Talven viimeinen metsäretki

Kevään valohoidosta pitää ottaa kaikki irti, ajattelin, ja kiirehdin perheenjäseniä ulko-ovea kohti pääsiäismaanantaina. Kävimme nauttimassa hurjaa vauhtia hupenevista hangista ja etsimässä kevään merkkejä. Lähiluonnossakin on valtavasti yksityiskohtia, joita voi jäädä katsomaan. Taito oli innostunut jo esittelemästäni hangelle varisseesta männynsiemenestä: ”Jee, en olekaan koskaan ennen nähnyt männynsiementä”.

Pikalounaaksi varattua hernekeittopurkkia ei tarvittukaan, kun nautimme metsäretken lopuksi brunssin lähelle avatussa uudessa ravintolassa.

Parhaaseen lähimetsään joutuu nykyään kulkemaan hakkuuaukion läpi. Taito pelkäsi hakkuukoneen ilmestyvän uudelleen paikalle hetkenä minä hyvänsä.

Parhaaseen lähimetsään joutuu nykyään kulkemaan hakkuuaukion läpi. Taito pelkäsi hakkuukoneen ilmestyvän uudelleen paikalle hetkenä minä hyvänsä.

talven_viimeinen2

Rannan lepät kevätauringossa.

talven_viimeinen3

Kevään väriloisto alkaa pajuista. Niiden oksissa näkyy punaruskean lisäksi vihreää, kun ne ottavat talteen kevätauringon säteet jo ennen lehtien puhkeamista.

talven_viimeinen4

Pääsimme viimeinkin tutkimaan ulkoilureitin sivupolkua, joka on houkuttanut jo monesti aikaisemmin.

talven_viimeinen5

Lahoava puunrunko sisältää valtavasti elämää, tähänkin vuodenaikaan näkyy kaksi kääpälajia ja erilaisia sammalia.

talven_viimeinen6

Kyltti Stansvikin ravintolan pihatiellä.

talven_viimeinen7

Osa pääsiäisbrunssia. Miksi tämäkin ravintola yritti tarjota lapsille nakkeja ja muusia, kun lapsille maistuvat mainiosti myös lohitartar, venäläiset suolakurkut, salaatti ja kasvispaistos?

talven_viimeinen8

Ruokahalun herättelyä jälkiruokapöytää varten. Sieltä Taito lopulta piti kantaa pois, jotta pääsimme kierimään kotia kohti.

talven_viimeinen9

Valokki vetää henkeä lukuisten lohitartarlusikallisten, parin blinin ja kasvisten jälkeen. Sitten vielä pari palaa hedelmäkakkua. Onni on olla taapero: kotimatkan voi viettää päiväunia kiskoen.

2 kommenttia

  1. Tomppa said,

    2 huhtikuun, 2013 klo 7:48 pm

    Yleensäkin ravintoloissa ihmetellään, jos lapset syövät normaaleja annoksia, tai ainakin osia niistä. Miksi ihmeessä lapsien pitäisi syödä aina niitä samoja nakkeja tai lihapullia ja muusia, kun uusia ruokia ja makuja on riemastuttavaa kohdata.

    Taito tosin hiukan empi pääruuan kanssa, mutta kuultuaan annokseen kuuluvan rapukastiketta, kiinnostus heräsi ja jälkiruokavatsaakin täytettiin hiukan pääruualla. Valokki taas söi kaksi bliniä smetanan ja lohitartarin keralla sekä kaikki suolakurkut, jotka suostuimme eteen tuomaan.

    Illalla söimme vielä hiukan pinaattista linssi-tuorejuusto-kurryä, jonka resepti löytyy ylläpitämästämme insinöörin keittokirjasta. 🙂

    –Tomppa

  2. 8 huhtikuun, 2013 klo 8:32 pm

    Meillä on käynyt tuuria, kun lapsilla on hyvä ruokahalu ja monenlaiset pöperöt maittavat. Itse ehkä vaikutamme asiaan ainakin niin, että puhumme ruuasta aina myönteiseen sävyyn ja pyrimme tekemään aterioista iloisia koko perheen tapahtumia, pidämme kiinni ruoka-ajoista ja sokeristen herkkujen määrä pysyy kohtuudessa. Sekin auttaa maistamisintoa, jos lapsi on päässyt osallistumaan ruuanlaittoon. Viikonloppuna Taito juuri paahtoi mantelit salaattia varten.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: