Fasaaneja kasvatetaan eläviksi maalitauluiksi

Etelä-Suomessa metsäkanalintuja on enää kovin vähän, vaikka sääolomme niille sopisivatkin. Syytkin tunnetaan varsin hyvin. Talousmetsistä puuttuu monia piirteitä, joita metsot, teeret, pyyt ja riekot tarvitsevat: laajoja yhtenäisiä metsäalueita, pusikoita suojapaikoiksi etenkin maanpinnan lähellä, pysyvyyttä, riittävää puuston tiheyttä (peitteisyys), mustikanvarpuja, hyönteisravintoa poikasille, sekapuustoa.

fasaanikukko

Fasaanikukko (kuva Wikimedia Commons)

Maaseudun tulevaisuudessa 6.11.2013 kerrottiin Tapion pariskunnasta, joka hankki lintukoiran, mutta huomasi, ettei lähimetsissä ollutkaan sille mitään saalistettavaa. Muutaman vuoden päästä heidän tilallaan on fasaanitarha, josta metsiin päästetään parituhatta lintua vuodessa – metsästäjien maalitauluiksi. ”Eniten vastusta tarjoavat linnut, jotka ovat ehtineet kunnolla kotiutua maastoon, Klaus Tapio kertoo. Ne osaavat pyrähtää lentoon lähes pystysuoraan ja väistellä saalistajaa villilinnun tavoin. Varsinkin kukot juoksevat mielellään.

Onkohan tässä nyt jonkinlainen eettinen ongelma? Metsästettäessä saaliseläimiä käsittääkseni ammutaan sen takia, että niitä on muuten vaikea pyydystää. Katsotaanpa nyt: lintu on jo kerran ollut kasvattajan häkissä ja se halutaan syödä. Eikö olisi eettisintä vain katkaista sen kaula eikä juoksuttaa eläinparkaa pitkin metsiä? Jos teurasikäiset häkkikanat lopetettaisiin päästämällä ne vapaiksi ja ammuskelemalla ne matkan päästä, eläinsuojeluviranomaiset varmaan sanoisivat asiasta jotain.

teerinaaras

Teerikana (kuva Wikimedia Commons, Jniemenmaa)

Kun eteläiset metsät ovat jo pilalla metsäkanalintujen kannalta, on tietenkin hidasta palauttaa niitä takaisin. Mutta se on kuitenkin mahdollista. Olisi hienoa, jos lintumyönteiset metsänhoitotavat huomioitaisiin myös fasaanitarhaaja-Tapioiden metsästyskäyttöön omistamilla ja vuokraamilla 90 hehtaarin mailla.

Maa- ja metsätalousministeriössäkin herätty metsäkanalintujen vähenemiseen: Metsäkanalintukantoja on seurattu Suomessa järjestelmällisesti vuodesta 1964, ja laskennat osoittavat, että metso, teeri ja pyy ovat vähentyneet merkittävästi 1960-luvulta. Pääsyynä vähenemiseen pidetään suoraan tai välillisesti metsätalouden aiheuttamaa metsien muutosta.

Metlan tutkimuksen mukaan talousmetsien liika harvennus ja avohakkuut haittaavat metsäkanalintujen selviytymistä, lisäksi poikasia hukkuu metsäojiin. Hakkuutähteet haittaavat poikasten liikkumista. Avohakkuut tuhoavat myös mustikanvarvut vuosikymmeniksi ja vähentävät metsän hyönteisten määrää rajusti. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomenetelmien laajempi käyttö tukisi metsäkanalintuja. Yksittäisen metsänomistajan ponnistelut eivät riitä, sillä linnut häviävät aikaa myöten eristyksiin jääneiltä metsäsaarekkeilta. Hyvä uutinen on, että lintukannat kestäisivät kyllä metsästystä, jos niiden elinympäristö vain olisi kunnossa.

Niinpä niin, kun tässä on nyt 50 vuotta seurattu, voisiko asialle jo tehdäkin jotain? Metsänomistajille on annettu nippu suosituksia, joita tämä voi noudattaa, jos on kiinnostunut monimuotoisen elämän ylläpitämisestä maillaan. Jostain syystä kanalintujen huomioonottaminen ei ole pakollista, joten lintujen tarvitsemat yhtenäiset metsäalueet jäävät saavuttamatta.

Mainokset

1 kommentti

  1. matja said,

    joulukuu 11, 2013 klo 7:02 am

    Täytyy kommentoida, että muistan erään fasaanifarmin Kemiön Björkbodasta lapsuudestani, 2000-luvun alusta. Ystävälläni oli mökki siellä.

    Siihen aikaan kun poikaset päästettiin kasvattamon lämpölampun alta luontoon, niitä vilisi jonkin aikaa joka paikassa. Määrä oli suhteeton. Linnut eivät osanneet mennä minnekään, vaan ne kaahottivat sekasorrossa pihoilla ja teillä. Kytketyn koiran kanssa liikkuminen oli mahdotonta, voin myös kuvitella että nuoret fasaanit olivat todella helppoa riistaa myös luonnonvaraisille pedoille.

    Pääsimme myös tilalle sisään katsomaan. Jälkikäteen muisteltuna se oli kananpoikaskasvattamon kaltainen systeemi ahtaine tiloineen ja lämpölamppuineen, mittakaava vain oli pienempi.

    Meillä oli tapana pitää fasaaninmetsästäjiä sääliöinä, sillä metsästyskauden alkaessa lintujen kesäiset ruokintapaikat muunnettiin ampumapaikoiksi. Kyltit vain vaihdettiin. Synkeää. ”Kuin ampuisi kanoja”, mekin ajattelimme.

    Kiinnostava kirjoitus aiheesta!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: