Uusi koti

Niin vaihtui koti taas kerran. Kävi kyllä mielessä, että kun valitsee asuinpaikan maalla, kannattaako sitten ostaa rivitalokoti läheltä isoa tietä. Vaikka houkuttelevia talovaihtoehtoja olisi ollut monia, olemme Tompan kanssa lyöneet itseämme sormille: malttia siinä, meillä on jo mökki, joka vaatii yhden omakotitalon työt. Olemme valinneet vaihtoehdon, joka täällä maalla on suosittu: talvi kirkonkylällä keskuslämmityksen vaikutuspiirissä, kesä oikeasti maalla.

Juvalla on paljon kotivaihtoehtoja noin tuhannen euron neliöhinnalla. Sellaisen mekin valitsimme. Pohjaratkaisu on kiva, ikkunasta näkyy metsä ja palvelut ovat lähellä. Muovimatto vaihtui parketiksi.

Kauppoja tehdessämme laskin, että tämä oli kuudes kerta, kun olen ostamassa asuntoa tai osaa siitä. Ja sen päälle vielä metsätilakaupat. Jokainen kauppa on vieläpä tullut tehtyä ilman välittäjää. Toivottavasti tämä osoittautuu yhtä hyväksi kaupaksi kuin ne edellisetkin.

Kaupantekopäivän jälkeen selailin myytäviä metsätiloja. Siellä oli äsken maksetulla hinnalla myynnissä metsätila hirsimökkeineen, parikymmentä hehtaaria maata, vesioikeuskin. En ikinä totu siihen, että maata saa valtavan alan muutaman betoniseinän hinnalla. Entä jos olisimme valinneet toisen vaihtoehdon, ja päättäneet oikeasti *elää* maalla?

Talven aikana ”kaupunkielämään” ehtii tottua. Keväällä mökille mennessä vastassa on aina sama huumaava tunne: täällä elän, kerrostalossa olen vain hengissä. Teemmekö nyt elämästämme liiankin helppoa, ja paljonko menetämme samalla?

Mainokset

3 kommenttia

  1. yrtteilijä said,

    Tou 17, 2016 klo 9:29 am

    Mielenkiintoinen postaus! Olen oman elämän mittakaavassa kokenut saman: muutin maalta teini-ikäisenä kaupunkiin ja sieltä edelleen toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Kerrostaloelämään tottuminen vei kauan ja oli todella vaikeaa. Just sellaista hengissäpysymistä pitkään.

    Nyt olen kaupunkilainen identiteetiltäni, mutta rakastan edelleen liikkua luonnossa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen tärkeämpää tuntuu olevan päästä sinne. Tulipa vuodatus… 🙂

  2. Satu said,

    Tou 27, 2016 klo 5:56 am

    Onnea uuteenkotiin 🙂

  3. Piia said,

    kesäkuu 3, 2016 klo 7:34 pm

    @Satu, Kiitos! Nyt tuntuu joka tapauksessa hyvältä, kun on oma tupa ja oma lupa. Vuokra-asunnossa ei voinut muuttaa niitä asioita, jotka ärsyttivät. @yrtteilijä, ehkä sinäkin hullaantuisit maaseutuun uudestaan, jos saisit sieltä palasen omaa maata. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: