Hyvästi rakentavat leikit?

Olin kuvitellut, että meillä on touhua ja kaaosta, kun olemme sentään lapsiperhe. Viime viikonloppuna meillä kävi kyläilemässä kämppiksen kavereita, jotka toivat lapsensa mukanaan. Odotimme vierailua innokkaasti, sillä leikkikavereitahan on lapselle kiva saada kotiin, vaikka ovatkin vuoden pari vanhempia.

No, leikkiväthän he. Lopputulos oli sellainen, että Tomppa ja minä istuimme koko vierailun ajan lastenvahteina olohuoneessa yhtäkkisen kaaoksen ja korviahuumaavan metelin keskellä, ja muut aikuiset juttelivat rentoutuneina keittiössä.

Taito yleensä leikkii rauhassa ja keskittyneesti leluillaan. En ollut tajunnut, että kaikki voi muuttua ihan toiseksi vuoden parin päästä. Leikki-ikäisten leikeistä puuttuivat kokonaan niin rakentavat kuin älyllisetkin elementit. Auto kaahaa, krokotiili puree, tavarat sinkoilevat, ja kaikki tapahtuu ihan toisella nopeudella kuin taaperoikäisellä (vaikka hänkin tuntuu ehtivän joka paikkaan).

Ei Taitolla mitään hätää ollut, hän leikki rauhassa leluilla kuten muulloinkin, tutki vieraidensa leluautoja ja ajoi niillä rauhassa ympäriinsä. Hän oli myös ainoa, jonka käsissä jotain meni rikki: nosturiautoa tutkiessaan hän väänsi nosturin pois paikoiltaan, jolloin se irtosi lopullisesti. Taiton duplot taas yllätykseksemme kestivät vieraiden höykytyksen ilman näkyviä vaurioita.

Kahta ikävuotta lähestyvä taapero on aivan ihana, auttaa kaikessa minkä pystyy ja osaa jo kaikenlaista itsekin, kuten syödä omin avuin. Hän ruokkii legoeläimiään, kylvettää vauvanukkeaan ja luetuttaa meillä valtavat kasat kirjoja. Kuinka isoja eroja leikki-ikäisten luonteessa mahtaa olla? Muuttuuko meidän rauhanomainen elämämme kohta väistämättä melskeeksi ja meteliksi?

-Piia

Yksivuotias kestävyystestaajana

Ennen yksivuotiaan kaitsemista minulla oli harhaluuloja erilaisten tuotteiden kestävyydestä. Kuvittelin, että muoviset pesuvadit, kynät, monet taloustavarat jne. ovat jotakuinkin särkymättömiä. Mutta kuinka väärässä olinkaan. Yksivuotias asettaa lukuisat tavarat pelkkää uteliaisuuttaan sellaiseen kestävyystestiin, että se kelpaisi jo EU:n kestävyysmerkkistandardiksi.

Parin kuukauden pepunpesukäytön jälkeen muovinen pesuvati oli niin säpäleinä, ettei siellä enää voinut pitää riittävää määrää pesuvettä. Elämäni aikana en muista nähneeni pesuvadin menevän rikki aikaisemmin. Vessamme renkaan en huomannut olevan huonosti kiinnitetty, ennen kuin seisomaan opetteva vauva sai sen aikoinaan pois paikoiltaan. Laseja ja lautasia on mennyt rikki jonkin verran, ja puisissa palikoissakin on komeita hampaanjälkiä. Tietokoneeni näppäimet on moneen kertaan kiskottu irti ja yritetty asetella paikoilleen, pääsemättä ihan alkuperäiseen toiminnallisuuteen.

Yksi mieleen jäänyt läheltä piti -tilanne sattui junassa, kun huomioni herpaantui hetkeksi istuessani Taito sylissäni. Hän oli pureskeluiässä, ja ehti syödä junalippuni melkein lukukelvottomaksi. 🙂

Lapsille tarkoitetuissa kirjoissa ja leluissa laatu erottuu joukosta pian. Puppe-kirjojen luukut esimerkiksi ovat kestävää materiaalia, ja eivät ole meillä kotikäytössä hajonneet. Muumitalo-kirjan luukut taas alkoivat repeillä ekalla lukemiskerralla.

Viimeksi saimme lahjaksi Br-lelujen markkinoiman toukkalelun, jonka mekanismissa alkoi näkyä ongelmia noin viikon käytön jälkeen. Lähetin asiasta palautetta, ja odottelen siihen vastausta. Fisher-Pricen lelut ovat taas kestäneet yllättävän hyvin rajuakin käsittelyä jo vuoden päivät, ja niiden ärsyttävät äänitehosteet kuuluvat yhtä kirkkaina kuin ennenkin.

