Askartelua vanhoista kirjoista, osa 3: vappuhyrrä

vappuhyrräAikansa eläneet valokuvateokset ja vahvasivuiset kuvakirjat sopivat hyvin vappuhyrrien materiaaliksi. Merimaisemat näyttävät hyviltä tuulessa pyörivässä hyrrässä. Myös lastenkirjoissa voisi olla värikkäitä kuvia. Hyrrä on yksinkertainen taiteltava: leikataan paperista neliö (meillä 15 cm x 15 cm havaittiin hyväksi kooksi), leikataan kulmiin viillot, ja sitten taitellaan kuten joulutorttu. Hyrrän kokoaminen on helpompaa, jos liimaa kärjet keskelle liimapuikon kanssa ennen kokonaisuuden naulaamista yhteen. Keskiosan suojaksi voi leikata vielä ympyränmuotoisen palan.

Kepiksi kokeilimme ensin puista syömätikkua, mutta sen puuaines halkesi helposti. Starkissa myytävä 8 mm:n paksuinen pyörölista osoittautui sopusuhtaisimmaksi kepiksi, mutta siihenkin porasimme varmuuden vuoksi reiän 1 mm:n paksuisella miniterällä ennen hyrrän naulaamista. Nauloina kokeilimme mm. 16 mm:n pituisia nupinauloja. Puristin on melkeinpä välttämätön apukeino saada pyöreä keppi pysymään paikoillaan poraamisen ja naulaamisen ajan. Jos vain hyrrän ulkonäkö on tärkeä, eikä pyöriminen, nastallakin voi kiinnitystä yrittää.

helmi pitämässä siivet irti varrestaHyrrän takana on hyvä käyttää paksua helmeä pitämään siivet irti kepin varresta, ei sitten pyöriminen tyssää niin helposti.

Jos kaipaa vaihtelua, hyrrän muodon pohjana voi olla mikä tahansa säännöllinen monikulmio. Esim. kuusikulmio on helppo piirtää harpin ja viivottimen kanssa: ensin piirretään 15 cm halkaisijainen ympyrä. Sitten piirretään uusia samankokoisia ympyröitä, joiden keskipisteet ovat alkuperäisen ympyrän kehällä. Wikipediassa on animaatiokin.

Olen mukana tempauksessa, jossa askartelemme jokaiselle helsinkiläiselle kaupunginvaltuutetulle oman vappuhyrrän muistuttamaan tuulivoiman kaavoittamisen tärkeydestä. Tempaus on osa Tuulivoimaa Helsinkiin -kuntalaisaloitetta, jossa keräämme nimiä paikallisen tuulivoiman puolesta.

Ai mitä muuta vanhoista kirjoista saisi? Aikaisemmin olen tehnyt ainakin paperikukkia ja kirjekuoria.

Vanha karttakirja koriksi ja kirjekuoriksi

punottuja koreja kierrätyspaperistaJos tämä lauha ja lempeä kesä viimein vaihtuu sateiseksi syksyksi, sadepäivän puuhia on hyvä olla lapsia varten valmiina. Meillä viisivuotias Taito pitää yli kaiken paperiaskartelusta. Nyt kesällä olen hämmästellyt, kuinka hyvin hän ymmärtää lukemansa ja pystyy tekemään helpohkoja paperintaittelutehtäviä kirjan ohjeiden mukaan. Kartonkiostoksillekaan ei tarvitse lähteä, sillä vanhat kirjat sopivat hyvin paperityömateriaaliksi. Kuvan korit ovat äidin tekemiä, mutta punontaan voi pienikin lapsi osallistua.

Viisivuotiaankin osaamistasolle on hyvin sopinut Taittele paperista -niminen vihkonen (julkaisija Mainossuunnittelu.com), jonka ohjeilla neliönmuotoiset paperinpalat muuttuvat niin tulppaaneiksi, kaloiksi, linnuiksi kuin koiranpäiksikin. Ikävä kyllä käyttämäämme hyvää askarteluvihkoa ei taida olla enää myynnissä, tämä löytyi äitini arkistoista. Monimutkaisin ohje taitaa olla rasian taittelu, jonka sukuisen ohjeen joku näkyy ladanneen Youtube-videoksikin. Vihkon julkaisija näkyy ylläpitäneen kivaa blogia, jossa on julkaistu yksi kirjan taittelutehtävistä ja muita lasten tehtäviä tulostettavaksi .

kirjekuoria karttakirjasta

Koin suurta löytämisen iloa, kun huomasin kirjaston lastenosastolla askartelukirjahyllyn. Paperitaitteluun ja muuhun askarteluun on ohjeita ja ideoita saatavana valtavat määrät. Nähtävästi kovin moni muu ei ollut kirjaston hyllyä löytänyt, sillä lainaamani hyväkuntoinen Iloiset paperityöt -kirja (Pauline Butler) oli 1990-luvulta. Olen käyttänyt taittelun raaka-aineena vanhaa karttakirjaa, josta isoista ja tukevista sivuista on syntynyt niin kirjekuoria kuin punottuja korejakin. Korin ohje oli juuri Butlerin kirjasta. Sisällysluettelosivujen värimaailmasta tulee vähän tuohimainen mielikuva. 🙂 Kirjekuoriin taas ei tarvitse ohjetta, sillä riittää kun avaa valmiin kauniinmuotoisen kirjekuoren taitokset ja piirtää ja leikkaa kirjekuoripohjan sen ääriviivoja pitkin.

Askartelua vanhoista kirjoista

kirjan uusi elämä Käteeni osui kirjastossa askartelu- ja taidekirja Kirjan uusi elämä (Jason Thompson), joka vei heti mennessään. Teoksessa esitellään runsaan kuvituksen kera valtava määrä askartelutöitä, joissa hyödynnetään materiaalina vanhoja kirjoja. On lahjapaketin koristelua ja paketointia, kirjekuoria, kranssi, kynäteline, paperihelmiä, punontaa, kassi ja lompakko, lopuksi vielä esitellään kirjoista luotuja taideteoksia. Ohjeiden innoittamana tekisi mieli hakea läheisen Pelastusarmeijan kirpparin poistopäivästä laatikollinen ilmaiskirjoja luovuuden kohteeksi.

kusudama-kukatKuvassa on omia kokeiluja kusudama-kukkien terälehdistä, joiden taittelu kirjassa neuvotaan. Näppärä askartelija voisi viedä tuliaiskukkana itse taitellut paperikukat kukkakaupan kukkasten sijaan. Kokeiluni perusteella kannattaa valita kukkamateriaaliksi aika ohutta paperia: käyttämäni värikäs mutta paksuhko esitepaperi pyrki kupruilemaan.

Viikonloppuna kävimme kaupunginosatapahtumassa, jossa myös lähikirjaston pinssejä kierrätysmateriaalistaohjelmassa oli kirjakierrätyssovellus: poistokirjoista sai leikata valitsemansa kuvan pinssipohjaan. Me teimme lapsille Pumba-, ilves- ja Vanttupinssit, kun lopulta pääsimme pinssikoneelle valtaisan jonon kautta.

Meillä on kotona askartelulaatikossa pino risoja lastenkirjoja. Niitä on kertynyt aikoinaan huuto.netistä ostetusta kirjapaketista, jonka kaikki opukset eivät jääneet lukukäyttöön. Käytämme kirjoja etenkin onnittelukorttien materiaalina. Joulukorttiinkin saa hauskan kuvan kuvan helposti, kun vain leikkaa ja liimaa mille melkein tahansa hahmolle tonttulakin päähän.

Ai että pelastuuko maailma tällaisilla kierrätyspuuhilla? No ei pelastu ei, mutta luovuuden käyttö on aina ihanaa.

-Piia

Viisivuotissynttärit!

Taitolle tuli viisi ikävuotta täyteen, ja sen kunniaksi pidettiin peräkkäisinä päivinä lastenjuhlat laululeikkeineen ja rauhallisemmat kummikahvit. Juhlajärjestelyjä helpottaa, ettei kaikkea tarvitse keksiä joka vuosi uudestaan. Lastenjuhlaa pitää tietysti kehittää lasten kasvaessa, samoin kutsulistaa kaveritilanteen mukaan. Kummit ja mummit pysyvät samoina vuodesta toiseen.

viisivuotissynttarit2Lastenkutsuille saapui kuusi vierasta, mikä oli aika sopivasti. Aluksi Taito istui onnellisena parin rauhallisemman kaverinsa kanssa leikkimässä eväsretkeä juhlan kunniaksi pystytetyssä teltassa, ja vilkkaammat saivat purkaa tarmoaan juoksemalla portaikkomme ympäri. Sitten ohjelmassa oli pari ohjattua leikkiä ennen juhlapöytää.

Neljä-viisivuotiaat osaavat jo osallistua paremmin yhteiseen ohjattuun juttuun kuin synttärijoukko vuosi sitten.

Kokeilimme tällä kertaa kahta ohjattua leikkiä: Seuraa johtajaa ja Mörkö se lähti piiriin -laululeikkiä. Seuraa johtajaa -leikissä osallistujat pyrkivät
karkaamaan etenkin jonon perältä. viisivuotissynttarit1Sen sijaan kämppiksen vetämä laululeikki sujui hyvin: kaikki saatiin mukaan ja joku lapsista olisi kovasti toivonut sen leikkimistä vielä uudestaan. Mörkö se lähti piiriin on myös siitä hyvä, että siinä oppii toisten nimet. Jatkossa voisi yrittää ottaa ohjelmaan jonkin toisenkin laululeikin, se vähentää päätöntä riehumista.

Olemme välttäneet korostamasta lahjojen osuutta juhlissa, ja pohdimme lapsen kanssa muita asioita juhlan lähestyessä. Esimerkiksi kutsukorttien arkasteluun Taito käytti paljon aikaa, hänen suosikkipuuhaansa on leikkaaminen ja liimaaminen. Päivänsankari ei onneksi itsekään intoutunut miettimään lahja-asioita kovin paljon, ja kaikki saadut lahjat tuottivat iloa. Itse pysyimme hyötylinjalla ja ostimme pari hänelle mieluista design-paitaa Punavuoren peikosta sekä pyysimme isovanhempia tuomaan uudet sandaalit kesää varten. Kasvupyrähdys on pannut vauhtia vaatekaapin sisällön etsintään.

Vaikka kummikahvit ovat toistuneet samankaltaisina vuodesta toiseen, koin tällä kertaa jonkinlaisen morkkiksen jälkeenpäin: tässä on juhlittu lapsen synttäreitä, mutta hän itse istui hämmentyneen näköisenä sohvannurkassa, kun aikuiset juttelivat omia juttujaan. Eihän sen niin pidä mennä, ensi vuodeksi on suunniteltava jokin ohjelmanumero, jossa hän saa vaikkapa itse kertoa kuulumisiaan tai esittelemme muuten vuoden merkkitapauksia. Onneksi kummien kanssa pääsi kuitenkin laulamaan ja leikkimään, ettei juhla mennyt pelkäksi teekuppi kädessä pönöttämiseksi lapsen näkökulmasta.

Lundian uusi lakkapinta

Vanhat kunnon Lundian kalusteet ovat kokopuisia huonekaluja, joten käyttöikää voi jatkaa kotikonstein hiomalla ja lakkaamalla. Lastenhuoneeseen on tulossa Lundian kirjahylly ja vaatekaappi kierrätysosista, ja päätin vielä siistiä niitä ennen käyttöönottoa. Tee-se-itse -ihminen aina tietää vasta homman valmistuttua, miten olisi pitänyt tehdä, joten tässä kokemukseni muillekin.

lundian_uusi_lakkapinta1Ennen työhön ryhtymistä kannattaa perehtyä aiheeseen kunnolla, muuten lopputulos on helposti karmean näköinen. Työn onnistumiseen vaikuttaa esimerkiksi lakan laatu, sivellin, hiomapaperin karkeus, hiomapölyn poiston onnistuminen, työskentelytilan puhtaus, valaistus… Tikkurilalla on hyvät ohjeet, tosin niissä on huomattava hypätä turhat kohdat yli: vanhalle himmeäksi hiotulle lakkapinnalle voi riittää vain yksi lakkauskerta. Lundialla on myös omat suppeammat ohjeet.

Pesin kalusteet, hioin käsiteltävät pinnat himmeäksi, puhdistin pölyn, lakkasin, hioin kevyesti, puhdistin pölyn vielä perusteellisemmin ja lakkasin viimeisen kerroksen. Lakkausten välillä lundiat saivat kuivua viikon. Kalusteiden kolhut olivat pienehköjä, joten en tasoittanut, mutta siihen olisi voinut käyttää puukittiä.

Minä käytin seuraavia tarvikkeita:

Kidesoodaa pesuun. Kohtiin, joissa puu oli paljaana, tuntui jäävän tummentumia, joten olisi ehkä pitänyt käyttää varsinaista maalipesuainetta. Kidesooda sopii kyllä hyvin pintojen käsittelyyn ennen maalausta, kun huuhtelee vain pesun jälkeen kunnolla.

Hiomapaperia karkeudeltaan 180 ensimmäiseen käsittelyyn ja karkeutta 240 lakkauskertojen välissä. Kyllä: lakkapintaa pitää kevyesti hioa aina ennen kuin päälle lakkaa uuden kerroksen. Kosteaa rättiä tukkeutuneen hiomapaperin puhdistukseen.

Harjaa ja kertakäyttörättejä pölyn poistoon.

Tikkurilan Unica Super puolikiiltävää lakkaa. Tämä on aivan järkyttävää myrkkyä, mutta sillä tehty pinta kestää. Ylipäätään maalien ja lakkojen kanssa on niin, että jos sietää liuotinkäryä työskennellessä, tarvitsee tehdä hommat harvemmin. Unica Super oli turhan jähmeää, joten jouduin hiukan ohentamaan tärpätillä myös viimeistä lakkakerrosta varten. Tämä lakka myös tummentaa pintaa hiukan, vaikka onkin virallisesti kirkasta.

Lakkaamisen sopiva pensseli. Pyysin rautakaupasta juuri lakkapensseliä, arpomalla valittu suti voi tehdä huonoa jälkeä. Pensselin esikäsittelin kunnon vesipesulla ja hankaamalla, jotta irtoharjakset lähtevät jo etukäteen. Ja toki hyvissä ajoin, onhan sen myös kuivuttava. En edes yrittänyt puhdistaa sutia työn jälkeen, vaan käytin joka lakkakerrokselle omaa pensseliä. Työn loppupuolella huomasi, että katkenneita harjaksenpaloja alkoi ajelehtia pinnoilla, joten eivät nämä olisi useampaa käyttöä kestäneetkään.

Kertakäyttörättejä on oltava hollilla, kun lakkaa kuitenkin tipahtaa väärään paikkaan tai pensseli osuu vahingossa väärään kohtaan.

Sanomalehteä ja maalarinteippiä työtilan suojaukseen.

Ainakin nämä asiat opin:

– Jo lakatun päälle voi mainiosti lakata uuden kerroksen, kunhan edellisen puhdistaa ja himmentää kunnolla. Puupintaan asti ei pidä hioa, ellei osa ole aivan järkyssä kunnossa. Lundian kalusteista voi myös lakata vain kärsineemmät osat: olisi valtava työ hioa esimerkiksi paneelioven kaikki paneelit verrattuna siihen, että käsittelee vain sen ainoan laudan, jossa on naarmu.

– Kotikonstein ei saa aikaan yhtä hienoa lakkapintaa kuin tehtaalta tullut, joten jos kaluste ei ole pahemmin kärsinyt, on parempi antaa olla.

Pölyn poistossa ei voi olla liian tarkka. Kun hiontatyö on tehty, pöly harjataan ensin pois, sitten kostealla rätillä niin monta kertaa että varmasti tulee puhdasta. Ja sitten vielä kerran, pölyä on kuitenkin vielä jossain. Tein itse hommat kylppärissä, jotta sain huuhdottua lattian pölisevän työvaiheen jälkeen. Lakatusta pinnasta pienet pölyrippuset loistavat kauas. Mitä kiiltävämpi lakka, sitä herkempi se on virheille, pölylle ja pinnan epätasaisuuksille. Ja auta armias, jos saitailee pensselin hankinnassa: irronneet karvat lakkapinnassa vasta ovatkin turhauttavaa katseltavaa.lundian_uusi_lakkapinta2

– Lakkaamisessa on oltava ripeä: lakkapinta jähmeytyy muutamassa minuutissa, ja sen jälkeen tehdyt korjaukset näkyvät. Pitää löytää tasapaino: suti ei saa olla niin kuiva, että jää siveltimenjälkiä, mutta  pinta ei saa kastua niin märäksi, että siihen ilmestyy työn edetessä valumajälkiä. Kaiken pitää siis olla valmiina, kun työ alkaa, sitten vain rajattu pinta kerrallaan edetään.

Valoa pitää olla riittävästi!

Ikkuna auki ja koneellinen ilmanvaihto päälle, niin liuotinkäryt pysyivät siedettävinä.

Lastulevy-Lundiaa?

Muistaako joku ituhipin sisustusprojektin, jonka päämääränä on saada lastenhuoneeseen Lundian osista koottu vaatekaappi, kirjahylly ja pöytätaso? No, kierrätysosista kooten tämä on edennyt hissukseen, mutta viime viikonloppuna olin päässyt niin pitkälle, että tarvittiin vain pieniä täydennyksiä Lundian liikkeestä.

Jopas jotakin, Lundian huonekalut olivatkin muuttuneet sitten viime näkemän. Myymälän perältä löytyivät lopulta perus-lundiat, mutta paraatipaikan oli vallannut Lundia Fuuga -nimellä myytävä mallisto, joka näyttää koostuvan lastulevyistä kyhätyistä laatikoista. Ehkäpä myynnin kompastuskiveksi on noussut vanhojen tuotteiden kestävyys: puisia osia voi netin kautta helposti kierrättää, ja jokunen yrittäjäkin elättää itsensä käytettyjä osia myymällä. Puuta voi myös aina hioa ja lakata tai maalata uudelleen.

Sain kuitenkin tarvitsemani saranat, seinäkiinnikkeet, taustaristikon ja hyllynastat ja poistuin myymälästä kuutisen kymppiä köyhempänä. Muut osat oli hankittu huuto.netistä, Kierrätyskeskuksesta Kyläsaaresta ja Helsingin Hyötykaluste -myymälästä, jossa oli muuten aivan erinomainen palvelu. Hyötykaluste myy myös edullista Lundia-kopiota Lundqvistia vanhojen Lundioiden rinnalla. Sen lisäksi ostin hiomapaperia, suteja ja lakkaa, jotta saan hankkimiani osia kohennettua. Maalaus- ja lakkausohje on ladattavana Lundian sivuilla. Vielä siis täytyy hetki odottaa, ennen kuin saadaan valmista. Ehkä jo ensi viikonloppuna valtaan kylppärin kotipuusepän verstaaksi…

-Piia

Jääkaapille vetoapua pakkasilmasta – kannattaako?

Ulkona on kipakka pakkanen, ja sisällä jääkaappi kasvattaa sähkölaskua jäähdyttäessään ruokiamme. Eikö siis kannata hyödyttää valmiiksi kylmää ulkoilmaa tähän tarkoitukseen? Tarkan euron ituhippi siirtelee litraista vesipulloa parvekkeen ja jääkaapin välillä: kun pullo parvekkeella jäätyy, on aika siirtää se jääkaappiin, ja suunnilleen vuorokauden päästä siirretään taas sulanut vesipullo takaisin parvekkeelle.

Onko tästä mitään hyötyä? Otin entalpiataulukot ja laskukoneen esille, ja tulos on alla. Koko touhuhan perustuu siihen, että vedellä on korkea sulamislämpö: veden olomuodon muutos jäästä vedeksi vastaa energiantarpeeltaan suunnilleen sitä, että samaa vesimäärää lämmitetään 80 astetta. Veden olomuodon muutoksissa liikkuu siis suurehkoja energiamääriä verrattuna pelkkään lämpötilan muutokseen.

Mitä tämä tarkoittaa kilowateissa ja kilowattitunneissa? Pullo sulaa jääkaapissa yleensä noin vuorokaudessa, niinpä teho saadaan jakamalla energia vuorokauden sekuntien määrällä: vesipullon jäähdytysteho on noin 4,1 W. Vuorokaudessa jäähdytysenergiaa saatiin noin 0,1 kWh.

Kuulostaa aika vähältä. Paljonko se on suhteutettuna jääkaapin jäähdytystehoon? Meidän uuden jääkaappimme valmistaja ilmoittaa, että jokaista jääkaapin sataa tilavuuslitraa kohti se tarvitsee energiaa samaiset 0,1 kWh vuorokaudessa, ja siitä osa tietysti menee hukkaan. Vesipullo hoitaa siis sata litraa jääkaappitilavuutta oikeaan lämpötilaan. Kommuunilla on valtaisa 390 litran vetoinen jääkaappi, joten pitäisi kierrättää neljää vesipulloa täyden jäähdytystehon saavuttamiseksi. Hm, kätevämpää olisi, jos jääkaappi osaisi hyödyntää kylmää ulkoilmaa jäähdytykseen suoraan. Toisin päin voi laskeskella, että yhden jääkilon tuomalla jäähdytysenergialla jäähdytetään yli 6 kg ruokia huoneenlämmöstä jääkaappilämpötilaan.

Ja paljonko säästyi rahaa? Kilowatti sähköä maksaa suuruusluokkaa 12 – 16 snt, joten yhtä jääpullollista kohti sähkölaskusta jää puuttumaan noin … 1,5 snt. No, aika monet energiansäästökonstit perustuvat elämäntapaan: sulatetaan pakasteet jääkaapissa, jäähdytetään ruuat parvekkeella jne. Kuitenkin jos rahaa haluaa säästää, pääsee paljon helpommalla vaikka vaihtamalla lamput ledeihin. A+-luokan jääkaappi kuluttaa vuodessa noin 20 euron edestä sähköä, siitä saa jokusen euron pois järkevällä käytöllä.

-Piia

Ps. Vielä laskelmat tähän: Veden sulamislämpö on 333 kJ/kg, eli kilo vettä luovuttaa jäätyessään lämpöä tämän verran ja sitoo saman verran sulaessaan. Veden ja jään ominaislämpökapasiteetti vaihtelee lämpötilan mukaan, mutta on jäällä noin 2 kJ/kg*lämpöaste ja vedellä noin 4,1 kJ/kg*lämpöaste. Jos katsoo veden entalpian eri tiloissa taulukosta, arvot voi laskea myös siitä suoraan.

Otetaan siis litra (~kilo) jäätä, sulatetaan se 0 C-asteessa, annetaan lämmetä vielä jääkaappilämpötilaan ja lasketaan, paljonko energiaa sitoutui. Tulokseksi tulee 357,7 kJ. Jos ulkona sattui olemaan pakkasta, jäähdytysenergiaa tulee rippunen lisää, sillä esim. kymmenen asteen pakkanen tuo 20,2 kJ jäähdytystä, siis yhteensä noin 378 kJ.

Tämän vuoden joulukortit

No niin, eihän tämä mitenkään ympäristöystävällistä touhua ole: joulutervehdyksistä suurimman osan voisi hoitaa sähköisillä korteilla askartelun ja lähettelyn sijaan. Mutta kartonkikortit kuitenkin välittävät lämpöä ja välittämistä ihan eri tavalla, ja ne voi kaivaa laatikosta katsottaviksi vielä vuosien päästä. Joulun lopuksi kokoamme saapuneet kortit vuosiluvulla varustettuun kirjekuoreen ja panemme laatikkoon.

Me olemme aloittaneet joulukorttien lähettämisen vasta joskus kolmekymppisinä, ja määrä tuntuu kasvavan vuodesta toiseen. Tietotekniikan kehittymisen myötä ihmiset ovat innostuneet liittämään kortteihin kuvia lapsistaan, ja tänä vuonna mekin sorruimme tähän. Jokaisen kortin etupuoli on yksilöllinen ja itse askarreltu, ja taakse on liimattu lasten kuva ja joulutoivotus.

Samaan aikaan kun askartelu on tullut muotiin, kaupalliset toimijat ovat oppineet ottamaan siitä kaiken irti: liimaa valmis tarra oikealle paikalleen korttipohjaan, ja maksa siitä ilosta enemmän kuin valmis kortti maksaisi.

taman_vuoden_joulukortit_piia

Me olemme pysyneet perinteisen askartelun linjoilla. Pitkin vuotta kokoan askartelulaatikkoon potentiaalisia materiaaleja, ja ostan silloin tällöin ison pakkauksen eri värisiä korttikartonkeja. Tämän vuoden kortteihin päätyi vanhoja kahvipusseja mökin vintiltä, Annantalon esitteen kuvia, joulupukkitarroja. Kesällä tuli ostettua pari puuleimasinta Luonnontieteellisestä museosta, niitä käytettiin myös. Kaupunginmuseon lehdessä oli upean punainen sivu, josta sai leikattua tonttulakkeja.

Hain postin sivuilta tietoa kirjepostin hiilijalanjäljestä. Sieltä selviää, että posti osallistuu ilmastohankkeisiin pyrkien siten neutraloimaan toimintansa päästöt. Käytännössä päästöjä kuitenkin tulee, ja selviää, että paperilaskusta aiheutuva hiilidioksidikuormitus on noin 50 g ilman neutralointia. Pari kolme kirjettä vastaa siis noin kilometrin autoilua. Sähköisen laskun hiilijalanjäljeksi arvioitiin noin 5 g, vaikka tästä luvusta kiistelläänkin. Kannattaa siis vaihtaa paperikirjeet sähköisiin niissä tapauksissa, joissa paperiversioon ei liity ylimääräistä tunnelatausta. 🙂

-Piia

Ps. Yksilöllisiä kortteja tuli askarreltua 27 kpl. Ehkä en käytä kahta työpäivää askarteluun enää sitten, kun käyn taas töissä. Taiton kanssa kotona oli leppoisaa leikata ja liimata.

Banderolli itse maalaten

Yhdistykselle piti saada banderolli esittelypöydän pitoa varten. Se sai olla itse tehdyn näköinen, kun yhdistyskin on ympäristöaiheinen. Kyselin tutultani neuvoja, ja hän ohjasi minut Hobby point -askartelukauppaan Helsingin Kamppiin Fredrikinkadulle. Sieltä löytyivät kaikki tarvikkeet. Huh, jos haluaisin käyttää loppuelämäni askarrellen, siellä riittäisi materiaalia. Lakanan kävin ostamassa Fidan kirppikseltä.

Hienompia painokuvia voi tehdä käyttäen kehikkoa ja seulaa, johon kuva valotetaan (valotuspalveluita voi kysyä alan yrityksistä). Tässä tapauksessa piti saada vain yksi teksti tehtyä kerran, joten päätimme yksinkertaisesti tulostaa kirjaimet paperille ja leikata niistä sapluunat paperiveistä käyttäen. Paperihan vettyy, mutta kyllä se kestää yhden tai pari käyttökertaa.

Näitä tarvittiin:

– lakana (kirppikseltä, pestiin ja silitettiin), – 5, 80 e
– tavalliselle paperille tulostetut kirjaimet
– puualusta, joka on joskus jäänyt juustopakkauksesta
– tyhjä jukurttipurkki
– alusta kankaan alle (lainasimme Taiton vahakangasta, joka hänelle on hankittu piirustusalustaksi)
– vesiliukoista kangasväriä (EMO-kankaanpainoväri) – 4,50 e/100 g
– paperiveitsi (edullisemmin voi saada kirurginveitsen apteekista, ajaa saman asian) – 6,90 e
– vaahtomuovisieni (tämä oli varrellinen askartelukaupasta, mutta Etolasta olisi voinut ostaa vain pikkupalan vaahtomuovia) – 3,15 e

Banderolliaskartelutarvikkeet: veitsi, Emo-merkkistä kankaanpainoväriä, paperista leikatut sapluunat ja sieni.

