Ympäristö vaikuttaa mieleemme

Järjestin yhdistykseni kanssa seminaarin, jonka aiheena oli Mainonnan valta, siis kuinka kaikkialta yhä monimuotoisempana tunkeva mainonta vaikuttaa meihin. Seminaarista jäi niin paljon uutta ajateltavaa, että nukuin seuraavan yön levottomasti, kun mietin kaikkea kuulemaani. Yllättäen mietityttävin asia johtikin jo mainonta-aihepiiristä muualle.

Kuva: Janne Karaste

Kuva: Janne Karaste

Tietokirjailija Margit Sjöroos kertoi esitelmässään, kuinka ympäristö vaikuttaa mieleemme monella tavalla: se voi tukea myötätuntoista asennetta muihin, luoda turvallisuudentunnetta tai aiheuttaa aggressiivisuuden tunteita. Ilmiöhän on helppo tunnistaa, kun miettii hetken, millaisia tuntemuksia erilaiset ympäristöt aiheuttavat: metsäretken jälkeen olo on rauhoittunut ja hyvä, ostoskeskuksessa kiertelyn jälkeen uupunut, vilkkaan tien vieressä kävellessä kiukkuinen ja toivoton. Useimmat ihmiset viihtyvät paremmin lämminhenkisessä puutalokaupungissa kuin korkeiden kerrostalolaatikoiden keskellä. Kuitenkin jälkimmäisiä rakennetaan elinympäristöksemme koko ajan lisää.

Rakennettua ympäristöämme voidaan suunnitella tukien hyviä mielialoja. Sjöroos kertoi yrityksensä toteuttamista hankkeista, joissa esim. verotoimisto asiakastila suunniteltiin uusiksi, koska henkilökunnan toistuvana ongelmana olivat aggressiiviset asiakkaat. Uudella sisustuksella asiakkaiden mielialaa saatiin parannettua niin paljon, että työntekijät saivat taas tehdä töitään rauhassa. Sjöroos käytti hyvästä suunnittelusta nimeä aistiergonomia. Hänen esitelmästään sekä herätti toiveikkuutta että lannisti: tämä on tärkeä asia, joka pitäisi huomioida kaikessa suunnittelussa, mutta aihepiirin tuntemus ei ole levinnyt ollenkaan niin laajalle kuin pitäisi. Kaikki koulut ja päiväkodithan pitäisi nyt ja heti suunnitella tällaisten mallien mukaan!

Samaa aihepiiriä käsiteltiin myös Elonkehä-lehden artikkelissa, jonka oli kirjoittanut ympäristö- ja ekopsykologiaan perehtynyt Kirsi Salonen. Ympäristöpsykologia tuottaa tietoa fyysisen ympäristömme psykologisista vaikutuksista. Etenkin luonnonympäristön myönteisistä vaikutuksista henkiseen terveyteen, koettuun terveydentilaan ja toimintakykyyn on julkaistu vertaisarvioituja artikkeleita. Ympäristön vaikutus on ikävä kyllä osittain tiedostamatonta, minkä seurauksena meille edelleen suunnitellaan kuormittavia elinympäristöjä ja teemme itsekin haitallisia ympäristövalintoja.

Japanissa lääkäri voi määrätä reseptillä kävelyä luonnossa mielen hyväksi. Suomessakin lääkäri ehdottaa masentuneelle potilaalleen mukavien asioiden tekemistä ja voi määrätä liikuntareseptin. Mahdetaanko näitä hoitomuotoja edelleen määrätä liian vähän? Entä riittääkö tunnin metsäkävely viikossa, jos muuten joudumme viettämään aikamme kovin kuormittavassa ympäristössä? Ainakin kaupunkisuunnittelijoilla ja sisustajilla on vielä paljon työtä tehtävänä. Seminaarimme keskustelussa tulimme myös siihen tulokseen, että ihmisten käyttäytymiselläkin on iso vaikutus kaupungin ilmapiiriin. Vanhemmissa kaupunkikulttuureissa muita osataan huomioida enemmän. Jokainen voi vaikuttaa ympäristöönsä käyttäytymällä huomaavaisesti toisia kohtaan ja parantaa omaa hyvinvointiaan hakeutumalla luonnon helmaan aina kun se on mahdollista.

3 kommenttia

  1. Kirje-Katja said,

    3 helmikuun, 2014 klo 2:55 pm

    Tämä on aivan mahdottoman mielenkiintoinen aihe! Olisiko ennen tiedostettu ympäristön merkitys ihmiselle paremmin? Se voi olla romanttinenkin käsitys, mutta ainakin vanhat (yli 70v vanhat) rakennukset ja korttelit tuntuvat olevan huomattavasti viihtyisämpiä kuin uudemmat. Vai näkyykö se pitempi aika, mikä niiden suunnitteluun ja rakentamiseen on käytetty, lopputuloksessa myös niin? Äkkiä (tehokkaasti) suunniteltu ja äkkiä (tehokkaasti) tehty ei houkuta viihtymään? Uskaltaisiko jopa puhua rakkaudesta, joka vanhoista rakennuksista välittyy (mm. niistä tupakkiaskin kanteen piirretyistä rintamamiestaloista) vs. kylmyydestä, jota uudemmat voivat huokua?

    Mutta moneen asiaanhan tällä pallolla herätään vasta jälkikäteen. Tupakansavu ei olekaan terveellistä, röntgenillä ei kannata kuvata jalkoja ihan vain kenkien sovittamista varten ja ultimate kasvimyrkyllä voi olla jotain vaikutuksia ihmisiinkin. Ehkä, toivottavasti, tämä aistiergonomia on taas yksi sellainen asia.

    Itse huomasin aikoinani, kun olin yhden syksyn Dublinissa, miten paljon minua häiritsi sen kaupungin äänimaisema. Koskaan ei ollut aivan hiljaista, kaiken aikaa kuului autoja busseja varashälyttimiä ja/tai lentokoneita. Huomasin olevani kuin varpaisillani kaiken aikaa, puoliärtynyt jo valmiiksi. Pitemmässä ajassa siihen olisi varmaan tottunut, niin hyvässä kuin pahassakin.

    Ajatusleikkinä olen myös pohtinut, mitä ihmispsyykelle tekee, jos keksijöiden (ja kauppamiesten) kuvailemat ”valitse-itse-näkymäsi”-ratkaisut oikeasti ilmestyvät koteihin ja toimistoihin. Voiko sitten rakentaa ihan millaiseen kauhuympäristöön tahansa, kun ikkunakalvolta voi kuitenkin ihailla neitseellisen kaunista vuoristomaisemaa tai merenrantaa? Vieraantuisiko ihminen lopullisesti ympäristöstään, saisiko ympäristölle sitten tehdä mitä vain? Vai tekisikö se meistä onnellisempia (kun luontokuvan katsominenkin jo parantaa vs. katselet parkkipaikkaa), pontevoittaisi ihmiset toimimaan, että oikeasti olisi vielä paikkoja joista ottaa ne kuvat?

  2. 3 helmikuun, 2014 klo 3:45 pm

    Saisikohan photoshopattu ikkunaan heijastettava luontonäkymä oikean luonnon näyttämään vajavaiselta ja tylsältä? Vähän niin kuin luontodokkarien ääressä varttuneet voivat kokea metsässä kävelyn tylsäksi, kun ei koko ajan olekaan menossa joku hurja ajojahti. Joka tapauksessa nyt vielä luonnossa liikkuminen on ylivoimainen mielenrauhoittaja.

  3. Kirje-Katja said,

    4 helmikuun, 2014 klo 3:02 pm

    Matkaohjelmia paljon katselleet voivat kuulemma myös olla pettyneitä päästyään paikan päälle jonnekin, mistä ovat nähneet ohjelmia – todellisuudesta ei ole leikattu tylsiä paloja pois. Muistan itsekin olleeni Pariisiin pettynyt, kun siellä oli paljon enemmän meteliä, liikennettä ja likaisia rakennuksia kuin mitä olin kuvien pohjalta kuvitellut.

    Mutta toisaalta, jos ikkunasta näkyy vain parkkipaikka tai vastapäisen talon seinä, ehkä silti katselisin mieluummin (ainakin aina välillä) sitä valemaisemaa. Kunhan välillä pääsisi oikeasti ulos ja oikeaan luontoon.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: