Hirven jäljet luonnonhiekkarannalla – ituhippi ja Talvivaara

Talvivaara Sotkamo on haettu konkurssiin, ja kuumaisemalta näyttävä satojen hehtaarien alue odottaa tulevia päätöksiä. Kuusta tämä maisema kylläkin eroaa siinä, että siinä on runsain mitoin vettä, joka ei ole poistumassa ihan lähitulevaisuudessa minnekään. Kaivoin kotialbumistani muutamia kuvia Talvivaaran varhaisvuosilta.

Pekka Perä ja Talvivaaran vuosi 2006.

Pekka Perä esittelee hyvin mennyttä vuotta 2006.

Piia Häkkinen

Kirjoittaja Talvivaaran avec-pikkujouluissa 2006.

Minulla on ollut näköalapaikka Talvivaaran vaiheisiin sen ensiaskeleista lähtien. Anoppini on tutkimuksillaan luonut perustan bakteerien hyödyntämiselle Talvivaaran prosessissa – bioliuotus kyllä toimii, uskokaa pois. Ongelmat ovat olleet tutkimus- ja tuotekehityshankkeen liian nopeassa viemisessä laajamittaiseen käyttöön. Ja toki siinä, etteivät vesistöt ole olleet tärkeysjärjestyksessä oikealla paikallaan. Toiminnasta ei haettu riittävästi kokemusta pienemmässä mittakaavassa. Australiassa kaivososaamisensa hankkinut Pekka Perä konsultteineen ei osannut varautua mittaushistorian suurimpiin sateisiin eikä vuosien valitusprosessiin, jonka aikana ei vedestä saanut enää hankkiutua eroon.

hirven jäjet

Hirven jäljet Kolmisopen rannalla Talvivaaran kaivospiirissä 2005.

Kuljimme mieheni kanssa alueella, ennen kuin kaivostoiminta alkoi laajassa mitassa. Muistan löytämämme hirven jäljet luonnonhiekkarannalla, alueen metsät ja suot. Nikkeli ja ruostumaton teräs ovat sentään siitä hyviä tuotteita, että ne on helppo kierrättää, jos ne vain vaivaudutaan viemään kierrätykseen. Merkittävä osa nikkelistä on päätynyt NiCd-akkuihin, jotka ovat jääneet vanhoihin kännyköihin laatikoiden pohjalle. Mikään ei kannusta viemään vanhoja kattiloita ja tiskipöytiä metallinkierrätykseen, vaan niitä päätyy kaatopaikoille. Ja taas menee lisää luonnonhiekkarantoja hirvenjälkineen.

Kolmisoppi 2005

Kolmisoppi-järvi 2005.

Talvivaaran alkutaipaleella lehdet olivat täynnänsä myönteisiä juttuja Kainuun uudesta työllistäjästä. Ihmettelin silloin, ettei kukaan nosta esiin toiminnan suuruusluokkaa: tuhansien metsähehtaarien muokkaaminen pölyäväksi autiomaaksi. Sen kyseisen luonnonhiekkarannan muuttamista osaksi samaa kaivosaluetta. Valtavia määriä aineita, joita on liikuteltava paikasta toiseen. Jopa itse Pekka Peränkin kerrotaan tokaisseen raivaustöitä seuratessaan, että on hän elämässään paljon syntiä tehnyt, muttei vielä näin paljon tätä ennen.

Sitten kipsisakka-allas alkoi vuotaa, ja uutisoinnin sävy muuttui toiseen ääripäähän.

Talvivaaran alkutaival

Talvivaaran alkutaival: tästä alueen louhiminen lähti liikkeelle. Mieheni näköalapaikalla 2006.

Jotkut luontoihmiset sanoavat, että on hyvä, kun Suomeen perustetaan kaivoksia – näemme omassa tutussa ympäristössämme, mitä uusiutumattomien luonnonvarojen käyttäminen tarkoittaa. Olen oikeastaan samaa mieltä. Niin kauan kun elämäntapaamme kuuluu vaikkapa käyttää suuria määriä ruostumatonta terästä, on hyvä, että sen tuotantotavat käyvät tutuksi. Jäljellä olevat esiintymät ovat niin köyhiä, että kirjekuoren painoisen nikkelimäärän sivutuotteena jää alueelle kilo kivimurskaa.

kasa

Ensimmäisiä pilottikasoja 2006.

Talvivaara on kieltämättä tuonut uusia näkökulmia ympäristöajatteluuni ja kokemukseen ympäristöjärjestöistä. Olin aina luottanut järjestöjen asiantuntemukseen, sillä olin oppinut tuntemaan vaikkapa metsäaktivistit osaavana joukkona, joka tuntee eliöiden vuorovaikutussuhteet paljon metsänhoitajia paremmin. Talvivaara-aktivismissa törmäsin yhtäkkiä poukkoilevuuteen ja suuriäänisiin kommentteihin, joissa oli hyvin vähän sisältöä. Toisaalta taas luontoa on oltava lupa puolustaa, vaikkei olisikaan kaivosalan kemian asiantuntija. Olisi kuitenkin oltava rehellinen: jos ruostumaton teräs on osa jokapäiväistä elämää, on hyväksyttävä kaivostoiminnan olemassaolo. Eipä meistä ituhipeistäkään näytä kovin moni puulusikalla syövän tai emalikattilassa ruokaansa keittelevän.

Yhden kaivoksen herättämät suuret tunteet tuntuvat hämmentäviltä: ”maan suurin ympäristökatastrofi” on kuitenkin kovin paikallinen, ja sen jäljet häviävät itsekseen ajan myötä. Paperiteollisuus laski sulfaatteja samassa mitassa vesistöihin vielä muutama vuosikymmen sitten – osana normaalia toimintaansa. Nyt vedet sellu- ja paperitehtaiden edustalla ovat elämää täynnä, joitain Saimaan syvänteitä lukuunottamatta.

Pekka Perä 2006

Vuonna 2006, kun kaikki näytti vielä hyvältä. Pekka ja anoppini juhlatuulella.

Herättäisipä ilmastonmuutos samanlaisia tunteita, niin sen uhka olisi jo poispyyhkäisty. Ilmakehän kuormitus, hiilidioksidin aiheuttama vesien happamoituminen ja oikukkaat säät vaikuttavat jokaiseen soluun täällä maapallolla. Silti puhutaan vain muutoksesta eikä edes katastrofista. Miten ihmeessä yhden yrityksen yhden toimipisteen aiheuttamat paikalliset haitat saivat raivoavat kansanjoukot liikkeelle? Ehkä se on helpompi hahmottaa kuin kaikkialla vaikuttava totaalimuutos.

Pekka Perä 2007

Valoisia näkymiä 2007 vuorimiespäivien etkoilla.

Pitäisikö kaivos sulkea? Minusta ei. Alue on jo kuumaisemaa ja me käytämme nikkeliä joka päivä. Mutta vesistöpäästöt on saatava kohtuulliselle tasolle. Kemikaalit ovat sitä samaa peruskamaa, jota teollisuudessa yleisesti käytetään muutenkin. Prosessi on sinänsä energiatehokas valtavista kemikaalimääristään huolimatta. Kehitysmaiden kaivostoiminta, vieläpä useat länsimaiset laitoksetkin, tuottaa enemmän päästöjä niin ilmaan kuin veteenkin. Samalla kierrätystä pitää tehostaa, ettei jokainen keittiöremontti tarkoita taas uuden metallin louhimista. Reilun sadan vuoden päästä Talvivaaran alue on joka tapauksessa taas metsän peitossa, tehtiin miten hyvänsä. Ilmasto sen sijaan on jo silloin mullin mallin ja meren pinta vääjäämättömässä nousussa.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Y said,

    marraskuu 15, 2014 klo 3:32 pm

    Hassu ajatus, että ME olisimme vastuussa. Minä en halua kuumaisemaa ja viedä muilta elintilaa, joten en myöskään vaadi uusia metalleja maan pinnalle. Minulla on vanhoja lusikoitakin ihan tarpeeksi, ja varmasti tässä maassa on jokunen sata miljoonaa lusikkaa jo, joten kiertoon vaan jos joltain uupuu. En halua myöskään uusia moottoriteitä, joten en niitä vaadi tai tuota niille kysyntää. Tietoisesti kieltäydyn sellaisista, ja jos nykyään voisi kommunikoida inhimillisesti, niin ei minulla olisi tätä tietokonettakaan.

    No, se mitä minä haluan tai käytän ei tietenkään estä muita haluamasta ja käyttämästä, mutta heidän tekemisensä eivät voi olla minun vastuulla. Minä en ole Suomi tai suomalaiset. Yhdysvaltalainen ekoaktivisti ja kirjailija Derrick Jensen onkin sanonut hyvin, kun joku kaveri sanoi heidän olevan Irakissa sotimassa ja että nimenomaa HE ja heidän joukkonsa ovat siellä sotimassa, koska ovat amerikkalaisia, niin että jos heillä kerta on omia sotilasjoukkoja, niin miksi eivät sitten laittaisi joukkojaan sotimisen sijaan räjäyttämään padot lohien tieltä kotimaassa, jos kerta juuri HEILLÄ on omia joukkoja, ja ihmetteli kyllä missä vaiheessa on matkannut Irakiin. Yhtä vähän hänellä on sanomista amerikkalaisten joukkojen tekemisiin, kuin minulla suomalaisten teollisuuspamppujen tuhotöihin jotka poliitikot hyväksyvät, joten minä en ainakaan ole niitä meitä, joita tarkoitat. Ne, jotka haluavat omien tarpeidensa takia jonkun raivaavan metsät, tukkivan joet ja räjäyttävän kalliot, ovat ihan joitain toisia. Enkä varsinkaan ole huutamassa poliitikoilta lisää sitä ja tätä.

    Ja jos kysyt, että haluaako joku sitten että teollinen kasvutalous lopetetaan nyt, niin minä olen ainakin halukas ja valmis siihen. Oikeastaan on ihme, että jotkin palestiinalaiset herättävät empatian Suomessa, kun Israel puskee nurin heidän kotinsa, mutta tuo sama empatia ei hyppää yli lajirajojen kuin harvalla silloin kun täällä pusketaan muilta kodit nurin, kuten tuolla Talvivaarassa kävi. Tämä kummastuttaa siitä syystä, että moni vihreä poliitikkokin puhuu luonnon kestävyydestä ja sukupuutoista, mutta sitten kun luonto jatkuvasti kuitenkin vähenee, niin itse tuo tuhoava akti ei tuota mitään vastalauseita. Itse asiassa moni heistä näyttää vain iloitsevan siitä, että ihminen valtaa yhä vain lisää tilaa muilta itselleen, kuten esimerkiksi Helsingissä kaupungin hurjaa kasvua ihailevista vihreistä näkee. Tai sitten Tampereella, jossa vihreät haluavat sitoa kaupungin kasvamaan tiettyä prosenttivauhtia ymmärtämättä sen tuottavan reaalimaailmassa jääkiekkomailan näköisen kasvukäyrän kaikkeen kulutukseen. Pois alta risukot ja männiköt, vihreät tulevat!

    Yhtä hyvin voisi etsiä politiikassa kasvun sijaan tasapainoa ja elämään laatua, eikä vain lisää kaikkea huonontaen kaiken elämän laatua. Kuten huomata saattaa, niin vihreä politiikka on sekä EU:ssa että Suomessa karannut pois siitä elämän suojelemisesta, ja on nyt sekotelma oikeiston kasvuihannetta ja vasemmiston sokeaa uskoa ihmisen olevan hyvä toisilleen ja luonnolle, jos itse vain uskoo siihen. Mitä tuosta sitten jää enää luonnonsuojelulle, kun talouden ja teknologian kehitys on ykkösasia ja siihen päälle sitten tietoinen väestönkasvattaminen tuomaan volyymia noille kahdelle? Mitä sitten kun viimeinenkin pala luontoa on joko kaupunkia, kaivosta tai peltoa? Missä kulkee raja, josta ei enää voi päästää puskutraktoria yli?

    Onko ihmisellä ylipäätään enää mitään muuta tavoitetta kuin kuluttaa? Onko fuusioreaktori tai joku muu ”puhdas ja loputon” energialähde toimiessaan kuolemansuudelma luonnolle, joka räjäyttää kaiken kulutuksen? Olisiko avaruustutkimus tärkeämpää kuin sotiminen ja turhan krääsän ostelu? Eikö yksi lapsi, joka saa hyvän elämän olisi parempi kuin suuri lapsikatras, joka joutuu ilmasto-ja ympäristökatastrofin kouriin?

  2. marraskuu 16, 2014 klo 9:00 am

    Itsekin pärjäisin mainiosti puulusikalla, etenkin jos muutkin tekisivät niin. Mutta kuinkas tämä elämäntapa esitetään niin houkuttelevana, että riittäävän suuri osa tulee mukaan? Väestönkasvusta olen samaa mieltä, ja olen joskus Ekovihreiden kanssa järjestänyt tilaisuudenkin aiheesta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: