Ahdistelusta

Ehkäpä turvapaikanhakijoiden käytöksen ympärillä vellova keskustelu on avannut pienen aikaikkunan, jolloin voi avautua ahdistelusta ilman että leimautuu turhasta nillittäjäksi tai ihailevien kommentien väärinymmärtäjäksi.

Miespuoliset sinkkukaverini tilittivät yhteen aikaan naisten ylivarovaista käytöstä. Treffien sopimisesta ei tullut mitään, ja kaiken kaikkiaan naiset käyttäytyivät heidän mielestään järjettömästi. Yritin selittää, millaista käytöstä miesten taholta naiset tyypillisesti kokevat etenkin teini-ikäisenä, ja tällä on vaikutusta naisten valintoihin. Pieni joukko huonosti käyttäytyviä miehiä aiheuttaa sen, että kaikkien miesten kanssa on oltava vähän varovainen. Sain vastaukseksi toteamuksia, että minulla on vain ollut huono tuuri, ja kohdalleni on sattunut erikoisen paljon epämiellyttäviä tyyppejä. Viime päivien julkisen keskustelun perusteella kokemukseni ovat olleet ihan tavanomaisia. Otetaanpa muutama esimerkki:

– Lapsena opin pysymään matkan päässä joistain miespuolisista sukulaisista, jotka käpälöivät heti kun saivat tilaisuuden.

– Teini-ikäisenä odottelin pankissa tätiäni, ja arviolta kuusikymppinen mies tuli pyytämään saunomaan mökilleen – selvitettyään ensin ikäni kyselemällä kautta rantain koulunkäynnistä.

– Teini-ikäisenä kävelin kotiin läpi pimeän kaupungin, kun rappukäytävästä ilmestyi yhtäkkiä ehkä viisikymppinen mies pyytämään kotiinsa ja ihmettelemään, kun en ole kiinnostunut.

– Naapuri vonkasi oven takana seuraa aikansa ja murtautui sitten asuntooni keskellä yötä – onneksi olin juuri sinä yönä poissa fysiikan pääsykokeen takia.

– Hain vuokra-asuntoa lehti-ilmoituksella – eräs asunnontarjoaja odotti vuokranmaksun hoituvan muuten kuin rahalla. Kieltäydyttyäni sain vielä jonkin halveksivan kommentin, ihan kuin olisin jättänyt käyttämättä hyvänkin tarjouksen.
asko vilenius muistelee
Maailma näyttää joiltain osin naisten silmin ihan erilaiselta. Suvun miespuolinen jäsen ei edes huomaa, että joukossa on miehiä, joiden lähelle nuoremmat naispuoliset sukulaiset tarkasti välttävät menemästä. Lehti-ilmoitukseen saadusta reaktiosta jää olo, kuin itse olisi käyttäytynyt jotenkin sopimattomasti.

Välillä mietityttää, miten ne teinit oikein pärjäävät, jotka pukeutuvat vallitsevan nuorisomuodin mukaan. Minä pukeuduin ylisuuriin hevipaitoihin ja väljiin farkkuihin, en meikannut enkä välittänyt ulkonäöstäni muutenkaan, ja jouduin silti monenlaisten ehdotusten kohteeksi ihan kävellessäni päivällä kaupungilla. Yli kaksikymppisenä epämääräisten ehdotusten määrä väheni jo radikaalisti, ja yli kolmekymppisenä törkeyksiä on kommentoinut enää joku likinäköinen proffa, joka erehtyi luulemaan minua opiskelijaksi.

Enkä nyt kitise enempää, ihmisistä useimmat osaavat kuitenkin käyttäytyä. Sukulaisteni joukossa on ollut hienoja miespuolisiakin ystäviä, joiden kanssa oli mukava viettää lapsena aikaa. On ollut mukavia työkavereita ja hyviä opettajia ja proffia. Silloin tällöin tutuista joku ihastuu, ja hekin ovat tähän asti hyvin ymmärtäneet, että parisuhde-asiat ovat jo kunnossa. Olette ihania!

Pointtini on tämä: pieni miesjoukko ei kohtele naisia kuten toisia ihmisiä pitäisi kohdella, ja heidän törttöilynsä ei ehkä ole tarpeeksi näkyvää miesten enemmistölle. Inhottavinta on, että kohteeksi joutuvat etenkin teini-ikäiset. Onko edes naista, joka ei ole koskaan kokenut yhtään sen kaltaista ahdistavaa tilannetta, jota yllä kuvasin?

Mainokset