Kemistin elämää

Huuto.netistä tilattu vauvan unihaalari haisi vahvan äitelästi pesuaineelta. Haju ei lähtenyt kokonaan edes ensimmäisessä pesussa, siis pesuainejäämät pysyvät sitkeästi vaatteessa. Kemistinä valitsen aina hajusteetonta pesuainetta, etenkin kun pestävänä on vaate, joka tulee vauvan ihoa vasten.

Elämme jo kemikalisoituneessa maailmassa, jokainen meistä on kosketuksissa satojen tai tuhansien kemikaalien kanssa päivittäin. Lähin ihmisen tuottamista kemikaaleista vapaa paikka on useitten senttien sisällä ikijäässä… Joka sekin on tosin sulamassa monin paikoin. Termiä kemikalisaatio esitellään suhteellisen usein, mutta missä kaikkialla se vaikuttaakaan.

Ruokia lämmittäessä muistuu mieleen, että osasta mikronkestävistä ruokarasioista liukenee muovin pehmennysaineita, jos happamia ruokia kuumennetaan niissä.

Vihannestiskillä mietin uutista, jonka mukaan parhaimmillaankin vain noin 2 % kaikista Suomeen tuotavista elintarvike-eristä tarkastetaan tullilaboratorion toimesta syömäkelpoisiksi. Pahimmillaan yli puolet testattavista tuotteista sisältää liikaa torjunta-ainejäämiä/kiellettyjä lisäaineita/muuta, jota ei kannattaisi syödä.

Kun EU pyysi listaa alueelleen tuotavista ja käytettävistä kemikaaleista, listalle ilmoitettiin yli 1500 ainetta, joiden käytöstä ei viranomaisilla ollut mitään aikaisempaa tietoa. Kaikkiaan EU:ssa vähintään 1000 kiloa vuodessa käytettävien kemikaalien lista sisältää noin 150 000 ainetta.

Mikään elämämme osa-alue ei enää ole kemikaalien ulottumattomissa. Vetemme puhdistetaan vedenpuhdistuskemikaaleilla, vaatteistamme liukenee ihollemme väriaineita ja pesuainejäämiä, ruokamme sisältää yhä enemmän torjunta-aineita, elohopeaa, dioksiinia. Hammastahnoissamme on melkoinen lista kemikaaleja. Listaa voisi jatkaa täältä Ouluun ja takaisin.

Kemikaaleilta ei myöskään pääse pakoon. Parasta mitä voi tehdä on suosia hajusteettomia pesuaineita, tai siirtyä käyttämään pelkkää saponiinia (kemikaali kyllä sekin) vaikkapa pesupähkinöistä tai kotimaisemmin hevoskastanjoista. Välttää turhaa kosmetiikkaa. Sammuttaa tietokone sekä muu elektroniikka, koska lämmetessä niistä haihtuu palonestoaineita. Välttää kasvatettua kalaa sekä tehotuotettuja kasviksia. Turvallisinta olisi varmaan jättää myös ulkomainen liha syömättä, samoin kala. Kasviksista tuontiparsakaali, paprika ja viinirypäleet lienevät jääneet useimmiten kiinni tullilabran testeissä.

–Tomppa

13 kommenttia

  1. jarna Tyylisuuntauksista said,

    6 helmikuun, 2009 klo 9:59 pm

    Voiko hevoskastanjoiden sapoiinia jotenkin hyödyntää kotikonstein?

  2. Huolestunut said,

    6 helmikuun, 2009 klo 10:24 pm

    Olisiko sinulla esittää jotain lisätíetoja tuosta muovirasioista mikrossa? Laitan lapsilleni päivittäin eväät mukaan lämmitettäväksi, joten pistipä miettimään….

  3. mar_i said,

    6 helmikuun, 2009 klo 11:30 pm

    Ja ihan tosissani olen pohtinut minkä takia ihmiset sairastaa nykyisin huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Hyvänä esimerkkinä syöpä. Mutta enpä ihmettele enää…

  4. Laura Kullannupuista said,

    7 helmikuun, 2009 klo 9:22 am

    Ylihysteerinen täällä terve 🙂
    Minä en uskalla raskaana juurikaan meikata, värjätä tukkaa, käyttää kynsilakkaa, kosteusvoidetta, hajuvettä…. Loputon lista.
    Olen ihan varma että kaikki imeytyy suoraan vauvaparkaan eikä ko. kemikaaleja ja niiden vaikutuksia sikiöön ole kai mitenkään tutkittu.

    Hypin riemusta nähdessäni jokin aika sitten jonkun huuhaa-dokkarin jossa kerrottiin että jossakin maassa (oliko Tanska?) on jo varoiteltu ja kielletty raskaana olevia käyttämästä turhia kemikaaleja (kynsilakat, hajuvedet, meikit…) siinä pelossa että ne voi vaikuttaa tulevan vauvan hedelmällisyyteen tms.
    Ehkä en olekaan ihan hullu?

  5. Piia said,

    7 helmikuun, 2009 klo 9:43 pm

    Saponiinin erottelu hevoskastanjoista mainitaan Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat -kirjassa. Siellä annetaan vain epämääräinen ohje, että (jauhettuja?) hevoskastanjoita liotetaan soodavedessä, ja tuloksena on pesuaineliuos. Meidän on pitänyt kokeilla reseptiä jo pitkään. Kaapissamme on odottanut pussillinen kuivia hevoskastanjoita noin puolitoista vuotta, mutta ne ovat niin kovia, ettemme ole vielä saaneet ryhdyttyä jauhamispuuhaan.

    Soodaliuostahan saa helposti tehtyä taloustarvikekaupoissa kilon pusseissa myytävästä kidesoodasta. Sooda kuitenkin irrottaa helposti myös värejä, joten valmista pesuliuosta on paras annostella varovasti.

  6. nti Täti said,

    7 helmikuun, 2009 klo 11:11 pm

    mar_i: Ihmiset sairastavat nykyään jonkin verran eri tauteja kuin ennen, enää ei kuolla hivutustautiin tai mahankorvennukseen vaan allergian, diabeteksen ja niin, sydäninfarktien ja eri sortin syöpien diagnoosimäärät ovat ampaisseet aivan taivaisiin Wanhoihin Kemikaalittomihin Ajkojhin nähden. Lisäksi kansalaispeijoonit menevät elämään pidempään ja siis ehtivät saada niitä syöpiä sunmuita. 😉

    No joo, vitsailu sikseen.
    Kemikalisoituminen on todellinen ongelma. Eritoten nuo muovirasioiden jäämät ruoissa mietityttävät, muistelisin jonkun muovitutkijan myös varoitelleen niistä. Mistä siis tunnistaa turvallisen astian?

    Rasvakudokseen kertyvät, luonnossa hajoamattomat yhdisteet ovat jotain salakavalan arvaamattoman ja siksi pelottavan tuntuista. Historiasta tunnetaan jo liikaa esimerkkejä tietämättömien ihmisten tuhoisasta naiiviudesta: dioksiinit, freonit, asbesti… Yhdyskuntien jätevedet taitavat edelleen häiritä myös Itämeressä kalojen hormonitoimintaa muuttaen esimerkiksi kolmipiikkikoiraita naaraiksi. http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=2&uid=943

    Jätänpä siis äitini tavoin e-pillerit heille, jotka niitä todella tarvitsevat, valitsen luonnossa hajoavia pesuaineita ja suosin luomua. Luomua tosin lähinnä sen ympäristöä säästävien viljelytapojen, en kemikaalijäämäpelon vuoksi: vastoin kemikaali-intoilijaäitini ohjetta syön kaikki omenat nykyään kuorineen, toki huolellisen pesun jälkeen, sen verran uskottava Hesarin taannoinen pistokoe omenoiden myrkkyjäämistä (tai siis jäämien vähäisyydestä) oli.

    Ihan kaikesta ei kemikalisoitumistakaan voi nimittäin syyttää, ellei vähän venytä käsitteen määritelmää. Esimerkiksi nuorten miesten laskeneesta hedelmällisyydestä on syytetty ympäristön kemikalisoitumista, muistaakseni Euroopan maista (vai Pohjoismaista…?) Suomea huonompi tilanne oli vain Tanskassa. Ja kas, ainoana Euroopan maista (vai Pohjoismaista, ei voi muistaa) vain Tanskassa nuorten humalahakuinen juominen on Suomea yleisempää…

    Ilmiön taustalla on varmasti paljon muutakin, mutta tämä esimerkki toimii minusta varsin hyvänä esimerkkinä siitä, että laajalle levinneet, vanhat tutut ongelmat eivät poistu mihinkään siitä, että uusia, tuntemattomia, ja siksi pelottavia uhkia nousee horisontista.

  7. lukija said,

    8 helmikuun, 2009 klo 8:22 am

    Asiaa.
    Oli aika huima se tutkimus joitain vuosia sitten, missä ruumiiavaustietoja oli tutkittu näiden kemikaalien valossa(en muista enää tarkoin yksityiskohtia) ja jostain kaulan alueelta(oisko ollut kilpirauhanen tai muuten vaan siinä paikkeilla kehoa) löytyi ihmisistä aivan hirveät määrät kemikaalijäämiä, jotka peräisin astianpesuaineista! (erityisesti konetiskiaineista?!)
    En jaksa edes ajatella näiden pesuaine yms jäämien lisäksi, mitä kaikkea törkyä ihmiset syövät. Meillä osaa jo pieni koululainenkin lukea tuoteselsoteet erittäin tarkkaan.
    Kun luen ne itse aina ja selitän kaiken minkä vain suinkin tiedän.
    Vältän kaikkea ylimääräistä.
    Mielestäni näissä asioissa ei voi olla liian tarkka. Liian paljon luotetaan siihen että ” ei se pieninä annoksina haittaa” mistä kukaan valmistaja tietää mitä kuluttaja tekee, vaikka söisi pääravinnokseen jotain, jonka viikkoannostus ei olisi terveellinen-tietty eihän se ole kenenkään vastuulla. Mutta Kiinan maitoskandaali on surullinen ja todellinen esimerkki tämmöisestä kemikaalien turhasta ja huolettomasta käytöstä.
    Kyllä ihan takuulla monet nykyään hyvin yleisistä sairauksista juontaa juurensä nykymaailmaan. Tietty lääketiede on kehittynyt ja löydetään sairaudet jne jne mutta ei se yksin selitä kaikkea.
    Monia aineita on käytetty vain joitain vuosia/vuosikymmeniä ja kukaan ei tiedä mitä tapahtuu pitkällä aikavälillä.
    Hurja esimerkki takavuosien DDT. Sitä suihkittiin ihan yleisesti lasten päähän(kysykää isovanhemmilta/tai vanhemmilta) täimyrkyksi. Yhdessä dokkarissa näytettiin miten Ameriikan ihmemaassa sitä suihkittiin ihan yleisesti vain uima-altaalla polskuttelevien ihmisten päälle…ei tarvinne jatkaa.
    Kemikaalivastainen immeinen täällä 😉
    Pakko sanoa vielä että en pidä myöskään nykyään vallalla olevasta. ”karta sokeria ja rasvaa, voit syödä herkkuja kun korvaamme ne keinotekoisilla aineilla” -suuntausta.
    Pieleen mennään ja lujaa ja sitten ihmetellään kun ihmiset voi huonosti.

  8. Laura said,

    9 helmikuun, 2009 klo 9:08 am

    Satuin lukaisemaan uusimmasta MeNaiset -lehdestä Sanna Sommersin erittäin muovikriittisen jutun, ja heräsin taas pitkän horroksen jälkeen pohtimaan näitä kemikaalijuttuja. Jutussa siteerataan fysiologian professori Jorma Topparia. Samoin kuin edellisessä kommentissa ”lukija” epäilee, että pienistä annoksista on haittaa, kun ne summataan, Toppari myöntää, että tutkimuksissa tarkastellaan aina yhtä ainetta kerrallaan ja sen turvallisia raja-arvoja, eikä mietitä miten ne yhdessä jatkuvassa kulutuksessa saavat aikaan.
    Jutussa mainitaan linkki eurooppalaisten tutkijoiden Cascade-verkoston sivustolle, jossa löytyy tutkimustietoa hormonitoimintaa häiritsevistä kemikaaleista.
    Kyllä nyt pitää itselläkin taas ruveta katselemaan kotonaan kaikkea vähän kriittisemmin silmin.

  9. jokunen said,

    9 helmikuun, 2009 klo 12:55 pm

    Onko kukaan pistänyt merkille, että monissa huonekaluliikkeissä ja vaatekaupoissa tulee nopeasti huono ja ärtynyt olo? On pakko päästä nopeasti raittiiseen ilmaan, vaikka ko. liikkeen ilmastointi tuntuisikin pelaavan ok. Olen ajatellut sen johtuvan tuotteista haihtuvista kemikaaleista. Uudet vaatteet kannattaakin aina pestä ennen ensimmäistä käyttöä.

    Kemikaalisodassa voinee pitää yleisohjeena, että mitä lyhyempi tuoteseloste, sen parempi tuote. Esim. oliiviöljypurkin kyljessä lukee vain kylmäpuristettu oliiviöljy. Kosmetiikkaosaston kasvorasvapurkin inci-listassa ainesosia on yli kaksikymmentä, ja vain muutamat niistä tuttuja. Jos on tarvis, minusta on paljon mukavampi/turvallisempi levittää iholle tuota oliiviöljyä (jota voin käyttää sisäisestikin!) kuin varsinaista kasvorasvaa (joka sisältää mm. alkoholeja -ihoa kuivattavaa ainetta- useita sortteja :O).

    Olisi muuten kiva lukea, kuinka te blogistit -Piia, Tomppa, Suvi ja Laura- olette alun alkaen kiinnostuneet ympäristöasioista. Onko taustalla kotoa/ystäviltä peritty asenne, vähittäinen vaiko äkillinen herääminen tai jotain muuta?

  10. Piia said,

    10 helmikuun, 2009 klo 12:10 pm

    Tomppa sanoi, ettei hänellä ole lisätietoa muovirasioiden aiheuttamasta kemikaalialtistuksesta. Netistä voisi löytyä tietoa sopivilla hakusanoilla. Korkeakouluilla on yleensä opiskelijoilla ilmainen pääsy tieteellisten artikkelien tietokantoihin, niitä kannattaa viitseliään hyödyntää.

  11. Piia said,

    10 helmikuun, 2009 klo 12:15 pm

    Enpä malta olla vielä linkkaamatta Kemikaalicocktail-blogin kirjoitukseen vaatteiden kemikaaleista:
    http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2009/02/myos-vaatteissa-on-kemikaalijaamia.html

  12. nti Täti said,

    10 helmikuun, 2009 klo 1:56 pm

    jokuselle täytyy nyt väittää vastaan ihan vastarannankiiskeilyn riemusta. 🙂

    Ainakin minä olen tottunut ajattelemaan kaupoissa iskevän ahdistuksen syyksi sitä ärsyketulvaa, joka kaupoissa hyökyy päälle. Kaikki on aseteltu niin, että tekisi mieli katsoa, koskettaa, ostaa. Tuntemattomia ihmisiä piisaa ja heitä ja heidän katsettaan pitää kapeilla käytävillä väistellä (en tunne oloani yhtään sen onnellisemmaksi toreillakaan), käytäviä reunustavat usein tavarantäyteiset koukut, joita täytyy osata varoa, mahdollisesti jatkuva melu mölisee taustalla. Kovin kauas ei monessakaan kaupassa näe esteettä, joka on vieraassa paikassa aina hälytysvalmiuden arvoinen juttu.

    Vähemmästäkin väsähtää ja ärsyyntyy hetkessä!

    Näin nopeasti päätellen voisi kuvitella aistiärsykkeiden laukaiseman ärtymyksen tulevan paljon nopeammin, kuin haitallisten aineiden kertymisestä johtuvat keskushermostohaitat. Kemiallisten aistien pohjalta laukeavan ärsytyksen tapauksessa kai pitäisi havaita jokin ero kaupan ja vaikkapa kodin sisäilman välillä…?

  13. jokunen said,

    11 helmikuun, 2009 klo 9:04 pm

    nti Täti: Kiiskeile vaan, ei haittaa. Olen valmis kompromissiin 😉 Mainitsemasi seikat vaikuttavat myös, mutta silti mielestäni esim. juuri huonekalukauppojen ilmassa/hajussa on jotain epämiellyttävää. Vähän sama ilmiö kuin pakokaasukyllästetyissä pysäköintihalleissa, toki paljon lievempänä. Voihan olla, että kaikissa kaupoissa tavara- ja ihmispaljouden yms. ohessa myös erilaiset tuoteperäiset kemikaalit/hajut aiheuttavat ärsytystä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: