Ilmastonmuutosuutisointi ja aihetta koskevien tutkimusten lukeminen saavat minut usein miettimään, millaisessa maailmassa pikku-Taitokin aikanaan elää. Vaikka tutkijat yrittävät saada ääntään kuuluviin, iso laiva kääntyy hitaasti, ja poliitikkojen enemmistö tuntuu olevan hitain uuden tiedon omaksuja.
Ennen pääsiäistä Hesarissa käytiin taas ilmastokeskustelua. Ilmatieteen laitoksen pomo Petteri Taalas varoitti Vieraskynä-palstalla päästöjen seurauksista. Hän lainasi ilmastotutkijoiden uusimpia tuloksia, joiden mukaan ilmastonmuutos voi muuttaa maapallon tiheimmin asutut alueet asuinkelvottomaksi vuosisadan loppupuolelle mennessä.
Joidenkin tutkijoiden mukaan viisi astetta lämmennyt maapallo kykenisi elättämään vain noin miljardi ihmistä nykyisen kuuden miljardin sijasta. Arvio perustuu mm. yleistyvään vesipulaan ja maataloustuotannon laskuun. Lukuisat suuret joet, kuten Jangtse ja Ganges, uhkaavat kuivua ainakin osaksi vuotta, kun niitä ruokkivat jäätiköt häviävät. Monessa nykyisessä ”vilja-aitassa” taas olosuhteet ovat muuttumassa vähemmän suotuisiksi viljelyn kannalta. Kun ilmasto lämpenee yli kolmen asteen, maailman maataloustuotannon arvioidaan kääntyvän laskuun. Nykyisillä päästöillä kuusi astetta on ylittymässä reilusti.
Taalas sai vastaansa professori Atte Korholan, joka ottanut tavakseen julkaista hyvin samansisältöisiä tekstejä vaimonsa Eija-Riitan kanssa, jälkimmäinenhän puolustaa teollisuuden etuja europarlamentissa. Korholan ajatukset taas ovat saaneet voimakkaasti vaikutteita ilmastoskeptikkona tunnetun Mike Hulmeen kirjoituksista. Harva skeptikkokaan enää kiistää ilmastonmuutosta, mutta vastaanvänkääminen on siirtynyt tasolle ”Ilmasto muuttuu, mutta mitään ei kannata tehdä. Olisihan se niin kallistakin”. Pahimmassa tapauksessa nämä änkyrät onnistuvat jarruttamaan välttämättömiä muutoksia niin paljon, ettei mitään enää voikaan tehdä.
Ilmastoa kuormittavien päästöjen vähentäminen ohjaa usein tuotantoa ja kulutusta kestävämmälle tasolle. Näitä muutoksia on joka tapauksessa tehtävä, jos halutaan, että seuraavillekin sukupolville on luonnonvaroja jäljellä.
Tulevaisuuden maailmasta nousee mieleen monenlaisia synkkiä kuvia. Järkkyykö yhteiskuntarauha, jos katovuodet nostavat äkillisesti ruuan hintaa? Ovatko Taiton lapsille kirahvi- ja leijonalelut vain sukupuuttoon kuolleiden eläinten reliikkejä? Komennetaanko Taito parin vuosikymmenen päästä mukaan puolustamaan maata suuria pakolaisjoukkoja vastaan? Suomi on maapallon harvoja alueita, joissa elinolosuhteet pysynevät kohtuullisina jatkossakin. Sellaisille paikoille pääsystä voi tulla liiankin paljon kysyntää.
No, kävipä säiden suhteen mitä hyvänsä, ilmanlaatu ainakin heikkenee. Kasvavat päästöt tekevät ulkoilmasta hiilidioksidipitoisuudeltaan sisäilman kaltaista vuosisadan loppupuolelle mennessä. Kun Taiton vanhainkodissa availlaan ikkunoita, saadaan hyvin tunkkaisen sisäilman tilalle ”vain vähän tunkkaista” ulkoilmaa. Ikävä maailma ainakin sellaisille, jotka saavat päänsärkyä huonosti tuuletetuissa tiloissa.
-Piia
Ekoelämää 