Kolesteroliarvot mässäilyjakson jälkeen

Odotin kiinnostuneena kolesterolitestin tuloksia: onko Pekka Puska vai Antti Heikkilä oikeassa? Siis kun mättää kananmunia ja täysrasvaisia maitotuotteita kaksin käsin muutaman kuukauden ajan, tukkeutuvatko verisuonet? Minulla oli vertailukohtana kolesterolitesti, joka oli otettu juuri ennen ”rasvadieetin” alkamista.

Vajaan neljän kuukauden kesälomallamme perheeni käytti 175 litraa tinkimaitoa lähitilalta, ja ternimaitoa vielä siihen päälle. Teimme maidosta jugurtteja, juustoja ja pannukakkuja. Kesäkanat olivat niin kovia munijoita, että muniakin kertyi perheen syötäväksi 4-5 päivässä. Varsinaista karppausta en kokeillut, vaikka viljan määrä ruokavaliossa vähenikin. Kokeilin samaan aikaan gluteenitonta ruokavaliota, jossa korvasin vehnän, ohran ja rukiin etenkin kauralla, tattarilla ja hirssillä. Kesäaikaan syömme aina paljon myös tuoreita kasviksia, villivihannekset mukaan lukien, sekä järvikalaa. Lihaa ei ruokavalioomme kuulu minään vuodenaikana.

Tulosten vertailussa pitää ottaa huomioon, että mökkikesäämme kuuluu enemmän hyötyliikuntaa kaupunkielämään verrattuna. Huussiin on riennettävä pihan toiselle puolelle, vesi kannetaan kaivosta ja katiskoille soudetaan päivittäin. Mitään isompaa kuntoilua se ei kuitenkaan ollut, sillä pienten lasten kanssa mihinkään ei pääse kovin nopeasti.

Aivan, ne tulokset!

Ennen     Mässäilyn jälkeen 4kk myöhemmin
kokonaiskolestr. 5,2 4,9
HDL 2,08 2,23
LDL 3,2 2,7
triglyseridit 0,57 0,45

Kaikki rasva-arvot siis muuttuivat parempaan suuntaan, ja olivat loman lopussa suositusrajojen sisällä! Tuloksia antanut sairaanhoitaja kysyi, olenko aloittanut kolesterolilääkityksen.

Isoin muutos ruokavaliossa oli eläinrasvan suuri määrä ja gluteenittomuus. Kalansyönnissä kesäksi muuttuu lähinnä laji, kun syömme etenkin lammen särkiä ja lahnoja kaupasta ostetun kalan sijaan.

Mitä tästä nyt voi päätellä? Ainakin sen, että omavaraisuuteen pyrkivä mökkeilyelämä näkyy olevan verenkiertoelimille ihan hyvä juttu. Ja näyttää siltä, että voin terveyden puolesta syödä kananmunia ja maitorasvaa niin paljon kuin huvittaa? Ainakin jos harrastan edes kohtuullista hyötyliikuntaa.

Muuten olo oli tuolla ruokavaliolla ihan hyvä ja pirteä. Jonkin verran tulee suonenvetoa, mikä viittaa siihen, etten ehkä saa gluteeniviljojen korvikkeista samoja kivennäisaineita kuin viljasta. Jostain syystä paino pyrki ikävästi alaspäin, mikä ei ole hyvä juttu, kun vähän alipainon puolella olen luonnostaankin.

Ennen kesää riesanani olivat laskimo-ongelmat jaloissa: jalkani eivät enää sietäneet pitkiä aikoja istumista, vaan jouduin nostamaan ne ylös vähän väliä. Nukkuessa piti ottaa käyttöön toinen tyyny jalkoja varten. Särky ja jomotus alkoi jo aamusta. Usein tuli mieleen, että olen kolmevitonen, ei tämän tällaista pitäisi vielä olla! Kesällä vaivat katosivat, mutta palailevat nyt parin kuukauden kaupunkielämän jälkeen uudelleen. Yritämme nyt Tompan kanssa pitää kiinni edes parista kunnon liikuntakerrasta viikossa. Kaipaan täällä kaupungissa *niin* kovasti metsästäjä-keräilijän tarpeideni täyttymistä, mutta eipä mökki taitaisi talvipakkasella kovin mukava paikka olla.

Ai että ympäristövaikutukset? Kesäkanojen munat ovat tosi ekotehokasta ruokaa, etenkin kun kanat söivät viljapitoisen rehunsa ohella ylijäämäkalansaalista, järvisimpukoita ja vihreitä (rikka)kasveja. Maitotuotteet eivät luultavasti ole ekotehokkuudeltaan kovin hyviä, etenkään lehmien aineenvaihdunnan ja suuren pinta-alatarpeen takia. Vuohenmaitoonko tässä pitäisi siirtyä? Pysyvätköhän veriarvot soijallakin hyvinä?

Villivihanneksia pirtelöön

rantaminttuaMintulla on villi sukulaislaji, jota kasvaa Suomessa yleisenä rantojen tuntumassa ja peltojen rikkaruohona. Rantaminttu ei ole maultaan aivan yhtä voimakkaan minttumainen kuin kesy sukulaisensa, mutta sen nuorehkot versot sopivat mainiosti pirtelön sekaan. Meillä mökillä rantaminttu kasvaa kahdenlaisena alalajina: rannan lähellä on laaja matto mattapintaista rantaminttua. Kasvimaan rikkaruohona taas rehottaa kiiltävälehtinen alalaji. Molemmat kukkivat vähän myöhemmin kesällä violetinsinisin kukin.

Tuoksu helpottaa lajinmääritystä: jos kasvimaata kitkiessä ympärillä alkaa leijailla mintun tuoksu, kannattaa tutkia kouraan napattuja rikkakasveja tarkemmin.

Pirtelöntekoon tarvitaan tehosekoitin, jonka tuomista mökille Tomppa ensiksi vierasti. Saamme kuitenkin tällä keinoin yhden villivihanneslajin lisää käyttöön. Yleensä villivihannekset sisältävät vitamiineja ja muita hyödyllisiä aineita monin verroin ”kesykasveja” enemmän, joten niitä kannattaa hyödyntää aina kun mahdollista.

minttupirtelö tehosekoittimessaPirtelöä voi valmistaa monenlaisina muunnelmina, mutta tässä on yksi esimerkkiresepti, josta riittää neljälle. Kun valitsee maidottoman jäätelön, tämä herkku sopii myös vegaanille. Pirtelön juoksevuutta voi säätää lisäämällä maitoa tai jugurttia joukkoon. Monenlaisia marjoja kannattaa kokeilla mansikoiden sijasta. Meidän suosikkimme on tyrni, josta tulee todella hieno maku.

Minttupirtelö

1/2 l vaniljajäätelöä
vajaa litra mintunversoja
1-2 banaania
1/2 l mansikoita
(maitoa tai jugurttia)

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja anna jurrata, kunnes mintut ovat pienenpientä silppua. Tarjoile heti.

villivihanneksia_pirteloon3_Piia

Talven viimeinen metsäretki

Kevään valohoidosta pitää ottaa kaikki irti, ajattelin, ja kiirehdin perheenjäseniä ulko-ovea kohti pääsiäismaanantaina. Kävimme nauttimassa hurjaa vauhtia hupenevista hangista ja etsimässä kevään merkkejä. Lähiluonnossakin on valtavasti yksityiskohtia, joita voi jäädä katsomaan. Taito oli innostunut jo esittelemästäni hangelle varisseesta männynsiemenestä: ”Jee, en olekaan koskaan ennen nähnyt männynsiementä”.

Pikalounaaksi varattua hernekeittopurkkia ei tarvittukaan, kun nautimme metsäretken lopuksi brunssin lähelle avatussa uudessa ravintolassa.

Parhaaseen lähimetsään joutuu nykyään kulkemaan hakkuuaukion läpi. Taito pelkäsi hakkuukoneen ilmestyvän uudelleen paikalle hetkenä minä hyvänsä.

Parhaaseen lähimetsään joutuu nykyään kulkemaan hakkuuaukion läpi. Taito pelkäsi hakkuukoneen ilmestyvän uudelleen paikalle hetkenä minä hyvänsä.

talven_viimeinen2

Rannan lepät kevätauringossa.

talven_viimeinen3

Kevään väriloisto alkaa pajuista. Niiden oksissa näkyy punaruskean lisäksi vihreää, kun ne ottavat talteen kevätauringon säteet jo ennen lehtien puhkeamista.

talven_viimeinen4

Pääsimme viimeinkin tutkimaan ulkoilureitin sivupolkua, joka on houkuttanut jo monesti aikaisemmin.

talven_viimeinen5

Lahoava puunrunko sisältää valtavasti elämää, tähänkin vuodenaikaan näkyy kaksi kääpälajia ja erilaisia sammalia.

talven_viimeinen6

Kyltti Stansvikin ravintolan pihatiellä.

talven_viimeinen7

Osa pääsiäisbrunssia. Miksi tämäkin ravintola yritti tarjota lapsille nakkeja ja muusia, kun lapsille maistuvat mainiosti myös lohitartar, venäläiset suolakurkut, salaatti ja kasvispaistos?

talven_viimeinen8

Ruokahalun herättelyä jälkiruokapöytää varten. Sieltä Taito lopulta piti kantaa pois, jotta pääsimme kierimään kotia kohti.

talven_viimeinen9

Valokki vetää henkeä lukuisten lohitartarlusikallisten, parin blinin ja kasvisten jälkeen. Sitten vielä pari palaa hedelmäkakkua. Onni on olla taapero: kotimatkan voi viettää päiväunia kiskoen.

Ruokalasku kuriin ja ruisjauhot puuroksi

Havahduimme Tompan kanssa siihen, että yhteisen ruokatilimme saldo on laskusuunnassa. Piti ryhtyä selvittämään, paljonko oikein käytämme mihinkin. Ruokaan näkyy menevän nykyään 340 – 550 euroa kuussa, vaikka syömme lähes joka päivä myös omaa satoa (pakastemustikoita, perunoita…).

Ensiavuksi ryhdyin miettimään, mitä arkisia ruokia voisi korvata edullisemmilla, kuitenkaan eettisyydestä tinkimättä. Esimerkiksi kunnon leipää ei juuri enää löydä kaupoista alle neljän euron kilohinnan. Kannattaa siis siirtyä aamupuuroon, puurohiutaleet eivät niin paljoa maksa. Ja luomu-rainbow on halvempaa kuin tehotuotanto-elovena. Melkein mikä tahansa hedelmäkin on edullisempi kilohinnaltaan kuin leipä – banaanejako tässä kannattaa ottaa välipalaksi voileivän sijaan? Olemme myös jatkaneet kalaruokia halvemmilla kalalajeilla kuten seillä ja lisänneet myslin sekaan kaurahiutaleita.

Silmiinpistävin seikka tilitapahtumissa on niiden määrä. Miksi ihmeessä käymme kaupassa jopa 29 kertaa kuussa? Ylimääräisillä kauppareissuilla tulee ostettua turhia herkkujakin. Roskiin menee onneksi hyvin vähän, eikä paino-ongelmiakaan ole.

Pidämme silloin tällöin kaapintyhjennysruokailuja, jolloin ruokalajin määrää kaapissa seuraavaksi pilaantuva elintarvike. Tähän teemaan liittyen muistin myös kämppiksen vinkin, että ruisjauhot voi keittää puuroksi, ellei niille ole muuta käyttöä. Tässä puuro-ohje Kotiruoka-keittokirjasta:

ruisjauhot_puuroksi_Piia

Ruisjauhopuuro

1 l vettä
2 1/4 dl ruisjauhoja
(1 tl suolaa)

Kiehauta vesi kattilassa, lisää suola. Kaada varovasti ruisjauhot kattilaan sekoittaen samalla vispilällä. Hauduta kannen ja pyyhkeen alla noin tunti, käy sekoittamassa välillä. Samalla ohjeella saa myös puolukkapuuron lisäämällä heti alussa veteen noin 2 dl puolukkasurvosta.

Olemme tinkineet tuosta tunnin ajasta, kun muuten aamulla nälkä ehtii kurnia liikaa. 🙂

No pienenikö ruokaan menevä rahamäärä? Laskin juuri verkkopankin tapahtumista marraskuun ruokamenot. Kauppakäyntejä oli 23 ja taas meni 540 euroa. Siihen kyllä sisältyi erityismenoja, kuten sushi-illan järjestäminen ja isomman aikavälin ostokset parissa etnokaupassa. Ehkä siis ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta vielä pitää katsoa menoja kriittisin silmin. Luomusta emme ainakaan ryhdy tinkimään, ja hyvää proteiinia pitää saada joka päivä.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä suuruusluokassa liikumme. Paljonko neljän hengen perheen ruokamenot yleensä muilla ovat?

-Piia

Ps. Vinkki pankkipalvelujen suunnittelijoille: Verkkopankki voisi auttaa perheen taloudenpidossa. Nykytekniikalla olisi helppo tarjota palvelu, joka näyttäisi kuukausittain, paljonko vaikkapa ruokakauppoihin on mennyt rahaa. Ei tarvitsisi tarkan talouden ihmisen kopioida ja liimata niitä itse Exceliin rivi kerrallaan…

Wokkiruokaa syksyn kasviksista

Jos oma kasvimaa ei antanut satoa, kauppojen laarit pursuavat nyt tuoreita kasviksia alehintaan. Syömme paljon sesongin mukaan, emmekä seuraa yksittäisiä tarjouksia oikeastaan koskaan etukäteen. Olen etsinyt ruokaohjeita etenkin keräkaalille, jota tähän aikaan saa pikkurahalla. Kaali sisältää paljon C-vitamiinia, ja sadonkorjuuaikaan vitamiinit ovat parhaiten tallella.

Kasviswokki on perheemme suosikki keräkaaliruuista. Kapeiksi kiharoiksi suikaloitu kaali on wokin ”perusmassaa”, joka keralle sopivat monenlaiset kasvikset: porkkanasuikaleet, paprikaviipaleet, kukkakaali, parsakaali, mangoldi, salaattifenkoli, jopa punajuuri ja lanttu. Lopputulos on aina hiukan erilainen. Syyskesällä olemme onnistuneet loihtimaan monet ateriat kokonaan oman kasvimaan kasviksista, vain tofu, öljy ja mausteet on pitänyt hakea kaupasta.

Meillä on Tompan isovanhemmilta peritty wokkipannu, joka on palvellut jo yli vuosikymmenen. Aloitamme wokin teon aina sekoittamalla ruokaöljystä, soijakastikkeesta, karrista, ripauksesta sokeria, mahdollisista muista mausteista ja vedestä kastikkeen, johon viipaloimme paketin tai pari maustamatonta tofua. Sitä pikamarinoidaan ehkä 10 minuuttia kuplivassa kastikkeessa levyllä, sitten tofunpalat korjataan lautaselle odottamaan, etteivät ne mene mössöksi. Kastikkeen voi jättää pannun pohjalle odottamaan.

Jos haluaa saitailla tofun kanssa, sen voi käydä ostamassa etnokaupasta: Helsingissä ainakin Vii-Voan Hakaniemessä on hyvä.  Tavallisessa S-marketissakin tofua on hyvin saatavilla eri puolilla Suomea.

Wokkipannun pohjalle lisätään sitten kasviksia kovimmista alkaen. Jos siis sinne on tulossa juureksia, juurespalat lisätään ensiksi, ja jatketaan sitten kypsennystä keräkaalisuikaleilla ja muilla pehmeämmillä kasviksilla. Ruokaa haudutellaan kannen alla, kunnes kasvikset ovat pehmenneet sopivasti, mutta eivät liikaa. Lopuksi joukkoon palautetaan tofunpalat, ja ruoka on valmista.

Esimerkkiohje on myös Insinöörin keittokirjassa. Luulisin, että wokin voi tehdä myös isossa kasarissa, jos wokkipannu ei keittiön varusteisiin kuulu. Siinä on oltava tarkempi lämpötilan kanssa, etteivät kasvikset kypsy liian mössöksi.

-Piia

Lapset muuttavat ruokailutottumuksia

Kun kavereitamme kävi kesällä kylässä, olimme hauskan vierailun lomassa vähän hämmentyneitä poikamieskaverin tuomista eväistä: valtava säkki karkkeja, sipsipakkaus, kolapullo ja makkarapaketti. Jösses, eikö tuo miesparka syö mitään tuoretta, vaikka paras satokausi on meneillään? Me taas olimme suunnilleen unohtaneet, että tuollaisiakin tuotteita kaupoissa myydään.

