Päätös

lapset luonnossaVuosien maalle vai kaupunkiin -vatvominen on nyt tehty. Ensi talveksi emme enää palaa Helsinkiin, sen jälkeen pohdimme asiaa uudestaan. Mieli teki jäädä jo viime syksynä, mutta silloin minulla ei vielä ollut ajokorttia. Tämä syksy tuntui viimeiseltä tilaisuudelta ennen eläkepäiviä – esikoinen kun menee kouluun syksyllä.

Mitä me tällä tavoittelemme? Luonnonrauhaa, omissa metsissä kulkemista, pienessä luokassa oppimista, omille juurille palaamista, omavaraisuuteen liittyviä harrastuksia.

Entäs käytäntö sitten? On mietittävä myös liikkumista ja toimeentuloa.

Arvaatte varmaankin, mitä ituhipin on tehtävä ensimmäiseksi maalaispaikkakunnalle muuttaessaan? Aivan, ilmoitin Tompalle tässä yhtenä päivänä, että nyt sopiva auto on löytynyt netin myyntisivustolta: on maavaraa, neliveto-ominaisuuksia, mutta kuitenkin myös siroutta. Kolkuttelimme junalla Turkuun korjaamaan auton parempaan talteen.

Toistaiseksi perheen toimeentulo saadaan Tompan työstä Helsingissä, joten hän jää sinne arkipäiviksi. Onnibussilipuille ja Matkahuollon tarjouksille on siis kovasti kysyntää. Onneksi edullisia joukkoliikennematkoja on hyvin tarjolla, kun vain ostaa liput hyvissä ajoin.
suzuki ignis ja mietteliäs omistaja
Oma toimeentuloni vaatiikin enemmän pohtimista, sillä valmiita työpaikkoja Etelä-Savossa on kovin vähän. Olisi parempi reippaana työllistää itse itsensä. Olen käynyt oppimassa yrityksen perustamista Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksessa keväästä lähtien. On ollut hienoa tavata iso joukko muita, jotka miettivät samoja asioita. Liikeideoitani pääni tuottaa edelleen, toivoisin vain voivani toteuttaa niitä yhteistyössä jonkun kanssa. Yksin puurtaminen käy puuduttavaksi, jos ei ole ketään innostamassa eteenpäin.

Eilen kävimme vuotuisessa kyläjuhlassa, ja kerroin monille tutuille kyläläisille, että meistäkin tulee paikkakuntalaisia. Aika radikaali ratkaisu, sanoi yksi tuttu. Ja minusta kun se oli radikaalia, että sanoja itse on rakennuttanut tänne talon keskelle metsää ja muuttanut eläkepäivikseen ilman, että hänellä oli tänne siteitä ennestään. Minun sukujuureni sentään ovat kokonaan täältä, olen käynyt täällä kesäisin lapsesta asti. Mökillenikin sain tehdä muuttoilmoituksen ihan luvallisesti, sillä se on edelleen asuintalo, vaikka isovanhempani muuttivatkin kaupunkiin jo vuonna 1964. Talveksi on kyllä suunnitelmissa vuokrata vähän talviasuttavampi asunto kirkonkylältä.

Talvi näyttää, kuinka iso muutos tämä on. Ainakin paikkakunnan palvelut ovat tähän mennessä tehneet enemmän kuin hyvän vaikutuksen, mutta niistä kirjoitan lisää myöhemmin.

Palsternakkaa omista siemenistä

pieni palsternakan taimiOmavaraisuudesta innostunut ihminen haluaisi kerätä viljelykasviensa siemenetkin itse, eikä ostaa niitä kaupasta. Palsternakka on helpoimpia kasveja omaan siementuotantoon.

Huomasin viime syyskesällä mökin naapurissa asuvan maanviljelijän kasvimaalla viimevuotisia palsternakkoja, jotka olivat kukkineet ja tuottaneet siemeniä. Hän ei ollut siemenistä kiinnostunut, ja nyt ne kasvavatkin hyvää vauhtia meidän kasvimaallamme. Talven ne viettivät paperirasiassa kylmilleen jätetyn mökin kirjahyllyssä. Saankohan vuosien mittaan juuri näihin oloihin sopeutuneen juureskannan?

Palsternakan siemenet itävät aika hitaasti, ja pikku taimet pitääkin tunnistaa rikkaruohojen seasta. Jotta nakkasten juuret kasvaisivat hyvän kokoisiksi, kasvusto on harvennettava paljon harvemmaksi kuin monilla muilla juureksilla. Käytän itse kasvien välimatkan mittana oman kämmeneni peukalon ja pikkusormen kärkien välistä etäisyyttä.

palsternakan taimiaPalsternakkapenkin olemme perustaneet aika korkeaksi, jotta juurilla olisi hyvin kasvutilaa. Lannoitteena on karjanlantakompostia. Lisäksi lannoitamme taimia pitkin kesää nokkosvedellä. Aikaisempina vuosina kaupalliset siemenkannat ovat tuottaneet hyvää satoa. Nyt odotan uteliaana, miten oma siemenkanta kasvaa. Ainakin taimet venyvät hyvin kokoa.

Ps. Omasta kasvien siementuotannosta kiinnostuneille on julkaistu useampikin kirja. Kirjahyllyyni on osunut Josie Jefferyn Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen. Se on hyvä opas, vaikka osa sen kasvilajeista ei kasvakaan Suomen kylmyydessä. Kotimainen opaskirjavaihtoehto on Aura Koiviston ja Risto Sauson Oma herne ja valitut pavut, mutta sitä en ole vielä saanut käsiini.

Eskarilaisen elämää 7: Lelunäyttely Juvalla

lelunäyttely

Kävimme äidin, siskon ja mummin kanssa Juvalla lelunäyttelyssä. Näimme siellä hurjasti eri-ikäisiä leluja. Tuumin, että kyllä niillä 1900-luvun lapsilla oli helppoa, kun ei tarvinnut vaihtaa paristoja eikä ladata akkuja.

Taito