Läsnäolon taito

Kaaduin sängyn pohjalle kausi-influenssan viemänä. Tämänvuotinen virus oli uutisoinnin mukaan äkäisemmästä päästä, ja siltä se tuntuikin. Kuumeen nousu sai jokaisen lihaksen jomottamaan. Hiukan toivuttuani lueskelin Vihreästä Langasta artikkelia, jossa toimittaja pohtii alkoholipolitiikkaa kalsarikänninsä ohessa. Mielenkiintoisena sivuseikkana artikkelissa mainitaan, että osa alkoholin viehätyksestä perustunee sen kykyyn vähentää tulevaisuuden pohtimista ja viedä ajatukset kiinni nykyhetkeen.

Äskeinen kokemukseni influenssan tuomasta karmeasta olosta oli myös hyvin nykyhetkikeskeinen, sairastaminen on todellakin läsnäoloa tässä hetkessä.

Uutena vuotena päätin, että tänä vuonna panostan erityisesti läsnäoloon. Nykymaailmassa on liikaa ärsykkeitä, jotka houkuttelevat vilkuilemaan kaiken aikaa, tapahtuisiko jossain muualla jotain kiinnostavampaa. Lopputuloksena aivot kuormittuvat, henkinen väsymys ja unohtelu vaivaavat. Kun tämä mietityttää ilman älypuhelimen omistamistakin, kannattaa asialle tehdä jo ennaltaehkäisevästi jotakin.

Alkoholia ja sairaana riutumista lempeämpi läsnäolon keino on mindfulness -menetelmä, jossa pyritään rauhoittamaan elämää keskittymällä läsnäoloon nykyhetkessä. Kuulostaa hömpältä, mutta kannattaa silti kokeilla vaikka bussissa istuessa, kun sinne tänne poukkoilevat ajatukset häiritsevät. Hyvin pääsee alkuun tarvitsematta hakeutua minkään elämänvalmentajan kurssille. Riittää kun hengittää rauhallisesti ja antaa aistihavaintojen tulla, ilman arvostelua tai muita ajatuksia. Pyrkii vain olemaan myönteisesti läsnä.

Seuraava hyvä treeni on keskittyä olemaan muille ihmisille läsnä: kuunnella mitä heillä on sanottavana ilman alituista kännykän tai kellon vilkuilua. Ja omalle päänupilleni sopii muutenkin parhaiten keskittyminen yhteen asiaa kerrallaan. Ehkä tältä pohjalta tämä vuosi voisi olla rauhallisempi ja stressittömämpi. Ainakin kun tämä influenssan jälkioireisiin kuuluva sitkeä yskä lopulta paranee…

1 kommentti

  1. Kurvillinen said,

    4 tammikuun, 2015 klo 11:46 am

    Tekstisi herätti paljon ajatuksia. Varsinkin tunnistin itseni vilkuilusta, jos jossain ruoho olisi vihreämpää.. Puolivuotinen facebook-loma oli todella tervetullut itselleni, sillä huomasin, että oma nuppi ei kykene ottamaan niin paljon ärsykkeitä vastaan. Ikäväkseni unohdan sen liian nopeasti.. Ehkäpä tänä vuonna voisin olla enemmän läsnä oikeassa elämässä… 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: