Maaliskuun ihanuus ovat kantavat hanget: aurinko sulattaa lumen pintaan päivällä paksun nuoskakerroksen, ja yöpakkanen kovettaa lumen kulkukelpoiseksi. Paras hankiainen on tietysti etelärinteillä, kun sinne ehättää aamupäivällä ennen päivän lämpöaaltoa.
Kuljimme tänään Taiton kanssa lähimetsissä puoliksi kantavaa lumipeitettä pitkin: hankiainen ei ollut vielä täydellinen, Taito käveli helposti, minä upposin joka toisella askeleella. Pääsimme kuitenkin tutustumaan lähimaastoon ihan uudesta näkökulmasta: hanki muodosti kallioille luonnon oman pehmusteen, jota pitkin saattoi turvallisesti kiivetä ylös kovinkin jyrkkiin paikkoihin. Ylhäällä aukenivat näköalat metsän yli kauas merelle.
Alas tullessa saattoi kuvitella olevansa off-piste -seikkailija kiitämässä alas Verbierin rinteitä Sveitsin Alpeilla, me tosin kiisimme pyllymäkeä kantavaa hankea pitkin. Hankiaisen aika on lyhyt, kannattaa nauttia siitä kun vielä voi!
-Piia
Ekoelämää 
Vastaa