Lapset tosiaan muuttavat ruokailutottumuksia. Muistan, kuinka lukiolaisena jätin salaatin usein kokonaan ottamatta, vaikka kasvissyöjä jo silloinkin olin. Opiskelijana söin usein riisiä ja purkkipapuja. Nykyään pidämme ilman enempiä miettimisiä huolen, että syömme kaksi proteiinipitoista ateriaa päivässä. Tuoreita kasviksia syömme päivän aikana monta kertaa, leipä on täysjyväleipää ja kalaa kuluu paljon. Yhtään limsapulloa en kyllä koskaan muista ostaneeni, samalla hinnallahan saa oikeaa täysmehua.

Kun olemme seuranneet vanhempiemme sukupolven sairastelua, olen ollut helpottunut, että olemme älynneet muuttaa elämäntapojamme jo tässä vaiheessa. Kun elämäntapasairaus iskee, se ei ehkä paranekaan pelkällä elämäntapojen muutoksella. Lähisuvussa on monia esimerkkejä, mitä esimerkiksi vähäkuituisesta, liikaa lihaa ja valkoista viljaa sisältävästä ruokavaliosta seuraa pitemmän päälle. Elämä käy hankalaksi, kun paksusuoli on täynnänsä divertikkeleitä: vatsaan koskee, ja äkillinen vessahätä voi yllättää missä tahansa. Suolistosyöpä yleistyy koko ajan, ja sen hoidon seurauksena voi joutua elämään avanteen kanssa loppuikänsä. Poikamieskaverikin valitti, ettei vatsa oikein toimi.

Viime viikolla sain vielä uuden näkökulman elämäntapasairauksiin, kun kävin apteekissa äitini asialla. Kun potilas saa lääkkeensä kolmella eurolla, yhteiskunta maksaa siitä loput 170 euroa. Ja se oli vain yksi äitini noin kymmenen lääkkeen arsenaalista. Toki sairaudet on hoidettava, mutta miksei terveellisiin elämäntapoihin kannusteta paljon jämäkämmällä otteella?

Riskiryhmiä pitäisi lähettää kokkikursseille opettelemaan uusia tottumuksia kädestä pitäen. Ja miksi sipsejä ja limua ylipäätään saa mainostaa kauppojen sisäänheittotuotteina? Niihin voisi soveltaa samanlaista lainsäädäntöä kuin tupakkaan. Me kaikki kuitenkin maksamme verorahoistamme ison laskun niiden kulutuksesta. Olisi myös ilo, että isovanhemmat säilyttäisivät terveytensä ja olisivat lastenlastensa seurana mahdollisimman pitkään.

Tietysti elämäntavat eivät ole kuin yksi tekijä sairastumisessa, tässä voi vielä iskeä vaikka mikä. Mutta ainakaan kehoaan ei kannata tieten tahtoen tukkia kaikella epäterveellisellä, kun ruuasta voi nauttia terveellisestikin.

-Piia

Valokille maistuu lahna nopeammin kuin isä ehtii ruotia.

Valokille maistuu lahna nopeammin kuin isä ehtii ruotia.

Vegaanisen tammikuun opetuksia

Niin meni vegaaninen tammikuu, ja sanon vain, että olipa siinä. Monet ekovalinnat ovat helppoja, terveellisiä ja rahaa säästäviä: lihaton ruokavalio, parinkymmenen asteen sisälämpötila, kommuuniasuminen, autottomuus… Kuvittelin, että vegaanius on samaa sarjaa, mutta ei.

Olemme Tompan kanssa tottuneita kasviskokkeja, mutta nyt huomasin, kuinka paljon eläinperäisiä ruoka-aineita tulee käytettyä: kalaa, kananmunia, juustoa, kermaa, voita, jukurttia. Etenkin maitotuotteiden tuomaa täyteläisyyttä ruuissa jää kaipaamaan. Imetysaika oli ehkä turhan haastava ruokavalionvaihtoajankohta. Aamiaiskananmunan tilalle en keksinyt oikein muuta kuin soijajukurttia, joka ei täyttänyt samalla tavalla.

Äkillisenä muutoksena vegaaniruuat tuntuivat liian kevyiltä: söin papu-juureskeittoa kaksi isoa lautasellista, mutta tunnin päästä tuli jo nälkä. Tuli tarve napsia kaapista herkkuja aterioiden välillä, mitä en muuten yleensä tee.

Soijajukurtti- ja vanukasvalikoima kaupoissa osoittautui kyllä hyväksi, ja söimmekin niitä laidasta laitaan. Taitokin joi mielellään B12-vitamiinilla terästettyä soijamaitoa ja kauramaitoa. Normaalisti kasvisperäisten maitovaihtoehtojen ostamista rajoittaa vain hinta. Miksi näyttää olevan halvempaa kierrättää soija eläinproteiiniksi kuin syödä se suoraan? Eläinten rehuksi soijaa tuodaan Suomeen valtavia määriä, monikymmenkertaisesti enemmän kuin kasvissyöjät käyttävät.

Vii Voan -etnokaupasta Helsingin Hämeentieltä saa halpaa tofua. Tässä on erään aterian proteiininlähde porisemassa pannulla.

Vii Voan -etnokaupasta Helsingin Hämeentieltä saa halpaa tofua. Tässä on erään aterian proteiininlähde porisemassa pannulla.

Hintaero lehmänmaidon ja soijamaidon välillä johtunee sekä soijatuotteiden pienehköstä kysynnästä että eläintuotannon saamista suurista maataloustuista. Suomalaisten tilojen maataloustuet kustantavat satoja euroja jokaista suomalaista kohden vuodessa. Kannatan lämpimästi kotimaista maataloutta, mutta tukien pitäisi kuitenkin olla sillä tasolla, ettei se ohjaa ihmisiä valitsemaan ympäristöä kuormittavaa vaihtoehtoa. Eläintuotannon ilmasto- ja vesistökuormitus on niin suuri, että olisi parempi, jos osa lihasta, maidosta ja muista eläintuotteista korvattaisiin kasvisvaihtoehdoilla. Voisin hyvin ostaa vaikkapa joka toisen luomujugurtti- ja maitopurkin sijaan soijaversion. Tukiaisten hintoja polkevasta vaikutuksesta näkee hämmästyttävän vähän kritiikkiä missään.

Kaiken kaikkiaan vegaanikuukausi opetti arvostamaan vegaaniruokavalion valinneita. Löysimme myös etnokaupasta halpaa tofua, mikä laski aterioiden hintaa mukavasti. Muuten aterioita piti ennakoida enemmän kuin olimme tottuneet: pavut likoamaan jo edellisenä päivänä, ja tunnin keittoaika. Nyt on ilo taas nauttia aamiaismunia, madekeittoa ja graavilohta, mutta ainakin maitotuotteiden kasvisversioita tulee varmasti ostettua jatkossakin, ainakin satunnaisesti.

-Piia

Nimi lapselle ja juhla

Tämä vuosi on ollut mahtava satovuosi. Äitini kasvimaa puski monenlaisia herkkuja porkkanoista fenkoleihin, metsät olivat täynnä marjoja ja sieniä. Perunaa tuli niin paljon, ettemme tiedä, mihin sen kaiken kanssa joudumme. Niinpä syksyn satokausi oli luonteva teema myös nuorimmaisemme nimenantojuhlan tarjoiluille. Yritimme löytää tasapainon riittävän juhlavuuden ja vauvaperheen ajankäytön välillä. Vieraiksi kutsuttiin tälläkin kertaa molempien lähisukulaiset, tädit, sedät, serkut, omat ja lapsen kummit, mistä kertyi parisenkymmentä paikalle saapunutta vierasta.

Varasimme ruuanlaittoon yhden päivän, mikä tuntui sopivalta vaivannäöltä. Itäsuomalaisen painotuksen mukaan rakentunut ruokalista piti sisällään ainakin perunarieskoja, sienisalaattia, juustoja, herneitä ja kik-herneitä, marjapiirakkaa, porkkanakakkua, tiikerikakkua ja pikkuleipiä. Lisäsimme vieraiden jännitystä koristelemalla kakkuun uuden tulokkaan nimen alkukirjaimet, joista sai sitten arvailla, mikä nimivalinta voisi olla.

Sen verran opimme viime kerran aikataulutuksesta, että jaoimme ohjelman kolmeen osaan: tervetulotoivotus, jonka jälkeen päästimme vieraat hakemaan ruokaa ja kahvia. Kun kaikki olivat saaneet nauttia pöydän antimista, oli vuorossa kummien esittely ja ”haltiakummiohjelma”. Vasta lopuksi kerroimme nimen taustasta ja paljastimme nimen. Tällaisen jaon ajatuksen oli, että kylläisinä ihmiset keskittyvät paremmin seurusteluun ja ohjelman sisältöön. Olikin kiva nähdä, että vieraat tosiaan viihtyivät keskenään, eikä vaivautuneesta pönötyksestä ollut tietoakaan.

Haltiakummiohjelman sisältönä oli, että lapsen kummit (tai oikeammin pakanakummit, kun emme kuulu kirkkoon) saivat kertoa, minkä ominaisuuden tahtoisivat lapselle lahjoittaa. Vauva sai luonnonsuojelutahtoa, pehmeyttä ja kovuutta, luonnon kunnioittamista ja kykyä toteuttaa sitä käytännössä, sekä kykyä nähdä ympäristössään olevia asioita. Viimeksi mainittuun luvattiin myös apua retkeilyseuran muodossa. Hyvä alku kummiuteen siis!

Ai nimikö? Se on Saima Tahto Valokki Vanhanen. Nimen rakenne noudatti samaa mallia kuin isoveljelläkin: ominaisuutta ilmaiseva nimi, luontonimi ja perintönä saatu nimi. Järjestys vain on erilainen, koska emme saaneet nimiehdokkaita muuten rimmaamaan.

Suvun nimistä emme saaneet oikein mitään sopimaan yhteen sukunimen kanssa, tai sitten nimiehdokkaat olivat niin tavallisia, ettei niitä oikein olisi erottanut perintönimeksi. Niinpä päädyimme valitsemaan perintönimeksi Saiman, jonka nimipäivä on lapsen syntymäpäivänä. Sen tausta on 1800-luvun suomalaisuusaatteessa, siinä ajassa, jolloin vielä keskityttiin omiin vahvuuksiin eikä niinkään muualta tulleiden pelkoon. Tahto taas on tärkeä luonteenpiirre, jota ilman ei asioita saa eteenpäin. Nimenä sitä on annettu Suomessa muutamia sekä naisille että miehille. Valokki on yksi suomuuraimen lukuisista lempinimistä, Hillan harvinaisempi muoto siis. Muutenkin valoisuus on mukava mielleyhtymä, ja valokitkin kypsyvät sopivasti syntymäkuussa heinäkuussa. 🙂

-Piia

Pöytä koreana nimenantojuhlassa.

Pöytä koreana nimenantojuhlassa.

Ruualla pelleilyä vai oikeita terveysvaikutuksia?

Minulla on päähänpinttymä, että terveydentilamme olisi monella tavalla riippuvainen ruokatottumuksistamme. Ihmettelen aina lääkärissä käydessäni, miksei koskaan kysytä ruokavaliosta mitään. Sokeri esimerkiksi tuntuu saavan pöpöt villiintymään. Ainakin minulla kipeä kurkku tulee kipeämmäksi, jos erehdyn syömään vaikkapa suklaata flunssaista mielialaa parantaakseni. Makeuttamaton tyrnimehu taas vie kurkkukivun vähäksi aikaa pois. Jos tulee hiivasieneen liittyviä oireita, ne poistuvat itsekseen muutamassa päivässä välttämällä sokeria ja valkoista viljaa.

Verensokerin vaihtelut taas vaikuttavat olotilaan suoraan: nopeat hiilihydraatit piristävät hetkeksi, mutta sitten on täysin vetämätön olo. Olen ehkä verensokerin vaihtelulle tavallista herkempi, mutta pyrin tuon efektin takia pitämään tarkasti huolta siitä, että syön herkkuja vain jälkiruokana. Toinen hyvä syy on elimistön muistijälki: aivot muistuttavat, että nälkä lähti hyvin suklaapatukalla, kokeilepa seuraavallakin kerralla. Parempi viestittää aivoille, että nälkä lähtee hyvin tavallisella terveellisellä aterialla. 🙂

Voileivät ovat helppoa ja nopeaa välipalaa, mutta moni väittää huomanneensa, että paljot viljatuotteet tekevät olon väsyneeksi tai aiheuttavat muita oireita, kuten ihottumaa. Hiilihydraattien välttäminen, karppausruokavalio, on noussut muoti-ilmiöksi. Mietin itse usein, millaista luonnonmukainen ruokavalio sitten olisi. Mitä ihminen söi ollessaan metsästäjä-keräilijä, aikana, jolloin geenimme ovat paljolti muotoutuneet nykyisikseen? Tuskinpa ainakaan sellaisia pinoja voileipiä, jotka itselleni maistuvat. Ihmisen lähisukuinen laji simpanssi syö paljon vihreitä lehtiä, hedelmiä, hyönteisiä, pieniä nisäkkäitä.

Vaikka perheessämme suosimmekin täysjyväviljaa, sitä tulee syötyä niin paljon, että kokeilin muutama viikko sitten korvata osan jollain muulla. Väsymys nimittäin alkoi olla ylivoimaista: aamiaisen jälkeen olisi tehnyt mieli kömpiä takaisin nukkumaan, ja suupielten ihottuma oli taas karkaamassa käsistä. Leivän korvaaminen oli yllättävän vaikeaa. Lisäksi kasvissyöjänä ja ympäristökuormasta välittävänä halusin valita vaihtoehdon, joka ei ole eettisesti ja ympäristön kannalta kovin paljoa huonompi.

Kolme tai neljä aamiaisleipää on nyt vaihtunut yhdeksi leiväksi, keitetyksi kananmunaksi, pakastemustikoiksi ja kuorituksi porkkanaksi. Iltapalalla syön usein marjoja rasvaisen turkkilaistyyppisen luomujukurtin kanssa – voi kun tätä saisi myös kotimaisena vaihtoehtona. Lisänä syön erilaisia pähkinöitä. Graavilohi maistuisi, mutta raskausaikana sitä ei ole hyvä syödä listeriavaaran takia, ja kalankasvatuksessa on muutenkin omat ongelmansa. Vihreisiin salaatinlehtiin on ollut suorastaan himo koko raskausajan, mutta talvella kasvihuonekasvikset ovat huono valinta, joten odotan kovasti kesää.

Väsymys on hellittänyt, samoin ihottuma. Lääkäri suositti siihen aikoinaan pitkää mietoa antibioottikuuria, mutta en sitä koskaan ottanut. Varsinaisesta karppauksesta en ole kiinnostunut, sillä paino-ongelmia ei kasvissyöjälle helposti tule tavallisella arkiruuallakaan. Minusta myös karppaajilla yleinen ummetus on selvä merkki siitä, ettei metsästäjä-keräilijä -ruokavalio ainakaan tuollainen ole ollut. 🙂 Sokeri ja valkoinen leipä ovat silti jo ennestään olleet päivittäisessä ruuassamme vältettävien listalla.

Nyt vain seuraillaan, kuinka tämä toimii pitemmällä aikavälillä. Nyt osui vielä paastonaikakin laskiaisesta pääsiäiseen, jolloin perheessämme on perinteisesti pidetty juustopaasto: juustoa ei osteta. Leivän päällä on tahinia, maapähkinävoita, hapankurkkuja tai kalaa. Välillä tuntuu kyllä nololta säätää ruuan kanssa. Ehkäpä nykyinen ruokavaliokeskustelu on vain merkki siitä, että oikeita ongelmia ja hyötyliikuntaa on tämän yltäkylläisyyden keskellä liian vähän.

-Piia

Helppo raparperiherkku

Täällä mansikkapitäjä Suonenjoen naapurissa mansikka-aika ei ole vielä kunnolla käynnistynyt. Raparperia sen sijaan piisaa.

Viime vuonna pähkäilin kampaajan tuolissa, että mitä siitä raparperista oikein keksisi. Kampaaja neuvoi maailman helpoimman, mutta erityisen makoisan ja hieman erikoisenkin herkkuohjeen:

raparperia

kypsiä banaaneja (saman verran tai vähemmän kuin raparperia)

sokeria tai hillosokeria (ja vaniljasokeria)

tilkka vettä

Raparperit paloitellaan ja kiehutellaan kattilassa vesitilkassa sokerin kanssa, kunnes ne alkavat pehmetä. Sitten banaanin palat sekaan ja keitetään mössöksi. Hillokkeesta ei tule erityisen kauniiin väristä, eikä se kestä hillon tavoin pitkään purkissa, mutta pakastaa sitä voi mainiosti (testattu on).

Olemme syöneet hilloketta vaniljajäätelön kanssa sekä jogurtin silmänä ja tänä kesänä aion kokeilla sitä myös kääretortun täytteenä.

Laura

« Older entries Newer entries »