Kevätkylvöjä ikkunalaudalle

taatelipalmu

Vuoden ikäinen taatelipalmu (valkoisessa ruukussa).

Muistatteko nämä kylvöpuuhat vuosi sitten? Maustekaapin siemeniä ja taatelinkiviä. Taatelipalmujen itämisessä taisi mennä pari kuukautta, mutta pikku puut selvisivät talven yli ja näyttävät vielä virkeiltä. Kuminantaimet nousivat ensimmäisenä, mutta kesän jälkeen niitä ei enää ollut. Kolmas ruukuista viiveellä ilmestynyt taimi lienee ollut kardemumma, mutta sillekin pimeä syksy ja tutkivaiset pikku kädet olivat liikaa.

Tänä vuonna innostuimme kylvöhommiin sairaspäivää viettäessämme. Oksennustauti ei pieniä puutarhureita hidastanut. Keittiöstä löytyi paprikan kanta siemenineen ja basikansiemenpussi. Lisäksi meillä on lautasella kasvamassa auringonkukan versoja, joita saa syödä ihan luvan kanssa.

 

 

 

 

 

Mainokset

Pikku biologina rannalla

kotilo ja rupikonnaMökkiranta on arvossaan näillä helteillä. Rehevä lammenranta on paljon muutakin kuin uimapaikka. Toisinaan kun lapset polskivat, heilun saunakauhan kanssa rantavedessä ja kerään lammen otuksia vesiastiaan tutkittavaksi. Tällä kertaa löysin pari pikkusammakkoa (vai rupikonnaa?), sudenkorennon toukan, sauvaluteen ja kotiloita. Somat vesiskorpionit pikkuisine saksineen ovat myös rannallamme yleinen näky. Lapset ovat aivan ihastuksissaan, kun pääsevät seuraamaan eläinten liikkeitä. Tutkimisen jälkeen otukset tietenkin päästetään pikaisesti takaisin kotiinsa.

sauvalude

sauvalude

Yllättävän monet tutun veden pikkueläimet kuuluvat luteiden alalahkoon: veden pinnalla kiitävät vesimittarit, rantavedessä uiskentelevat vesiskorpionit, malluaiset ja sauvaluteet. Vesielämään sopeutuneet luteetkin tarvitsevat ilmaan hengittääkseen. Vesiskorpioneilla ja sauvaluteilla on hengitysputki, jonka kautta ne käyvät aika ajoin haukkaamassa happea. Tilanteen käydessä tukalaksi ne voivat ottaa siivet selkäänsä ja lentää etsimään uutta vesilammikkoa.

pikku biologiPikkusammakot eivät oikein viihtyneet vedessä, ja löysinkin ne mönkimästä mutaisella rannalla ihan vesirajassa. Hienosti ne silti osaavat uida sammakkoa, ja kömpivät sitten taas vedessä kelluvan oksan päälle tai kiipeävät ämpärin laitaa pitkin ylös. Mitä paremmin rannan elämään tutustuu, sitä varovaisemmiksi käyvät askeleet: pikkusammakoitakin oli rantamudassa niin paljon. Jottei vahingossa tallaisi yhtäkään, pitäisi lakaista tie edessään jainalaiseen tyyliin. Rannalla kulkiessaan sitä tuntee olevansa luonnon häirikkö, mutta luonnonsuojelua luonnon tunteminen kyllä edistää. Ellei suorastaan ole sille lähtökohtana?

Lasten luova taimitarha

lasten_luova_taimitarha1Innostuimme lasten kanssa kylvämään basilikansiemeniä ruukkuihin. Kun vauhtiin oli päästy, mieleeni juolahti, että maustekaappihan sisältää myös monenlaisia siemeniä. Taateleista taas kertyi taatelinkiviä, siemeniä nekin. Niinpä kahdesta ruukusta odotetaan nyt basilikantaimia ja kolmas pitää sisällään mahdollisuuden taatelipalmuihin, kuminanvarsiin ja kardemummaan. Toivottavasti jokin niistä kasvaa!

lasten_luova_taimitarha2Kokeilematta jäivät vielä ainakin fenkoli, korianteri, sinapinsiemenet ja erilaiset pippurit. Mitkähän kaikki on käsitelty niin, ettei itäminen ole mahdollista? Hedelmätarjottimelta löytyisi lisää luovan puutarhan aineksia.

Joskus muistan kasvattaneeni taatelipalmun taimen ”kivettömistä” taateleista löytyneestä kivestä. Palmun itäminen kesti pitkään, ja hengissäkään se ei säilynyt vuotta kauempaa. Mielenkiintoista nähdä silti, olisiko mahdollista onnistua tällä yrityksellä. Itse kasvatettu mandariinipuu ainakin on elänyt jo monta vuotta ja kasvanut kattoon asti.lasten_luova_taimitarha3

Ammattijärjestäjän vinkit tavarakaaoksen hallintaan!

Perhekahvilassa oli kerrankin hyödyllinen puhuja kaikenmaailman leluesittelijöiden välissä: tavarajärjestäjäfirma Tavararemontti. Se lupaa auttaa hallitsemaan kodin tavaravuorta, yhteistyössä kodin omistajan kanssa.

Meillä tilanne on kohtuullisen hyvä, koska olemme käyttäneet paljohkosti miettimisaikaa kodin toimivuuden hyväksi. Kommuunissa joutuu tottumaan jonkintasoiseen kurinalaisuuteen yhteisten tilojen käytössä. Toki aina on parantamisen varaa, ja selkeät säännöt auttavat. Ilokseni selvisi, että meillä on ollut sama perusperiaate kuin ammattilaisillakin:

  1. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Käytön jälkeen tavara palautetaan omalle paikalleen.

    kuva: Wikimedia commons, Prateek manjrekar

    kuva: Wikimedia commons, Prateek manjrekar

  2. Tavara säilytetään siellä, missä sitä tarvitaan.

Mikä parasta, ammattijärjestäjien työhön kuuluu antaa vinkkejä myös sisään tulevan tavaravirran patoamiseen. Jos perussyytä ei hoideta, samaan tilanteeseen päädytään aina uudelleen ja kaatopaikat täyttyvät. Aloittaa voi vaikka hankkimalla Ei mainoksia -tarra oveen. Järjestävät varoittivat myös lisäsäilytystilan hankkimisesta; kannattaa ennemmin ensin varmistaa, että olemassaoleva tila on tehokkaassa käytössä: sisältääkö vaatekaappi niitä vaatteita, joita käytät?

Ai miksi kaaokseen nyt ylipäätään pitäisi tarttua? No, perusteluitahan voi hakea niin taloudellisuudesta, ympäristön huomioinnista, mielen kuormittumisesta kuin ajankäytöstäkin.

Asuinneliö täällä Helsingissä maksaa helposti jopa 5000 euroa. Aivan niin, metri x metrin pläntti lattiallasi. Jos neliöitä joutuu hankkimaan paljon vain siksi, että kaikki tavarat saisi mahtumaan, aika paljon rahaa on kiinni turhassa. Ympäristökin kiittää, kun lämmitettävää tilaa on vähemmän.

– Monen ihmisen mieli on keveämpi, jos koti ei ole täynnä roinaa. Minusta tuntuu, että aivoni koko ajan skannaavat muistiin eri tavaroiden sijaintia. Päänuppini pääsee vähemmällä, jos ei tarvitse katsoa tavaravuoria.

Tavaroiden hallinnointiin voi mennä käsittämättömän paljon aikaa. Tarpeettomia tavaroita voi joutua jatkuvasti siirtelemään tieltään syrjään, esim. siivotessa tai kaappeja penkoessa.

Ammattijärjestäjät kehottavat aloittamaan omatoimisen raivaustyön rajatusta kohteesta ja etukäteen suunnitellen. Tätä listaa seuraten pääsee alkuun:

  • Aloita helposta kohteesta (kylpyhuoneen kaappi, keittiön kuivamuonakaappi)
  • Rajaa työmaa (vain yksi hylly tai laatikko)
  • Rajaa työhön käytettävä aika (45 min)
  • Poista häiriötekijät (puhelin, sähköposti) ja keskity tehtävään
  • Mieti etukäteen, miten hoidat esim. kierrätettävät pois asunnosta.
  • Etene systemaattisesti, ja käytä apuna esim. neljän osaston metodia:
  1. Täällä säilytettävät
  2. Muualla säilytettävät
  3. Kierrätys
  4. Roskat
  • Ota jokainen tavara pois paikaltaan ja kyseenalaista se: Tulenko käyttämään tätä? Tuottaako tämä minulle niin paljon iloa, että sitoudun varastoimaan sen ja huoltamaan sitä?
  • Laita jäämään kelpuutetut takaisin
  • Vie roskat ja kierrätettävät pois
  • Nauti tuloksesta
  • Suunnittele seuraava kerta ja Muualla säilytettävien sijoittaminen

Suomessa ammattijärjestäjien työn pohjana on Anne Te Welde-Luoman teos Kaaoksen kesyttäjä, jonka saa kirjastosta.

Jos järjestämiseen ryhtyminen mietityttää, lukekaapa noin kilometrin pituista suositusten listaa!  Näin joulun alla kannattaa armahtaa myös ystäviä ja antaa lahjaksi Jotain muuta kuin tavaraa. HSY:n sivujen aineettomien lahjojen idealista on piiiitkä!

Kuolevat tervehtivät sinua

Kuolemaantuomittuja kaltereiden takana, sellaisia kävimme lasten kanssa katsomassa viime perjantaina. Korkeasaaressa nimittäin. Monien lajien tulevaisuus näyttää heikolta, ja eläintarhat tekevät hyvää työtä yksilömäärän kasvattamiseksi. Jos alkuperäiset elinalueet ovat kutistuneet sietämättömän pieniksi, eläintarhat voivat antaa tekohengitystä sen aikaa kun perustetaan luonnonsuojelualueita ja vähennetään salametsästystä. Lajia ei ole kuitenkaan kauan olemassa ilman elinympäristöä.

mongolianvillihevoset

Mongolianvillihevosia.

Tropiikissa lajiston monimuotoisuus on niin huimaavaa, että eliön alkuperäinenkin elinympäristö voi olla vain hyvin pieni maa-alue. Niinpä harkitsematon maankäyttö voi tuhota paljon. Korkeasaarenkin terraariossa elelee uhanalainen lisko (hondurasinpiikkihäntäiguaani), jonka alkuperäinen koti on jokin hondurasilainen metsä, eikä sen kotimaassa ole herätty suojelutoimiin. Päätäni huimasi, kun ajattelin, miten paljon muuta harvinaista lajistoa liskolla mahtoi olla kotopuolessa seuranaan. Eläintarhan terraarioon ei alueen puita, hyönteisiä, sammalia tai sieniä ollut siirretty, vaan vihreää tarjosivat helppohoitoiset huonekasveinakin tunnetut kasvit.

Aasianleijonat köllöttivät häkissään rauhallisina, eikä niiden elinalue Intiassakaan ole paljon kummempi: vain Girin kansallispuisto, johon jäljelläolevat ovat ahtautuneet. Reviirejä ei ole mahdollista laajentaa, koska ihmisasutus on vastassa kaikkialla puiston ulkopuolella ja osin jo sen sisälläkin. Vielä parisataa vuotta sitten leijonat ovat elelleet koko valtavalla Intian niemimaalla, ja lisäksi levinneisyys on ulottunut Euroopan rajoille asti!

tiikeri sukulaisia katsomassaVaikka vatsaa väänsi, kun ajattelin lukuisten lajien toivotonta tulevaisuutta, oli kuitenkin mukavaa nähdä Korkeasaaren tutut eläimet. Minulle eläintarhan asukkien vaihtuvuus ei ole suuri houkutin, vaan tahdon nähdä tuttuja. Siellä ne edelleen olivat: vesikilpikonnat, pikkukrokotiileiltä näyttävät kaimaanit ja etelä-amerikkalaiset apinaperheet. Uljaannäköiset amurinleopardit kulkivat edelleen häkkinsä viertä edestakaisin, mutta vapaudessa kotimaassa niiden elinajanodote jäisi kovin lyhyeksi, siitä salametsästäjät pitävät huolen. Valokki otti mukaan Tikru-tiikerinsä katsomaan sukulaisiaan, mutta Tikru sai tällä kertaa tyytyä näkemään vain leopardi- ja leijonaserkkuja, kun tiikerit pysyivät piilossa. Marraskuinen Korkeasaari oli hyvä käyntikohde: eläimet ovat hyvin esillä, kun häiriötä on vähemmän, ja trooppisiin taloihin pääsee yhtä hyvin kuin milloin tahansa.

Saimmepa samalla järjestettyä kavereidemme häälahjan: muutaman kympin lahjoitus amurintiikereiden- ja leopardien hyväksi, ja asiasta muistuttava jääkaappimagneetti. Ideaa sopii käyttää myös joululahjaostoksia mietittäessä!

Mitä lapsen pitäisi oppia? Jätkänshakkia ainakin!

laskutehtäviäLuin vastikään jonkun innokkaan kommentin varmaankin Talouselämä-lehdestä, että kaikille suomalaislapsillehan pitäisi opettaa tietokoneiden ohjelmointia jo peruskoulussa – pelien koodaaminen kun näyttää lyövän hyvin leiville. Hesarissa taas kokenut varhaiskasvatuksen maisteri kirjoitti liian koulumaiseksi käyvää esikoulua vastaan – oppimisen jäykistäminen koulumaiseen muottiin tappaa hänen mukaansa lasten luovuuden. Oma-aloitteisuuskin kuulemma kärsii, jos lapsi opetetaan siihen, että virikkeet tarjoaa joku toinen.

Pienten vanhempana lasten oppiminen mietityttää usein: Mitä olisi hyvä oppia varhain? Kuinka voisi edistää empatiataitojen kehitystä? Laulanko itse niin nuotin vierestä sen takia, etten käynyt lapsena soittotunneilla tai muskarissa? Minkä asioiden osaamisesta itselleni on ollut hyötyä?

Aikaisemmin uskonnollista kasvatusta pidettiin tärkeänä. Nykyään mitään uskontoon liittyvää ei lapsille tunnu saavan mainita sen enempää varhaiskasvatuksessa kuin koulussakaan. Perheemme uskonnottomuudesta huolimatta meille olisi ihan sopivaa, että myös uskonnollisiin menoihin käydään tutustumassa. Etenkin eettinen pohdiskelu olisi kovin suotavaa. Itse haluamme pyrkiä hyvään ja tehdä valintamme siltä pohjalta. Toisaalta hyvien valintojen pohjaksi tarvitaan monesti paljon tietoa ja suuruusluokkien tajua.

mita_lapsen_pitaisi_oppia2Tuntuu siltä, että omissa aivoissani matemaattiset rakenteet ovat jossakin hyvin syvällä. Olen ollut iloinen, että äiti huomasi kiinnostukseni matematiikkaan jo alle kouluikäisenä ja opetti peruslaskutoimitukset hyvissä ajoin. Suuruusluokkien hahmottaminen ja laskelmien tekeminen on helpompaa, kun on perusteet riittävän nuorena oppinut. Vähintään yhtä iloinen olen siitä, että äiti opetti myös jätkänshakin pelaamisen jo reilusti alle kouluikäisenä. Koulussa jätkänshakkitaidot toivat sosiaalista statusta aina ekaluokasta lukion loppuun asti. Kaipa pelitaidot tuovat annoksen matemaattista osaamista siinä sivussa. Nämä samat asiat olen halunnut opettaa omillekin lapsilleni.

palapeliä kokoamassaTaito on omaksunut matemaattisia asioita kuin pesusieni vettä jo yksivuotiaasta lähtien. Muistan, kuinka hän alle kaksivuotiaana laski nappini ihan omasta aloitteestaan ja totesi sitten: ”äidin villatakissa on seitsemän nappia”. Viime viikolla oli viimein jätkänshakin vuoro, kun jouduimme nököttämään monta päivää sisällä vesirokon takia. Viisivuotias innostui heti. Valokilla matemaattiset kyvyt ovat näkyneet enemmänkin muotojen hahmottamisessa ja käsittelyssä: toissapäivänä hän vaati saada ylähyllyltä 15-palaisen palapelin ja sai sen kootuksi.

Pohdimme kaverini kanssa yhtenä päivänä yrittäjän tarvitsemia taitoja. Hän oli sitä mieltä, että koulunkäynnin pohjalta kuvittelemme kuhunkin ongelmaan olevan olemassa jokin valmis ja oikea vastaus. Monimutkaisessa maailmassa niin ei yleensä ole edes fysiikan laskelmissa: on vain erilaisia lähestymistapoja ja eri tarkkuudella tehtäviä arvioita. Pitää yrittää monta kertaa ja siten lähestyä parempaa lopputulosta, insinöörit sanovat sitä iteroinniksi.

muurahaiskuningatarOlen siinä käsityksessä, että liiallinen asiaosaamisen vyörytys voi tehdä pahaa luovuudelle ja kulttuurisille taidoille. Yritänkin pitää lasten touhut monipuolisina. Välillä mietityttää, voiko lapsen uppoutuminen tietokirjojen parin tuoda luonteeseen jonkinlaista tosikkomaisuutta. Niin kuin vaikka yhtenä päivänä junarataleikissä:

Ä: Viekös tämä juna omenalastiaan Pieksämäelle?
T: Mutta äiti, sehän on pelkkä leikkijuna eikä kuljeta oikeasti mitään minnekään.

Hyvä olisi lastenkin oppia tuntemaan ja ymmärtämään omaa elinympäristöään. Olemme siksi luonnossa liikkuessa opetelleet mm. syötäviä kasveja. Kerran mainitsin pihalla tapaamalleni naapurille, että olimme bonganneet pihasta jo neljä eri muurahaislajia. ”Ai onko niitä eri lajeja”, kuului vastaus, ja hän on sentään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Nähtävästi havainnoimme ulkoillessamme aika erilaisia asioita. 🙂

Yksinhuoltajana mökillä – kuovi ja minä

Mökkielämä aiheuttaa toisinaan henkistä rasitusta. Tänä kesänä olemme seuranneet tiiviisti kuovin pesintää mökkiä ympäröivällä pellolla. Pesän tarkkaa paikkaa ei ollut löytynyt, joten heinänkorjuun alkaessa tarkkailin peltoa hermostuneena. Olin kertonut viljelijälle, että pesä on siellä jossakin, mutta kuinka huomata se ennen kuin se on mennyt niittokoneen läpi. Kuovi lähtee lentoon vasta viime hetkellä, jos sitä häiritään. Tämä ominaisuus oli nyt hyödyllinen: traktorikuski huomasi lentoon lähtevän linnun ja jätti keskelle peltoa heinätupsun pesän ympärille.yksinhuoltajana_mokilla1

Pesän ympäristö muuttui rajusti, mutta kuovipariskunta näytti järkytyksensä jälkeen hyväksyvän uudet olosuhteet. Ne jatkoivat hautomistaan, ja koiras kuulutti reviirin sijaintia tutulla kuo-vi kuo-vi kuo-vi kur-kur-kur-kur -huudollaan.

kuovi kiertelee reviirilläänKoiraskuovia odottaa yksinhuoltajaelämä, sillä naaraat yleensä lähtevät muuttomatkalleen pian poikasten kuoriutumisen jälkeen. Tompan lomat olivat rajallisia tänä vuonna, joten minäkin joudun jäämään mökille yksinhuoltajaksi osaksi kesää. Äitini on sentään auttamassa, milloin ei ole taidekurssillaan. Kun läksimme käymään kaupungissa muutama päivä sitten, kuovipariskunta oli vielä pesällään. Mielenkiintoista palata seuraamaan, onnistuuko pesintä loppuun asti.

-Piia

Lapin lintu Helsingissä

Taviokuurna helsinkiläispihassa.

Taviokuurna helsinkiläispihassa.

Onpa meillä hienoja metsiä lähiympäristössämme, totesin taas, kun olimme Taiton ja Valokin kanssa kävelyllä. Ulkoilupolku kulkee vanhojen kuusikoiden, lehtojen ja merenrannan kautta. Välillä matkalla on komeita kallioita, joiden kohdalla polku nousee niin jyrkästi, että lastenvaunujen lykkiminen ylös asti teettää töitä.

Ulkoilupolulta erkanee monessa kohdassa sivupolku, joita olisi ollut mukava lähteä seuraamaan, mutta lastenvaunujen kanssa ei sinne ollut asiaa. Mietimme Taiton kanssa, kenen seurassa hänen olisi mukava lähteä tutkimaan niitä vähän vanhempana, vai sittenkin ihan yksin. Taito oli sitä mieltä, että kummit voisivat olla parasta seuraa.

Kotimatkalla tuli itku, kun Taito parkui kaupunginosamme rakentamissuunnitelmia. Yksi kauniista lähimetsistämme on paikallaan enää vuoden pari, ennen kuin uusien kerrostalojen rakentaminen alkaa. Hän kysyi kerran toisensa jälkeen, eikö uusia taloja voi sitten vain purkaa ja palauttaa metsää takaisin.

Kotipihaan tultuamme naapuri huuteli parvekkeelta, tunnistanko heidän pihallaan kyyhöttävää oudonnäköistä lintua. Taviokuurnahan se oli. Olimme katselleet kämppiksen kanssa samannäköistä lintua ikkunastamme jo pari päivää aikaisemmin ja tunnistaneet sen lintukirjapinon avulla. Taviokuurnat ovat Lapin ja Venäjän pohjoisosien lintuja, mutta huonoina ruokavuosina ne saattavat vaeltaa Helsingin pihoille asti ruuan perässä.

-Piia

Nyt on aika ripustaa linnunpönttö – netti auttaa!

Kevään koittaessa sain päähänpinttymän, että linnunpönttöjä pitää saada omalle pihalle jostakin ja pian. Pikkuisella rivitalon pihapläntillämme on peräti neljä puuta, joihin pönttöjä voisi ripustaa. Lapset ovat vielä niin pieniä, ettei heistä ole nikkarointiavuksi, joten kauppa kutsui.

Netissä vertailin Bilteman kahdeksan euron pönttöjä ja linnunpontto.com:n vaikuttavaa valikoimaa, josta luvataan löytyvän asumus jokaiselle pönttöön pesivälle suomalaiselle lintulajille. Erikoisliikkeen hinnat ovat pari euroa kalliimmat, mutta tuotteet ovat vakuuttavampia: pöntöt on räätälöity eri lintulajien tarpeiden mukaan. Bilteman sivuilta taas ei selviä, minkä sortin siivekäs heidän tarjoamaansa pönttöön on tarkoitus saada asumaan.

Harmaasieppo ja västäräkki viihtyvät avoimessa pönttömallissa. Kuvalähde: linnunpontto.com

Harmaasieppo ja västäräkki viihtyvät avoimessa pönttömallissa. Kuvalähde: linnunpontto.com

Etsin listasta lajeja, jotka viihtyvät pihoilla, ja tein samalta istumalta tilauksen sinitiaiselle, kottaraiselle ja leppälinnulle. Mökille olen pitkään suunnitellut telkänpönttöä, mutta sitä tilausta en kierrätä Helsingin kautta.

Sitten mieleeni juolahti, että neljänkymmenen asunnon rivitaloyhtiössä jollakulla muullakin voi olla samanlaisia mietteitä. Soitin vielä tilaukseni perään ja pyysin jättämään sen viikoksi odottamaan siltä varalta, että saan muitakin mukaan. Joka kymmenes pönttö olisi sitä paitsi ilmainen, jos tilaamme tukkuerän. Vein taloyhtiön roskakatokseen ilmoituksen, jossa haen osallistujia tilaukseen. Jos edes yksi tulisi mukaan, en olisi ihan yksin ratkaisemassa lintujen asuntopulaa.

Taloyhtiössä asuu kyllä luonnonystäviä, mutta pettymyksekseni vielä ei ole kukaan ilmoittautunut seurakseni ostoksille. No, omassa pihassa pääsemme ainakin seuraamaan, saavatko asumukset asukkaita.

Pöntötysvaivaahan ei tarvitsisi nähdä, jos metsiä ei kauttaaltaan käsiteltäisi tehometsätalouden oppien mukaisesti. Luonnontilaisissa tai edes vähemmän rankalla otteella hoidetuissa metsissä lahopuita olisi tarpeeksi niin erilaisille lahottajalajeille kuin lintujenkin kodeiksi. Luomukoteja odotellessa saavat ihmisen rakennelmat kelvata linnuille.

-Piia

Kolmevuotias muistaa luontoelämykset

Jopas jotakin, kolmevuotiashan muistaa yhteisiä luontoelämyksiä jopa vuoden takaa! Tämän huomasin, kun hän ulkona kävellessämme pyysi päästä taas katsomaan sieniä takapihan metsään. Kävimme siellä kääpiä ja muita sieniä katsomassa muutaman kerran vuosi sitten, enkä muista, että retkiä olisi juurikaan muisteltu siinä välillä. Jännää, että lapselle sellainen asia voi olla merkityksellinen, jonka tärkeyttä ei juuri tapahtumahetkellä huomaa. Kyllä hän ihan iloisena katseli sieniä silloin kaksivuotiaana, mutta en arvannut, että se olisi mikään erityinen elämys.

Lähiluonnon muistikuvia pitkän ajan takaa on löytynyt paljon muitakin: esimerkiksi naapuripihan heinittyneellä hiekkalaatikolla seikkaillutta leppäkerttua on kaivattu, samoin muurahaisten pietaryrtin varressa ollutta kirvalaidunta, jota ihmettelimme keväällä lähileikkipuiston kyljessä.

Kaupungin yli-innokkaaksi yltyvä lähiympäristön siistiminen on asettanut omat esteensä lähiluonnon tutkimiselle. Yritäpä tunnistaa kasveja lapsen kanssa, kun minkään ei anneta rehottaa vaan jopa metsämäisen lähiöpuiston kasvillisuus leikataan nurmikoksi. Lisäkiukkua aiheuttaa, että tämä tehdään verorahoillani, tai oikeastaan lasten verorahoilla, sillä kaupunki ottaa joka vuosi lisää velkaa. Perjantaina kaadettiin kotikatumme pihlajat ilman ennakkovaroitusta. Kolmevuotiaan parku oli sitä luokkaa, että teki mieli soittaa kaupungin Rakennusvirastoon ja pyytää rauhoitusapua.

Kaatuneilta puunrungoilta voisi tunnistaa kääpiä, sammalia ja monenlaista muutakin, jos puunrunkoja ei kuljetettaisi pois. Läheisessä yksityisessä kartanopuistossa Herttoniemessä sentään on sekä komeita maatuvia puunrunkoja että harkiten jätettyjä luonnonkasveja. Ja puisto on komea, ne eivät ole mitenkään viihtyisyydestä pois.

Viime syksynä kirjoitin, miten kylvimme Taiton kanssa tammenterhoja takapihan metsään. Samalla hautasimme sinne hevoskastanjoita, joita putoaa etupihan puista. Nyt sientenkatselureissulla etsiskelin uteliaana puuntaimia. Tammentaimia ei löytynyt, mutta hevonkastanjapuuntaimia oli kaksi, toinen sellaisessa paikassa, se voisi olla minun jäljiltäni. Jaksaisikohan se jatkaa kasvuaan isoksi puuksi? Olemme pian muuttamassa pois, mutta voisimme käydä myöhemminkin katsomassa omaa jälkeämme vanhan kotitalon pihalla.

-Piia

Minun jälkeni maailmassa: hevonkastanjan taimi on ilmestynyt metsään, jonne vuosi sitten kätkimme hevoskastanjoita ja tammenterhoja.

Minun jälkeni maailmassa: hevonkastanjan taimi on ilmestynyt metsään, jonne vuosi sitten kätkimme hevoskastanjoita ja tammenterhoja.

« Older entries Newer entries »