Kännykkänikin on kestänyt yllättävän monta tälliä, ja viides käyttövuosi on juuri alkamassa. Hyvä Nokia!

-Piia

Oikealla näkyvä toukkalelu ei kestänyt käyttöä, keskellä näkyvät paloauto ja lorukirjalelu soittavat säveltään aina vain.

Oikealla näkyvä toukkalelu ei kestänyt käyttöä, keskellä näkyvät paloauto ja lorukirjalelu soittavat säveltään aina vain.

Yksivuotiaan suosikkileluja

Kirjoitin talvella seitsenkuukautisen vauvan suosikkileluista. Huomenna on Taiton yksivuotissyntymäpäivä, joten nyt on hyvä aika päivittää lelutilanne.

Lelujen pureskelun tilalle Taito on löytänyt monenlaisia muita tapoja leikkiä. Pitkäaikainen suosikki olivat sisäkkäiset eriväriset muovipurkit, jotka ovat kummeilta lainassa. Niitä hän jaksoi hypistellä ja asetella sisäkkäin pitkiä aikoja yhteen menoon. Niilla on yllättävän monta ominaisuuta, jotka löytyvät osaamisen karttuessa. Nyt pelkkä purkkien kokoaminen sisäkkäin on käynyt tylsäksi, ja vauva näkyy lajittelevan niitä värin mukaan, esimerkiksi pelkästään keltaiset ja siniset purkit sisäkkäin. Purkit kelpaavat myös ruuanlaittoleikkeihin. Tornin kokoaminen lienee vuorossa seuraavaksi, mutta vielä se ei onnistu.

Fyysikkona vauvan hahmotuskyvyn kehittyminen on ollut hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Ympäröivän maailman ominaisuudet tulevat tutuiksi vasta yksi kerrallaan kokeilemalla. Vauva ei mistään tiedä, että isompaa purkkia ei voi panna pienemmän sisälle, vaan kokeilee molempia vaihtoehtoja tasapuolisesti. Vasta monen kokeilukerran jälkeen hän oppii säännön, kummin päin kannattaa yrittää.

Pääiäisenä isovanhempien luona Taito iski silmänsä kahteen teekannuun, ja viettikin suuren osan lomasta niiden kimpussa. Kansi päälle, kansi pois, porkkananpala kannuun, kansi päälle, puuro pyyhkeen alle hautumaan, kansi pois jne. Välillä syömään ja vaipanvaihtoon, sitten takaisin kannujen kimppuun. Kotiin päästyämme annoin hänelle kattilan, kannen ja puukauhan, ja leikki jatkui yhtä touhukkaasti. Lastenpedagogin kehittämät lelut eivät selvästikään ole välttämättömiä kiinnostaviin leikkeihin, mutta muovikattila säästäisi korviamme helvetilliseltä kolinalta. 🙂

Meillä on myös perinteinen puinen muotolaatikko, jonka Taito sai jo nimenantojuhlalahjaksi. Se on jaksanut kiehtoa kuukausitolkulla. Aluksi palikat sai laatikkoon avaamalla kannen. Sitten opittu sääntö näytti olevan, että vain ympyränmuotoisesta reiästä voi saada palikoita laatikkoon, ja kaikki muotoja yritettiin siitä. Sittemmin neliönmuotoisen reiän ja kuutionmuotoisen palikan yhteys on löytynyt.

Mökiltä tuotujen minun vanhojen ”insinöörilelujeni” suosikkiaika on sekin nyt. Taiton lemppari on muovinen torvi, jota hän on oppinut töräyttelemään. On oltava tarkkana, ettei tiettyjä leluja loju saatavilla, kun keittelemme aamupuuroa ennen seitsemää, jotta myöhimmin töihin lähtevät kämppikset saavat vielä hetken armonaikaa unilleen. 🙂

Odotan jo kovasti kesää, jotta pääsisimme paremmin leikkimään myös luonnonmateriaaleilla ainaisen muovin sijasta. Talvella toin metsäretkeltä kotiin sammalta, mutta se tulkittiin ruuaksi ja pulautettiin pian lattialle. Kohta voi jo olla ulkona ilman lapasia ja päästä hypistelemään kaikenlaista, mitä metsästä löytyy.

-Piia

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Puuroa keittämässä vanhempien mallin mukaan.

Newer entries »