Uudessa päiväkodissa

22 lasta ja kolme hoitajaa! Taito siirtyi uuteen päiväkotiin, joka on ihan kotimme vieressä. Olin ensin huolissani, kun selvisi, että uuden ryhmän koko onkin jotain muuta kuin mihin tähän asti oli totuttu. Entisessä ryhmäperhepäiväkodissa oltiin kahdeksan lapsen ryhmässä kahden hoitajan hoidettavana.

Mutta kylläpä 4-vuotias solahti sinne joukkoon hyvin ja reippaasti. Olin ekan viikon mukana pehmeässä laskussa, ja olen vaikuttanut lastentarhanopettajan ja hoitajien ammattitaidosta. Itse en osaa kuvitella, miten voisin luotsata niin isoa lapsijoukkoa. Toisaalta lisähenkilökunta olisi hyödyksi, sillä nyt kuulemma ei päästä metsäretkille niin usein kuin haluttaisiin. Hoitajamäärä ei riitä ison lapsiryhmän valvomiseen metsäympäristössä. Luonnossa oleminen taas tekee hyvää lasten keskittymiskyvylle ja mielialalle, joten siihen kannattaisi kyllä panostaa.

Varjopuolena isossa päiväkodissa on, että pihalla hoitajien silmät eivät aina ehdi joka paikkaan. Päädyin heti ekana päivänä puhaltamaan poikki tilanteen, jossa yhtä lasta tönittiin kumoon pihan laidan metsikössä ja hänen huppuaan heiteltiin ympäriinsä. Havaittuun kiusaamiseen päiväkodissa kyllä puututaan heti, ja seurauksena on istumista jäähypenkillä. Lapsia myös kehotetaan puhumaan kiusaamisesta heti aikuiselle.

Taiton ryhmässä lähes puolet lapsista on maahanmuuttajia, mutta eipä se näy menoa haittaavan. Välillä ohjeita pitää enemmän vääntää rautalangasta kielen esteiden takia, mutta apuna ovat kuvakortit, joilla näytetään niin pukemisen vaiheet kuin ruokailun ohjelmakin. Lapsissa kulttuurierot eivät juurikaan näy.

Taitaa olla turha toivo, että kunnallisverojamme korotettaisiin niin paljon, että rahat riittäisivät isomman hoitajamäärän palkkaamiseen. Minusta kannattaisi selvittää, kuinka vapaaehtoisia voisi hyödyntää päivähoidon apuna. Retkelle päästäisiin helpommin, kun mukana olisi ylimääräinen käsi- ja silmäpari. Toki  päiväkotikummiudesta kiinnostuneet pitäisi perehdyttää ensin kunnolla tehtäväänsä, muuten mukana ihmettelevästä vapaaehtoisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Helsingissä on jo hyviä kokemuksia puiston hoidossa auttavista puistokummeista, mikseipä siis retkiapuakin voisi järjestää samaan tapaan.

-Piia

Ps. Ekan viikon lopussa Taito alkoi parkua illalla yhtäkkiä, että kaipaa takaisin tuttuun ryhmäperhepäiväkotiinsa Nuppulaan. Seuraavalla viikolla hän taas lähti tarhaan mielellään ja sanoi iltapäivällä vastalauseensa, kun hain hänet kuulemma liian aikaisin. Yksivuotias Valokki taas ehti napata jo enterorokon ollessaan mukanani Taitoa tukemassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: