Läsnäolon taito

Kaaduin sängyn pohjalle kausi-influenssan viemänä. Tämänvuotinen virus oli uutisoinnin mukaan äkäisemmästä päästä, ja siltä se tuntuikin. Kuumeen nousu sai jokaisen lihaksen jomottamaan. Hiukan toivuttuani lueskelin Vihreästä Langasta artikkelia, jossa toimittaja pohtii alkoholipolitiikkaa kalsarikänninsä ohessa. Mielenkiintoisena sivuseikkana artikkelissa mainitaan, että osa alkoholin viehätyksestä perustunee sen kykyyn vähentää tulevaisuuden pohtimista ja viedä ajatukset kiinni nykyhetkeen.

Äskeinen kokemukseni influenssan tuomasta karmeasta olosta oli myös hyvin nykyhetkikeskeinen, sairastaminen on todellakin läsnäoloa tässä hetkessä.

Uutena vuotena päätin, että tänä vuonna panostan erityisesti läsnäoloon. Nykymaailmassa on liikaa ärsykkeitä, jotka houkuttelevat vilkuilemaan kaiken aikaa, tapahtuisiko jossain muualla jotain kiinnostavampaa. Lopputuloksena aivot kuormittuvat, henkinen väsymys ja unohtelu vaivaavat. Kun tämä mietityttää ilman älypuhelimen omistamistakin, kannattaa asialle tehdä jo ennaltaehkäisevästi jotakin.

Alkoholia ja sairaana riutumista lempeämpi läsnäolon keino on mindfulness -menetelmä, jossa pyritään rauhoittamaan elämää keskittymällä läsnäoloon nykyhetkessä. Kuulostaa hömpältä, mutta kannattaa silti kokeilla vaikka bussissa istuessa, kun sinne tänne poukkoilevat ajatukset häiritsevät. Hyvin pääsee alkuun tarvitsematta hakeutua minkään elämänvalmentajan kurssille. Riittää kun hengittää rauhallisesti ja antaa aistihavaintojen tulla, ilman arvostelua tai muita ajatuksia. Pyrkii vain olemaan myönteisesti läsnä.

Seuraava hyvä treeni on keskittyä olemaan muille ihmisille läsnä: kuunnella mitä heillä on sanottavana ilman alituista kännykän tai kellon vilkuilua. Ja omalle päänupilleni sopii muutenkin parhaiten keskittyminen yhteen asiaa kerrallaan. Ehkä tältä pohjalta tämä vuosi voisi olla rauhallisempi ja stressittömämpi. Ainakin kun tämä influenssan jälkioireisiin kuuluva sitkeä yskä lopulta paranee…

Kolesteroliarvot mässäilyjakson jälkeen

Odotin kiinnostuneena kolesterolitestin tuloksia: onko Pekka Puska vai Antti Heikkilä oikeassa? Siis kun mättää kananmunia ja täysrasvaisia maitotuotteita kaksin käsin muutaman kuukauden ajan, tukkeutuvatko verisuonet? Minulla oli vertailukohtana kolesterolitesti, joka oli otettu juuri ennen ”rasvadieetin” alkamista.

Vajaan neljän kuukauden kesälomallamme perheeni käytti 175 litraa tinkimaitoa lähitilalta, ja ternimaitoa vielä siihen päälle. Teimme maidosta jugurtteja, juustoja ja pannukakkuja. Kesäkanat olivat niin kovia munijoita, että muniakin kertyi perheen syötäväksi 4-5 päivässä. Varsinaista karppausta en kokeillut, vaikka viljan määrä ruokavaliossa vähenikin. Kokeilin samaan aikaan gluteenitonta ruokavaliota, jossa korvasin vehnän, ohran ja rukiin etenkin kauralla, tattarilla ja hirssillä. Kesäaikaan syömme aina paljon myös tuoreita kasviksia, villivihannekset mukaan lukien, sekä järvikalaa. Lihaa ei ruokavalioomme kuulu minään vuodenaikana.

Tulosten vertailussa pitää ottaa huomioon, että mökkikesäämme kuuluu enemmän hyötyliikuntaa kaupunkielämään verrattuna. Huussiin on riennettävä pihan toiselle puolelle, vesi kannetaan kaivosta ja katiskoille soudetaan päivittäin. Mitään isompaa kuntoilua se ei kuitenkaan ollut, sillä pienten lasten kanssa mihinkään ei pääse kovin nopeasti.

Aivan, ne tulokset!

Ennen     Mässäilyn jälkeen 4kk myöhemmin
kokonaiskolestr. 5,2 4,9
HDL 2,08 2,23
LDL 3,2 2,7
triglyseridit 0,57 0,45

Kaikki rasva-arvot siis muuttuivat parempaan suuntaan, ja olivat loman lopussa suositusrajojen sisällä! Tuloksia antanut sairaanhoitaja kysyi, olenko aloittanut kolesterolilääkityksen.

Isoin muutos ruokavaliossa oli eläinrasvan suuri määrä ja gluteenittomuus. Kalansyönnissä kesäksi muuttuu lähinnä laji, kun syömme etenkin lammen särkiä ja lahnoja kaupasta ostetun kalan sijaan.

Mitä tästä nyt voi päätellä? Ainakin sen, että omavaraisuuteen pyrkivä mökkeilyelämä näkyy olevan verenkiertoelimille ihan hyvä juttu. Ja näyttää siltä, että voin terveyden puolesta syödä kananmunia ja maitorasvaa niin paljon kuin huvittaa? Ainakin jos harrastan edes kohtuullista hyötyliikuntaa.

Muuten olo oli tuolla ruokavaliolla ihan hyvä ja pirteä. Jonkin verran tulee suonenvetoa, mikä viittaa siihen, etten ehkä saa gluteeniviljojen korvikkeista samoja kivennäisaineita kuin viljasta. Jostain syystä paino pyrki ikävästi alaspäin, mikä ei ole hyvä juttu, kun vähän alipainon puolella olen luonnostaankin.

Ennen kesää riesanani olivat laskimo-ongelmat jaloissa: jalkani eivät enää sietäneet pitkiä aikoja istumista, vaan jouduin nostamaan ne ylös vähän väliä. Nukkuessa piti ottaa käyttöön toinen tyyny jalkoja varten. Särky ja jomotus alkoi jo aamusta. Usein tuli mieleen, että olen kolmevitonen, ei tämän tällaista pitäisi vielä olla! Kesällä vaivat katosivat, mutta palailevat nyt parin kuukauden kaupunkielämän jälkeen uudelleen. Yritämme nyt Tompan kanssa pitää kiinni edes parista kunnon liikuntakerrasta viikossa. Kaipaan täällä kaupungissa *niin* kovasti metsästäjä-keräilijän tarpeideni täyttymistä, mutta eipä mökki taitaisi talvipakkasella kovin mukava paikka olla.

Ai että ympäristövaikutukset? Kesäkanojen munat ovat tosi ekotehokasta ruokaa, etenkin kun kanat söivät viljapitoisen rehunsa ohella ylijäämäkalansaalista, järvisimpukoita ja vihreitä (rikka)kasveja. Maitotuotteet eivät luultavasti ole ekotehokkuudeltaan kovin hyviä, etenkään lehmien aineenvaihdunnan ja suuren pinta-alatarpeen takia. Vuohenmaitoonko tässä pitäisi siirtyä? Pysyvätköhän veriarvot soijallakin hyvinä?

Viljasta terveyshaittoja?

Lukaisinpa kaksi ruokavalio-opasta, Braly & Hogganin Vaaralliset viljat sekä Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Heti aluksi pitää sanoa, että olen vähän allerginen nykyiselle ”ruualla pelleilylle”. Olemme aika etuoikeutetussa asemassa, jos voimme valita, mitä syömme. Omien ruoka-asioiden jatkuvan vatvomisen sijasta kannattaa harrastukseksi valita jotain muuta. Mutta kuitenkin, ajattelen näitä ruokavaliokirjojen tuomia mietteitä elämäntapojen väliaikatarkastuksena ja keskityn sitten taas oikeaan elämään. 🙂

Mielenkiintoista näissä saman Rasalas-kustantamon kirjoissa on, että molemmilla lääkärikirjailijoilla on potilaita, joiden terveydentila on parantunut selvästi jättämällä gluteeniviljat pois ruokavaliosta. Braly & Hoggan esittelevät laajalti solukemiallisia perusteluja tukemaan väitettään, että viljojen gluteeni ja mahdollisesti muutkin samansukuiset viljaproteiinit voivat olla lukuisten erilaisten sairauden takana. Näin voisi käydä ihmisillä, joiden elimistö ei siedä gluteenia vaan tuottaa vasta-aineita sitä vastaan. Heikkilä taas esittää oireiden lähteeksi viljan ja muiden nopeiden hiilihydraattien vuoksi heittelevät verensokeriarvot tai insuliinirasituksen.

Gluteeniviljoja ovat vehnä, ohra, ruis sekä muutamat meillä harvinaiset viljat. Puhdistamattoman kauran joukossakin voi olla muita gluteeniviljoja. Perinteisen lääketieteen tuntemista gluteenisairauksista tutuin on keliakia, jossa ohutsuolen pinta tuhoutuu. Jotkut tutkijat väittävät kuitenkin, että gluteeniherkkyyden oireet voisivat olla paljon moninaisempia, ja huonosti näitä viljoja sietäviä olisi jopa noin 30 % väestöstä. Maanviljely ja sen myötä gluteeniviljojen syönti on vasta 10 000 vuotta vallinnut tapa, joten geneettisesti emme ole niihin vielä ehtineet sopeutua. Vähiten karsintaa on tapahtunut täällä pohjoisessa, jonne viljanviljely saapui myöhään. Niinpä meidän suomalaisten joukossa gluteeniherkkiä voisi olla selvästi tiheämmässä kuin muualla.

Epäiltyjä viljasairauksia esitellään Vaarallisissa viljoissa joka lähtöön ykköstyypin sokeritaudista ihottumiin sekä autismista skitsofreniaan ja lasten korvatulehduskierteeseen sekä käytöshäiriöihin. Ufoiltakin kuulostaville väitteille kuvataan molekyylimekanismi. Siinä mielessä tämä eroaa tyypillisestä huuhaasta, etteivät kirjailijat yritä myydä mitään ihmehoitoa. Jos on ihmeissään vaikkapa lapsensa kanssa, joka näyttää kiukuttelevan kaikesta, voihan ruokavalion muutosta kokeilla.

Ai miksi nämä ruokavaliokirjat minua alkoivat kiinnostaa? Diabeteskirjan ostin äitiäni varten. Itseäni taas on häirinnyt kauan kasvojen ihottuma, joka näyttää vain ärtyvän voiteista lisää. Toisinaan se on parempana ja toisinaan pahempana, enkä ole löytänyt sille mitään syytä. Olin kuullut vähän sieltä ja täältä, että vehnä voisi olla syyllinen epämääräisiin iho-oireisiin, ja kokeillut siksi jättää sen pois. Isoa parannusta ei tullut, sillä söin tietysti sitäkin enemmän ruisleipää. Nyt olen kokeillut gluteenitonta ruokavaliota muutaman viikon. Ihottuma on parempana. Yllätyksenä vaatteet alkoivat roikkua päälläni jo ennen ekan viikon loppumista: jahas, minulla on näköjään ollut vatsan turvotusta, johon en ollut kiinnittänyt edes huomiota. Nyt voin yhtäkkiä valita garderoobistani minkä tahansa vaatekappaleen, ja se sopii vyötärön kohdalta.

Vaarallisissa viljoissa ehkä ajatuksia herättävin väite oli epäily gluteenin toimimisesta miedon huumeen tavoin. Mekanismi olisi seuraava. Gluteeni ärsyttää suolen pintaa ja johtaa vuotavan suolen oireyhtymään, jossa ohutsuolen pinnan läpi pääsee isompi joukko ravinnon molekyylejä kuin pitäisi. Niiden on joukossa on osittain pilkkoutunutta gluteenia: peptidejä, jotka muistuttavat rakenteeltaan mietoja opioideja. Pullan mussutuksesta seuraa mielihyvä, syödään lisää, suoli ärtyy lisää, mielihyväaineita pääsee verenkiertoon yhä enemmän ja riippuvuus on valmis. Mekanismin tiedostamisen kautta riippuvuus on myös mahdollista katkaista.

Heikkilä on luomu-terveysintoilija, ja esittää monien terveysongelmien syyksi ruuan liiallista prosessointia ja lisäaineita. Braly & Hoggan taas ovat sitä mieltä, että itse ”perusmassa” leivän, pastan, pullan ym. muodossa, on se ongelma, eivät pienet jäämät. Heikkilä ylistää raakamaitoa terveyden lähteenä, Braly & Hoggan suhtautuvat kaikenlaisiin maitotuotteisiin epäillen, koska herkistyminen niillekin vaikuttaa olevan yleistä ja ne ovat yhtä uudehkoja tulokkaita ihmisen ruokavaliossa kuin viljatkin.

No, oma kokeiluni ilman gluteeniviljoja on sujunut aika helposti, enkä ole huomannut isompia vieroitusoireita. Syön paljon kasviksia, hedelmiä, gluteenittomia viljatuotteita, kananmunia ja juustoa. Jos kuitenkin pitäisi jättää myös maitotuotteet pois, elämä kävisi hankalammaksi. Sen olen huomannut, että ruuassa kannattaa myös välttää kovin nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, oli viljassa gluteenia tai ei. Verensokerin heittely ei tunnu mukavalta.

Maailman kestokyvylle olisi riskialtista, jos kovin iso osa ihmisistä hylkäisi viljat. Suomen oloissa juurekset ovat niille ympäristöystävällinen vaihtoehto, ja eläinkunnan tuotteista kananmunat ovat ekotehokkaammasta päästä. Suomessakin viljellään pienessä määrin viljankaltaisista kasviksista kvinoaa, hampunsiemeniä ja tattaria. Niitä saa ainakin Ekolosta Helsingistä, tuontivaihtoehtoja taas perusmarketeistakin.

-Piia

Kahdeksan syytä välttää sokeria – ja kuinka se tehdään

Päiväkodin keskustelussa kävi ohimennen ilmi, että neljävuotiailla ja nuoremmillakin on usein karkkipäivä. Huh, ja meillä kun karkinsyönti on niin unohtunut tavoista pois, että tuntuisi kummalliselta vartavasten kävellä kauppaan ja ostaa karkkipussi. Tuulomaan torttu odottaa syöjäänsä.Toki sokerin syömisessä on edelleen petrattavaa: tummaa suklaata meillä kuluu maltillisesti, ja toisinaan makeita leivonnaisia. Juhla-aikojen makean vyörytys on oma lukunsa, sillä vieläkin kaapissa on joulun ajan karkkeja.

Miksi sitten sokerin syömistä pitäisi välttää? Tässä joitakin syitä siten kuin maallikko asian ajattelee. Saa korjata, jos väärinkäytän lääketieteellistä termistöä ja oion mutkia liian suoriksi. 🙂

  1. Sokeri aiheuttaa riippuvuutta, joka aivokemialtaan muistuttaa alkoholi- ja huumeriippuvuuksia.
  2. Sokeri sisältää paljon energiaa, mutta ei välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita. Sokeriset herkut vievät tilaa oikealta ruualta, jolloin kokonaisravitsemus kärsii. Tutkimuksissa on löydetty viitteitä jopa pituuskasvun vähenemiseen runsaasti sokeria syövillä lapsilla.
  3. Sokeri on kariesbakteerien ruokaa, minkä vuoksi se edistää hampaiden reikiintymistä. Esim. Helsingissä tehdyt arkeologiset kaivaukset viittaavat siihen, että karies alkoi mellastaa vasta sokerin tultua markkinoille. Voisimme ehkä unohtaa hössötyksen fluorista ja ksylitolista, jos sokeri puuttuisi ruokavaliosta.
  4. On tutkimusnäyttöä runsaan sokerinkäytön ja ylivilkkauden yhteydestä. Ja ei vain niin, että pullan syönnin jälkeen iskee sokerihumala. Erään tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että sokerin kulutus voi muuttaa aikaa myöten aivojen signalointia siten, että tuloksena on ylivilkkaushäiriö.
  5. Sokeri on syöpäsolujen ruokaa: ainakin paksusuolensyöpä, rintasyöpä, eturauhassyöpä jne. pitävät sokerista. Tästä juttelin aikoinaan erään syöpätutkijan kanssa, lähdeviitettä ei ole. Syöpäsolujen aineenvaihdunnasta löytyy kyllä tutkimustietoa.
  6. Runsas sokerin käyttö huonontaa veren rasva-arvoja: veren triglyseridiarvot kohoavat, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kakkostyypin diabetesta sairastaville annetaan usein tähän hoidoksi statiinilääkettä. Juuri luin lehdestä tutkimustuloksen, että statiinilääkkeen on havaittu aiheuttavan lihaskipuja ja vaurioita lihassoluissa. Luomumpi keino olisi toki hoitaa rasva-arvot kuntoon ruokavaliolla.
  7. Sokeri ruokkii tulehduksia. Mussutapa kurkkukipuisena karkkia, ja tilanne pahenee entisestään. Hiivasienet ovat jo oma lukunsa.
  8. Sokeri vauhdittaa kudosten plösähtämistä. On löydetty vaikutusmekanismi, jolla korkeista verensokeritasoista seuraa ihon kimmoisuutta ylläpitävien rakenteiden rikkoutumista, peruuttamattomasti. Sokerilimun lipittäjä ei siis näytä muita plösömmältä vain ylipainon takia, vaan myös ihon nopeamman vanhenemisen vuoksi.

Niinpä niin, mutta kuinka makeiden herkkujen mussutuksesta sitten pääsee eroon? Meillä ainakin nämä keinot ovat toimineet:

  1. Keskity elämään ja unohda ruokien miettiminen. Jos ajattelee, että jokin ruoka on kiellettyä, sitä vasta tekeekin mieli.
  2. Pidä kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja kunnon aterioista. Herkkuja saa syödä, mutta vain jälkiruuaksi. Näin vältetään vahva muistijälki, joka jää sokeripiikin antamasta näläntunteen nopeasta korjaantumisesta.
  3. Syö tarpeeksi monipuolisesti, etenkin vihanneksia ja hedelmiä. Epäilen, että osa makeanhimosta on vitamiinien puutetta: liskonaivomme kertovat, että hedelmänmakuisista ruuista huono ravitsemustilanne korjaantuu, ja karkkiteollisuus johtaa vaistoamme harhaan.
  4. Lue tuoteselosteet. Juodako sokerista, esansseista ja väriaineista kasattua litkua oikean tuoremehun sijasta? Ei kiitos. 🙂

-Piia

Oksennustautia vastaan

oksennustautia_vastaan2Soodapurkki tyhjeni ja maitohappopöpöt olivat tarpeen, kun kommuuniin iski kevään oksennustautiepidemia. Enpä ollut arvannutkaan, että neljävuotias voi oksentaa unissaan pitkin sänkyä heräämättä siihen lainkaan. Kämppiskin sairastui ja oli ensimmäistä kertaa pois töistä kahdenkymmenen vuoden työuransa aikana. Joskus vahvimmatkin sortuvat, ja se on pelottavaa. Minut tauti kiersi, Valokkikaan ei paljon oireillut. Olen tainnut viettää rentoa perhe-elämää viime ajat, kun flunssakaan ei ole saanut otetta.

Ai mitä soodalla sitten tehdään oksennustaudissa? Luin maakuntalehdestä hyvän vinkin, että tavallinen ruokasooda toimii mm. hajunpoistajana ja kuivapesuaineena. Sulloimme yöllä tahriintuneet lastensängyn lakanat ja Taiton yövaatteet kylpyammeeseen likoamaan, mukaan muutama teelusikallinen soodaa. Aamulla ne oli hyvä panna pyykkikoneeseen, sillä haju oli tipotiessään.

Kunnon osuman saanut sohvatyyny tupsuteltiin niin ikään soodakerroksen

Dyson-imuri odottaa työhön pääsyä.

Tahra on kuivunut ja pölypussiton Dysonimme on valmiina työhön.

alle, ensin tietysti pyyhittiin kaikki mitä rätin kanssa irtosi. Seuraavana päivänä jauhe imuroitiin pois. Haju lähti aika hyvin tässäkin tapauksessa, mutta tahra näkyy vielä jonkin verran. Samaa keinoa voi yrittää myös maton kuivapesuun.

Kertakäyttörätit osoittautuivat taas tarpeellisiksi. Säilytämme  kylppärin kaapissa läjää puhkikuluneita lakanoita ja nuhjaantuneita puuvillavaatteita juuri tällaista tarvetta varten. Epämiellyttävä tahra on mukavampi puhdistaa, kun rättiä ei tarvitse enää jäädä huuhtomaan, vaan sen voi heittää menemään.

Vatsatautien varalta meillä on aina varastossa maitohappobakteereja. Niillä vahvistetaan suoliston hyvää bakteerikantaa. Kapselin sisällön voi myös sekoittaa vaikka lasten maitolasilliseen. Mielestäni pöpöistä on apua, ainakin vatsaongelmat ovat olleet meillä pian ohimeneviä.

Nyt massut ovat jo kunnossa, mutta täysissä voimissaan perheenjäsenet eivät vielä tunnu olevan. Vatsataudin jälkeen heikko olo voi jatkua pitkäänkin.

-Piia

Uudessa päiväkodissa

22 lasta ja kolme hoitajaa! Taito siirtyi uuteen päiväkotiin, joka on ihan kotimme vieressä. Olin ensin huolissani, kun selvisi, että uuden ryhmän koko onkin jotain muuta kuin mihin tähän asti oli totuttu. Entisessä ryhmäperhepäiväkodissa oltiin kahdeksan lapsen ryhmässä kahden hoitajan hoidettavana.

Mutta kylläpä 4-vuotias solahti sinne joukkoon hyvin ja reippaasti. Olin ekan viikon mukana pehmeässä laskussa, ja olen vaikuttanut lastentarhanopettajan ja hoitajien ammattitaidosta. Itse en osaa kuvitella, miten voisin luotsata niin isoa lapsijoukkoa. Toisaalta lisähenkilökunta olisi hyödyksi, sillä nyt kuulemma ei päästä metsäretkille niin usein kuin haluttaisiin. Hoitajamäärä ei riitä ison lapsiryhmän valvomiseen metsäympäristössä. Luonnossa oleminen taas tekee hyvää lasten keskittymiskyvylle ja mielialalle, joten siihen kannattaisi kyllä panostaa.

Varjopuolena isossa päiväkodissa on, että pihalla hoitajien silmät eivät aina ehdi joka paikkaan. Päädyin heti ekana päivänä puhaltamaan poikki tilanteen, jossa yhtä lasta tönittiin kumoon pihan laidan metsikössä ja hänen huppuaan heiteltiin ympäriinsä. Havaittuun kiusaamiseen päiväkodissa kyllä puututaan heti, ja seurauksena on istumista jäähypenkillä. Lapsia myös kehotetaan puhumaan kiusaamisesta heti aikuiselle.

Taiton ryhmässä lähes puolet lapsista on maahanmuuttajia, mutta eipä se näy menoa haittaavan. Välillä ohjeita pitää enemmän vääntää rautalangasta kielen esteiden takia, mutta apuna ovat kuvakortit, joilla näytetään niin pukemisen vaiheet kuin ruokailun ohjelmakin. Lapsissa kulttuurierot eivät juurikaan näy.

Taitaa olla turha toivo, että kunnallisverojamme korotettaisiin niin paljon, että rahat riittäisivät isomman hoitajamäärän palkkaamiseen. Minusta kannattaisi selvittää, kuinka vapaaehtoisia voisi hyödyntää päivähoidon apuna. Retkelle päästäisiin helpommin, kun mukana olisi ylimääräinen käsi- ja silmäpari. Toki  päiväkotikummiudesta kiinnostuneet pitäisi perehdyttää ensin kunnolla tehtäväänsä, muuten mukana ihmettelevästä vapaaehtoisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Helsingissä on jo hyviä kokemuksia puiston hoidossa auttavista puistokummeista, mikseipä siis retkiapuakin voisi järjestää samaan tapaan.

-Piia

Ps. Ekan viikon lopussa Taito alkoi parkua illalla yhtäkkiä, että kaipaa takaisin tuttuun ryhmäperhepäiväkotiinsa Nuppulaan. Seuraavalla viikolla hän taas lähti tarhaan mielellään ja sanoi iltapäivällä vastalauseensa, kun hain hänet kuulemma liian aikaisin. Yksivuotias Valokki taas ehti napata jo enterorokon ollessaan mukanani Taitoa tukemassa.

Lapset muuttavat ruokailutottumuksia

Kun kavereitamme kävi kesällä kylässä, olimme hauskan vierailun lomassa vähän hämmentyneitä poikamieskaverin tuomista eväistä: valtava säkki karkkeja, sipsipakkaus, kolapullo ja makkarapaketti. Jösses, eikö tuo miesparka syö mitään tuoretta, vaikka paras satokausi on meneillään? Me taas olimme suunnilleen unohtaneet, että tuollaisiakin tuotteita kaupoissa myydään.

Lapset tosiaan muuttavat ruokailutottumuksia. Muistan, kuinka lukiolaisena jätin salaatin usein kokonaan ottamatta, vaikka kasvissyöjä jo silloinkin olin. Opiskelijana söin usein riisiä ja purkkipapuja. Nykyään pidämme ilman enempiä miettimisiä huolen, että syömme kaksi proteiinipitoista ateriaa päivässä. Tuoreita kasviksia syömme päivän aikana monta kertaa, leipä on täysjyväleipää ja kalaa kuluu paljon. Yhtään limsapulloa en kyllä koskaan muista ostaneeni, samalla hinnallahan saa oikeaa täysmehua.

Kun olemme seuranneet vanhempiemme sukupolven sairastelua, olen ollut helpottunut, että olemme älynneet muuttaa elämäntapojamme jo tässä vaiheessa. Kun elämäntapasairaus iskee, se ei ehkä paranekaan pelkällä elämäntapojen muutoksella. Lähisuvussa on monia esimerkkejä, mitä esimerkiksi vähäkuituisesta, liikaa lihaa ja valkoista viljaa sisältävästä ruokavaliosta seuraa pitemmän päälle. Elämä käy hankalaksi, kun paksusuoli on täynnänsä divertikkeleitä: vatsaan koskee, ja äkillinen vessahätä voi yllättää missä tahansa. Suolistosyöpä yleistyy koko ajan, ja sen hoidon seurauksena voi joutua elämään avanteen kanssa loppuikänsä. Poikamieskaverikin valitti, ettei vatsa oikein toimi.

Viime viikolla sain vielä uuden näkökulman elämäntapasairauksiin, kun kävin apteekissa äitini asialla. Kun potilas saa lääkkeensä kolmella eurolla, yhteiskunta maksaa siitä loput 170 euroa. Ja se oli vain yksi äitini noin kymmenen lääkkeen arsenaalista. Toki sairaudet on hoidettava, mutta miksei terveellisiin elämäntapoihin kannusteta paljon jämäkämmällä otteella?

Riskiryhmiä pitäisi lähettää kokkikursseille opettelemaan uusia tottumuksia kädestä pitäen. Ja miksi sipsejä ja limua ylipäätään saa mainostaa kauppojen sisäänheittotuotteina? Niihin voisi soveltaa samanlaista lainsäädäntöä kuin tupakkaan. Me kaikki kuitenkin maksamme verorahoistamme ison laskun niiden kulutuksesta. Olisi myös ilo, että isovanhemmat säilyttäisivät terveytensä ja olisivat lastenlastensa seurana mahdollisimman pitkään.

Tietysti elämäntavat eivät ole kuin yksi tekijä sairastumisessa, tässä voi vielä iskeä vaikka mikä. Mutta ainakaan kehoaan ei kannata tieten tahtoen tukkia kaikella epäterveellisellä, kun ruuasta voi nauttia terveellisestikin.

-Piia

Valokille maistuu lahna nopeammin kuin isä ehtii ruotia.

Valokille maistuu lahna nopeammin kuin isä ehtii ruotia.

Vatsalihasliikkeitä

Valokille kertyi ikää 7 kk, ja hän valmistautuu tarmokkaasti ottamaan haltuun koko kodin lattiapinta-alan. Vauvat ovat sinnikkäitä vatsalihasliikkeiden harjoittajia. Liikkeet ovat osittain samoja, joita jumppaohjaajatkin opastavat tekemään. Massulleen lattialle ja kaikki raajat ylös – hep! Ja taas uudestaan. Sitten nostetaan peppua kuin pieni mittarimato, jotta konttaamaan päästäisiin. Vähän pienempänä hän harjoitti lihaksia nostamalla jalkoja ylös.

Näin harjoitettiin vatsalihaksia 5 kk iän kynnyksellä.

Näin harjoitettiin vatsalihaksia 5 kk iän kynnyksellä.

Näin hauskoja vatsalihasliikkeet ovat 7 kk iässä.

Näin hauskoja vatsalihasliikkeet ovat 7 kk iässä.

Kämppis valisti, että neljänkymmenen ikävuoden lähestyessä aikuisen lihasmassa alkaa vähentyä voimakkaasti, ellei taistele vastaan. Liikuntaa harrastamaan, minäkö? Tähän asti olin pitkään tyytynyt harvakseltaan harjoitettavaan kotivoimisteluun ja hyötyliikuntaan. Näillä elämäntavoilla ei ylipainoa kerry, joten mikään ei varsinaisesti aja liikkeelle.

Voimisteluohjeet ovat perua fysioterapiakäynniltä. Taiton vauva-aikana selkäni kipeytyi, eikä lepokaan vienyt pistävää kipua pois. Lääkäristä sain lähetteen fysioterapeutille, joka valmisti yksilöllinen harjoitteluohjelman vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Niiden kanssa samaan sarjaan kuului tärkeänä osana myös venyttelyä. Enpä ollut aikaisemmin tiennyt, että selkäkivun syynä voivat olla esimerkiksi kireät takareidet.

Selkä parani mainiosti jumppaohjeilla muutamassa kuukaudessa, ja sitten ohjelehtinen pysyikin enimmäkseen laatikon pohjalla. Muistin palata asiaan ehkä pari kertaa kuukaudessa.

Nyt kevääksi bongasin paikallisten naisvoimistelijoiden jumpparyhmän: lihaksia harjoittamaan lähikoulun jumppasaliin kerran viikossa, pikkurahalla vieläpä. Olin vähän epävarma, kuinka jaksan mukana, kun liikuntaa en tosiaankaan ole aikoihin varsinaisesti harrastanut. Oli mukava yllätys, että vatsalihasosuus oli kevyen tuntuinen. On siis oikeasti hyödyllistä asettua kotona sen verran aloilleen, että pari kolme kertaa viikossa tekee muutaman kymmentä vatsalihasliikettä eri tavoilla. Käsivarret ja jalkalihakset sen sijaan olivat kovilla. Ai ai. Kotiohjelmaa pitänee täydentää punnerruksilla, kunhan lihakset ovat hiukan toipuneet.

Onkohan muuallakin yhtä hienoja lähipalveluja? Minusta on todella ylellistä, että voin kävellä kymmenessä minuutissa lähikoulun liikuntasaliin liikkumaan. Kannattaa suosia lähiliikuntaryhmiä, jos sellaisia suinkin löytää. Tomppa osallistuu myös perheen kehonhuoltotalkoisiin. Hän liittyi lähiliikuntaryhmään, jota vetää Keho ja Mieli Oy. Hänenkin mielestään se on hyvä vaihtoehto kalliille kuntosaliryhmille, mutta jostain syystä hän on ryhmän ainoa mies.

-Piia

Nuhanenä auki

Flunssakaudella lasten oireiden helpottaminen vaatii kekseliäisyyttä. Kun oma olo tukkoinen ja kurja, nenän voi sentään niistää ja ottaa särkylääkettä. Meillä kolmevuotias Taito ei vielä osaa niistää nenäänsä, muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta puhumattakaan. Niinpä hengitystä on helpotettava muilla keinoin.

Paras löytö nuhanenän avuksi ovat meillä nenätipat: tavallista 0,9-prosenttista suolaliuosta myydään apteekissa pienissä nenätippapulloissa. Sitä kun spruuttaa molempiin sieraimiin, tukkoinen nenä useimmiten aukeaa. Toimii niin vauvalle kuin vanhemmallekin. Toimenpiteen voi toistaa niin usein kuin tarvitsee. Lisäapuna toimii höyryhengitys. Vauvan nenästä räkätappeja saa poimittua myös pumpulipuikon avulla, mutta se ei auta syvemmälle juuttuneeseen tukkoisuuteen.

Neljän euron nenätippapulloja ehti kulua aikamoinen määrä, ennen kuin lähdimme säästölinjalle. Yritimme ensin tehdä suolaliuosta kotikeittiössä ja täyttää pulloja uudestaan. Ilman vaakaa emme saaneet liuoksen väkevyyttä ihan kohdalleen, ja suolaliuoksesta joutui suurimman osan heittämään pois, koska ihan pieniä määriä on vaikea tehdä.

Sitten huomasin apteekissa myynnissä samanvahvuista suolaliuosta isoissa 2,5 dl pulloissa, ja hintakin oli puolet pikkupullon hinnasta. Otimme uuden lähestymistavan: täytämme kaapin pohjalle jääneitä lääkeannosteluruiskuja isosta pullosta ja spruuttaamme niiden avulla liuosta nenään. Jokaiselle perheenjäsenelle voi ottaa oman annosteluruiskun, josta riittää moneen käyttökertaan. Ruiskut voi desinfioida ennen uutta täyttöä hautomalla sopivassa astiassa kuumassa vedessä.

nenatipat

Etenkin vauvan kanssa nenätipat ovat olleet suuri apu. Tukkoinen nenä aiheutti pahimmillaan rintaraivareita: vauva parkuu kuin syötävä, mutta ei suostu imemään rintaa. Imemisestä kun ei tule mitään nenä tukossa. Nenätipoilla rintaraivaritilanteista päästiin yli käden käänteessä, enkä tiedä, mitä olisin tehnyt jos tätä nenänaukaisukeinoa ei olisi ollut. Kolmivuotiaan yöunetkin se on pelastanut monet kerrat.

Nyt vain yksi asia mietityttää: miten kauan avattua suolaliuospulloa voi käyttää? Onko se muuttunut bakteeriviljelmäksi jo viikossa tai kahdessa? Aikuisille olemme käyttäneet pitkäänkin avoinna ollutta pulloa, mutta miten hygieeninen vauvan kanssa pitää olla?

-Piia

Newer entries »