Positiivisuushaaste

Lapset olivat tänäänkin mukavia, kesäpäivä oli hieno ja uusi liikeidea piristi ajattelua. Sosiaalisessa mediassa on kannustettu ihmiset kannustavat toisiaan myönteiseen ajatteluun jakamalla positiivisuushaastetta, jossa pitää listata kolme myönteistä asiaa jokaisesta päivästä määräajan. Monet ovat jo väsyneet ilmiöön, facebookissa ihmiset kertovat muutenkin ennemmin myönteiset kuin kielteiset asiat.

muistiinpanoja kesäpäivistäMe otimme lasten kanssa tavaksi kirjoittaa vihkoon joka päivä muiston kuluneesta päivästä. Illalla hampipyykin jälkeen saa liimata tarran ja sitten kirjataan lyhyesti paperille, mitä mukavaa tai erityistä päivästä jäi mieleen. Alunperin tarkoituksena oli tallentaa mökkikesä myös tulevia vuosia varten ja saada kannuste iltatoimiin. Hampaiden pesussa isommat komfliktit olivat lasten ollessa pienempiä, mutta nytkin pyykkäys sujuu ripeämmin, kun lapset tietävät, että sen jälkeen pääsee liimaamaan mukavan tarran.

Etenkin Valokki sanoo usein päivän mukavimmaksi asiaksi leikit Taiton kanssa. Kolmen ikävuoden lähestyessä hänestä on jo tullut isoveljelle hyvä leikkikaveri. On hauskaa kuunnella, mitä mielikuvitusleikkejä he milloinkin keksivät keskenään. Viimeksi nauroin kippurassa Valokin keksimää Imppa-setä -hahmoa, jota hän esitti pitäen ruohonkortta viiksinä.

Yhtenä päivänä lapsilla oli menossa mökillä joulutonttuleikki, jossa pikkusisko kuljetti tonttulakki päässään veljelleen erilaisia tavaroita sänkyyn. Valokki on ottanut tavakseen opetella numerot tuomalla pieniä muovinumeroita yksi kerrallaan sängyssä loikojalle, joka kertoo, mikä numero on kyseessä. Viimeksi kävi näin:

(Valokki juoksee tuomaan numeron)
Taito: Ai sinä toit kasin.
Valokki: Ei kun se on nolla.
Taito: Kasihan se on.
Valokki: Ei, nolla!
Taito: Ai se onkin nolla, jolla on vyö.

Muuten mökin mukavimmat asiat ovat vaihdelleet kalareissuista kasvimaapuuhiin, kanojen hoitoon, maidonhakureissuihin ja kauppa-autolla käyntiin. Monesti olemme ihailleet kasveja ja monenlaisia eläimiä, joita lähiympäristössä näkyy. Yhtenä päivänä katiskoille lähtiessä veneen köyden solmulla istui vastakuoriutunut vihreä sudenkorento, jota katselimme pitkään, ennen kuin siirsin sen varovasti syrjään. Sudenkorentokirjasta tunnistimme sen myöhemmin vaskikorennoksi. Olen varmaan pilalle hemmoteltu, kun sudenkorentojen kuoriutumisen katselukin alkaa tuntua arkipäiväiseltä ilmiöltä. Mökkirannassa sitäkin saa katsoa monta kertaa kesässä. Talvella positiivisuushaasteelle on enemmän tarvetta, kun kaamoksen keskellä jaksaminen vaatii oikeasti ponnistelua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: