Vaippakatsaus

Esittelin joskus vuosi sitten Taiton vaipparutiineja. Silloin käytimme harsolla täytettyä nauhavaippaa villahousujen tai muovikuoren kanssa. Nyt kun Taito käyttää kohta kaksi vuotta, vaippakäytäntö on aika samanlainen kuin ennenkin. Nauhavaipat sopivat hyvin edelleen, tosin ne kuluvat koko ajan harvemmiksi. Ensimmäinen nauha irtosi vasta muutama viikko sitten, joten kestävyys on ollut hyvä kovassa käytössä. Riisipaperin käytöstä olemme luopuneet jo ajat sitten, maitokakkavaiheen jälkeen niitä ei enää tarvitse (jos silloinkaan).

Nauhavaippojen päällelaitto vaatii lapsen paikallaan pysymistä, joten hankalin ikävaihe niiden käyttöön oli silloin, kun Taito oikein voimallisesti halusi pyöriä ympäri. Olisikohan ollut jossakin seitsemän, kahdeksan kuukauden iässä. Sitten tempoilu rauhoittui, ja vaippojen vaihto alkoi taas sujua rauhallisemmin. Nyt on vähän hassua, että vaipan laittoa varten taapero on edelleen käännettävä selälleen, mutta kyllä se sujuu. Vaippamallisen sisävaipan saa päälle seisaallaankin.

Päivähoidossa ja nopeaa vaipanvaihtoa vaativissa tilanteissa käytämme vaippamallisia sisävaippoja, joita on kertynyt monenlaista mallia. Päivähoidossa ei myöskään suvaita läpikastumisen mahdollisuutta, joten vaipan päällä on oltava muovikuori villahousujen sijasta.

Suosikkimme on kotimainen Myllymuksujen bambufroteevaippa, jota ei jostain syystä enää ole valmistajan valikoimissa. Muoviset nepparit toimivat hyvin ja imukyky on hyvä. Päivähoidossakin hoitajat käyttävät nämä vaipat ensimmäisenä, jos sellaisia on vaippasäkissä mukana. Toinen hyvä on pehmeä Niikki-merkkinen kotimainen vaippa, jonka imukyky ei tosin olisi riittänyt vaativimpaan vaiheeseen. Nyt taaperoiässä Taito pisutetaan joka vaipanvaihdon yhteydessä, joten vaipallekaan ei ole enää niin suuria nesteensitomisvaatimuksia. Myös kanadantuontia oleva Snugtofit-vaippa on tosi hyvä, se imee aika hyvin, mutta kuivuu hämmästyttävän nopeasti.

Nyt nauhavaippoja on käytössä parikymmentä, muita sisävaippoja kymmenkunta ja villahousuja kai kahdeksat. Tällä valikoimalla pärjännee hyvin vaippaiän loppuun. Olemme säästäneet pienen omaisuuden jättämällä kertakäyttövaipat ostamatta, eikä peppurasvoja ole tarvittu aikoihin. Pitemmillä reissuillakin vaunujen mukana kulkee kannellinen vaippaämpäri, jonka täyttyessä on pyykinpesun aika. Olemme pesseet vaipat koko ajan muun pyykin seassa kuudessakympissä, kerran parissa kolmessa kuukaudessa yhdeksässäkympissä. Kakkapöpöt eivät kuole alle kuudenkympin lämpötiloissa, ja mukana on käytännössä aina vähintään yksi kakkavaippa.

Vaipat pysyvät jo aika pitkään kuivina ja pottaan osataan tehdä tuotokset ”tilauksesta”. Vielä kun Taito oppisi sanomaan etukäteen, milloin ”tatta tulee”.

-Piia

Taapero vaippojensa keskellä. Taiton kädessä on mainio Myllymuksujen froteesisävaippa, siitä oikealla Snaptofit-merkkinen sisävaippa ja oikeassa reunassa Niikki-sisävaippa.