Banderolliaskartelutarvikkeet: veitsi, Emo-merkkistä kankaanpainoväriä, paperista leikatut sapluunat ja sieni.

Kaverini leikkasi kirjaimet paperiveitsellä käyttäen alustana puualustan taustaa. Myös kirjaimet säästettiin, jotta niiden avulla voitiin sommitella teksti kankaalle.

Sitten vain levitettiin silitetty lakana vahakankaan päälle pöydälle ja sommiteltiin siihen teksti mustien kirjainten avulla. Tekstin paikka saatiin oikeaksi niin, että asetettiin kukin sapluuna kankaan päälle sommitellun mustan kirjaimen päälle ja poistettiin musta kirjain.

Purkin pohjalle riitti aika pieni määrä väriä, tämä on riittoisaa. Sientä kastettiin väriin sen verran, ettei väri kiillä sen pinnalla. Sitten töpöttämään paperisapluunan läpi. Kun kirjain on valmis, otetaan sapluuna pois ja siirrytään seuraavaan kirjaimeen.

Kun kuivuneen tekstin vielä silittää toisena päivänä, banderolli kestää myös pesun.

Valmista tuli, kahdella kympillä selvittiin ja väriä jäi yli vaikka kuinka paljon. Sormet syyhyävät jo kuvioida kangaskasseja ja paitoja ja ties mitä muuta. 🙂

-Piia

Valmis banderolli on tämän näköinen.

Valmis banderolli on tämän näköinen.

1980-luvun legojen lumoissa

Tuollainen minulla oli lapsena! Ja tuo ja tuo! Tutunnäköisiä Fabuland-legohahmoja löytyi iso joukko Tompan vanhempien kodin varastosta.

Postinkantajan kirje löytyi, postilaatikon alaosa on vielä hukassa.

Postinkantajan kirje löytyi, postilaatikon alaosa on vielä hukassa.

Fabulandithan ovat eläinpäisiä hahmoja, joiden kultakausi oli 1980-luvulla. Niillä on monenlaisia arkielämään liittyviä tarvikkeita, kuten vene, keittiöastioita tai onki. Myös isompia kokonaisuuksia on myyty hahmojen mukana, kuten poliisiasema tai huvipuisto. Suurin osa löytyneen legolaatikon sisällöstä oli pieniä osia, joista ei heti eikä pienen miettimisen jälkeenkään ottanut selvää, millainen kokonaisuus niistä on tarkoitus rakentaa.

Onneksi netin kautta on helppo päästä käsiksi sellaiseen tietoon, jollaista olisi parikymmentä vuotta sitten ollut hyvin vaikea löytää. Fabuland-fanit ovat perustaneet sivun, jossa on pitkä lista Fabuland-sarjoja. Myös nettihuutokauppa eBayssä on myynnissä sarjoja, joiden kuvista voi päätellä, mitä osista voisi rakentaa. Netin lelukauppa Piipoo on taas erikoistunut myymään käytettyjä legoja.

Hauskaa lapsuusajan legojen kokoamisessa on sekin, että ne ovat tuttuja ihmisille sukupuolesta riippumatta. Meillä on mieheni kanssa yhteinen sukupolvikokemus. Nykyisissä leluissa on niin jyrkkä sukupuolijako, että selkeästi unisex-leluja ovat korkeintaan lautapelit, eivätkä kaikki niistäkään. On harmillista, ettei edes legoissa ole enää vastaavaa arkielämää kuvaavaa sarjaa. Pienempien lasten Duplot ovat tätä lähimpänä, mutta niiden paras ikä on pian ohi.

-Piia

Lentokone alkaa näyttää lentokoneelta, mutta siivet ovat vielä hukassa.

Lentokone alkaa näyttää lentokoneelta, mutta siivet ovat vielä hukassa.

Newer entries »