Tietokoneelle käyttöikää aikapankista

Stadin aikapankki on verkosto, jossa vaihdetaan palveluja ihmisten kesken. Olen ollut jäsen siinä jo pitkään, ja saanut sieltä remonttiopastusta, sisustusneuvontaa ja viimeksi huoltoapua tietokoneelle. Itse tarjoan energiansäästöneuvontaa ja apua pankkilainojen vertailussa.tietokoneelle_kayttoikaa_aikapankista

Kämppis on auttanut minua yksivuotiaan Valokin hoidossa katsomalla toisinaan hänen peräänsä vaikkapa silloin, kun vien Taitoa päiväkotiin. Hoitorästejä alkoi kertyä sen verran, että sovimme hankkivani hänelle vastineeksi tietokoneapua aikapankista. Kämppiksen kannettava on kahdeksan vuotta vanha, ja oli käynyt käyttökelvottoman hitaaksi. Halusimme kokeilla, saisiko siihen puhtia asentamalla käyttöjärjestelmän uudestaan tai vaihtamalla vaikka Ubuntu-linuxiin. Niinpä valitsin tarjolla olevista tietokonehuoltajista sopivan ja sovimme ajan, jolloin hän tuli käymään.

Hiukan aina jännittää, millainen ihminen ovelle ilmestyy. Odotin saavamme vieraaksi sosiaalisesti rajoittuneen tietokoneharrastajan, mutta meille saapuikin viittä vaille valmis kanttoriopiskelija, joka kaiken lisäksi sattui harrastamaan samanlaista musiikkia kuin kämppiskin. Sillä aikaa kun tietokone raksutti ja käyttöjärjestelmä asentui, he soittelivat vanhoja virsiä nokkahuilulla ja Kaj Chydeniuksen biisejä sähköuruilla. Ilta oli mukava ja tietokonekin saatiin nopeutumaan sen verran, että sitä voi taas käyttää.

Samalla katsoimme tätä omaakin konettani, jota olen käyttänyt jo seitsemän vuotta. Siihenkin saimme hiukan vauhtia lisää, kun karsimme käynnistys-valikosta turhia ohjelmia pois ja muutenkin poistimme vanhoja asennuksia, joita ei ole käytetty enää aikoihin.

Lopputuloksena tovitililtäni veloitettiin kaksi tovia, ja sen vastineeksi autan itse jotakuta parin tunnin ajan. Energiansäästöpalveluja ei ole viime aikoina kysytty, joten voisin mennä vaikkapa kantamaan jonkun muuttoapua kaipaavan tavaroita ja saada liikuntaa samalla. Taas tuli hyvä mieli, että olen verkostoitunut näin mahtavien ihmisten kanssa. Kannattaa liittyä mukaan!

-Piia

Lastulevy-Lundiaa?

Muistaako joku ituhipin sisustusprojektin, jonka päämääränä on saada lastenhuoneeseen Lundian osista koottu vaatekaappi, kirjahylly ja pöytätaso? No, kierrätysosista kooten tämä on edennyt hissukseen, mutta viime viikonloppuna olin päässyt niin pitkälle, että tarvittiin vain pieniä täydennyksiä Lundian liikkeestä.

Jopas jotakin, Lundian huonekalut olivatkin muuttuneet sitten viime näkemän. Myymälän perältä löytyivät lopulta perus-lundiat, mutta paraatipaikan oli vallannut Lundia Fuuga -nimellä myytävä mallisto, joka näyttää koostuvan lastulevyistä kyhätyistä laatikoista. Ehkäpä myynnin kompastuskiveksi on noussut vanhojen tuotteiden kestävyys: puisia osia voi netin kautta helposti kierrättää, ja jokunen yrittäjäkin elättää itsensä käytettyjä osia myymällä. Puuta voi myös aina hioa ja lakata tai maalata uudelleen.

Sain kuitenkin tarvitsemani saranat, seinäkiinnikkeet, taustaristikon ja hyllynastat ja poistuin myymälästä kuutisen kymppiä köyhempänä. Muut osat oli hankittu huuto.netistä, Kierrätyskeskuksesta Kyläsaaresta ja Helsingin Hyötykaluste -myymälästä, jossa oli muuten aivan erinomainen palvelu. Hyötykaluste myy myös edullista Lundia-kopiota Lundqvistia vanhojen Lundioiden rinnalla. Sen lisäksi ostin hiomapaperia, suteja ja lakkaa, jotta saan hankkimiani osia kohennettua. Maalaus- ja lakkausohje on ladattavana Lundian sivuilla. Vielä siis täytyy hetki odottaa, ennen kuin saadaan valmista. Ehkä jo ensi viikonloppuna valtaan kylppärin kotipuusepän verstaaksi…

-Piia

Jääkaapille vetoapua pakkasilmasta – kannattaako?

Ulkona on kipakka pakkanen, ja sisällä jääkaappi kasvattaa sähkölaskua jäähdyttäessään ruokiamme. Eikö siis kannata hyödyttää valmiiksi kylmää ulkoilmaa tähän tarkoitukseen? Tarkan euron ituhippi siirtelee litraista vesipulloa parvekkeen ja jääkaapin välillä: kun pullo parvekkeella jäätyy, on aika siirtää se jääkaappiin, ja suunnilleen vuorokauden päästä siirretään taas sulanut vesipullo takaisin parvekkeelle.

Onko tästä mitään hyötyä? Otin entalpiataulukot ja laskukoneen esille, ja tulos on alla. Koko touhuhan perustuu siihen, että vedellä on korkea sulamislämpö: veden olomuodon muutos jäästä vedeksi vastaa energiantarpeeltaan suunnilleen sitä, että samaa vesimäärää lämmitetään 80 astetta. Veden olomuodon muutoksissa liikkuu siis suurehkoja energiamääriä verrattuna pelkkään lämpötilan muutokseen.

Mitä tämä tarkoittaa kilowateissa ja kilowattitunneissa? Pullo sulaa jääkaapissa yleensä noin vuorokaudessa, niinpä teho saadaan jakamalla energia vuorokauden sekuntien määrällä: vesipullon jäähdytysteho on noin 4,1 W. Vuorokaudessa jäähdytysenergiaa saatiin noin 0,1 kWh.

Kuulostaa aika vähältä. Paljonko se on suhteutettuna jääkaapin jäähdytystehoon? Meidän uuden jääkaappimme valmistaja ilmoittaa, että jokaista jääkaapin sataa tilavuuslitraa kohti se tarvitsee energiaa samaiset 0,1 kWh vuorokaudessa, ja siitä osa tietysti menee hukkaan. Vesipullo hoitaa siis sata litraa jääkaappitilavuutta oikeaan lämpötilaan. Kommuunilla on valtaisa 390 litran vetoinen jääkaappi, joten pitäisi kierrättää neljää vesipulloa täyden jäähdytystehon saavuttamiseksi. Hm, kätevämpää olisi, jos jääkaappi osaisi hyödyntää kylmää ulkoilmaa jäähdytykseen suoraan. Toisin päin voi laskeskella, että yhden jääkilon tuomalla jäähdytysenergialla jäähdytetään yli 6 kg ruokia huoneenlämmöstä jääkaappilämpötilaan.

Ja paljonko säästyi rahaa? Kilowatti sähköä maksaa suuruusluokkaa 12 – 16 snt, joten yhtä jääpullollista kohti sähkölaskusta jää puuttumaan noin … 1,5 snt. No, aika monet energiansäästökonstit perustuvat elämäntapaan: sulatetaan pakasteet jääkaapissa, jäähdytetään ruuat parvekkeella jne. Kuitenkin jos rahaa haluaa säästää, pääsee paljon helpommalla vaikka vaihtamalla lamput ledeihin. A+-luokan jääkaappi kuluttaa vuodessa noin 20 euron edestä sähköä, siitä saa jokusen euron pois järkevällä käytöllä.

-Piia

Ps. Vielä laskelmat tähän: Veden sulamislämpö on 333 kJ/kg, eli kilo vettä luovuttaa jäätyessään lämpöä tämän verran ja sitoo saman verran sulaessaan. Veden ja jään ominaislämpökapasiteetti vaihtelee lämpötilan mukaan, mutta on jäällä noin 2 kJ/kg*lämpöaste ja vedellä noin 4,1 kJ/kg*lämpöaste. Jos katsoo veden entalpian eri tiloissa taulukosta, arvot voi laskea myös siitä suoraan.

Otetaan siis litra (~kilo) jäätä, sulatetaan se 0 C-asteessa, annetaan lämmetä vielä jääkaappilämpötilaan ja lasketaan, paljonko energiaa sitoutui. Tulokseksi tulee 357,7 kJ. Jos ulkona sattui olemaan pakkasta, jäähdytysenergiaa tulee rippunen lisää, sillä esim. kymmenen asteen pakkanen tuo 20,2 kJ jäähdytystä, siis yhteensä noin 378 kJ.

Ruokalasku kuriin ja ruisjauhot puuroksi

Havahduimme Tompan kanssa siihen, että yhteisen ruokatilimme saldo on laskusuunnassa. Piti ryhtyä selvittämään, paljonko oikein käytämme mihinkin. Ruokaan näkyy menevän nykyään 340 – 550 euroa kuussa, vaikka syömme lähes joka päivä myös omaa satoa (pakastemustikoita, perunoita…).

Ensiavuksi ryhdyin miettimään, mitä arkisia ruokia voisi korvata edullisemmilla, kuitenkaan eettisyydestä tinkimättä. Esimerkiksi kunnon leipää ei juuri enää löydä kaupoista alle neljän euron kilohinnan. Kannattaa siis siirtyä aamupuuroon, puurohiutaleet eivät niin paljoa maksa. Ja luomu-rainbow on halvempaa kuin tehotuotanto-elovena. Melkein mikä tahansa hedelmäkin on edullisempi kilohinnaltaan kuin leipä – banaanejako tässä kannattaa ottaa välipalaksi voileivän sijaan? Olemme myös jatkaneet kalaruokia halvemmilla kalalajeilla kuten seillä ja lisänneet myslin sekaan kaurahiutaleita.

Silmiinpistävin seikka tilitapahtumissa on niiden määrä. Miksi ihmeessä käymme kaupassa jopa 29 kertaa kuussa? Ylimääräisillä kauppareissuilla tulee ostettua turhia herkkujakin. Roskiin menee onneksi hyvin vähän, eikä paino-ongelmiakaan ole.

Pidämme silloin tällöin kaapintyhjennysruokailuja, jolloin ruokalajin määrää kaapissa seuraavaksi pilaantuva elintarvike. Tähän teemaan liittyen muistin myös kämppiksen vinkin, että ruisjauhot voi keittää puuroksi, ellei niille ole muuta käyttöä. Tässä puuro-ohje Kotiruoka-keittokirjasta:

ruisjauhot_puuroksi_Piia

Ruisjauhopuuro

1 l vettä
2 1/4 dl ruisjauhoja
(1 tl suolaa)

Kiehauta vesi kattilassa, lisää suola. Kaada varovasti ruisjauhot kattilaan sekoittaen samalla vispilällä. Hauduta kannen ja pyyhkeen alla noin tunti, käy sekoittamassa välillä. Samalla ohjeella saa myös puolukkapuuron lisäämällä heti alussa veteen noin 2 dl puolukkasurvosta.

Olemme tinkineet tuosta tunnin ajasta, kun muuten aamulla nälkä ehtii kurnia liikaa. 🙂

No pienenikö ruokaan menevä rahamäärä? Laskin juuri verkkopankin tapahtumista marraskuun ruokamenot. Kauppakäyntejä oli 23 ja taas meni 540 euroa. Siihen kyllä sisältyi erityismenoja, kuten sushi-illan järjestäminen ja isomman aikavälin ostokset parissa etnokaupassa. Ehkä siis ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta vielä pitää katsoa menoja kriittisin silmin. Luomusta emme ainakaan ryhdy tinkimään, ja hyvää proteiinia pitää saada joka päivä.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä suuruusluokassa liikumme. Paljonko neljän hengen perheen ruokamenot yleensä muilla ovat?

-Piia

Ps. Vinkki pankkipalvelujen suunnittelijoille: Verkkopankki voisi auttaa perheen taloudenpidossa. Nykytekniikalla olisi helppo tarjota palvelu, joka näyttäisi kuukausittain, paljonko vaikkapa ruokakauppoihin on mennyt rahaa. Ei tarvitsisi tarkan talouden ihmisen kopioida ja liimata niitä itse Exceliin rivi kerrallaan…

Sisustussuunnittelija ituhipin luona

Siinä se kirjahylly oli, asunnon edelliseltä omistajalta peritty, ja muuton jäljiltä se oli ollut jo vuoden Taiton huoneessa. Huoneessa on rajallisesti tilaa, ja tälle seinälle pitäisi mahtua niin vaatteiden kuin lelujenkin säilytys. Kaiken tohinan keskellä ratkaisujen miettiminen tähänkin asiaan tuntui ylivoimaiselta. Pyysimme lopulta sisustussuunnittelijan apuun, kun omaa kiinnostusta sisustamiseen ei juuri ole.

Lähtökohta: tämä edellisen asukkaan kirjahylly on saanut toimia niin vaatekaappina kuin leluhyllynäkin.

Lähtökohta: tämä edellisen asukkaan kirjahylly on saanut toimia niin vaatekaappina kuin leluhyllynäkin.

Suunnittelijan hankkiminen onnistui Stadin aikapankin kautta, jossa monenlaisia työsuorituksia voi vaihtaa pankin osakkaiden kesken. Aikapankissa työmäärän mittari on työhön kuluva aika, ja yhden tunnin työllä saa yhden tovin aikapankin tilille. Itse tarjoan energiansäästö- ja lainaneuvontaa.

Sisustajamme pyysi ennen käyntiään valokuvia tilasta ja pohjasta, samalla kerroin toiveista: vaatekaappi pitäisi mahtua, ja lelut ja muut tavarat pitäisi saada toimivasti sijoitettua. Huonekalujen on oltava puuta, uusille lastulevykalusteille on meillä porttikielto. Suunnittelijan käynnillä mietimme vielä tilan tyyliä. Tämä on 1970-luvun rivitalo, joten olemme joissain kaluste- ja valaisinvalinnoissakin suosineet samaa aikakautta. Enimmäkseen tyyli on kyllä seurausta sattumasta, sillä huonekalut ovat enimmäkseen kommuunin alkuhämäristä tai sukulaisilta perittyjä, monesti hovihankkija on ollut myös mainio Pelastusarmeijan kirppari.

Saimme sitten sähköpostilla suunnitelman, jossa Taiton huoneen säilytysratkaisu on toteutettu Lundian kalusteilla. Lundian hyllykköön saa vielä työtasonkin, jonka päälle voi viritellä vaikka nukkekodin kalusteet tai myöhemmin koulutyöt. Päälle tuli vielä ehdotus 1970-luvun värimaailmaan sopiviksi verhoiksi ja sängynpäällisiksi. Lisäksi saimme hyviä ideoita muihinkin huoneisiin, oikein kuvien kanssa. Hinnaksi tuli kolme tovia, eli talous ei vielä suunnittelupuoleen kaatunut.

Lundia-hahmotelma: vasemmalla vaatekaappi, muuten tavallinen lundia-kirjahylly ovineen ja työtaso.

Lundia-hahmotelma: vasemmalla vaatekaappi, muuten tavallinen lundia-kirjahylly ovineen ja työtaso. Vasemmassa kulmassa vielä ituhipin ensimmäinen verho-ostos.

Suunnitelmaan kuului myös talon henkeen sopivaa värimaailmaa. Tilaavievä lampunvarjostin on vaihtunut kapeampaan malliin.

Suunnitelmaan kuului myös talon henkeen sopivaa värimaailmaa. Tilaavievä lampunvarjostin on vaihtunut kapeampaan malliin.

Alku näyttää toimivalta! Lundian hyvä ominaisuus on muunneltavuus, ja samaa sarjaa meillä on siellä täällä jo ennestäänkin. Huono puoli on hinta – hyllykköratkaisu maksaisi uutena yli 2000 euroa… Onneksi perusosia saa hyvin käytettyinä – näistäkin on metsästetty jo huuto.netistä suurin osa. Vain vaatekaappi taidetaan joutua hankkimaan uutena tai Lundqvist-kopiona.

Ja huh, ostin ensimmäistä kertaa elämässäni uudet verhot, suunnittelijan ehdotuksen mukaan. Tummankeltainen sävy sopii hyvin talon aikakauden henkeen ja seinän muumitapettiin. Niitä varmaan katsellaankin seuraavat parikymmentä vuotta, kyllä tekstiiliteollisuus sen verran luontoa kuormittaa, ja ostosreissut ituhipin mielenrauhaa…

-Piia

Lastenhuoneen pohja: kirjahylly on vasemmalla, ennallaan pysyvä vuodesohva oikealla.

Lastenhuoneen pohja: kirjahylly on vasemmalla, ennallaan pysyvä vuodesohva oikealla.

Vuodesohva säilyy. Se on kätevä lastenhuoneessa, sillä se muuttuu tarvittaessa yhden hengen vuoteesta sohvaksi tai kahden hengen vuoteeksi.

Vuodesohva säilyy. Se on kätevä lastenhuoneessa, sillä se muuttuu tarvittaessa yhden hengen vuoteesta sohvaksi tai kahden hengen vuoteeksi.

Keskilattia on oiva paikka rakentaa junarataa.

Keskilattia on oiva paikka rakentaa junarataa.

Wokkiruokaa syksyn kasviksista

Jos oma kasvimaa ei antanut satoa, kauppojen laarit pursuavat nyt tuoreita kasviksia alehintaan. Syömme paljon sesongin mukaan, emmekä seuraa yksittäisiä tarjouksia oikeastaan koskaan etukäteen. Olen etsinyt ruokaohjeita etenkin keräkaalille, jota tähän aikaan saa pikkurahalla. Kaali sisältää paljon C-vitamiinia, ja sadonkorjuuaikaan vitamiinit ovat parhaiten tallella.

Kasviswokki on perheemme suosikki keräkaaliruuista. Kapeiksi kiharoiksi suikaloitu kaali on wokin ”perusmassaa”, joka keralle sopivat monenlaiset kasvikset: porkkanasuikaleet, paprikaviipaleet, kukkakaali, parsakaali, mangoldi, salaattifenkoli, jopa punajuuri ja lanttu. Lopputulos on aina hiukan erilainen. Syyskesällä olemme onnistuneet loihtimaan monet ateriat kokonaan oman kasvimaan kasviksista, vain tofu, öljy ja mausteet on pitänyt hakea kaupasta.

Meillä on Tompan isovanhemmilta peritty wokkipannu, joka on palvellut jo yli vuosikymmenen. Aloitamme wokin teon aina sekoittamalla ruokaöljystä, soijakastikkeesta, karrista, ripauksesta sokeria, mahdollisista muista mausteista ja vedestä kastikkeen, johon viipaloimme paketin tai pari maustamatonta tofua. Sitä pikamarinoidaan ehkä 10 minuuttia kuplivassa kastikkeessa levyllä, sitten tofunpalat korjataan lautaselle odottamaan, etteivät ne mene mössöksi. Kastikkeen voi jättää pannun pohjalle odottamaan.

Jos haluaa saitailla tofun kanssa, sen voi käydä ostamassa etnokaupasta: Helsingissä ainakin Vii-Voan Hakaniemessä on hyvä.  Tavallisessa S-marketissakin tofua on hyvin saatavilla eri puolilla Suomea.

Wokkipannun pohjalle lisätään sitten kasviksia kovimmista alkaen. Jos siis sinne on tulossa juureksia, juurespalat lisätään ensiksi, ja jatketaan sitten kypsennystä keräkaalisuikaleilla ja muilla pehmeämmillä kasviksilla. Ruokaa haudutellaan kannen alla, kunnes kasvikset ovat pehmenneet sopivasti, mutta eivät liikaa. Lopuksi joukkoon palautetaan tofunpalat, ja ruoka on valmista.

Esimerkkiohje on myös Insinöörin keittokirjassa. Luulisin, että wokin voi tehdä myös isossa kasarissa, jos wokkipannu ei keittiön varusteisiin kuulu. Siinä on oltava tarkempi lämpötilan kanssa, etteivät kasvikset kypsy liian mössöksi.

-Piia

Herkutellaan pakastin tyhjäksi

Satokausi lähestyy, ja nyt on mainio aika herkutella ylivuotiset marjat ja muut säilötyt tuotteet pois. Samalla pakastinkin saa pitää muutaman viikon mittaisen loman, ja vuotuinen sulatus on hoidettu. Mittasin viime kesänä, että äitini vanhat pakastimet kuluttavat kukin sähköä kymmenen euron edestä joka kuukausi. Tämä siis pelkästä säilytyksestä, säilöttävien ruokien jäähdyttäminen tulee vielä siihen päälle. Niinpä ei ole kovin järkevää lojuttaa siellä ruokia vain tavan vuoksi.

Kotiin jäi vain yksi kämppis kotinaiseksi, ja tulimme siihen tulokseen, että kommuuninkin pakastimista toinen pääsee kesälepoon. Teimme kaupungissa käydessämme laatikkoomme jääneistä jäätelöstä ja marjoista pirtelöä, ja Tomppa loihti kasvispöperön jäljellejääneistä pinaattipusseista.

Kun pakastimia käynnistelee aikanaan uudestaan, kannattaa viimeistään tarkistaa niiden lämpötila. Uusissakin pakastimissa tehoasetus pitää usein säätää käsin, jotta lämpötila asettuisi optimaaliseen -18 asteen lukemaan. Viime talvena ihmettelin, miksi vasta ostettu pakastin tuntuu jurraavan päällä vähän väliä. Syy selvisi, kun mittasin lämpötilan: -29 astetta! Eikä ollut edes tehopakastus päällä. Tuli kiire vääntää säätönuppia pienemmälle.

Jokainen aste lisää lämpötilaeroa huoneilmaan verrattuna tekee pakastimenkin tapauksessa noin viisi prosenttia lisää sähkönkulutuksessa. Kun helteiden takia huonelämpötila nousee, myös kylmälaitteiden kulutus kasvaa. Senkin vuoksi kesä on hyvä aika antaa pakastimen levätä.

-Piia

Pissaa kukkaruukkuun?

Kevätaurinko tulvii sisään. Huonekasvit lähtisivät kasvuun, kun vain saisivat ravinteita vanhaan multaansa. Tuskastelin kämppikselle, että kanankakkarakeet ovat muuton jäljiltä jossain autotallin uumenissa, enkä jaksaisi lähteä penkomaan. Hän sanoi, että huonekasveja voi mainiosti lannoittaa laimennetulla pissalla, suuruusluokkaa 1:10 tai 1:15 suhteessa veteen.

Hm, enpä ollut ikinä kuullut tuollaisesta konstista. Olin vähän epäluuloinen, miltä olohuone kohta haisee. Ajattelin kuitenkin, että siinähän pääsisi kolmivuotiaskin mukavasti osallistumaan kukkien hoitoon. Hän hoitaa kasveja muutenkin mielellään, ja välillä ne saavat sen ansiosta vettä vähän liiankin kanssa.

Otimme pissapotan sisällön hyötykäyttöön, ja se kuluikin laimennettuna kokonaan kasveille, kun kippasimme niille purkillisen toisensa jälkeen. Hyvältä näyttää tähän asti, näin muutaman viikon jälkeen. Etenkin silmäteräni, itse siemenestä kasvatettu mandariinipuu riehaantui tekemään uusia lehtiä sinne sun tänne. Samoin fiikus alkoi puskea uusia lehtiä. Taidamme käyttää tätä keinoa siihen asti, kunnes muut lannoitteet saadaan esille autotallista.

Mandariinipuu talvista maisemaa vasten.

Mandariinipuu talvista maisemaa vasten.

Mandariinipuu sai tänä talvena toisenkin luomusysäyksen, kun yhtenä tammikuun päivänä vessanpytyssä uiskenteli elävä liero. Nettihaun perusteella se on intialainen jokiliero, joka on kukkamullan välityksellä asettunut elämään myös suomalaisiin viemäreihin. Vein matosen samaisen mandariinipuun ruukkuun, jonne ensipäivinä ilmestyikin lupaavia multakasoja pinnalle. Viime aikoina niitä ei ole enää näkynyt, joten ehkä ruukku ei kuitenkaan ollut lierolle sopiva asuinpaikka.

-Piia

Kalliit neliöt

Kas niin, nyt kommuunimme on muuttanut väljempiin tiloihin. Taloudellinen huolettomuus hiukan kärsi, kun piti ottaa asuntolainaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Tilaa on nyt noin 200 neliötä seitsemälle asukkaallemme, toivottavasti ei tarvitse muuttaa ihan pian uudestaan. Viisiö vaihtui kuusioksi, ja osan tilasta saimme käyttöön remontoimalla uuden asunnon uima-altaan tilalle kunnon lattian.

Asuminen aiheuttaa ison osan tavallisen ihmisen ympäristörasituksesta, ja sen huomaa pankkitilin saldossakin. Tarvitsemiaan neliöitä kannattaa totta vie miettiä tarkasti, sillä nehän maksavat Helsingissä vähintään parituhatta euroa kappaleelta, keskustan lähellä kaksinverroin. Tällainen palkkakuopassa oleva diplomi-insinöörikin saa sijoittaa koko kuukauden käteen jäävän palkkansa yhteen asuntoneliöön. Siinä sitä sitten katsoo huoneen nurkkaa ja miettii, oliko tuokin neliö kaiken vaivan arvoinen. Ja kannattaisiko tuostakin roinasta luopua ennemmin kuin hankkia lisää pinta-alaa sen säilyttämiseksi.

Eikä riitä, että asuinpinta-alasta maksaa kerran könttäsumman. Jokainen neliö ja kuutio pitää vielä lämmittää, valaista ja siivota. Yhtiövastike on yleensä kolmen euron tienoilla kuukaudessa neliötä kohti, joten vuodessa jokaisesta turhastakin neliöstä kertyy vähintään kolmen-neljänkympin kulut.

Ihmetyttää, ettei ole tarjolla enempää asumisratkaisuja, joiden avulla saataisiin arvokkaat neliöt tehokkaampaan käyttöön. Helsinkiläisen asunnon keskikoko on noin 60 m2. Miksi huonekalukaupoissa on siitä huolimatta vain puolen hehtaarin kokoisia sohvia myynnissä? Eikä niitä pysty edes muuntelemaan. Jo pelkästään parisängyn viemä pinta-ala on suuri, ja pienessä makuuhuoneessa sen ympäri sitten pujotellaan. Miksei ole myynnissä sänkyjä, jotka saisi pienellä vaivalla vaikka ylös seinälle tilaa viemästä?

Taiton huoneeseen hankimme lastensängyn sijasta vuodesohvan. Siinä mahtuvat vieraatkin hyvin istumaan, mutta sitä ei tule pedattua sohvaksi päivittäin. Ollapa ratkaisu, jolla pedin saisi piiloon vielä hiukan vähemmällä vaivalla.

Jos me kaikki viihtyisimme vähän vähemmissä neliöissä, siitä olisi muutakin iloa kuin pienemmät asuntolainat. Asuntoalueiden ei tarvitsisi silloin kasvaa yhtä laajalle. Lyhyemmät työ- ja asiointimatkat tekisivät elämän hiukan mukavammaksi, lähimetsäalueista puhumattakaan.

-Piia

Ps. Meidän tapauksessamme ekotehokkuus pysyi samana muuton myötä. Edellinen asukas nimittäin asui näissä kahdessasadassa neliössä yksinään. Hänen uusi asuntonsa taas on samaa kokoluokkaa kuin meidän vanha asuntomme. 🙂

Nuhanenä auki

Flunssakaudella lasten oireiden helpottaminen vaatii kekseliäisyyttä. Kun oma olo tukkoinen ja kurja, nenän voi sentään niistää ja ottaa särkylääkettä. Meillä kolmevuotias Taito ei vielä osaa niistää nenäänsä, muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta puhumattakaan. Niinpä hengitystä on helpotettava muilla keinoin.

Paras löytö nuhanenän avuksi ovat meillä nenätipat: tavallista 0,9-prosenttista suolaliuosta myydään apteekissa pienissä nenätippapulloissa. Sitä kun spruuttaa molempiin sieraimiin, tukkoinen nenä useimmiten aukeaa. Toimii niin vauvalle kuin vanhemmallekin. Toimenpiteen voi toistaa niin usein kuin tarvitsee. Lisäapuna toimii höyryhengitys. Vauvan nenästä räkätappeja saa poimittua myös pumpulipuikon avulla, mutta se ei auta syvemmälle juuttuneeseen tukkoisuuteen.

Neljän euron nenätippapulloja ehti kulua aikamoinen määrä, ennen kuin lähdimme säästölinjalle. Yritimme ensin tehdä suolaliuosta kotikeittiössä ja täyttää pulloja uudestaan. Ilman vaakaa emme saaneet liuoksen väkevyyttä ihan kohdalleen, ja suolaliuoksesta joutui suurimman osan heittämään pois, koska ihan pieniä määriä on vaikea tehdä.

Sitten huomasin apteekissa myynnissä samanvahvuista suolaliuosta isoissa 2,5 dl pulloissa, ja hintakin oli puolet pikkupullon hinnasta. Otimme uuden lähestymistavan: täytämme kaapin pohjalle jääneitä lääkeannosteluruiskuja isosta pullosta ja spruuttaamme niiden avulla liuosta nenään. Jokaiselle perheenjäsenelle voi ottaa oman annosteluruiskun, josta riittää moneen käyttökertaan. Ruiskut voi desinfioida ennen uutta täyttöä hautomalla sopivassa astiassa kuumassa vedessä.

nenatipat

Etenkin vauvan kanssa nenätipat ovat olleet suuri apu. Tukkoinen nenä aiheutti pahimmillaan rintaraivareita: vauva parkuu kuin syötävä, mutta ei suostu imemään rintaa. Imemisestä kun ei tule mitään nenä tukossa. Nenätipoilla rintaraivaritilanteista päästiin yli käden käänteessä, enkä tiedä, mitä olisin tehnyt jos tätä nenänaukaisukeinoa ei olisi ollut. Kolmivuotiaan yöunetkin se on pelastanut monet kerrat.

Nyt vain yksi asia mietityttää: miten kauan avattua suolaliuospulloa voi käyttää? Onko se muuttunut bakteeriviljelmäksi jo viikossa tai kahdessa? Aikuisille olemme käyttäneet pitkäänkin avoinna ollutta pulloa, mutta miten hygieeninen vauvan kanssa pitää olla?

-Piia

« Older entries Newer entries »