Nekkuja talven kunniaksi

Vietimme perheen kanssa sokerittoman tammikuun. Jätimme pois suklaan, maustetun jugurtin ja sokeriset leivonnaiset. Ei herkkujen mussutus ollut mitenkään mahdottomaksi mennyt, mutta ruuan jälkeen oli tullut tavaksi napata suklaapalat, ja sokerinen jugurtti oli vakituinen välipalan osa. Arvelin suklaatauon olevan paikallaan, kun kerran tullessani huoneeseen Taito puheli itsekseen: ”Kukas sieltä tulee? Ai, se on se suklaanantajatyyppi”.

mikronekutMitenkö tauko onnistui? Yllättävän hyvin. Suklaalevyt pysyivät kaapissa koskemattomina, ja kaupassa lapset hyväksyivät herkkujen jäämisen hyllyyn muutamalla muistutuksella. Kuvittelin jo, että ilman sokeria on helppoa olla, mutta sitten ohjelmassa olivat Taiton eskarikaverin synttärit. Sain toimeliaan ajatuksen itse askarrellusta lahjasta. Seuraavaksi huomasinkin roudaavani kaupasta kotiin sokeria, kermaa, nonparellivalikoimaa ja pikkuisia paperimuotteja. Niistä syntyi tämä sokerittoman tammikuun viettelys, mikronekut, vanhan Karkkikirjani (Saari, Warelius, WSOY, 1994) ohjeen mukaan:

Mikronekut

1 dl sokeria
1 dl siirappia
1 dl kermaa
(1/2 korppujauhoja)
1/2 dl rouhittuja hasselpähkinöitä tai manteleita
1/2 tl leivinjauhetta

Sekoita sokeri, siirappi ja kerma korkeareunaisessa kulhossa. Kuumenna mikrossa täydellä teholla (750 W) 8-10 minuuttia. Kokeile, jähmettyvätkö nekut kylmässä tekemällä vesikuulakoe: kun nekkutaikinaa pudottaa tipan kylmään veteen, sen rakenteen pitäisi jähmettyä kunnolla. Jos massa jää juoksevaksi tai liian pehmeäksi, taikina on vielä keskeneräistä. Jatka kuumentamista mikrossa minuutti kerrallaan, kunnes kuulakoe onnistuu. Lisää pähkinärouhe, johon on sekoitettu leivinjauhe, ja mahdolliset korppujauhot. Kaada seos pikku vuokiin tai leivinpaperille jähmettymään. Leikkaa paloiksi hieman pehmeänä.

Veimme nekkuja eskarikaverille osana synttärilahjaa, mutta toki epäonnistuneita kappaleita jäi ja säälihän olisi ollut heittää ne hukkaan… Loput onnistuneet jäivät kaappiin odottamaan kuun vaihtumista. Onneksi synttärijuhlijat olivat tyhjentäneet pussin heti, sillä huomasin, etteivät nekut kestäneet pitkää säilytystä: ne valuivat hitaasti ulos muoteistaan ja tarttuivat toisiinsa. Toisaalta liian koviakaan karkkeja ei ole kiva tehdä, joten ehkä nämä ovat parhaimmillaan muutaman päivän sisällä syötyinä. Maku oli juuri sellainen kuin pitikin. Jätin korppujauhot pois ja laitoin pähkinärouhetta senkin edestä. Astiana käytin keraamista vuokaa, kun en halunnut ftalaatteja tai niiden kavereita nekkuihin mukaan.

Tompan kanssa keskustelimme, pitääkö sokerittoman tammikuun osana kieltäytyä myös makeista kokoustarjoiluista. Minä olin mässännyt tyytyväisenä herkkuja hotelli Tornissa samalla kun pohdimme asioita hallituksen kokouksessa. Tomppa oli viettänyt omat työkokouksensa kuivin suin. Puolustauduin sillä, että minulla on nykyään kokouksia kovin harvoin.

Niin lukija hyvä, jos tiedät yrityksen, jonka hallitus kaipaa uutta verta. Minulla olisi hyvää aikaa perehtyä asioihin, ja idealingon paikka sopisi hyvin. Tomppa oli sitä mieltä, että hallitusammattilaisen hommia saadakseen olisi hyvä ensin olla jossain töissä… No, työtkin ovat tervetulleita, jos jostain porukasta vielä sattuu fyysikko puuttumaan. Nyt olen tehnyt vapaaehtoisprojektia niin innokkaasti, että työnhaku on jäänyt liian vähälle huomiolle…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: