Villivihanneskokeiluja

kuusenkerkkäpirtelöä syömässäAika monet villivihannekset sopivat syötäviksi niin, että surauttaa ne tehosekoittimessa pirtelön sekaan. Rantamintusta tulee hyvä pirtelö, ja olen nähnyt ihmisten käyttävän vuohenputkeakin samaan tapaan. Tänään pirtelöön katosi reilu erä kuusenkerkkiä, kaksi banaania, aamuisen kaurapuuron jämät ja vajaa puoli litraa jäätelöä. Hyvin maittoi kuusenkerkkäpirtelö niin aikuisille kuin lapsillekin, tosin puuro teki rakenteesta turhankin kiinteää.

Mökin omenapuiden alla maata peittää yhtenäinen maahumalakasvusto. Päätin tänä vuonna kokeilla maahumalaa samaan tapaan, onhan se hyväntuoksuinen ja vahvannäköinen kasvi. Suomen terveyskasvit -kirja suosittaa sitä keuhkoputkentulehdukseen, ja jostain luin sitä käytetyn myös hengenahdistuksen hoitoon. Maahumalapirtelön maussa ei ollut vikaa, mutta hyvää suutuntumaa siitä ei tule. Lehdenpalat tuntuivat takertuvan kurkkuun.

villivihanneskokeiluja2Nenän, kurkun ja nielun vaivoihin aion vastedes kokeilla maahumalaa perinteisenä teenä, silloin ei lehtiä tarvitse syödä. Kasvista käytetään kukkivia versonlatvoja, eli se on parhaimmillaan juuri nyt.

Muuten villivihanneskevään ruuat ovat meillä olleet niitä totuttuja: nuoria vuohenputken lehtiä salaattiin ja ryöpättyjä nokkosia lettuihin.

Yllätyin muuten, kun selvitin nokkosen ravintoarvoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokanta  tiesi kertoa, että siinä on kalsiumiakin 594 mg/100 g – yli nelinkertaisesti maitoon verrattuna! Vihreissä kasviksissa on muutenkin kivasti kalsiumia, keskimäärin (72 mg/100 g). Villivihannesten puputtaja ainakin saa vahvat luut. Myös C-vitamiinia on monissa villikasveissa paljon, nokkonen ylittää appelsiinin pitoisuudet yli kuusinkertaisesti massayksikköä kohti!

Ravintolapäivän kokemuksia

Herätyskelloni soi klo 6.20 lauantaiaamuna, jotta pääsimme Tompan kanssa viimeinkin osallistumaan Ravintolapäivän järjestämiseen. Silloin aloitin ternimaitopannarien leipomisen klo 11 avautuvaa ravintolaamme varten. Edellisinä päivinä vietin muutaman tunnin nyppimässä nuoria vuohenputkenlehtiä, merenrannan orvokkeja ja ruoholaukkaa villivihannesruokiamme varten.

Saaremme puodissa pidetty ravintolamme syntyi yhteistyössä kaupan yrittäjän Katin, hänen värväämisensä työntekijöiden ja makkarantekijäpariskunnan Ferencin ja Niinan kanssa. Saaremme Kevätvillitys houkutti ihan hyvin kävijöitä. Erityisen iloinen olin siitä, että asiakkaamme söivät lautasensa tyhjiksi. Luomumakkarat, nokkospiirakka, villivihannessalaatti ja pannarit maistuivat.

ravintolapaivan_kokemuksia1Odotimme nollatulosta, sillä minulle suurin syy ravintolanpitoon oli kokeilla, kuinka villivihannekset suurelle yleisölle maittavat. Niinpä oli mukava yllätys saada myös hiukan tuloa. Mutta sitä tämän kokemuksen pohjalta ihmettelen, kuinka minkäänlainen ruoka-alan pienyritystoiminta voi kannattaa. Tuntipalkoille ei pääse edes Ravintolapäivän erityistilanteessa, jossa pieni toimija voi välttää verorasituksen ja asiakkaita on liikkeellä tavallista enemmän. Villien salaattiainesten keruu hyvältä paikalta vei yllättävän vähän aikaa – ehkä pari, kolme tuntia. Kaikkien salaattiainesten pilkkominen esillepanoa varten sen sijaan jo vei tunteja, samoin leipominen. Tapahtumaan ei tule ihmisiä ilman markkinointia, joka sekin vei aikansa, vaikka paikka on ennestään monelle tuttu.

Toisaalta, millaista tuntipalkkaa voi pyytää työstä, joka on mukavimpien joukossa? Etenkin metsästäjä-keräilijävaistojen tyydyttäminen tuntuu aina yhtä hyvältä. Merenrannan kallioilla kiipeillessäni olin innoissani uusista syötävistä kasvituttavuuksista: orvokeista, ruoholaukasta ja isomaksaruohosta.

Isomaksaruohon lehtiä voi napsia suuhun merenrannalla kulkiessaan.

Isomaksaruohon lehtiä voi napsia suuhun merenrannalla kulkiessaan.

Kerätessäni kuvittelen, miltä on mahtanut tuntua niistä kaukaisista edeltäjistäni, jotka eivät ole nyppineet kasveja kallionkoloista huvikseen, vaan osana välttämätöntä niukan elannon hankintaa. Onko joku muinainen suomenruotsalainen kalastaja lääkinnyt niillä talvikuukausina kehittynyttä keripukkiaan? Tai onko kivikautisella perheellä ollut kireät välit, kun valveillaoloaika on pitänyt käyttää kasvien nyppiseen kädet kohmeessa, eikä ruuan energiasisältö ole sittenkään riittänyt? Rehevät paikat valtaavan vuohenputken väitetään olevan viikinkien tuoma viljelykasvi.

Ja tänä keväänä on minun sukupolveni vuoro nauttia luonnonantimista, ylellisyyden keskellä, kun kohmeisia käsiä voi mennä vetristämään keskuslämmitettyyn kotitaloon. Kivaa, että yli kuusikymmentä ruokailijaakin tuli ravintolaan saamaan jonkin aavistuksen tämän alueen alkuperäisherkuista. 🙂

Villivihanneskausi alkoi

Kevät on Helsingissä jo niin pitkällä, että makoisia vuohenputkien versoja pistää esiin kaikkialla rehevillä paikoilla, joita ei ole taannutettu nurmikoiksi. Poljin pyörällä poimimaan uuden erän salaattia varten. Lähin sopiva paikka löytyi ulkoilupolun varrelta merenrantalehdosta. Useimmiten haemme villivihannekset niityltä, joka on Laajasalossa Stansvikin luonnonsuojelualueen vieressä.

Kaupunkialueella villiruokaa kerätessä mielessä kalvaa epäilys koiranulkoiluttajien reiteistä. Ovatkohan koirat käyneet lorottelemassa pisunsa vielä kovinkin kaukana polulta? Viime kerralla epäilyksiäni huojensi vesisade, joka oli huuhtonut kasvuston aamun pikkutunneilla. Vuohenputket ja muut villiherkut sisältävät niin valtavan määrän hyödyllisiä aineita, että koirariskinkin olemme valmiit ottamaan. C-vitamiinia, kivennäis- ja hivenaineita ne sisältävät moninkertaiset määrät pelloilla lihotettuihin vihanneksiin verrattuna. Jääkaapissa ne säilyvät hyvinä muovipussissa jopa viikon verran.

Tältä näyttää villivihannesten harrastajan aamiainen kevätsesongin aikaan: vuohenputken versoja toisella, tahinia toisella leivällä.

Tältä näyttää villivihannesten harrastajan aamiainen kevätsesongin aikaan: vuohenputken versoja toisella, tahinia toisella leivällä.

Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisten kasvien heimoon. Sen monet sukulaiset onkin kesytetty viljelykasveiksi: ainakin porkkana, palsternakka, selleri, persilja, kumina, kirveli, tilli, korianteri ja fenkoli huojuvat kasvimailla puutarhurin suojeluksessa, kun taas vuohenputki on leimattu puutarhan rikkaruohoksi. Toisaalta sukulaisjoukkoon kuuluvat myös Suomen myrkyllisimmät kasvit, kuten  myrkkykeiso, jonka vesirajassa kasvava makea juurakko ja lehdet ovat aiheuttaneet kuolemaan johtaneita myrkytyksiä.

Vuohenputki kasvaa laajoina mattoina, jotka pyrkivät tukahduttamaan alueen muut kasvit alleen. Mielestäni sekaantumisen vaara vesirajassa kasvavan yksittäisen myrkkykasvin kanssa on kovin pieni. Mökillä pääsemme poimimaan villiherkkuja pitkin kesää, kun niitämme kasvuston aika ajoin. Vain nuoret lehdet ovat hyviä, parhaita ovat vielä supussa olevat mureat yksilöt.

Kevätkylmillä versojen väri on punertava, kesemmällä vaaleanvihreä. Millaisiahan terveysvaikutuksia kasvin kylmänsietoaineella mahtaa olla? Ainakaan eriväristen versojen maussa en ole huomannut suuria eroja.

Mitä tehdä villivihanneksista?

mita_tehda_villivihanneksista1Villivihanneskausi on nyt parhaimmillaan, kun uudet kasvit ovat vielä tuoreita ja mureita, eivätkä ole muuttuneet kitkeriksi. Tein villivihannespiirakkaa, johon saa upotettua pari litraa nuoria nokkosen- ja vuohenputkenlehtiä. Vakipiirakkapohjani ohje on joustava, sen voi mainiosti tehdä myös gluteenittomana. Vehnäjauhojen tilalla olen kokeillut monenlaisia yhdistelmiä, esim. 2 dl tattarijauhoja ja 1 dl perunajauhoja, tulee kuohkeampaakin. Tässä ohje teillekin!

Virallisessa ohjeessani mitat ovat desilitroina. Itse mittaan hiukan vajailla kahvikupeilla, jolloin taikinaa tulee reilummin.

Villivihannespiirakka

Taikina:
(tässä on riittävästi pyöreään vuokaan, jonka halkaisija on 29 cm :):
2 dl kaurahiutaleita
3 1/3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita tai 1 dl ruokaöljyä
2 dl nestettä, joka voi olla esimerkiksi jääkaappiin unohtuneen mehun jämät tai maitoa
ripaus sokeria
(1 kananmuna)
(pellavarouhetta)
(jauhettua nokkosta)

Täyte:
noin 2 l vuohenputken ja nokkosen nuoria lehtiä sekaisin
200g fetajuustoa
1 sipuli
2 tomaattia
(paprika)
liraus oliiviöljyä
basilikaa

Taikinan valmistus:
Kuivat aineet sekoitetaan, ja niihin lisätään neste ja rasva. Piirakkataikinan makua ja ruokaisuutta voi vaihdella lisäämällä erilaisia lisukkeita kuten pellavarouhetta, jauhettua nokkosta tai soijarouhetta. Kananmunalla voi varmistaa taikinan koossapysymisen, mutta piirakka onnistuu kyllä ilmankin. Taikina levitellään vuokaan leivinpaperin päälle.

Täytteen valmistus:
Vuohenputken lehdet ja nokkosen latvat kypsennetään nopeasti pienessä vesimäärässä kannen alla. Kun ne ovat höyryttyneet ja nahistuneet sopivasti, vesi kaadetaan pois ja lehtimassa silputaan saksilla. Joukkoon pilkotaan sipuli, tomaatit ja kuutioidaan fetajuusto. Fetajuuston lientä voi käyttää pienen määrän antamaan suolaista makua. Täyte viimeistellään oliiviöljyllä ja silputulla basilikalla.

Täyte kaadetaan vuokaan levitellyn taikinan päälle. Piirakkaa paistetaan 200-225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Parhaan tuloksen saa, kun antaa pinnan ensiksi hiukan paahtua 225:ssä, ja paistaa loppuajan alemmassa lämpötilassa.

Otan mielelläni kommentteja vastaan, miten muut olette saaneet piiraan onnistumaan, ja onko teillä omia muunnelmia tästä teemasta. Uudet villivihannesohjeetkin ovat aina tervetulleita!

Villivihanneksia pirtelöön

rantaminttuaMintulla on villi sukulaislaji, jota kasvaa Suomessa yleisenä rantojen tuntumassa ja peltojen rikkaruohona. Rantaminttu ei ole maultaan aivan yhtä voimakkaan minttumainen kuin kesy sukulaisensa, mutta sen nuorehkot versot sopivat mainiosti pirtelön sekaan. Meillä mökillä rantaminttu kasvaa kahdenlaisena alalajina: rannan lähellä on laaja matto mattapintaista rantaminttua. Kasvimaan rikkaruohona taas rehottaa kiiltävälehtinen alalaji. Molemmat kukkivat vähän myöhemmin kesällä violetinsinisin kukin.

Tuoksu helpottaa lajinmääritystä: jos kasvimaata kitkiessä ympärillä alkaa leijailla mintun tuoksu, kannattaa tutkia kouraan napattuja rikkakasveja tarkemmin.

Pirtelöntekoon tarvitaan tehosekoitin, jonka tuomista mökille Tomppa ensiksi vierasti. Saamme kuitenkin tällä keinoin yhden villivihanneslajin lisää käyttöön. Yleensä villivihannekset sisältävät vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita monin verroin ”kesykasveja” enemmän, joten niitä kannattaa hyödyntää aina kun mahdollista.

minttupirtelö tehosekoittimessaPirtelöä voi valmistaa monenlaisina muunnelmina, mutta tässä on yksi esimerkkiresepti, josta riittää neljälle. Kun valitsee maidottoman jäätelön, tämä herkku sopii myös vegaanille. Pirtelön juoksevuutta voi säätää lisäämällä maitoa tai jugurttia joukkoon. Monenlaisia marjoja kannattaa kokeilla mansikoiden sijasta. Meidän suosikkimme on tyrni, josta tulee todella hieno maku.

Minttupirtelö

1/2 l vaniljajäätelöä
vajaa litra mintunversoja
1-2 banaania
1/2 l mansikoita
(maitoa tai jugurttia)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja anna jurrata, kunnes mintut ovat pienenpientä silppua. Tarjoile heti.

villivihanneksia_pirteloon3_Piia

Luonnonkukkaloistoa pihalle ja puistoon

Mökin piha näyttää juuri parhaat puolensa, sillä olemme halunneet vaalia luonnonkukkia ja käyttäneet viikatetta valikoiden. Harakankellot, siankärsämöt ja puna-ailakit tuovat väriläiskiä vihreyteen.

Keskikesän kukkaloistoa kesämökin pihassa. Harakankellot ja siankärsämöt kukkivat.

Keskikesän kukkaloistoa kesämökin pihassa. Harakankellot ja siankärsämöt kukkivat.

Helsingissäkin uuden rivitalokotimme pihasta kasvoi esiin pieni luonnonkukkaniitty. Edellinen asukas oli kylvänyt niittykukkien siemeniä, ja lopputulos oli hieno. Ajetulla nurmella ei taas kauheasti elämää ole, ja se voi ahkeran parturoinnin takia olla jopa ilmastoa kuormittava.

Päivänkakkaroiden ja nurmitädykkeiden loistoa Helsingissä rivitalomme pihalla.

Päivänkakkaroiden ja nurmitädykkeiden kukintaa Helsingissä rivitalomme pihalla.

Olen jo monesti antanut kaupungille palautetta, että toivon luonnonkukka-alueita jätettävän lähiöiden nurmikoille. Lasten kanssa on mukavaa tunnistaa kasveja. Niitty elättää myös paljon suuremman määrän ötököitä lintujen ruuaksi kuin lyhyt nurmi, joten monimuotoisuus kasvaa enemmän kuin pelkkien kasvien verran. Perhostoukatkin tarvitsevat hyvin monenlaisia kasveja ruuakseen.

Ihmetyttää, että kaupungin maille luonnonkasveja on niin vaikea saada. Edellisestä kodistamme meidän piti kävellä noin kilometrin matka yksityiseen Herttoniemen puistoon, jotta pääsimme katsomaan luonnonkukkia. Arvokkaaseen vanhaan kartanopuistoon on luontevasti saatu jätettyä alueita, joissa luonnonkasvit voivat kukoistaa. Herttoniemen puistoon on jätetty myös lahopuiden runkoja monenlaisten lahottajaeliöiden ja niitä tarkkailevien iloksi.

Neljävuotias Taito tunnistaa jo hyvän joukon kasveja. Mukavaa on, että monet kasvit ovat myös syötäviä, joten niitä saa maistellakin ihan luvan kanssa. Esimerkiksi suolaheinä ja valkoapilan kukat sopivat hyvin pihalla mutusteltaviksi.

Kaupunkien luonnonkasvialueet sopisivat hyvin koulun opetuskäyttöön. Biologian tunnin lisäksi niillä voisi käydä myös keväisellä kotitaloustunnilla hakemassa villivihannestäydennystä salaatteihin ja muihin ruokiin.

-Piia

Ruokaa luonnosta

Kun kaupassa katsoo elintarvikepakkauksia, luulisi että ruokavaliomme on hyvinkin maanläheinen. Lähes ruoka kuin ruoka tulee niiden mukaan suoraan ”puhtaasta luonnosta”. Että niin kuin perunoita käytäisiin jostain luonnosta poimimassa, tai margariinia. Suunnilleen ainoa tuote, jota ei tällä mainoslauseella myydä, ovat pakastemarjat. Ja en oikein keksi muuta kaupan tuotetta kuin marjat, sienet ja harvat kalalajit, joka oikeasti olisivat luonnosta peräisin.

Jokainen maaseudulla vähänkin aikaansa viettänyt tietää, ettei pelto mitään luontoa ole. Se on ihmisen luomaa monokulttuuria, yhdelle kasvilajille vallattua maata, jota kohdellaan hyvin voimaperäisesti. Kesannolle jätetty pelto alkaa hiljalleen lähestyä luonnontilaa, ja silloin kasvi- ja eläinlajistokin käy mielenkiintoisemmaksi.

Pääsimme pääsiäiseksi mökille. Pitkän talven jälkeen oli ihanaa saada oikeasti ruokaa luonnosta. Jää vapautui rannasta juuri sen verran, että katiskat sai veteen, ja kerrankin olimme ajoissa liikkeellä ahvenen kutuaikaan. Haukiakin tuli, enkä malttanut olla syömättä, vaikka raskausaikana sitä pitäisi välttää kokonaan suuren elohopeamäärän takia.

Yön ja päivän lämpötilaerot ovat tähän vuodenaikaan suuria, etenkin kun taivas on kirkas. Päivällä vuohenputket nousivat maasta, ja jotenkin ne selvisivät yöpakkasten huurteestakin monena yönä peräkkäin. Yöpakkasten aikaan vuodenputket ovat väriltäänkin erilaisia, jotenkin sitkeämmän näköisiä. Mitähän ”pakkasneste” vaikuttaa niiden ravintoarvoon? Hyviltä ne maistuivat leivän päällä ja ruuan seassa. Nämä ovat oikeaa superruokaa, jos sellaista haluaa. Luonnonkasvien vitamiinipitoisuudet ovat ihan omalla tasollaan laimeisiin tehoviljelyn tuotoksiin verrattuna.

Kotona piti taas palata pakastemarjoihin, kun muut luonnontuotteet ovat kovin vaikeasti saatavilla. Olisihan täälläkin tienvarret täynnä vuohenputkia, ja ärsyttää *niin*, ettei niitä voi käyttää.

-Piia

Kesän luomuherkkuja

Valmistin tänään niin luomut pöperöt, että vaikea enää ylittää: oman mökin nokkosista tehtyä muhennosta, keitettyjä ohrasuurimoita ja keitettyjä luomumunia. Tämä on mökkeilypikaruoka, mutta onnistuu hyvin näin kaupunkioloissakin, kun oli pussillinen mökiltä tuotuja nokkosia mukana.

Taitolle nokkos- tai pinaattimuhennos keitetyllä kananmunalla vahvistettuna on aina maittanut hyvin. Se on ainoa ruoka, jota hän syö säännönmukaisesti lautasen tyhjäksi. Kyllä hän hyvin syö kaikkea muutakin, mutta minulla lienee tapana kattaa liian isoja annoksia. Syön sitten itse loput.

Tähän vuodenaikaan kannattaa poimia nokkosista vain latvat, ei paria kolmea lehtiparia enempää. Muuten mukana on liikaa sitkeää vartta. Suolan ja sokerin sopiva suhde riittää mausteeksi pinaattimuhennoksen tapaan. Maitojauhettakin voi lisätä joukkoon, jos sitä sattuu olemaan.

Toinen luomuruokasuosikkimme mökillä on savustettu lahna. Mökkijärvi on viimeisen kymmenen vuoden aikana rehevöitynyt yhä näkyvämmin peltojen valumavesistä, ja sinne on ilmestynyt virkeä lahnakanta. Olemme oppineet syömään niitä savustamalla ne vanhalla pallogrillillä. Edes grillihiiliä ei tarvitse ostaa, kun käyttää itse tehtyjä koivupilkkeitä. Ekaksi kyllä joutuu polttamaan pientä koivupilkenuotiota grillissä, ennen kuin hiillos on valmis. Sitten on oltava nopea, sillä hiillos ei kauan kestä.

Lahnoilta katkaisemme niskan, poistamme sisälmykset, täytämme kalat suolaheinäsilpulla ja lisäämme suolaa. Lahnan rasva on kunnon aivoruokaa, ja savustettuna kala on todella hyvän makuista.

Eilen tuohduin Hesaria lukiessani jutusta, jossa kalastaja ei ymmärtänyt arvostaa suuria lahnasaaliitaan, vaan toimitti ne bioenergiaksi. Tänään mielipidekirjoitukseni julkaistiin. Nähtävästi moni muukin on ottanut yhteyttä, sillä Kotimaa-osiossa kokit ja martat ottivat kantaa lahnan palauttamiseksi suomalaisten ruokapöytään.

-Piia

Luomusynttärit, tai ainakin melkein

Viimeinen viikko on kulunut Taiton 2v-synttäreitä järjestellessä. Tänä vuonna ohjelmassa oli kolmet juhlat: kummikahvit kummeille ja sukulaisille, tavanmukaiset synttärijuhlat tarhakavereille, ja tulossa on vielä viherpipertäjäperheiden tapaaminen. Jälkimmäistä jouduttiin siirtämään viikolla Taiton sairastumisen takia.

Tiedämme kuulemistamme kauhukertomuksista, miten ankaraa on taistelu tavaravyörytystä vastaan, joten yritimme löytää luomunäkökulmia synttäreiden järjestelyihin. Täällä päin on tapana, että pelkkä synttärisankarin upottaminen lahjavuoren alle ei riitä, vaan vieraillekin on annettava pienet lahjat mukaan. Tarhakavereille hankin kukkien siemeniä, joista jokainen voi kasvatella kotona krasseja ja kehäkukkia. Ajattelimme, että siemenissä on sekin hyvä puoli, että ne ovat aktiivinen lahja, kun siemenet voi kylvää itse ja kasvien kasvua pääsee seuraamaan koko kesän ajaksi. Lasten ilmeistä päätellen tämä vieraslahjaidea toimi oikein hyvin.

Yllätyin, kuinka hienoja ja kalliitakin lahjoja toiset lapset toivat. Oli legopakkauksia ja kirjoja, leluautojakin pari kappaletta (pojalle tietysti hankitaan autoja, voih). Jopa ryhmäperhepäiväkodin hoitajat toivat lahjan, mikä ei tosiaankaan olisi ollut tarpeen. Mehän tässä olemme heille kiitollisuudenvelassa. Kun mietin ääneen, millaisia lelumääriä synttäreitä vuosien mittaan kertyy, toinen hoitajista mainitsi jonkun järjestäneen joskus kierrätysteemaiset synttärit, jonne saattoi tuoda oman vanhan lelunsa lahjaksi. Kuulostaa hyvältä, tätä pitää kokeilla ensi kerralla.

Meidän teemamme oli retkeily. Kämppis keksi, että lapset mielellään leikkisivät teltassa, ja pystytimme sellaisen Taiton huoneeseen ilman ulkovaippaa. Lisäsin vielä teltan sisään pari makuupussia ja säkkituolin. Sitten täytin rinkkani pehmoleluilla ja asetin sen huoneen ovensuuhun, ja kokosin myös retkikeittimen sekä hain ulkoa puun oksia maljakkoon lehtimään. Lahjojen jaon ja herkkujen syömisen jälkeen koko tarharyhmä leikkikin lopun juhlista teltassa, joten hyvin onnistui. Kaiken olisi kruunannut villivihannesten maistelu, mutta emme nyt ehtineet läheiseen saareen niitä poimimaan.

Tarjoiluna meillä oli Tompan luottoporkkanakakkua, minun luottopiimäkakkuani, hedelmäsalaattia sekä kaurakeksejä. Pitääpä lisätäkin ohjeet verkkoon. Pirtelöäkin olimme aikoneet tarjota, mutta se jäi sitten pois. Tuorejuustokuorrutteisesta porkkanakakusta lapset pitivät kovasti, kaurakeksejäkin meni melkoinen määrä. Hedelmäsalaatti sen sijaan ei oikein uponnut, se siitä yrityksestäni tarjota terveellinen vaihtoehto. No, tämän kokemuksen pohjalta on hyvä suunnitella taas ensi vuonna seuraavia juhlia.

-Piia

teltta_syntymapaivilla

Mökillä vauvan kanssa

Mökillä ollaan taas, ja asiat tuntuvat olevan mallillaan: tuli humisee puuhellassa, katiskat on viety lampeen, vuohenputkea kasvaa pihalla niin paljon kuin jaksaa syödä, kasvimaan teko on hyvässä vauhdissa, käki kukkuu ja sepelkyyhky ryystää.

Nyt vauvan ollessa yksivuotias mökkeily tuntuu onnistuvan paremmin kuin edelliskesänä. Viime vuonna emme oikein osanneet ottaa vauvaa mukaan ulkopuuhiin. Nyt Taiton on voinut viedä pellon laidalle istumaan horsmanvarsi ja voikukka kädessä, ja hän viihtyy siinä puolisen tuntia seuraillen vanhempien touhuja kasvimaalla. Kohta tosin mäkäräiset, itikat, polttiaiset ja paarmat alkavat kuoriutua, joten kauaa tämä ylellisyys ei voine jatkua. Nyt vielä Taito on itse mielellään menossa ulos, ja kiikuttaa haalariaan päälle puettavaksi heti aamusta.

Vaippojen pesussa on voinut oikaista. Pissavaipat olemme vain nopeasti huuhtoneet lammesta nostetulla vedellä ja nostaneet kuivumaan. Kuivuttuaan ne tuoksuvat raikkailta, eikä peppu ole ainakaan vielä ärtynyt. Kakkavaipat kiertävät mummolan pesukoneen kautta.

Ruokavaliomme on täydentynyt villivihanneksilla, kun kasvimaan antimia saa odottaa vielä kuukauden verran. Etenkin vuohenputkea lisäämme melkein ruokaan kuin ruokaan ja leivän päälle. Yksivuotiaallekin se ovat maistunut hyvin muun pöperön seassa, eikä ole aiheuttanut oireita. Viimeksi söimme koko perhe leivinuunissa tehtyä vuohenputkilla terästettyä kaalilaatikkoa. Olemme löytäneet niin hyvän kasviskaalilaatikko-ohjeen, että pitääkin lisätä se nettikeittokirjaamme heti kuin vain ehdin.

-Piia

« Older entries Newer entries »