Kohta pääsee äänestämään!

kuva: Suvi Korhonen, Flickr, CC

kuva: Suvi Korhonen, Flickr, CC

Ennen istuin samassa johtokunnassa naapurissa asuvan vuorineuvoksen kanssa, ja sain toisinaan häneltä kyydin kotiin. Kokoomusvaikuttaja halusi edistää hyviä välejä valtapuolueiden kesken, ja viritteli keskustelua urheilusta. Jouduin sanomaan, etten ole seurannut aihepiiriä yhtään, enkä oikein osaa eläytyä jännittämään pelin tai kisan lopputulosta. Sillä mitä väliä on, kuka urheilukisoissa voittaa?

Sen sijaan vaalit ovat tapahtuma, joka saa politiikkaa harrastavan syttymään. Ja voittajalla on väliä, sillä voittajapuolueet hallitsevat meitä kaikkia koskevaa päätöksentekoa monta vuotta! Naapurinikin sanoi seuraavansa vaaleja mielellään, mutta ehdolle hän ei enää halunnut, koska ehdokkuuteen väistämättä kuuluva itsensä myyminen on niin epämiellyttävää puuhaa. Olen samaa mieltä. Mutta ääniä ei tule, jollei tuo mielipiteitään jotenkin esille.

Ensi keskiviikkona pääsee jo ennakkoäänestämään tämän kevään eduskuntavaaleissa! Silloin siirrytään vaalityössäkin tosi toimiin. Herään aikaisin ja osallistun vihreiden perinteiseen radan valtaukseen: jaan lähimetroasemallani suosikkiehdokkaideni esitteitä aamuruuhkassa. Tiiveimmin olen mukana ilmastoteemoja korostavan Maria Vuorelman tukiryhmässä ja jaan samalla myös ekostara Leo Straniuksen esitteitä.

vaalimainoksia

kuva: Helge V. Keitel, Flickr, CC

Tukiryhmäläisten tehtävä on auttaa ehdokkaansa näkymistä auttamalla tapahtumien järjestämisessa ja jakamalla esitteitä. Tiedän, että on ärsyttävää, kun kymmenen ihmistä on työmatkalaista vastassa työntämässä lappusia kouraan, mutta tiivis jalkatyö on kustannustehokkainta kampanjointia. Lehtimainokset ovat hirvittävän kalliita, ja vihreät on ainoa isohko puolue, joka ei saa taloudellista tukea miltään eturyhmältä. Ehdokkaat maksavat lähes kaiken omasta lompakostaan ja tukiryhmänsä lahjoituksilla. Alle 20 000 euron budjetilla ei juuri kannata lähteä yrittämään läpipääsyä.

Mutta jännitys! Sitä on luvassa, sillä vihreiden lista Helsingin vaalipiirissä on näissä vaaleissa todella kova ja moni vanha konkari on väistynyt. On vaikea valita, kun hyvä ehdokkaita on niin monta. Ainoastaan varsinaisia luonnonsuojeluehdokkaita jään kaipaamaan, mutta ilmaston puolustamisen ykkösasiakseen nostavia on jo monta.

Hesarin siteeraaman mielipidekyselyn mukaan lähes kaksi viidestä helsinkiläisestä voisi antaa äänensä Pekka Haavistolle. Hän on ylivoimaisesti suosituin ehdokas yli puoluerajojen. Itselläni on juuri kesken Haaviston muutaman vuoden takainen kirja Anna mun kaikki kestää, jossa hän kertoo työstään rauhanneuvotteluissa eri puolilla maailmaa.

Mutta, lukija hyvä. Jos lastesi tulevaisuus on tärkeä asia, anna äänesi vaaleissa vastuulliselle ehdokkaalle! Se on tavalliselle tallaajalle helpoin tapa vaikuttaa maailman menoon. 🙂

1 kommentti

  1. Y said,

    6 huhtikuun, 2015 klo 8:52 pm

    Jäisi varmaan taas äänestämättä, jos eivät olisi ottaneet virtavesien tilan parantamista selväksi teemaksi aina patojen purkamiseen asti. Muuten tuntuu taas ihmisten pettämiseltä, kun suojelemisen sijaan politiikka pyrkii aina vain hurjempaan kasvuun. Ihmisille syntyy turhia toiveita luonnonsuojelun suhteen, kun heille uskotellaan kasvun ja luonnonsuojelun olevan mahdollista samaan aikaan. Meillä Helsingissä tämä on kovimmassa ristiriidassa kun väestö, ja sitä kautta luonnon kuluttaminen, on hurjimmassa kasvussa. Tähän vihreät näyttävät vastaavan vain siten, että voimme vain kasvaa. Miten oikeasti voi sitten väittää suojelevansa jotain, kun lopulta kasvu syö senkin?

    Ilmastonkin kanssa mennään jännittävää vuotta, kun Kaliforniassa kuivuus uhkaa tuhota suuren osan maan maataloudesta ja pohjoisessa jää on taas ohuempaa ja sitä on vähemmän, eli energia meneekin jään sulattamisen sijasta yhä enemmän suoraan lämmittämään vettä ja metaanin purkautuminen laajassa mitassa on taas lähempänä. Missään ei kuitenkaan näy huoli ilmaston karkaamisesta, vaan Lipponen saa ihan tosissaan esittää Suomen menoa mukaan öljy- ja kaasuhankkeisiin Jäämerelle. Mitään protestia tai vaalikysymystä tästä ei ole syntymässä. Kuinka monta kertaa voi vain kääntää poskea? Miten joku voi väittää ydinvoimaa rakennettavan ilmaston takia, jos sitten kuitenkin aikoo rahoittaa yhteiskunnan suureksi osin fossiilisilla ja niihin liittyvällä bisneksellä, eli oikeasti sillä että ne poltetaan?

    Hienoa silti että jotkut sentään jaksaa yhä yrittää politiikan kautta – jos se johtaa siihen, että yksi pato puretaan siellä ja täällä suojellaan yksikin hehtaari metsää, niin se maksaa minusta jo itsensä takaisin ja asianosaiset voivat olla itsestään ylpeitä luonnon kiittäessä. Mutta silti herää kysymys, että onko kaikki suojelu vain väliaikaista ja lopulta kasvu pakottaa luopumaan vähistäkin voitoista, kuten keskustelu koskiensuojelulain avaamisesta osoittaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: