Vedenkeitin kuumana

Jo kolmas vedenkeitin parin vuoden sisään sanoi sopimuksensa irti. Illalla purin keittimen osiin, ja vika paljastui lopulta jatkuvien ylikuumenemisien sulattaman muovin ja eristeen sotkuksi. Ei siis mitään, mitä voisi turvallisesti korjata, koska korjaus ei poistaisi ylikuumentumisen riskiä.

vedenkeitin

Keitintä ei ollut suunniteltu korjattavaksi: olemattoman pienet ruuvit olivat suoraan kiinni muovissa, eli ne kestävät korkeintaan pari avaamiskertaa. Toinen kohta, johon kiinnitin huomiota, oli laitteessa käytettyjen kuparijohtojen ja muiden sähkönsiirtämiseen suunniteltujen osien ohuus. Ei ihme, että laitteet ajoittain kuumenevat liikaa.

Tämä sai minut miettimään materiaalitehokkuutta ja ekotehokkuutta. On ilman muuta materiaalitehokasta, että samaan laitteeseen kuluukin vain puolet vanhemman mallin metallimäärästä. Kuitenkin materiaalitehokkuus osaltaan lyhentää laitteen käyttöikää ja aiheuttaa kuumenemisongelmia. Mitä paksumpia sähköä johtavat osat ja johdot ovat, sitä vähemmän lämpöhäviöitä syntyy.

Ei siis välttämättä ole ekotehokasta olla materiaalitehokas. Tavallisella ihmisellä ei ole mitään keinoa selvittää tuotteen ekotehokkuutta. Varsinkaan, kun tuoteen käyttöikä on melko epävarma. Itse ostaisin mielelläni tuotteen, jonka suunnittelussa olisi huomioitu tuotteen kestäminen materiaalitehokkuuden sijasta, sillä tuotteen jatkuva vaihtaminen syö materiaalitehokkuuden tuoman ympäristön säästymisen moninkertaisesti.

No, rahaa tässä ei menetetty, sillä viimeisin laite oli saatu ilmaiseksi Netcyclerista ja kesti puolitoista vuotta. Uutta ostaessa täytyy pitää huoli, että laitteessa on vähintään kahden vuoden takuu. Kommuunimme vaatii vedenkeittimeltä aika paljon, sillä se on kuumana tuon tuostakin.

-Tomppa

Vaatteiden uudistus värjäämällä

Pastellisävyistä siedettävän näköisiksi oli ajatukseni, kun viime kesänä ostin tummanruskeaa väriä vaatteiden värjäykseen. Väripaketti odotti vielä viime viikolla lääkekaapin päällä, kun kaivoimme kellarikomerosta vauvanvaatelaatikon esiin.

Vaatelaatikon sisällöstä suurin osa oli hankittu aikoinaan käytettynä vaatepakettina. Silloin ajattelin, ettei vauvanvaatteiden värillä ole merkitystä, kun vauva kyllä käyttää kaikkia vaatteita tyytyväisenä. No, pastellisävyt alkoivat käydä silmiin yhä pahemmin, ja mitä isompaan vaatekokoon mennään, sitä harvinaisemmiksi ne Taiton vaatekaapissa käyvät. Valkoisiin vaatteisiin oli myös pinttynyt keltaisia pulautuslänttejä, Taito oli kova pulauttelemaan vauvana.

En ole värjännyt aikaisemmin, joten valikoin värjäykseen vain sellaisia vaatekappaleita, joiden epäonnistunut käsittely ei surettaisi: viisi kulahtanutta ja läntikästä bodya, potkuhousut, kauhtunut vaaleansininen pyyhe ja violetit sukkani, jotka ovat kuluneet kovin hitaasti, kun en saa niitä värin takia käytettyä. Turhamaiselta tuntuu, mutta parempi toimia niin, että vaatteet tulee käytettyä loppuun sen sijaan että ostaisi tilalle uusia. Harsot ja vaipat saavat pysyä sen värisinä kuin ovat, niihin emme värejä hassaa.

Dylon-väripaketin mukana oli helpon kuuloiset ohjeet: värijauhe pyykkikoneeseen, puoli kiloa hienojakoista suolaa sekaan, kosteat vaatteet kasan päällimmäiseksi ja kone neljäänkymppiin. Sitten vielä toinen neljänkympin pesu pesuaineen kera. Vaatteiden määrästä riippuu värin voimakkuus.

Ekan ohjelman jälkeen oli jännittävää avata pesukoneen luukku: ei ole totta, nehän näyttävät nyt hyviltä! Väri kesti myös seuraavan pesuainepesun. Kun vaatteet olivat lopulta kuivuneet pyykkitelineessä, väri oli vähän vaaleampi kuin odotin. Vaatteet näyttivät silti edelleen paljon paljon paremmilta kuin ennen värjäystä. Pyyhe näytti melkein uudelta, pulautusläntit olivat kadonneet ja vanhojen äitiyspakkausvaatteiden mauttomat painokuvatkin näyttivät paljon paremmilta ruskealla pohjalla. Hauska yksityiskohta oli, että väri ei tartu joihinkin kuituihin, joten bodyn silkkinauha oli edelleen valkoinen, samoin niskan kokolaput ja osa ompeleista.

Nyt tekee mieli ostaa vihreää väriä ja käsitellä seuraava erä. Vaatekaapissa on vaikka mitä, mille uudistus tekisi terää.  Edelleen on vähän syyllinen olo, ties mitä myrkkyjä väristä pääsi vesistöön. Mutta vielä enemmän päästöjä tulisi uusista vaatteista, kun pelkkään puuvillan viljelyyn tarvitaan sadon painon verran torjunta-aineita.

-Piia

Ennen.

Ennen.

Jälkeen.

Jälkeen.

Newer entries »