Suomen gallupista iltaa

Eilen tunsin itseni suorastaan pahaksi ihmiseksi. Olisiko sittenkin pitänyt valehdella?

Kyseessä oli suomalainen RISC-kyselytutkimus, johon vastasin nyt toista kertaa. Kyselyn pohjalta analysoidaan suomalaisten tulevaisuudentuntoja, ympäristöarvoja ja kuluttajien luottamusta talouden tilaan. Kerroin muun muassa, että oletan elintasoni laskevan loppuvuonna, en ole vähentänyt henkilöautoilua viimeisen vuoden aikana, enkä olisi valmis maksamaan ostoksistani 10 % enemmän, jotta ne olisivat luomua.

Sääli analyytikkoja, jotka tulkitsevat tuloksia. Muutamaan kohtaan onneksi liittyi tarkentava kysymys, mutta en päässyt kertomaan lyhennetystä työajastani, omasta valinnastani johtuvasta elintason laskusta, etten ole ajanut henkilöautolla työmatkojani kohta kahteen vuoteen tai että meillä käytetään jo nyt niin paljon luomua, etten haluaisi maksaa siitä enää enempää. Suurin osa tutkimuksista ei hahmota, että joku onkin voinut tehdä elämänmuutoksensa jo kymmenen vuotta sitten.

Puhelinhaastattelujen aikana selviä väärinymmärryksiä saa osittain korjattua, mutta joskus sain haastattelijan hermoromahduksen partaalle, kun kommenttikentät loppuivat kesken tietokoneen lomakkeelta. Tai toinen, jonka 30 minuutin haastattelu mainonnasta kesti vain viisi minuuttia, koska olen koettanut välttää mainosten näkemistä, eikä meillä ole televisiota, josta niitä pakkosyötettäisiin. Usein vastaukset eivät sovi valmiiksi annettuihin vaihtoehtoihin, eikä niitä varmaankaan tulkita oikein.

Toisaalta positiivisiakin tilanteita on tullut eteen. Kerran haastattelija puhelun loppuun puuskahti, että hänkin oli juuri luopunut televisiosta ja kuinka paljon aikaa kaikelle muulle siitä vapautui. Toisella kerralla pitkän haastattelun aikana kävi ilmi, että haastattelija oli äitini entinen luokkakaveri, jotka eivät olleet kuulleet toisistaan lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Äitini puhui haastattelufirman piikkiin vielä puolen tuntia yhteisiä muisteloita. Omat pienet onnenhippuni saan myös markkinointitutkimuksista. On vain kovin rauhoittavaa kertoa, etten ole huomannut juurikaan mainoksia, en edes sitä tosi kallista mainoskampanjaa.

No, nyt ne kuitenkin päättelevät, että kuluttajien luottamus talouskasvuun on romahtanut ja siksi valtion on pikimmiten otettava reilusti lisää velkaa elvyttämiseen.

-Tomppa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: