymistä, mutta eipä mökki taitaisi talvipakkasella kovin mukava paikka olla.
Ai että ympäristövaikutukset? Kesäkanojen munat ovat tosi ekotehokasta ruokaa, etenkin kun kanat söivät viljapitoisen rehunsa ohella ylijäämäkalansaalista, järvisimpukoita ja vihreitä (rikka)kasveja. Maitotuotteet eivät luultavasti ole ekotehokkuudeltaan kovin hyviä, etenkään lehmien aineenvaihdunnan ja suuren pinta-alatarpeen takia. Vuohenmaitoonko tässä pitäisi siirtyä? Pysyvätköhän veriarvot soijallakin hyvinä?
Ekoelämää 