Tahtoikä alkoi

Hiukan ennen puolitoistavuotispäiväänsä Valokki parkui selkä kaarella, eikä suostunut olemaan missään, ei ainakaan selällään vaipanvaihtotasolla. Ruokakin lensi lattialle. Hän oli haronut korvaansa, joten parin kiukuttelupäivän jälkeen vein hänet Lastenklinikalle korvatarkastukseen. Eihän niissä korvissa mitään vikaa ollut – en vain ollut tunnistanut tahtoiän alkamista. Tähän asti kun lapsi on ollut tyytyväisyyden perikuva.

Yhden vuoden ikä on minusta yksi lapsen kultaisia ikiä: meillä molemmat lapset ovat olleet yksivuotiaana hyväntuulisia, avuliaita, innokkaita tekemään yhteisiä asioita ja innokkaita virittelemään keskustelua, vaikkakin ilman sanoja. Yksivuotias osaa jo ennakoida toisten toimintaa, kiikuttaa aamulla äidille sukkia ja yrittää auttaa niiden pukemisessa. Pyynnöstä hän vie vaikka osan saamistaan herkuista isoveljelle. Ja mikä helpointa, yksivuotias ryhtyy mielellään toimeen silloin kun muutkin ryhtyvät. Kun esikoinenkin on ollut nuoremman yksivuotisaikaan tyytyväinen vähän yli neljävuotias viilipytty, voi sitä perheidylliä.

tahtoika
Tämä seesteinen onnen ja yhteistyön aika muuttuu vähemmän seesteiseksi, kun tahtoikä alkaa. Oma tahto näkyy innokkuutena tehdä asioita *itse*. Ja jos joku yrittää tulla auttamaan, niin hän ilmaisee hyvin selkeästi, ettei apua kaivata. Esikoisella tyypillinen tahtoiän kiukkutilanne oli ristiriita: hän halusi yhtä aikaa tehdä kahta vastakkaista asiaa, esimerkiksi sekä istua rattaissa että kävellä niiden vieressä. Näissä auttoi, kun selitti lapselle, että sinulla on nyt ristiriita, ja sitten odoteltiin, mihin vaihtoehtoon kallistutaan. Kokosin aikoinaan kiukunkäsittelykeinoja tänne kiukkukouluun. Kohta näitä oppeja taidetaan tarvita taas.

Samoihin aikoihin ensimmäisten kiukkukohtausten kanssa huomasin, että Valokkihan osaa vastata kysymyksiin kyllä tai ei (vieläpä kiivaasti päätään puistellen). Onko vielä nälkä, haluatko jatkaa syömistä? Tai onko pisuhätä? Nukuttaminen on helpottunut, sillä nyt meillä on keino selvittää, mikä on syynä, jos lapsi rullaa ympäri sen sijaan, että rauhoittuisi unille. Ennestään jo tiesimme, että hän suostuu nukkumaan vain vaippa kuivana. Jos siis pisuhätä ehtii iskeä univaipan laiton jälkeen, hän yrittää joko lähteä sängystä pottaa kohti tai kierii ympäri levottomana. Toisinaan nukuttamiset menivät siksi vaipan ja potan kanssa venkslaamiseksi. Nyt voi sentään kysyä, onko pisuhätä, ennen kuin lähdetään sängystä takaisin kylppäriin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: