Kauniita unia perhepedissä

Joku kyseli, mitä perheen nukkumisjärjestelyille nykyään kuuluu, olenhan ollut innokas perhepedin kannattaja. Hyvää kuuluu, kiitos, unet maittavat perhepedissä edelleen. Pitäisi laittaa myyntiin tuo varastosta löytynyt pinnasängyn patja, jota ei koskaan otettu paketista. Tosin nykyään perhepedissä nukun minä kolmivuotiaan nuorimmaisen kanssa, viereisessä sängyssä eskarilainen. Mieheni kiskoo unensa lastenhuoneen sängyssä. Viikonloppuisin vaihdetaan ja minä pääsen yhdeksi yöksi lastenhuoneeseen. Sääntö on, että se jolle sikeät yöunet ovat kulloinkin tärkeimmät ja jolla on aikaisin herätys, saa nukkua lastenhuoneessa.

Olemme kyllä pohdiskelleet perheelle uusia nukkumisjärjestelyjä. Jospa lapsille vaikka hankittaisiin kerrossänky lastenhuoneeseen? Nuorimmaisella oli kylläkin eilen omat suunnitelmansa:

V: Äiti, me voitaisiin hankkia meille sellainen aikuisten kerrossänky, jossa sinä ja isä nukkuisitte. Minä nukkuisin Taiton kanssa tässä isossa sängyssä.
Ä: Mitä, olisiko Taiton vieressä kivempi nukkua kuin minun vieressäni?
V: Joo! Jos minä herään yöllä ja pelottaa, voin ottaa Taiton taskulampun. Ja sitten me voidaan valaista sillä ja tanssia ja ollaan tosi iloisia.
T: Mutta ethän sinä edes tanssi vaan hypit.
V: Tanssinpas. Näin: pom pom pom.
Ä: Pitää vielä harkita asiaa. Ehkä sinulle pitäisi hankkia ihan oma lamppu?

Toistaiseksi kyllä viihdyn vielä hyvin näin. Olen kuin Fingerporin kunnanjohtaja Aulis Homelius, joka kaipaa pikkulasta sänkyynsä.  On ihana nukahtaa lämmin lapsi selkää vasten. Korvatulpat tarvitsen tosin korviin, sillä lasten tuhina haittaisi uniani.

perhepeti ja kilpikonna

Jaahas, taaskaan ei ole sänkyä pedattu. Kilpikonna on lapsille tärkeä unilelu, jota he vaihtelevat vuoroöin.

Olemme tavoitelleet sitä, että lasten nukkumiseen liittyy mukava ja turvallinen olo. Sillä tavalla yöpuulle on mukava mennä ja ei tule iltataisteluja nukkumaanmenoajasta. Meillä on vieläkin tapana nukuttaa lapset laulamalla, eikä siihen yleensä tarvita kovin monta biisiä. Tyypillinen ”soittolista” voi mennä vaikka tähän tapaan:

– Lennä lennä leppäkerttu
– Nuotiolaulu
– Kaksi on paatissa soutajaa
– Lounatuulen laulu
– Soittajapaimen (Tein minä pillin pajupuusta)
Rakovalkealla
– Vem kan segla förutan vind + ekstrasäkeistöt Vem kan flyga med JAS-gripen
– 500 miles
– Pii pii pikkuinen lintu
– Jumalan kämmenellä
Hiljainen tienoo

Vaihtelu olisi kyllä ajankohtaista, sillä rauhalliset ja helpot biisit tuntuvat loppuvan kesken. Joulun alla lauletaan joululauluja ja kesällä Nocturnea, mutta lisää pitäisi opetella. Vuodenvaihteessa treenasimme Rauli Baddingin Tähdet tähdet -biisiä, jota on kyllä kiva laulaa, mutta onko se liian ”itsemurhabiisi”? Jääkö se soimaan jonnekin lasten alitajuntaan?

Kämppiksellä taas on sellainen näkemys, ettei lapsia pitäisi liikaa hemmotella nukkumaanmenossa, vaan lapsen on osattava nukahtaa yksinkin. Minä luotan siihen, että sekin taito tulee samalla, kun nukkumaanmenoon liittyy paljon hyviä tuntemuksia. Joskus joudumme sanomaan, että nyt on pakko tehdä iltahommia, eikä ehdi tänä iltana laulamaan. Silloinkin on uni tullut.

Nuorimmaisen vauva-aikana minulla oli tarkistuslista hyviä unia varten. Tärkein sääntö kuului ”massu täynnä ja vaippa tyhjä”. Nälkäisenä kun ei uni tule, ja myös vessähätä voi tehdä levottoman olon. Niinpä vauva potatettiin erityisen huolellisesti illalla nukkumaan mennessä. Meillä vauvat myös piti nukuttaa kohoasennossa tyynyn päällä, jottei refluksi vaivannut. Nukkumaanmenokitinät olivat tällä käytännöllä niin harvinaisia, että annoin suosiolla särkylääkettä, jos lapsi vielä heräsi nukkumaanmenon jälkeen itkemään.