Kahdeksan syytä välttää sokeria – ja kuinka se tehdään

Päiväkodin keskustelussa kävi ohimennen ilmi, että neljävuotiailla ja nuoremmillakin on usein karkkipäivä. Huh, ja meillä kun karkinsyönti on niin unohtunut tavoista pois, että tuntuisi kummalliselta vartavasten kävellä kauppaan ja ostaa karkkipussi. Tuulomaan torttu odottaa syöjäänsä.Toki sokerin syömisessä on edelleen petrattavaa: tummaa suklaata meillä kuluu maltillisesti, ja toisinaan makeita leivonnaisia. Juhla-aikojen makean vyörytys on oma lukunsa, sillä vieläkin kaapissa on joulun ajan karkkeja.

Miksi sitten sokerin syömistä pitäisi välttää? Tässä joitakin syitä siten kuin maallikko asian ajattelee. Saa korjata, jos väärinkäytän lääketieteellistä termistöä ja oion mutkia liian suoriksi. 🙂

  1. Sokeri aiheuttaa riippuvuutta, joka aivokemialtaan muistuttaa alkoholi- ja huumeriippuvuuksia.
  2. Sokeri sisältää paljon energiaa, mutta ei välttämättömiä vitamiineja ja kivennäisaineita. Sokeriset herkut vievät tilaa oikealta ruualta, jolloin kokonaisravitsemus kärsii. Tutkimuksissa on löydetty viitteitä jopa pituuskasvun vähenemiseen runsaasti sokeria syövillä lapsilla.
  3. Sokeri on kariesbakteerien ruokaa, minkä vuoksi se edistää hampaiden reikiintymistä. Esim. Helsingissä tehdyt arkeologiset kaivaukset viittaavat siihen, että karies alkoi mellastaa vasta sokerin tultua markkinoille. Voisimme ehkä unohtaa hössötyksen fluorista ja ksylitolista, jos sokeri puuttuisi ruokavaliosta.
  4. On tutkimusnäyttöä runsaan sokerinkäytön ja ylivilkkauden yhteydestä. Ja ei vain niin, että pullan syönnin jälkeen iskee sokerihumala. Erään tutkimuksen mukaan vaikuttaa siltä, että sokerin kulutus voi muuttaa aikaa myöten aivojen signalointia siten, että tuloksena on ylivilkkaushäiriö.
  5. Sokeri on syöpäsolujen ruokaa: ainakin paksusuolensyöpä, rintasyöpä, eturauhassyöpä jne. pitävät sokerista. Tästä juttelin aikoinaan erään syöpätutkijan kanssa, lähdeviitettä ei ole. Syöpäsolujen aineenvaihdunnasta löytyy kyllä tutkimustietoa.
  6. Runsas sokerin käyttö huonontaa veren rasva-arvoja: veren triglyseridiarvot kohoavat, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kakkostyypin diabetesta sairastaville annetaan usein tähän hoidoksi statiinilääkettä. Juuri luin lehdestä tutkimustuloksen, että statiinilääkkeen on havaittu aiheuttavan lihaskipuja ja vaurioita lihassoluissa. Luomumpi keino olisi toki hoitaa rasva-arvot kuntoon ruokavaliolla.
  7. Sokeri ruokkii tulehduksia. Mussutapa kurkkukipuisena karkkia, ja tilanne pahenee entisestään. Hiivasienet ovat jo oma lukunsa.
  8. Sokeri vauhdittaa kudosten plösähtämistä. On löydetty vaikutusmekanismi, jolla korkeista verensokeritasoista seuraa ihon kimmoisuutta ylläpitävien rakenteiden rikkoutumista, peruuttamattomasti. Sokerilimun lipittäjä ei siis näytä muita plösömmältä vain ylipainon takia, vaan myös ihon nopeamman vanhenemisen vuoksi.

Niinpä niin, mutta kuinka makeiden herkkujen mussutuksesta sitten pääsee eroon? Meillä ainakin nämä keinot ovat toimineet:

  1. Keskity elämään ja unohda ruokien miettiminen. Jos ajattelee, että jokin ruoka on kiellettyä, sitä vasta tekeekin mieli.
  2. Pidä kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja kunnon aterioista. Herkkuja saa syödä, mutta vain jälkiruuaksi. Näin vältetään vahva muistijälki, joka jää sokeripiikin antamasta näläntunteen nopeasta korjaantumisesta.
  3. Syö tarpeeksi monipuolisesti, etenkin vihanneksia ja hedelmiä. Epäilen, että osa makeanhimosta on vitamiinien puutetta: liskonaivomme kertovat, että hedelmänmakuisista ruuista huono ravitsemustilanne korjaantuu, ja karkkiteollisuus johtaa vaistoamme harhaan.
  4. Lue tuoteselosteet. Juodako sokerista, esansseista ja väriaineista kasattua litkua oikean tuoremehun sijasta? Ei kiitos. 🙂

-Piia

4 kommenttia

  1. Mika said,

    10 toukokuun, 2013 klo 2:55 pm

    Ylivilkkaudesta kyllä suurin osa tutkimuksista sanoo, ettei yhteyttä sokeriin ole, yhteenveto ja linkkejä esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Hyperactivity#Sugar_consumption

  2. 10 toukokuun, 2013 klo 3:18 pm

    Joo, se on ongelmallista tutkimustulosten haussa, että pitäisi oikeastaan etsiä suoraan joku kooste, koska yksittäiset tutkimukset osoittavat mikä mihinkin suuntaan. Arkikokemus kyllä vahvasti viittaa sokerin ja yliaktiivisuuden yhteyteen… Toisaalta yksilölliset erot verensokerin säätelyssä voivat olla suuria: pitäisi ehkä tutkia erityisesti niitä, joilla sokerin syöminen heittelee myös verensokeritasoja erityisen paljon.

    Nykyään yksi iso yliaktiivisuuden aiheuttaja lienee tietokonepelaaminen, sillä aivotoiminnan tasaamiseksi pelaaminen vaatisi rinnalleen fyysistä aktiviteettia. Kirjoitan tästä varmaan lisää jossain erillisessä postauksessa.

    • Mika said,

      11 toukokuun, 2013 klo 5:36 pm

      Ei tietokonepeleistäkään taida olla yliaktiivisuudelle mitään hyvää selitystä, mitä olen tutkimuksia nähnyt. Mä epäilisin itse, että
      a) sokeri ja tietokonepelit on lapsille kivoja juttuja ja ne saa aikaan suuria tunteita, varsinkin jos ne ottaa pois kun ne on kerran antanut, ja tämä on helppo tulkita väärin
      b) aikuisten on helppo ajautua etsimään syytä “yliaktiivisuudelle”, kun lapsi on niin eri aallonpituudella kuin itse. Läsnäolo ja lapsen kanssa oleminen olisi varmaan parasta lääkettä “yliaktiivisuuteen”, mutta itse ehkä kaipaa jotain muuta tai ei jaksa, niin tekee mieli etsiä joku ulkoinen syy

      Ja arkikokemukseen vaikuttaa se, että
      – lapsissa on isoja luontaisia eroja niin pitäisi olla laajaa kokemusta
      – sellaisia asioita näkee helpommin mitä haluaa nähdä
      – korrelaatio ei ole kausaatio eli voi olla että luontaisesti vilkkaat lapset vaatii äänekäämmin makeaa ja tykkää tyydyttää toiminnan tarpeen pelaamalla.

      Toki jos löydät hyvää juttua niin jaa ihmeessä. Ja samaa mieltä olen sokerista muuten, että hyvä sitä on välttää. 🙂

  3. 12 toukokuun, 2013 klo 3:44 pm

    Meillä käy silloin tällöin tukiperhelapsi, joka saa kotonaan pelata suuren osan ajastaan. Hän on täysin yliaktiivinen aina saapuessaan, mutta alkaa puolessa vuorokaudessa käyttäytyä tavallisen lapsen tavoin, kun meillä ohjelmassa on ulkoilua ja metsäretkeilyä, pidämme säännölliset ruoka-ajat ja ruutuaikaa ei ole.

    Yliaktiivisen lapsen perään katsominen on aikamoinen urakka, en muista kokeneeni samanlaisia stressitasoja sitten dippatyöaikojeni… Vaikuttaa siltä, että toiminta ilman fyysistä liikettä saa aivot helposti yliviritystilaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: