Seikkailu Saimaalla

Blogini on ollut hunningolla, kun olin töissä järjestämässä Juvan kesäkarkeloita. Oli hienoa päästä samalla edistämään lähiruoan menekkiä ihan palkkatyönä. Järjestin kesäjuhliin kauppa-auton täynnä paikallisia tuotteita, ja tein markkinointia. Ilo oli nähdä, kuinka kesäjuhlan kävijät mielellään ostivat paikallisia herkkuja. Nyt on karkeloitu onnistuneesti, ja nautin hiukan lomasta samalla, kun haen seuraavaa pestiä.
Linnansaaren kansallispuisto
Kesän parhaita asioita on tutustua kotinurkkiin tarkemmin. Kesäinen Järvi-Suomi on minulle maailman paras paikka. Hämmästelen aina, että Saimaata koluamassa ei liiku enempää ihmisiä: sisämaan saaristoa pitkin voi kulkea monesta itäsuomalaisesta kaupungista toiseen, ja vieläpä kauniita reittejä. Ja jos ei huvita kierrellä, voi vain nauttia lähirannan maisemista. Vaikka laulussa ”naista sen rannoilta vaan ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan”, niin tuuletkin ovat järvellä leppeämmät kuin meren rannan ainainen puhuri.

kuva: Miika Silfverberg, CC, Flickr.

kuva: Miika Silfverberg, CC, Flickr.

Meillä on tapana pyytää joka kesä sukulaisia muualta Suomesta juhlimaan Valokin synttäreitä. Joka kerralle yritämme löytää uusia käyntikohteita mökkipaikkakunnalta ja sen liepeiltä. Ohjelman valintaa vaikeuttaa vaihtoehtojen suuri määrä. Tänä vuonna meiltä toivottiin Saimaan risteilyä, ja vatvoimme Linnansaaren kansallispuiston, omien lähirantojen ja Suomen laajimmille kalliomaalauksille ulottuvan laivaretken välillä.

seikkailu_saimaalla3Linnansaari voitti, Rantasalmen Järvisydämestä lähtevän saariretken muodossa. Retki ei sisältänyt mitään sen kummempaa kuin kulkemista isolla puuveneellä pitkin Haukiveden maisemia Kaarnetsaareen ja kiertelyä pitkin metsäpolkuja. Eipä sen kummempaa tarvittukaan, urbaanimmatkin matkalaiset olivat tyytyväisiä. Oma lempparini ovat Saimaan alueen hienot kalliot, aina niitä riittää uusia ja erilaisia. Tämän kesän nettijulkkis kalasääskikin pesii näissä samoissa maisemissa norpan naapurina.

Mainokset

Niittämässä ja leikkaamassa

20160620_200142Aina sitä oppii uutta, tänä kesänä käytin ensimmäistä kertaa ruohonleikkuria. Vaikeaa oli kiertää kaikki kasvit, jotka halusin säästää. Rivitalossa on jonkinlaista sosiaalista painetta pitää nurtsi ojennuksessa. Jätin kuitenkin rönsyleinikkejä ja muita kukkia. Ne ovat kauniita, ja pitäähän pihan pienilläkin asukkailla olla koti. Vauhtiin pääsyäni ajoin vielä naapurinkin pihapläntin. Sen reunalla oli ihana kasvusto metsämansikoita, jotka säästin. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja katsoi vähän ihmeissään leikkuujälkeäni.

niittamassa_ja_leikkaamassa_kirjovuohenputkiMyöhemmin naapurin piha oli siistitty täystuhoperiaatteella, myös mansikat. Miten jollekulle tasainen nurmikko *voi* olla tärkeämpi kuin ne kesän kohokohdat? No, omalla pihallamme luonnonkukat ovat saaneet kasvaa rauhassa. Hyötykasvejakin siellä on: tilasin keväällä kirjovuohenputken taimia. Kirjovuohenputki on vuohenputken kirjava muoto, samaa lajia. Odotan innokkaana, että taimet ovat riittävän vahvoja kestääkseen maistamista.

Mökillä meillä on tapana niitellä piha viikatteella. Monet kohdat kyllä jäävät niittämättä, sillä tunnen pihan kasvit liiankin hyvin: tuon kuisman kerään kukinta-aikaan, samoin siankärsämön. Mesiangervot samoin tarvitaan flunssalääkkeeksi. Nokkosen latvoja kerätään ruokiin läpi kesän. Valkoapilan kukat sopivat hyvin salaattiin ja teen makeuttajaksi. Vuohenputken kukissa taas kuhisee niin valtavasti hyönteisiä, etten henno niittää kaikkia: Naapurin mehiläiset, eri kimalaislajeja, kauniita kultakuoriaisia, kukkajääriä ja paljon muita. Harjaneilikat ovat vallanneet alueita siellä täällä, eikä koskaan tiedä etukäteen, millaisia väriyhdistelmiä tämä kesä tuo tullessaan. Ne ovat varsinainen perinnöllisyystieteen demolabra.

Niinpä pihanhoidon lopputulos on vähintäänkin epätasainen. Monimuotoisuus korvaa esteettisen heilahtelun: joka kesä näen jonkin uuden ötökkälajin, ja monenlaiset linnut viihtyvät pihan kätköissä. Tänä kesänä vasta teinkin harvinaisen havainnon: toisen pihan, joka rehotti samaan tapaan. Sinisen tuvan pihan villivihannesretki piristi mieltä, vaikka joku perehtymättömämpi vieras ehdottikin rounduppia avuksi.

Viikatteen käyttö on muuten helppoa, kun vain muistaa liipata terää riittävän usein takaisin teräväksi. Aioin kuvata oman viikatteen teroitus ja niitto -videon, mutta youtubessa olikin muutama jo niin pro otos, ettei oma teroitustekniikkani yllä ihan samaan. Tekijän savolaisuus tuo oman värinsä: ”nurmen voi niittää tai olla niittämättäkin”. 🙂

Katuruokaa villikasveista

IMG_8824Nokkossalsaa ruislastujen tai jyvänäkkärin kanssa, villivihannespirtelöitä, toivottavasti nokkos-perunarieskojakin… Olemme Tompan kanssa valmistelleet villivihanneskojua Mikkelipuiston kevät -tapahtumaan.

Mielikuvitusta on tarvittu jonkin verran: kuinka pidetään tuotteet kylmänä kuljettamatta valtavia kylmälaitteita, millainen on sopiva annoskoko, mistä lainataan teltta, mitä tehdään kun se teltta ei mahdu autoon, saanko neuvonta-apua suurkeittiön koneiden käyttöön…
Aika pitkälle on kuitenkin jo päästy, tällaisia herkkuja teimme viikonloppuna. Tervetuloa maistamaan ensi perjantaina ja lauantaina!nokkossalsa

Korvasieniä omasta viljelmästä

Viime keväänä mieheni Tomppa oli pettynyt. Uurastus lapion varressa edellissyksynä ei näyttänyt tuottaneen tulosta, sillä maahan haudattujen sanomalehtien kohdalle ei ollut ilmestynyt sienen sientä. Korvasienet tarvitsivatkin rippusen enemmän aikaa. Nyt puolitoista vuotta sanomalehtien piilotuksen jälkeen maasta, peltosaarekkeelta, kurkisti neljä ryppyistä palloa.
korvasieniä
Omat korvasienet päätyivät jo pataan, Eviran ohjeiden mukaisen kahden ryöppäyskerran jälkeen. Innokkaana odotamme, saadaanko niitä vielä lisää.

korvasieniateria ja vuohenputkisalaattiNoin puolen neliön kokoinen viljelmämme onnistui ilman, että siirsimme sienirihmastoa mistään paikalle. Lähimmät korvasienet olimme bonganneet noin parin sadan metrin päästä, mutta naapurin uudispellon laita ei ole paras paikka harjoittaa jokamiehenoikeuksia. 🙂

Onkohan se insinööriluonnetta, että minua kiehtoo, kuinka metsästäjä-keräilijä voisi parantaa saalistaan? Vähän aikaa sitten tein tilauksen myös viidestäsadasta pakuriympistä, joiden ansiosta pellonreunakoivikkoni muuttuu pakuriviljelmäksi. Ja sain vieläpä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen järjestämään tilaisuuden, jossa muitakin houkutellaan mukaan samaan hulluuteen.

Olisin mieluusti mukana tutkimusprojekteissa kokeilemassa muidenkin erilaisten lahottaja- tai symbionttisienten viljelyä. Juvallahan on pitkäaikainen tryffelihanke, jonka vetäjä jo ehti esitellä alustavia kantarellinkasvatuskokeitaan, kun kävin hänen luonaan vierailulla villivihannesasioissa. Osterivinokkaiden kasvatus kahvinporoissa on sekin vielä kokeilematta. 🙂

Lumipakolaisen hyvästit talvelle

Maallemuuttajiksi meitä veti haave oikeasta talvesta: hiihtämistä, lumileikkejä ja talven lopuksi retkiä kantavia hankia pitkin kävellen. Helsingin viime talvet olivat kovin mustia, ja joku puhuikin lumitalvista ilmastonmuutossukupolven menetettynä Karjalana: niistä kerrotaan haikaillen aikanaan lapsenlapsille.
talvinen järvimaisema
Talvipakolaisen ei tarvinnut pettyä, Etelä-Savossa saatiin tänä vuonna oikea talvi. Piti vain ensin selvitä mustan joulukuun surkeudesta.

Mökillä perunoidennoutoreissulla oli kiva samalla kierrellä tuttuja paikkoja hankia pitkin astellen. Tomppa tosin välillä protestoi intoani; hän oli perheestä ainoa, jonka jalkojen alla hangen jäätynyt pinta välillä petti. Keräsimme pajunkissoja pellonlaidoista, ja ihailimme pajulajien paljoutta. Yksi teki kissansa suoriin ja kiiltäviin oksiin, toinen haaroittuneisiin ja vänkkyräisiin.mökki talvella

Samalla reissulla hain luonnonmateriaalit hautajaisten kukka-asetelmaan ja sireeninoksia juhlapöydän koristeeksi. Sireeni osoittautuikin hyväksi valinnaksi: lehdet ilmestyivät siihen noin kuudessa päivässä, ja oksien muodosta tulee mieleen japanilainen estetiikka.

palokärjen työpaikkaToisella hankiretkellä kirkonkylältä mäenlaskupaikan läheltä löytyi kaatunut petäjä, jonka oksisto tarjosi lapsille ainekset pitkään majaleikkiin. Itse mäki ei lapsia kiinnostanut, se oli liian hurja. Lähistöltä löytyi myös palokärjen työpaikka.

Talvi jäi vielä Juvalle, kun lähdimme pääsiäisenviettoon Poriin lasten isovanhempien luokse. Täällä Länsi-Suomessa hyppivät jo peipposet pihamaalla. Ei haittaa, vaikka kevät tällä välin ilmestyisi itäänkin. Kaikki talviasiat tuli jo tehtyä, toivottavasti saamme samat ilonaiheet ensi vuonnakin!

Ekaluokkalaisen elämää: Hiihtäminen

Ai hei. Anteeksi, etten huomannut sinua jo äsken. En ehdi nyt jutella, koska pitää kirjoittaa blogiteksti valmiiksi. Kävin eilen hiihtämässä, ja voit uskoa, että se oli kivaa. Meillä on huomenna  luistelua. Muuten, en tykkää siitä, että pakkasella pitää pukea paljon päälle. Mutta jos ei pue, ei pääse ulos. Hiihtämisen jälkeen isän viikset ja parta olivat jäässä.

Taitotalvella jäällä

Kalliolla

jäätynyttä vettä kalliollaKyllästyttääkö katsoa samoja Iittalan vaaseja kotona päivästä toiseen? Tähän aikaan vuodesta luonto tarjoaa niille vaihtoehtoja: kallioilta alas valuva vesi on muovannut niin hienoja muotoja, että sieltä sopisi pitemmällekin ehtineen muotoilijan ottaa mallia.

Sadesäiden jälkeen tulleet pakkaset tekivät kallioista hyviä ulkoilupaikkoja muutenkin: jäätyneet sammalet ovat tukevia jalkojen alla. Kallioilla kasvaa myös valtavan monta lajia erilaisia jäkäliä, eivätkä ne kipitä karkuun, kun niiden muotoja kalliolla2jää ihastelemaan. Eväitä voi täydentää jäätyneillä puolukoilla. Tänä vuonna suppilovahverotkin kasvoivat vielä joulukuussa, valmiiksi pakastetun erän olisi voinut kerätä mukaan.

Viimeisimmän kallioretkeni tein omaan tilaamme kuuluvalle Änkyrinvuorelle metsätöiden lomassa, kun piti saada veri kiertämään kohmettuneissa varpaissa. Komeista maisemista näytti ilahtuneen myös metso, joka oli valinnut hakomapuunsa kallion korkeimmalta kohdalta. Hakomamännyn latvuksista metso käy nyppimässä neulasia ruuakseen. Lintua en nähnyt, metsän asukkaiden asuinpaikat tunnistaa useimmiten kakoista. Kallioiden sammalessa näkyi myös hirven sorkan jälkiä, ja jonkin pienemmän otuksen jalkojen painaumia, joista en saanut tarkemmin selvää.
kalliolla3
kalliolla4Ja sitten takaisin raivaushommiin: pari vuotta sitten hankitulla metsätilalla on valtavasti taimikoita, jotka kasvavat hetkessä läpipääsemättömiksi ryteiköiksi. Raivasimme kuusentaimille lisää kasvutilaa. Aikanaan siihen saa kasvaa sekametsä. Sitä ennen havupuiden taimet saavat vähän etumatkaa, jotteivat jää nopeampikasvuisten lehtipuiden alle. Parhaat tiheiköt saavat jäädä metsäkanalintujen suojapaikoiksi.

Rikkakasvi tyrehdyttää verenvuodot

Loppukesää kohti kasvimaamme usein on villiintymään päin, kun huomio kohdistuu korjattavaan satoon. Uuden kasvikokeilun kannalta rikkaruohot olivatkin tällä kertaa hyvä asia: kasvimaalta löytyi paljon lutukkaa, joka oli lähemmin tutustuttavien kasvien listallani.
lutukka
Somannäköisellä lutukalla on erikoinen lääkinnällinen vaikutus: se auttaa tyrehdyttämään verenvuotoja. Saksalaisetkin turvautuivat siihen ensimmäisessä maailmansodassa, kun muiden lääkkeiden saatavuus heikkeni. Sitä on käytetty haavoihin ulkoisesti ja teenä sisäisesti (kupillinen tuoreita lehtiä suhteessa kahteen kupilliseen vettä). Lutukkaa voi löytää kukkivana keväästä syksyyn, ja kukinnosta lituineen se onkin helpoin tunnistaa, sillä lehtien muoto vaihtelee voimakkaasti. Lääkevaikutus on paras tuoreilla kasveilla; säilöntäkeino olisi löydettävä, jos tätä aikoo käyttää vaikkapa runsaiden kuukautisten hoitoon pitkin vuotta.

Lääkinnällisistä efekteistä riippumatta lutukkaa voi syödä pienissä määrin aika huoletta. Sydämenmuotoiset lidut ovat maultaan mietoja, joten lapset napsivat niitä mielellään ohi mennessään. Itsekin syön lituja sellaisenaan ja olen käyttänyt niitä myös pirtelöihin. Vakipirtelöideni perusrakenne on aina sama: 1/3 – 1/2 litraa jäätelöä, 1-2 banaania ja muut ainekset, joissa voi olla yrttejä tai marjoja.

Keräämistä on hidastanut se, että ainakin nyt syksyllä monissa lutukoissa on valkoista sienikasvustoa, jota en halua ruokiini. Lehtiä en ole maistanut, mutta lituja olisi mukava riipiä isommissa määrin. Ovatkohan toukokuun kasvustot vähemmän sienisiä?

Päätös

lapset luonnossaVuosien maalle vai kaupunkiin -vatvominen on nyt tehty. Ensi talveksi emme enää palaa Helsinkiin, sen jälkeen pohdimme asiaa uudestaan. Mieli teki jäädä jo viime syksynä, mutta silloin minulla ei vielä ollut ajokorttia. Tämä syksy tuntui viimeiseltä tilaisuudelta ennen eläkepäiviä – esikoinen kun menee kouluun syksyllä.

Mitä me tällä tavoittelemme? Luonnonrauhaa, omissa metsissä kulkemista, pienessä luokassa oppimista, omille juurille palaamista, omavaraisuuteen liittyviä harrastuksia.

Entäs käytäntö sitten? On mietittävä myös liikkumista ja toimeentuloa.

Arvaatte varmaankin, mitä ituhipin on tehtävä ensimmäiseksi maalaispaikkakunnalle muuttaessaan? Aivan, ilmoitin Tompalle tässä yhtenä päivänä, että nyt sopiva auto on löytynyt netin myyntisivustolta: on maavaraa, neliveto-ominaisuuksia, mutta kuitenkin myös siroutta. Kolkuttelimme junalla Turkuun korjaamaan auton parempaan talteen.

Toistaiseksi perheen toimeentulo saadaan Tompan työstä Helsingissä, joten hän jää sinne arkipäiviksi. Onnibussilipuille ja Matkahuollon tarjouksille on siis kovasti kysyntää. Onneksi edullisia joukkoliikennematkoja on hyvin tarjolla, kun vain ostaa liput hyvissä ajoin.
suzuki ignis ja mietteliäs omistaja
Oma toimeentuloni vaatiikin enemmän pohtimista, sillä valmiita työpaikkoja Etelä-Savossa on kovin vähän. Olisi parempi reippaana työllistää itse itsensä. Olen käynyt oppimassa yrityksen perustamista Aalto-yliopiston Pienyrityskeskuksessa keväästä lähtien. On ollut hienoa tavata iso joukko muita, jotka miettivät samoja asioita. Liikeideoitani pääni tuottaa edelleen, toivoisin vain voivani toteuttaa niitä yhteistyössä jonkun kanssa. Yksin puurtaminen käy puuduttavaksi, jos ei ole ketään innostamassa eteenpäin.

Eilen kävimme vuotuisessa kyläjuhlassa, ja kerroin monille tutuille kyläläisille, että meistäkin tulee paikkakuntalaisia. Aika radikaali ratkaisu, sanoi yksi tuttu. Ja minusta kun se oli radikaalia, että sanoja itse on rakennuttanut tänne talon keskelle metsää ja muuttanut eläkepäivikseen ilman, että hänellä oli tänne siteitä ennestään. Minun sukujuureni sentään ovat kokonaan täältä, olen käynyt täällä kesäisin lapsesta asti. Mökillenikin sain tehdä muuttoilmoituksen ihan luvallisesti, sillä se on edelleen asuintalo, vaikka isovanhempani muuttivatkin kaupunkiin jo vuonna 1964. Talveksi on kyllä suunnitelmissa vuokrata vähän talviasuttavampi asunto kirkonkylältä.

Talvi näyttää, kuinka iso muutos tämä on. Ainakin paikkakunnan palvelut ovat tähän mennessä tehneet enemmän kuin hyvän vaikutuksen, mutta niistä kirjoitan lisää myöhemmin.

Oodi Järvi-Suomelle?

Järvi-Suomeen matkaa kesälomaksi valtava joukko ihmisiä, meidän perheemme muiden mukana. Mutta miksei ole olemassa laulua, joka kertoisi kaipuusta Järvi-Suomeen? Tai ainakaan en ole sellaista löytänyt.

Rinkkaa pakatessa rallattelen ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan”, kun Etelä-Savoon lähtemisestä ei tule yhtään biisiä mieleen. Saimaa on käsittämättömän upea järvi, mutta Saimaa-aiheisia lauluja kelatessa tulee mieleen lähinnä Nestori Miikkulainen ja ”Suuri Saimaa, mut naista sen rannoilta vaan, ei näin tuuliseen saareen saa asettumaan”. Lapin kuumeestakin on lauluja tehty vaikka kuinka, tyyliin ”Ken suoniinsa on saanut Lapin kuumeen polttavan, sen mieli tänne lakkaamatta palaa”.
lampimaisema
Mökkilampi on rakas synkemmälläkin säällä, en väsy katsomaan sen maisemaa. Lintujen konserttikin on ihan toista monimuotoisuudessaan kuin kotipihalla Helsingissä. Päällimmäisenä raikaavat kurkien huudot ja laulujoutsenten touhotus, ja niiden seurana iso joukko yölaulajia, jotka haluaisin oppia tuntemaan tarkemmin. Lapset kyselevät, onko tämä nyt jo se pitkä loma, jottei mökiltä tarvitse lähteä heti pois. Kyllä vain, nyt nautitaan!

maahumalaPs. Villiyrttiharrastajat, nyt on hyvä aika aloittaa ensi talven flunssalääkkeiden kerääminen. Päätin lisätä kuivattavien yrttien valikoimaan tänä vuonna maahumalan, jota on perinteisesti käytetty mm. monenlaisten hengitystievaivojen hoitoon. Nyt on sen paras keruuaika, sillä kukkivissa versoissa on vaikuttavia aineita yleensä eniten. Pian seuraa mesiangervokausi, siitä saa flunssan taltuttamiseen luonnon omat aspiriinit.

« Older entries Newer entries »