Taapero vaippojensa keskellä. Taiton kädessä on mainio Myllymuksujen froteesisävaippa, siitä oikealla Snugtofit-merkkinen sisävaippa ja oikeassa reunassa Niikki-sisävaippa.

Yksivuotias herkuttelee

Meille on tullut tavaksi viettää kristillisen kalenterin paastonaikaa laskiaisesta pääsiäiseen, vaikka emme kirkkoon kuulukaan. On hyvästä, ettei kaikkea ole kaiken aikaa saatavana. Viime vuosina olemme viettäneet sitä juustopaaston muodossa, siis jättämällä juuston pois ruokavaliosta. Lihattomalla ruokavaliolla olemme muutenkin ympäri vuoden.

Yksivuotiaallamme on laajat makumieltymykset. Yllätymme jatkuvasti, mistä ruuasta hän milloinkin innostuu. Joulun alla kului iso purkillinen etikkaan säilöttyjä pikkurouskuja, kun hän ahmi ne aina voileipänsä päältä ja vaati uusia, ennen kuin voileipä oli syöty. Samaan tapaan on tyhjentynyt syksyllä säilömämme hapankurkkuämpäri ennen aikojaan, ja hapankaalinkin menekki on suurta. Idut, etenkin isot mungpavun idut, ovat mieluisia ja kooltaan sopivia sormin syötäväksi. Väitetään, että pitkä rintaruokinta vähentää nirsoilua, koska äidinmaidon maku vaihtelee äidin syömien ruokien mukaan. Se on Taiton ruokailua katsoessa helppo uskoa.

Juuston tilalla leivän päällä olemme syöneet tahinitahnaa, maapähkinävoita ja viime aikoina myös Tartexin yrttilevitettä. Olen itse niin tykästynyt niihin kaikkiin, etten ole edes kaivannut juustoa. Taitokin pitää kaikista, vähän vaihdellen, mikä milloinkin on suurin suosikki. Tomppa suostuu syömään vain maapähkinävoita, mutta sitä kuluu sitäkin suurempia määriä. Tartex maistuu kuulemma liikaa maksamakkaralta. Niin kuin kyllä maistuukin, mutta minä taas ennen kasvissyönnin aloittamista *pidin* maksamakkarasta. 🙂

Olen aloittanut työt uudessa työpaikassa kolme päivää viikossa, ja aikaa ruuanlaittoon on aiempaa vähemmän. Niinpä olen sortunut käyttämään pakasteita. Hyvä pikaruoka kotiin päästyä on pussillinen wokkityyppisiä vihanneksia ja paketti tofua, jonka voi pikamarinoida pannulla. Kun marinoitujen tofupalojen päälle paistinpannulle kippaa wokkivihannespussin, ruoka on valmista melkein saman tien. Taito poimii lautaseltaan aina ensiksi suuhunsa tofun ja parsakaalin palat, seuraava suosikki ovat porkkanat.

Lopetimme paaston vähän etuajassa jo pitkänäperjantaina, kun mummolassa ei ollut vaihtoehtoisia levitteitä tarjolla leivän päälle. Toki voisi syödä vain voinkin kanssa, mutta Taiton leivälle halusimme jotain kalsiumpitoista. Tahnojen syönti jatkuu kyllä kotona paaston loppumisesta huolimatta. Paastossa on sekin hyvä puoli, että on mahdollisuus päästä eroon piintyneistä tottumuksista.

-Piia

Yksivuotias herkuttelee tahini- ja maapähkinävoileivillä. Puinen leikkuulauta lautasen asemesta on muuten tosi kätevä: tiskiä säästyy, kun pyyhkäisee vain murut pois.

Yksivuotias herkuttelee tahini- ja maapähkinävoileivillä. Puinen leikkuulauta lautasen asemesta on muuten tosi kätevä: tiskiä säästyy, kun pyyhkäisee vain murut pois.