Kännykän synttäribileet

Kahdeksan vuotta on puhelimeni palvellut minua uskollisesti! Sama akkukin on kestänyt kaikki nämä vuodet, ja sillä mennään edelleen monta päivää. Oli siis aika kohottaa malja! Juhlimme ystävieni kanssa kännykän synttäreitä ja lapsetkin pääsivät kilistämään, sillä laseissa oli Kuohuvaa kuusenkerkkää. Lasten mielipide hiilihapotetun juoman mausta olikin sitten toinen juttu.

Nokialainen kännykkä 8 v!

Vuonna 2006 aloitin uudessa työpaikassa. Uusi pomoni tyrkkäsi käteeni työpuhelimen ja tokaisi jotain sen tapaista, että tuossa on, jos kelpaa. Tavalliselle rivityöntekijälle ei tarjottu kovin kallista mallia, vaan enemmänkin karvalakkiversio. Perustoiminnot ajoivat kuitenkin hyvin asiansa. Puhelimen muoto on mukavan käteensopiva, siitä tulee mieleen Puffet-jäätelö. Jo paria vuotta aikaisemmin oli Valion jäätelöliiketoiminta myyty Nestlelle, ja nyt on Nokiakin myyty Microsoftille. Ja olen jo ehtinyt alla kahdessa muussakin työpaikassa.

Kameraa ei tuossa kännykkämallissa vielä ole. Uusiin paikkoihinkin suunnistan edelleen siten, että katson kotona reitin tietokoneelta, painan sen mieleeni tai hahmottelen tarvittaessa tärkeimmät risteykset paperille. Ja bussissa istun levollisena jutellen lasten kanssa, katsoen maisemia tai lukien kirjaa. Muiden lapset tuijottavat älypuhelimia näprääviä vanhempiaan odottaen saavansa edes vilkaisun facebook-päivitysten välissä.

Samaan aikaan yhdessä puhelimen kanssa sain kannettavan tietokoneen, jonka muistista pari päivää sitten otin viimeisiä varmuuskopioita ennen koneen päätymistä kierrätykseen. Sen akku otti viimeiset hengenvetonsa pari vuotta sitten. Onneksi Dellin kone oli niin varmatoiminen, että sitä pystyi ajamaan myös suoraan verkkovirralla, mikä antoi lisävuosia. Niitä toi myös työmuistin lisäys jo vuosia sitten. Nyt alkoi kovalevy sanoa sopimustaan irti.

Laitteistaan kannattaa pitää hyvää huolta. Jos jokainen meistä vaihtaisi puhelintaan vuodenkin välein, voi vain kuvitella, millainen pino niitä kertyisi kaatopaikoille tai kehitysmaiden lasten purettaviksi vuosikymmenten mittaan. Elektroniikka sisältää paljon arvokkaita metalleja, mutta hankalasti hyödynnettävässä muodossa. Kierrätysaste on vielä yllättävän alhainen. Vaikka käyttöikää saataisiinkin pidennettyä, pitää saada myös tämä perusongelma ratkaistuksi, muuten meillä ei kohta enää ole raaka-aineita, joista valmistaa viimeisimmät tekniikan vempeleet.

Kas niin, aika mennä nukkumaan. Säädän taas puhelimeen herätysajan, kytken virran pois virtanapista ja panen kännyn tyynyni alle pitämään huolen, ettei tule nukuttua liian myöhään aamulla. Vanha nokialainen osaa käynnistää itsensä, kun on aika herätä.

-Piia

1 kommentti

  1. Sofia said,

    10 tammikuun, 2014 klo 3:57 pm

    Minun kännykkäni on jo vähän yli yhdeksän vuotta vanha, mutta akun olen vaihtanut kerran. Kerran vanha 3510:ni tosin katosi bussiin ja ostin äkkiä uuden halpispuhelimen. Vanha puhelin oli kuitenkin pari päivää myöhemmin päätynyt löytötavaroihin, ja otin sen pian takaisin käyttöön ja myin uuden puhelimeni naapurille. Niin paljon uuden puhelimen useita päiviä huonompi akku ärsytti. 🙂 Nyt minulla on myöst täsmälleen samanmallinen varapuhelin ja akku, saatu toiselta entiseltä naapurilta. Milloinkohan ”älypuhelimet” kehittyvät oikeasti luotettaviksi ja mukaviksi käyttää? Vähän väliä milloin kukakin tuttu kiroaa omansa kaatuilua tai hankalaa kosketusnäyttöä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: